Arkisto: ‘Sekalaiset hedelmät’ Category

Persikka-mozzarellasalaatti makealla chilikastikkeella

Maanantai, Heinäkuu 29th, 2013

Terve mieheen ja naiseen!

Lomilta on palattu, Etelä-Ranskaa ja Pohjois-Italiaa koluttu… (monessakin merkityksessä – siinä missä Ranska ja Italia jättää aina jälkensä Koluun, haluan ajatella, että ehkä Kolu myös Ranskaan ja Italiaan – ainakin aimo annoksen kiitollisuutta ja viiniin ja ruokaan törsättyjä euroja). Ja persikoita syöty.

Kävin yhtenä päivänä persikkavarkaissa – tarkoittaen, että nappasin Piemonten-naapurin pihassa kasvavista puista yhden aidan yli kurkottaneen yksilön. (Okei, melkein aidan yli.) Voi pojat, kyllä rikos kannattaa. Sellaista makua ei ole Suomi-tyttö päässyt koskaan maistamaan – oikeasti auringossa kypsynyt persikka suoraan puusta. Nyt ymmärrän, mitä niissä rusina- ja säilyketomaattimainoksissa tarkoitetaan kun sanotaan, että niissä maistuu aurinko.

persikkasalaatti (1 of 1)

Ranskassa sain maistaa myös aprikoosia suoraan puusta, ja maku oli häkellyttävä. Aivan kuin eri hedelmä kuin ne, joita meillä myydään. En usko, että voin enää koskaan ostaa aprikoosia Suomessa, mutta persikat ovat onneksi täälläkin tähän aikaan vuodesta varsin jees!

Makea persikka viihtyy oikein hyvin myös suolaisen seurassa – vaikka nyt mozzarellan ja ilmakuivatun kinkun. Siitä ajatuksesta syntyi eräänä päivänä tämä kesäinen, aavistuksen eleganttikin salaatti, joka on mitä mainioin seuralainen valkoviinille. Ja auringolle, tietysti.

Persikka-mozzarellasalaatti mausteisella kastikkeella (kahdelle)

2 hyvin kypsynyttä persikkaa

pari kourallista tuoretta baby-pinaattia

1 pallo (puhvelinmaito)mozzarellaa

muutama siivu ilmakuivattua kinkkua

 

kastike:

1-2 rkl neitsytoliiviöljyä

2 tl valkoviinietikkaa

1 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)

hyppysellinen cayennepippuria

suolaa

 

Leikkaa persikat siivuiksi. Revi mozzarella paloiksi ja kokoa salaatti pinaatista, persikoista, mozzarellasta ja kinkusta. Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja lisää halutessasi etikkaa tai vaahterasiirappia ja kaada salaatin päälle.

Kesälemppari: Mansikka-fetasalaatti

Perjantai, Toukokuu 31st, 2013

Tämä salaatti on vuodesta toiseen kesän suosikkisalaattini. Jouduin tarkistamaan, että enkö todella ole julkaissut tätä ohjetta jo. Olin varma, että olisin.

Näin bloggarin näkökulmasta friikki, samaan aikaan ylpeyttä (jee, tätä lukee joku!) ja kauhua (apua, tätä lukee joku!) herättävä juttu: Soijapapusalaatin kohdalla sain useammaltakin taholta palautetta, että soijapavut loppuivat kaupoista. Kaverini kertoi käyneensä etsimässä soijapapuja Stockalta ja myyjä oli todennut, että olet ehkä kahdeskymmenes joka käy tänään kysymässä.

Pahoittelut siis kaikille, jotka ette saaneet salaattia tehtyä. Ottakaa nyt vahinko takaisin, sillä tämän salaatin kohdalla tuskin on vaaraa moisesta. Niin runsaina pursuilevat mansikkamyyjien laarit juuri nyt. Kotimaisiakin saa jo!

mansikkafetasalaatti (1 of 1)

 

Avokadon sijasta voi muuten hyvin käyttää myös kesäisempää raaka-ainetta, avomaankurkkua. Se tuo salaattiin raikkaamman fiiliksen, kun taas avokadon kanssa salaatti on mukavan täyteläinen ja täyttävä.

