Arkisto: ‘Kaalit’ Category

Caesar-salaatti lehtikaalista

Torstai, Maaliskuu 28th, 2013

Kitinämme on näemmä kuultu, sillä lehtikaalia on löytynyt marketin hyllyltä melkein koko talven. (Paitsi tietysti juuri sinä päivänä, kun olisimme tarvinneet sitä Hesarin ruokakuvauksissa.)

Näin jokunen aika sitten kaverini Instagram-kuvan lehtikaaliin tehdystä caesar-salaatista, ja ajatus on vainonnut minua siitä saakka (tattista vaan, Inke!). Sain vihdoin ja viimein tällä viikolla tehtyä salaatista oman versioni ja kyllä vaan, loistavasti toimii!

plaaplaa (1 of 2)

Koska olen tänään julmalla tuulella, sanon tämän nyt ääneen – tai siis kirjoitan tänne blogiin: caesar-salaatti ei ole terveysruokaa, vaikka sen nimessä onkin sana salaatti. No, tuskin tässä nyt kenenkään kupla puhkesi. Kyllähän te sen sisimmässänne tiesittekin, ette vain halunneet myöntää.

Lehtikaalilla annos muuttuu hivenen ravinteikkaampaan suuntaan, mutta ennen kaikkea siitä tulee vähän ronskimpi ja robustimpi. Vähän kuin siirtyisi kauniilta, mutta kiikkerältä puutarhatuolilta istumaan jykevälle puupenkille. (more…)

Yllättävän mahtava kyssäkaali

Tiistai, Marraskuu 20th, 2012

Kävimme taannoin turkulaisten ruokabloggaajien kanssa syömässä (kiitos vielä asianosaisille hauskasta illasta!).

Illan aikana tuli puheeksi kyssäkaali. Moni intoutui julistamaan rakkauttaan tätä vaatimattoman näköistä vihannesta kohtaan, ja minä jouduin tosissaan miettimään, että miltäs se kyssäkaali oikein maistuikaan. Hyvältä juu toki, kuten kaikki kaalit, mutta tarkalleen ottaen miltä

En ollut nimittäin vuosiin syönyt, saati valmistanut kyssäkaalia. Keskustelun innoittamana marssin kuitenkin heti seuraavana päivänä kauppaan ostamaan oman kyhmyisen mötikkäni.

kyssakaalisalaatti (1 of 1)

Ja ai niin, tältähän se maistuu! Aivan poikkeuksellisen raikkaalta ja mehukkaalta.

Kyssäkaali pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa kypsentämättömänä, joten tein siitä tällaisen coleslaw-tyylisen salaatin. Tämä jos mikä on oikein oiva talvisalaatti! (more…)

Ruusukaali-avokadosalaatti sitruunaisella kastikkeella

Maanantai, Marraskuu 5th, 2012

Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että ruusukaalia voisi käyttää myös kypsentämättömänä. Mutta nyt kun ajattelen asiaa, miksipä ei?

Uusimmassa Whole Living -lehdessä oli tehty salaatti kypsentämättömästä ruusukaalista ja avokadosta. Innostuin ideasta suunnattomasti, ja sitä täytyi heti testata. Lisäsin mukaan porkkanaa ja cashew-pähkinöitä, ja yhdessä sekoitus oli raikas ja rouskuva, mutta kuitenkin syksyyn sopiva.

avokadoruusukaalisalaatti (1 of 1)

Whole Livingin kehotuksesta napsin lehdet irti kokonaisina, mutta ensi kerralla taidan tyytyä vain leikkaamaan ruusukaalit silpuksi veitsellä. Lehdet ovat nimittäin uloimpien kerrosten alla niin tiukasti toistensa ympärillä, että ruusukaalin keskusta jäi väkisinkin hyödyntämättä tässä salaatissa. (Lisäksi onnistuin pari kertaa lehtiä repiessäni tökkäämään kovalla kannalla kynnen alle – tuloksena kaksi verta vuotavaa peukaloa…)

Mutta kyllä, tulihan salaatista kokonaisine lehtineen tosi kaunis, ja yli jääneet keskustatkin höyryttelin myöhemmin ihan tavalliseen tapaan, joten eivät ne hukkaan menneet.

