Vietin valtaosan varhaislapsuudestani itävantaalaisen kerrostalon pihalla.
No jaa. Ei ihan. Vietin osan varhaislapsuudestani itävantaalaisen kerrostalon pihalla. Valtaosan varhaislapsuudestani vietin itävantaalaisen kerrostalon sisällä, nyhräten yksikseni heppojen ja Barbieiden kanssa tai nenä kiinni kirjassa.
Kuitenkin eräs varhaisimmista ruokamuistoistani liittyy tämän mainitun kerrostalon pihaan. Olin juuri tekemässä jotain hurjapäistä temppua kiipeilytelineessä – toisin sanoen: katsoin vierestä kun kaverini teki jotain hurjapäistä temppua kiipeilytelineessä – kun kaverini äiti huusi meitä syömään.
(Vieläkö kerrostaloyhtiöissä huudellaan kuudennen kerroksen ikkunoista ulkona oleville lapsille vai onko kännykkäkulttuuri surmannut tämänkin lähiöiden kansanperinteen?)
Ovela lapsi kun olin, kysyin tietysti, mitä kavereilla oli ruokana ennen kuin päätin, syönkö siellä vai kotona.
Borssikeittoa, vastasi kamuni. Mitä se on, kysyin.
Nakkeja punaisessa mehussa.
Nakkeja! Punaisessa mehussa! Miten tämä voisi olla jotain muuta kuin 5-vuotiaan itävantaalaislapsen välitöntä lempiruokaa?
Sittemmin maailma on ollut julma sekä minulle että borssikeitolle. Olen saanut borssikeittoa, joka on ollut oikeasti jotakuinkin nakkeja punaisessa mehussa – ja yli 5-vuotiaan Eevan mielestä se ei enää ollut hyvä juttu.
En voi syyttää ihmisiä, jotka kertovat inhoavansa borssikeittoa, niin kamalia virityksiä tästä mahtavasta ruuasta maailmalla tulee toisinaan vastaan – etenkin kouluruokaloissa, sairaaloissa ja työmailla.
Mutta voin pyytää: anna hyvin tehdylle borssikeitolle mahdollisuus. Se on pitkään hautuneena ja ajatuksella tehtynä aivan mahtava, äärimmäisen taloudellinen ja terveellinenkin ruoka, joka on täynnä makua.
Borssikeitosta on lukemattomia versioita, eikä yksikään niistä ole tietääkseni sen oikeaoppisempi kuin toinenkaan. Olemme kanssa-asukkini kanssa kehittäneet oman versiomme varman päälle: jos joissain resepteissä laitetaan sitä tai tätä, me lisäämme molempia. Meidän borssissa on kaikkea. Haudutamme soppaa pitkään, mikä tekee yksittäisten vihannesten mausta tunnistamattoman, mutta sen sijaan muuttaa ne uudenlaiseksi yhteismauksi, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä hyvä borssi. Soppa on vielä parempaa seuraavana päivänä.
Aivan erityisen hyvänmakuisen liemen borssiin saa, kun kuullottaa ensin öljyssä sipulia ja jotain hyvää ja maukasta makkaraa. Pitkään muhineissa vihanneksissa on kyllä sen verran mainio maku jo itsessäänkin, että kasvissyöjillekin sopiva versio tästä keitosta on varmasti varsin hyvä.
Lemppari-borssikeitto (n. 4-6 annosta)
loraus oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g kestomakkaraa (mieluiten puolalaista, mutta esim. salamikin käy hyvin)
300 g punajuurta
500 g kaalia
1 iso porkkana
2 sellerinvartta
12 dl vettä
½ dl valkoviinietikkaa
1 laadukas kasvisliemikuutio
2 tl timjamia
10 kokonaista maustepippuria
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun:
ranskankermaa tai smetanaa
Kuori sipuli, valkosipuli, porkkana ja punajuuri. Viipaloi.
Leikkaa kaali suikaleiksi. Viipaloi makkara.
Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Lisää makkara, sipuli, valkosipuli ja kaali. Kuullota.
Lisää sen jälkeen loput ainekset kattilaan ja anna porista kannen alla hissuksiin noin tunti tai enemmänkin, jos haluat oikein mehevän maun. (Jos keittelet soppaa pitkään, tarkista välillä nesteen määrä.)
Tarjoile borssikeitto ranskankerman tai smetanan kanssa.
