Sen verran kesän tuntua on ollut viime päivinä ilmassa, että tein yhtenä päivänä pyttipannua. Pyttipannu on minulle ehdottomasti kesäruokaa, koska teen sen mieluiten uusiin perunoihin. Jotta meno ei menisi liian epätoukokuiseksi, heitin tietysti mukaan parsaa.
(Olen muuten kuullut, että jotkut ihmiset onnistuvat tekemään toukokuussa ruokaa, joka ei sisällä parsaa. Ihailen heitä, mutta tyydyn kohtalooni parsamaanikkona.)
Pyttipannu, sauna, kesäilta ja kylmä olut tai jaffa muodostavat lähes täydellisen kokonaisuuden. Jos tämä ruoka olisi kerrostalokaksion keittiön sijaan nautittu vieläpä laiturilla tai mökin terassilla, oltaisiin jo liihoteltu sellaisissa täyttymyksen sfääreissä, ettei paremmasta väliä. Oi mikä kutkuttava ajatus, että tuokin skenaario tullee tulevina kuukausina muuttumaan haaveesta todeksi.
Niin ja en nyt lähde taistelemaan kenenkään kanssa siitä, onko väärin, epäisänmaallista ja rangaistavaa syödä ulkomaisia uusia perunoita. Minä syön niitä oikein mielelläni nyt, kun suomalaisia ei vielä saa.
Mutta siis, parsapyttipannua, olkaa hyvä. (lisää…)