Ja revitpä lehdet sormin tahi leikkasitpa ne silpuksi, kokeile ehdottomasti tätä sitruunaista salaatinkastiketta. (more…)

Siiderissä haudutettua ruusukaalia ja omenaa

Tiistai, Lokakuu 16th, 2012

No voihan pahus, kamut! Luulin ajastaneeni tämän postauksen teille viikonlopulle, mutta sieltähän se löytyi taas kerran luonnoksista. Ihminen saattaa oppia tekemään marenkia, mutta ei käyttämään WordPressiä.

Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan liiaksi kärsinyt akuutista ruusukaalinhimosta johtuvista oireista. Saattaa tosin olla, että kärsi – niin himottavia nuo pienet ja somat kaalit tähän aikaan vuodesta ovat, kun ne ovat juuri ilmestyneet torimyyjien kojuihin ja vihannestiskien laareihin.

siideriruusukaalit4

Ruusukaali on ehdottomasti yksi lempivihanneksiani, ja siitä tulee näin loppuvuodesta kehiteltyä vaikka mitä.

Tällä kertaa yhdistin ruusukaalin toiseen syysherkkuun, omenaan, ja haudutin koko komeuden siiderissä. Tämä sopii mainiosti lisukkeeksi esimerkiksi bratwurstille, possulle tai vaikka kalkkunalle.

siideriruusukaalit-3

Käytä tähän mieluiten punaisia omenoita ja tuhtia, ranskalaista tai brittiläistä siideriä. Ruusukaaleiksi kannattaa valita niin tähän kuin muihinkin resepteihin mahdollisimman pienikokoisia yksilöitä, ne maistuvat maukkaimmilta! (more…)

Lohturuokien ykkönen: Pitkään hautunut kaalilaatikko

Perjantai, Lokakuu 5th, 2012

En ole koskaan ollut makaronilaatikkonaisia. En paheksu tahi halveksu makaronilaatikkoa, mutta en myöskään ymmärrä sitä – kun siis eihän se maistu miltään! Sen sijaan kaalilaatikko on minulle varmaan se, mitä makaronilaatikko on monille – suomalaisen kotoisa lohturuoka, josta tulee turvallinen olo. Voisin syödä koko laatikon yksin (mieluiten verkkarit jalassa sohvalla viltin alla), jos taloudessamme ei asuisi muitakin.

Voi että se on hyvää! Mutta yksi, tärkeä seikka on huomioitava: jotta kaalilaatikko on parhaimmillaan, se vaatii pitkän paistoajan, mieluiten kolmisen tuntia tai enemmänkin. Tällöin kaali muuttuu vastustamattoman pehmeäksi ja sen oma makeus pääsee kunnolla esiin. Eikä tarvita lihaliemiä tai muita.

kaalilaatikko (10 of 1)

Oma kaalilaatikko-ohjeeni on aika perinteinen, mutta toki vähän omaan makuun tuunattu. Lisään siihen hieman porkkanaa, valkosipulia ja cayennepippuria tuomaan lisämakua. Kaaliruokiin sopii mielestäni täydellisesti hienoinen polte!

Siirapin sijaan käytän kaalilaatikkoonkin lemppariani, vaahterasiirappia, koska sen maku on niin ihana. (more…)

Miksei Suomessa syödä lehtikaalia?

Tiistai, Syyskuu 18th, 2012

Orsina-niminen kommentoija esitti hyvän kysymyksen taannoisen siskonmakkarakeittopostauksen kommenttilootassa: Mistä ihmeestä Suomessa saa lehtikaalia?