(lisää…)

Kahden raaka-aineen ihmepannarit (ja yhden raaka-aineen ihmepehmis)

Tiistai, Huhtikuu 2nd, 2013

Vietin pääsiäisen varsin vääräoppisesti. Mämmien, pashojen ja lampaiden sijaan söin lähes yksinomaan… banaania.

Olen nimittäin löytänyt kaksi yksinkertaisuudessaan suorastaan hämmästyttävän nerokasta reseptiä. Tiedän, nämä ovat leijailleet blogosfäärissä jo vuosia, mutta kai tästä voi sitten syyttää omaa a) skeptisyyttään b) saamattomuuttaan (ovat muuten vaarallinen pari yhdessä), että näitä tuli kokeiltua vasta maaliskuussa 2013. Monelle juttu saattaa siis jo olla ihan tuttu, mutta varmasti siellä ruutujen takana lymyää edes muutama kaltaiseni epäilevä tuomas tai tynnyrissä kasvanut yksilö, joka ei ole näitä taikatemppuja vielä kokeillut.

Jonkinlaisesta taikuudesta tässä on pakko nimittäin olla kyse. Eihän banaanista ja kahdesta kananmunasta voi syntyä pannukakkua? Ja vielä vähemmän pelkästä banaanista kermaista pehmistä? No, kyllä vaan voi. Uskottava se on, mutta varmuuden vuoksi olen tarkistanut asian nyt jokaisena iltana kolmen päivän ajan. Ja tehnyt vielä varmistuksen varmistuksen ottamalla santsikipollisen.

pitkaperjantai (1 of 2)

En aio harjoittaa valheellista markkinointia: eivät nämä varmastikaan korvaa aitoa jäätelöä tai aitoja pannareita. Mutta eipä minusta tarvitsekaan, kermajätskiä ja vehnäpannareita kun voi mielestäni ihan hyvin syödä silloin tällöin ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.

Nämä ovat vain terveellisempi ja mahtavan helposti syntyvä vaihtoehto. Sopivat niin maito- kuin gluteeniherkillekin, ja meille kaikkiruokaisille ovat hyviä arkijälkkäreitä, jos tuhteja kerma-sokeri-vehnäjauhopommeja ei tohdi ihan joka päivä syödä. Näitä nimittäin tohtii! (lisää…)

Banaanikakku kandeeratulla inkiväärillä

Keskiviikko, Marraskuu 14th, 2012

Ah, keittiön pöydälle unohtuneet, mustuneet banaanit.

Tästedes ne eivät ole ongelmajätettä, vaan ystäviä.

banaanikakku (1 of 1)

Tein tämän banana breadin vähän pakon edessä, kun keittiön pöydälle unohtuneet banaanit alkoivat jotakuinkin muuttua kiljuksi hedelmäkorissa.

Banana bread on Amerikassa suosittu leivonnainen, joka ei ole varsinaisesti leipä vaan oikeastaan kakku. Tosin se ei ole ihan yhtä makea kuin kakku, mutta selkeästi makeampi kuin leipä. Se on itse asiassa aika nerokas keksintö. Loistava iltateellä tai viikonlopun aamiaisella.

Omaan banana breadiini laitoin reilusti kandeerattuja inkiväärinpalasia. Sopivat tähän kakkuun (sovitaan nyt, että se on kakku) aivan täydellisesti. Lisäksi tein kakun osittain puolikarkeista spelttijauhoista. Niistä tuli kakkuun paitsi vähän terveellisyyttä, myös ihanan tuhti maku.

Ihastuin kakkuun sen verran paljon, että ostin tuossa juuri ihan tarkoituksella pari banaania, jotka aion unohtaa pöydälle. (lisää…)

Granaattiomenakausi korkattu

Torstai, Lokakuu 25th, 2012

Jes, nyt niitä taas saa – granaattiomenoita. Tai saahan niitä ympäri vuoden, mutta tähän aikaan niitä saa siihen hintaan, että kehtaa ostaakin.

