Arkisto: ‘Possu’ Category

Persikka-mozzarellasalaatti makealla chilikastikkeella

Maanantai, Heinäkuu 29th, 2013

Terve mieheen ja naiseen!

Lomilta on palattu, Etelä-Ranskaa ja Pohjois-Italiaa koluttu… (monessakin merkityksessä – siinä missä Ranska ja Italia jättää aina jälkensä Koluun, haluan ajatella, että ehkä Kolu myös Ranskaan ja Italiaan – ainakin aimo annoksen kiitollisuutta ja viiniin ja ruokaan törsättyjä euroja). Ja persikoita syöty.

Kävin yhtenä päivänä persikkavarkaissa – tarkoittaen, että nappasin Piemonten-naapurin pihassa kasvavista puista yhden aidan yli kurkottaneen yksilön. (Okei, melkein aidan yli.) Voi pojat, kyllä rikos kannattaa. Sellaista makua ei ole Suomi-tyttö päässyt koskaan maistamaan – oikeasti auringossa kypsynyt persikka suoraan puusta. Nyt ymmärrän, mitä niissä rusina- ja säilyketomaattimainoksissa tarkoitetaan kun sanotaan, että niissä maistuu aurinko.

persikkasalaatti (1 of 1)

Ranskassa sain maistaa myös aprikoosia suoraan puusta, ja maku oli häkellyttävä. Aivan kuin eri hedelmä kuin ne, joita meillä myydään. En usko, että voin enää koskaan ostaa aprikoosia Suomessa, mutta persikat ovat onneksi täälläkin tähän aikaan vuodesta varsin jees!

Makea persikka viihtyy oikein hyvin myös suolaisen seurassa – vaikka nyt mozzarellan ja ilmakuivatun kinkun. Siitä ajatuksesta syntyi eräänä päivänä tämä kesäinen, aavistuksen eleganttikin salaatti, joka on mitä mainioin seuralainen valkoviinille. Ja auringolle, tietysti.

Persikka-mozzarellasalaatti mausteisella kastikkeella (kahdelle)

2 hyvin kypsynyttä persikkaa

pari kourallista tuoretta baby-pinaattia

1 pallo (puhvelinmaito)mozzarellaa

muutama siivu ilmakuivattua kinkkua

 

kastike:

1-2 rkl neitsytoliiviöljyä

2 tl valkoviinietikkaa

1 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)

hyppysellinen cayennepippuria

suolaa

 

Leikkaa persikat siivuiksi. Revi mozzarella paloiksi ja kokoa salaatti pinaatista, persikoista, mozzarellasta ja kinkusta. Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja lisää halutessasi etikkaa tai vaahterasiirappia ja kaada salaatin päälle.

Hiljaa hyvä tulee: Ylikypsä possu

Maanantai, Tammikuu 28th, 2013

Olen varmaan aikaisemminkin maininnut siitä, että viime vuosina olen (monen muun tavoin) alkanut arvostaa hurjan paljon enemmän edullisia ruhonosia. Itse asiassa tykkään niskoista, poskista ja lavoista nykyään niin paljon, että fileet maistuvat niihin verrattuna jopa pikkuisen… mielikuvituksettomalta.

Pitkä hauduttelu takaa lihan mureuden, ja rahaa säästyy. Ja noh, kyllä se vain on niin, että rasva ja luut lisäävät lihan makua!

ylikypsa_possu (2 of 2)

Viikonloppuna meillä hauduteltiin possunniskaa. Siitä tehtiin pulled porkia, joka puolestaan syötiin sämpylöiden ja BBQ-kastikkeen kera. Supermaukas herkku illanistujaisiin, rentoihin puutarhajuhliin tai peli-iltoihin – kyytipojaksi tietysti kylmä olut tai kokis! (more…)

Pekonilla terästetty kantarellikeitto

Maanantai, Syyskuu 24th, 2012

Viikonloppuna meillä syötiin ruhtinaallisen hyvin, sillä yksi illallisvieraistamme tuli suoraan lintumetsältä.

Aterian teemaksi muotoutui näinkin harvinaisen herkun pohjalta Suomen syksyn parhaat ja menu koostettiin sesongin kotimaisista mauista. Teeri ja metso pääsivät pataan punaviinin ja pikkusipulien kera, lisukkeena oli juuriselleripyreetä ja jälkkäriksi syötiin puolukkapannacottaa.

Alkupalaksi tein kuvan keiton. Kantarelleista, mutta voit varmasti käyttää mitä tahansa metsäsieniä.

kantarellikeitto (10 of 1)

Totta puhuen en itse ole sienikeittojen ylin ystävä, sillä monesti niiden maku on jotenkin omaan suuhuni liian pehmeä ja paksu. Kokeilin saada keittoon vähän ryhtiä pienellä ekstralla: salottisipuleilla, pekonilla, valkoviinillä ja rosmariinilla.

Lopputulos oli myös minun mieleeni, eivätkä terästelyt kuitenkaan jyränneet sienten omaa makua. (more…)

BLT ja leivänsyönnin taito

Sunnuntai, Maaliskuu 11th, 2012

 

Viime vuosina olen joutunut miettimään paljon suhtautumistani leipään. Tiedättehän, tämän vilja- ja hiilihydraattiasian vuoksi.

Kaikki alkoi tietysti siitä, kun meille kerrottiin, että valkoiset viljat ovat paholaisen tekoa. Piti äkkiä lopettaa patonginsyönti ja syödä leipää, johon oli lisätty kuituja. Televisiossa ravitsemusterapeutti näytti, miten tarkistetaan leipäpussin kyljestä, kuinka monta prosenttia ravintokuitua leivässä on. Piti olla ainakin kahdeksan, muuten ei saanut syödä.