No niinpä. Lehtikaali on samanlainen mysteeri kuin kurpitsat: mahdottoman herkullinen ja terveellinen vihannes, joka menestyisi Suomen oloissa loistavasti, mutta jota jostain syystä täällä ei osata juuri arvostaa – paitsi ehkä kasvimaaharrastajien keskuudessa.

lehtikaali (10 of 1)

Joitakin vuosia sitten lehtikaalia ei voinut ostaa oikeastaan mistään, ja silloin innostuimme äidin kanssa viljelemään sitä takapihalla. Satoisa ja helppo kasvi, joka ei ollut kylmästä moksiskaan, ja josta pystyi keräämään satoa lumentuloon saakka!

Nykyään lehtikaalia saa juuri tähän aikaan vuodesta toreilta sekä isommista marketeista (usein huimaavilla kilohinnoilla, tietysti). Itse toivoisin sille paljon suurempaa suosiota.

Seuraan aika paljon englanninkielistä ruokamediaa, ja ainakin siitä päätellen lehtikaali on jo muutamia vuosia ollut varsinainen hittiraaka-aine. Ei ihme! Se on yksi terveellisimmistä vihanneksista, joita maa päällään kantaa ja sisuksistaan puskee. Lisäksi se on hyvän makuinen, näyttää kauniilta ruuissa ja on koostumukseltaan mukavan ronski.

Ennen kaikkea lehtikaali on todella monikäyttöinen. Sitä voi syödä paistettuna, keitettynä ja raakana. Sitä voi käyttää patoihin, laatikoihin, keittoihin, kääryleisiin, salaatteihin, pastoihin – siitä voi tehdä jopa sipsejä! Lehtikaali on myös mahtava lisuke sellaisenaan, ihan vain oliiviöljyssä valkosipulin ja kenties chilin kanssa paistettuna.

No – tätä nykyä muitakin kurpitsoja kuin kesäkurpitsaa näkyy yhä useammin suomalaisissa marketeissa, joten ehkä lehtikaalinkaan suhteen peli ei ole vielä menetetty. Tämä uskollinen fani ainakin pitää sormet ristissä ja jatkaa lehtikaalin puolesta puhumista vähintäänkin tässä blogissa!

Astetta modernimpi siskonmakkarakeitto

Lauantai, Syyskuu 15th, 2012

Sattui outo juttu: yhtenä päivänä huomasin potevani akuuttia siskonmakkarakeittohimoa.

Outo juttu siksi, että olin tainnut syödä kyseistä ruokaa viimeksi silloin, kun olin vielä ilmaisen kouluruokailun piirissä. En ollut ikinä aikaisemmin myöskään tehnyt sitä itse.

siskonmakkarakeitto (10 of 1)

Lähdin kauppaan ostamaan siskonmakkaraa (kannattaa muuten tutkia eri makkaroiden ainesosaluettelot, niissä on aika isoja eroja!) mutta eihän se aikomus perinteisestä sikonmakkarakeitosta pitänyt.

Ihastuin nimittäin vihannestiskillä herkullisena rehottavaan tuoreeseen lehtikaaliin, ja päätin tehdä siskonmakkarakeitostani vähäsen tuunatun version.

En sano, että tämä olisi parempaa kuin perinteinen siskonmakkarakeitto (tai no mielestäni kyllä on, mutta perinteisissä ruuissa uudet viritelmät ovat usein vähän heikoilla jäillä), mutta tässä on ehdottomasti enemmän makua. (more…)

Kauden finaali

Lauantai, Tammikuu 28th, 2012

Täällä päin on ollut vähän hiljaista tällä viikolla, syynä aina yhtä riemukas stressin- ja kiireenaiheuttaja nimeltä muutto.

Mutta helpotuksen huhhuh! Nyt on lattiat pesty, kaapit pyyhitty, avaimet palautettu ja kuorma tuotu Tampereelta Turkuun. Tosin vasta väliaikaisasumuksenamme toimivaan yksiöön – sitä unelmieni keittiötä saan vielä odottaa ainakin kevääseen. Tämä ruokabloggari kokkailee siis seuraavan kuukauden tai pari varsin ahtaasti pikkukeittiössä banaanilaatikoiden keskellä.