Rakastan granaattiomenoita. Ei tarttis pahemmin karkkia syödä, jos noita hampaissa kivasti raksuvia ja makeita sekä ihanan värikkäitä siemeniä olisi tarjolla koko ajan.

granaattiomenat (1 of 1)

Vähän häslinkiähän siinä granaattiomenassa on. Pari kertaa on käynyt niin, että olen ostanut granaattiomenan, mutta h-hetkellä (toisin sanoen äärimmäisen nälkäisenä) en olekaan jaksanut alkaa perkaamaan siemeniä ja hedelmä on päässyt pilaantumaan. Siksi nykyään teenkin niin, että ostan useamman hedelmän ja putsaan ne kaikki kerralla. Laitan siemenet kannelliseen rasiaan, jota säilytän jääkaapissa. Sieltä siemeniä voi sitten napsia aina kun mieli tekee.

Useimmiten syön granaattiomenan siemeniä salaateissa tai turkkilaisen jugurtin kanssa. Ihana aamupala tai jälkiruoka!

Yhdestä hedelmästä tulee muuten tosi paljon siemeniä, muistaakseni parhaimmillani olen mitannut yli 2 desilitraa. Tästä riittää useampaankin ruokaan. On siis ehdottomasti hintansa väärti, vaikka ei ihan tavallisen ompun hinnoissa olekaan!

Simppeli jälkkäri: Rosmariinilla ja portviinillä maustetut luumut

Tiistai, Lokakuu 9th, 2012

Sain juuri toiveen julkaista enemmän terveellisiä jälkkäreitä pullien ja piirakoiden sijaan, joten tässäpä yksi hyvin simppeli kauden jälkkäri, jonka voisi jopa luokitella terveelliseksi.

(Itse tosin pidän myös pullia ja piirakoita kohtuudella nautittuna terveellisinä, siis mielenterveellisinä. Syön jälkkäriä joka päivä – joskus se on kakkupala tai leivos, joskus vain keksi tai pari palaa suklaata. Mutta jälkkäriä pitää ihmisen elämässä olla, vaikka sitten laihduttajankin.)

luumut (11 of 2)

Ostin yhtenä päivänä heräteostoksena litran luumuja, jotka kotona kuitenkin paljastuivat melkoisen mauttomiksi tapauksiksi.

Päätin kokeilla houkutella luumuista makua ja makeutta esiin kypsentämällä. Se toimii yleensä, olipa kyseessä sitten heikon makuinen hedelmä tai vihannes.

Lorautin sekaan vähän portviiniä ja rosmariinia, koska olin sattumoisin juuri saanut äiskältä ison kimpun rosmariinia ja havainnut, että aikoja sitten avattu port-pullo ei ollut enää ihan priimatavaraa. Tämän voi kuitenkin tehdä myös ilman noita lisämausteita, pelkät luumutkin riittävät.

(lisää…)

Sunnuntairuokaa: mitkä lie ritarit

Sunnuntai, Huhtikuu 15th, 2012

 

Aurinkoista sunnuntaita!

Siitäkin huolimatta, että eräs kommentoija jo etukäteen kielsi minua ikinä julkaisemasta ohjetta köyhille ritareille, aion nyt tehdä sen. Vai ovatko nämä nyt sitten rikkaita ritareita? Vai ovatko nämä mitään ritareita, kun olen tehnyt nämä leipään enkä pullaan? Kamalan sekavaa. ( Facebook-ryhmässä joku ehdotti nimeksi ranskalaiset ritarit, koska (amerikan)englanniksi ruuan nimi on French toast. Aika näppärää! Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että itsekin kutsun näitä frentstoustiksi, mutta ei kai sellaista nyt voi kirjoittaa oikeakielisyydestään tunnetun sanomalehden sivuille.)

koyhatritarit (1 of 1)

 

No, oli miten oli, oma lähestymistapani mihin lie ritareihin oli tänään aavistuksen kansainvälinen. Tykkään tehdä ritarit mieluummin leipään kuin suomalaisittain pullaan, jolloin ne ovat hieman vähemmän makeita ja sopivat paremmin aamupalalle. Lisäksi korvasin perinteisen mansikkahillon ja kermavaahdon banaanilla, vaahterasiirapilla ja ranskankermalla.

Ranskankerman happamuus oli juuri se haluttu vastapaino banaanin ja siirapin makeudelle. Suosittelen kokeilemaan ranskankermaa kermavaahdon sijaan – toimii myös esimerkiksi suklaakakun, omenapiirakan ja lettujen kanssa. (lisää…)

HS in English