Kun oltiin opittu syömään täysjyväleipää ja laittamaan lettutaikinaan leseitä, tuli hiivan vuoro olla syntipukki. Täysjyväruisleipäkin oli pahasta, jos siinä oli hiivaa. Sen jälkeen pääpahikseksi kruunattiinkin gluteeni, oli se tummassa tai vaaleassa leivässä. Seuraava askel oli se, että kaikki viljat ja niiden kaltaiset gluteeni- tai kuitupitoisuudesta riippumatta olivat huono juttu, joita kukaan ei tarvitse, koska luolamiehetkään eivät syöneet niitä.

Olen käynyt kaikki vaiheet läpi myös omassa ruokavaliossani, välillä hyvinkin tiukkapipoisesti. Joskus olo oli parempi, joskus ei, mutta yksi ja sama pysyi: ikävä hyvää leipää kohtaan. Nyt ympyrä on sulkeutunut. Murran palan vehnäpatonkia, levitän päälle voita, nypin murusia paidaltani ja laulan daa-dirlan-dirlan-daa.

blt-leipa (2 of 4)

 

Olen nimittäin tajunnut, että ei leipä ole paholainen. Jokaisen täytyy vain oppia löytämään se oma tapa syödä leipää. Minulle ei sovi se perinteinen suomalainen tapa, jossa vähän joka välissä tehdään voikkareita.

(more…)

Kauden finaali

Lauantai, Tammikuu 28th, 2012

Täällä päin on ollut vähän hiljaista tällä viikolla, syynä aina yhtä riemukas stressin- ja kiireenaiheuttaja nimeltä muutto.

Mutta helpotuksen huhhuh! Nyt on lattiat pesty, kaapit pyyhitty, avaimet palautettu ja kuorma tuotu Tampereelta Turkuun. Tosin vasta väliaikaisasumuksenamme toimivaan yksiöön – sitä unelmieni keittiötä saan vielä odottaa ainakin kevääseen. Tämä ruokabloggari kokkailee siis seuraavan kuukauden tai pari varsin ahtaasti pikkukeittiössä banaanilaatikoiden keskellä.

Mutta ei se mitään! Jos pariisilaiset ovat minulle jotain opettaneet niin sen, että hyvää ruokaa syntyy myös ahtaissa asunnoissa ja kämäsissä keittokomeroissa. Taitaa olla vain asenteesta kiinni sekin.

 

pekoniruusukaalit

 

Koska olin tällä viikolla niin hiljainen sekä uusien reseptien että kommentteihin vastaamisen suhteen, tarjoan teille rauhanpiippuna yhtä kaikkien aikojen lempiohjettani.

En ollut koskaan mikään valtaisa ruusukaalifani, kunnes löysin kermassa haudutetut ruusukaalit. Kyseinen ruoka saattaa olla tuttu niille, jotka ovat seuranneet juttujani vuosien varrella, olenhan hehkuttanut sitä vähän joka käänteessä. Kyseisellä loistolisukkeella olen käännyttänyt useita ihmisiä ruusukaalinrakastajiksi – myös niitä, jotka aikaisemmin sanoivat tuon ihanan vihreän nykerön nähdessään hyi.

Tänä syksynä keksin lisätä komboon pekonia, ja ruuasta, jonka kuvittelin jo olevan täydellinen, tuli entistäkin parempi.

Ruusukaalisesonki vetelee aivan viimeisiään, joten ruusukaaleista on nautittava täysillä nyt, kun se vielä on jokseenkin mahdollista. Tällä ruualla, jos millä, saa ruusukaalikausi arvoisensa päätöksen. Hei hei lempivihannes, nähdään taas ensi syksynä!

 

pekoniruusukaalit-2

 

Tähän väliin muuten eräänlaisena sivuhuomautuksena: löysin tänä syksynä luomupekonin, ja voi pojat, kyllä on tämäkin ruoka maistunut paremmalta sen jälkeen. Se on ihan eri tavaraa kuin se “tavallinen”, jotenkin mehukkaampaa ja tuoreempaa. Enemmän sentyyppistä kuin niissä ulkomaisissa lihakaupoissa, joissa pekoni siivutetaan vasta ostettaessa. Eikä edes kallista! Tampereella kotimaista luomupekonia sai ihan keskustan isommista ruokakaupoista, Turussa en ole sitä vielä nähnyt. Ehkä nyt olisi hyvä hetki laittaa palautehanat laulamaan.

Ai niin ja mainittakoon vielä, että vaika tämä ruoka on periaatteessa lisuke, niin itse syön tätä ihan sellaisenaankin. Lautaselle vaan ja haarukka käteen.

 

Kermassa haudutettua ruusukaalia ja pekonia (kahdelle)

400 g ruusukaalia
3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl oliiviöljyä
1 pkt pekonia
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet. Halkaise ruusukaalit – suurimmat voit leikata neljäänkin osaan.

Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi, lisää ruusukaalit ja keitä 5 minuuttia. Valuta keitetyt ruusukaalit siivilässä.

Leikkaa pekoni palasiksi ja valkosipulinkynnet siivuiksi.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää pekoni ja kuullota. Lisää valkosipuli ja kuullota. Lisää ruusukaalit ja paista n. 5 minuuttia.

Lisää viimeiseksi kerma ja anna porista hiljalleen matalalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile heti.

HS in English