Mutta ei se mitään! Jos pariisilaiset ovat minulle jotain opettaneet niin sen, että hyvää ruokaa syntyy myös ahtaissa asunnoissa ja kämäsissä keittokomeroissa. Taitaa olla vain asenteesta kiinni sekin.

 

pekoniruusukaalit

 

Koska olin tällä viikolla niin hiljainen sekä uusien reseptien että kommentteihin vastaamisen suhteen, tarjoan teille rauhanpiippuna yhtä kaikkien aikojen lempiohjettani.

En ollut koskaan mikään valtaisa ruusukaalifani, kunnes löysin kermassa haudutetut ruusukaalit. Kyseinen ruoka saattaa olla tuttu niille, jotka ovat seuranneet juttujani vuosien varrella, olenhan hehkuttanut sitä vähän joka käänteessä. Kyseisellä loistolisukkeella olen käännyttänyt useita ihmisiä ruusukaalinrakastajiksi – myös niitä, jotka aikaisemmin sanoivat tuon ihanan vihreän nykerön nähdessään hyi.

Tänä syksynä keksin lisätä komboon pekonia, ja ruuasta, jonka kuvittelin jo olevan täydellinen, tuli entistäkin parempi.

Ruusukaalisesonki vetelee aivan viimeisiään, joten ruusukaaleista on nautittava täysillä nyt, kun se vielä on jokseenkin mahdollista. Tällä ruualla, jos millä, saa ruusukaalikausi arvoisensa päätöksen. Hei hei lempivihannes, nähdään taas ensi syksynä!

 

pekoniruusukaalit-2

 

Tähän väliin muuten eräänlaisena sivuhuomautuksena: löysin tänä syksynä luomupekonin, ja voi pojat, kyllä on tämäkin ruoka maistunut paremmalta sen jälkeen. Se on ihan eri tavaraa kuin se “tavallinen”, jotenkin mehukkaampaa ja tuoreempaa. Enemmän sentyyppistä kuin niissä ulkomaisissa lihakaupoissa, joissa pekoni siivutetaan vasta ostettaessa. Eikä edes kallista! Tampereella kotimaista luomupekonia sai ihan keskustan isommista ruokakaupoista, Turussa en ole sitä vielä nähnyt. Ehkä nyt olisi hyvä hetki laittaa palautehanat laulamaan.

Ai niin ja mainittakoon vielä, että vaika tämä ruoka on periaatteessa lisuke, niin itse syön tätä ihan sellaisenaankin. Lautaselle vaan ja haarukka käteen.

 

Kermassa haudutettua ruusukaalia ja pekonia (kahdelle)

400 g ruusukaalia
3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl oliiviöljyä
1 pkt pekonia
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista ruusukaaleista kannat ja päällimmäiset lehdet. Halkaise ruusukaalit – suurimmat voit leikata neljäänkin osaan.

Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi, lisää ruusukaalit ja keitä 5 minuuttia. Valuta keitetyt ruusukaalit siivilässä.

Leikkaa pekoni palasiksi ja valkosipulinkynnet siivuiksi.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää pekoni ja kuullota. Lisää valkosipuli ja kuullota. Lisää ruusukaalit ja paista n. 5 minuuttia.

Lisää viimeiseksi kerma ja anna porista hiljalleen matalalla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoile heti.

Nakkeja punaisessa mehussa?

Maanantai, Tammikuu 23rd, 2012

Vietin valtaosan varhaislapsuudestani itävantaalaisen kerrostalon pihalla.

No jaa. Ei ihan. Vietin osan varhaislapsuudestani itävantaalaisen kerrostalon pihalla. Valtaosan varhaislapsuudestani vietin itävantaalaisen kerrostalon sisällä, nyhräten yksikseni heppojen ja Barbieiden kanssa tai nenä kiinni kirjassa.

Kuitenkin eräs varhaisimmista ruokamuistoistani liittyy tämän mainitun kerrostalon pihaan. Olin juuri tekemässä jotain hurjapäistä temppua kiipeilytelineessä – toisin sanoen: katsoin vierestä kun kaverini teki jotain hurjapäistä temppua kiipeilytelineessä – kun kaverini äiti huusi meitä syömään.

(Vieläkö kerrostaloyhtiöissä huudellaan kuudennen kerroksen ikkunoista ulkona oleville lapsille vai onko kännykkäkulttuuri surmannut tämänkin lähiöiden kansanperinteen?)

 

borssi-2

 

Ovela lapsi kun olin, kysyin tietysti, mitä kavereilla oli ruokana ennen kuin päätin, syönkö siellä vai kotona.

Borssikeittoa, vastasi kamuni. Mitä se on, kysyin.

Nakkeja punaisessa mehussa.

Nakkeja! Punaisessa mehussa! Miten tämä voisi olla jotain muuta kuin 5-vuotiaan itävantaalaislapsen välitöntä lempiruokaa?

Sittemmin maailma on ollut julma sekä minulle että borssikeitolle. Olen saanut borssikeittoa, joka on ollut oikeasti jotakuinkin nakkeja punaisessa mehussa – ja yli 5-vuotiaan Eevan mielestä se ei enää ollut hyvä juttu.

En voi syyttää ihmisiä, jotka kertovat inhoavansa borssikeittoa, niin kamalia virityksiä tästä mahtavasta ruuasta maailmalla tulee toisinaan vastaan – etenkin kouluruokaloissa, sairaaloissa ja työmailla.

 

borssikeitto

 

Mutta voin pyytää: anna hyvin tehdylle borssikeitolle mahdollisuus. Se on pitkään hautuneena ja ajatuksella tehtynä aivan mahtava, äärimmäisen taloudellinen ja terveellinenkin ruoka, joka on täynnä makua.

Borssikeitosta on lukemattomia versioita, eikä yksikään niistä ole tietääkseni sen oikeaoppisempi kuin toinenkaan. Olemme kanssa-asukkini kanssa kehittäneet oman versiomme varman päälle: jos joissain resepteissä laitetaan sitä tai tätä, me lisäämme molempia. Meidän borssissa on kaikkea. Haudutamme soppaa pitkään, mikä tekee yksittäisten vihannesten mausta tunnistamattoman, mutta sen sijaan muuttaa ne uudenlaiseksi yhteismauksi, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä hyvä borssi. Soppa on vielä parempaa seuraavana päivänä.

Aivan erityisen hyvänmakuisen liemen borssiin saa, kun kuullottaa ensin öljyssä sipulia ja jotain hyvää ja maukasta makkaraa. Pitkään muhineissa vihanneksissa on kyllä sen verran mainio maku jo itsessäänkin, että kasvissyöjillekin sopiva versio tästä keitosta on varmasti varsin hyvä.

 

Lemppari-borssikeitto (n. 4-6 annosta)

loraus oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g kestomakkaraa (mieluiten puolalaista, mutta esim. salamikin käy hyvin)
300 g punajuurta
500 g kaalia
1 iso porkkana
2 sellerinvartta
12 dl vettä
½ dl valkoviinietikkaa
1 laadukas kasvisliemikuutio
2 tl timjamia
10 kokonaista maustepippuria
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun:
ranskankermaa tai smetanaa

Kuori sipuli, valkosipuli, porkkana ja punajuuri. Viipaloi.
Leikkaa kaali suikaleiksi. Viipaloi makkara.

Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Lisää makkara, sipuli, valkosipuli ja kaali. Kuullota.

Lisää sen jälkeen loput ainekset kattilaan ja anna porista kannen alla hissuksiin noin tunti tai enemmänkin, jos haluat oikein mehevän maun. (Jos keittelet soppaa pitkään, tarkista välillä nesteen määrä.)

Tarjoile borssikeitto ranskankerman tai smetanan kanssa.

HS in English