Olen niitä ihmisiä, jotka ahdistuvat tavaranpaljoudesta, krääsästä ja kaapeissa lymyilevästä tarpeettomasta omaisuudesta.
Vaikka olen esimerkkitapaus Tunteellisesta Hölmöstä, en ole erityisen tunteileva esineitä kohtaan. Käyn kaapit läpi monta kertaa vuodessa ja luovun surutta kaikesta, mitä en ole viime aikoina tarvinnut ja mille en usko olevan käyttöä lähitulevaisuudessa. Minut tunnetaan niin armottomana, että muutaman kerran olen saanut kutsun orjapiiskurin roolissa valvomaan hamstraamiseen taipuvaisten tuttavieni muuttosiivousta.
Toiset saavat turvaa muistoja herättävistä esineistä, minun mieltäni lämmittää enemmän se, että on tilaa hengittää. Minulle riittää, kun muistot on talletettu pääkoppaani tai valokuviin.
Toki minullakin on muutama esine, joista en ihan hevillä luovu, mutta sääntöön on toinenkin poikkeus: astiat. Olen täysin heikkona niihin, erityisesti kirppikseltä löytyneisiin vanhoihin astioihin. Edellisessä asunnossani vaatehuoneestani vain puolet oli vaatteiden käytössä, loput hyllyt pursuilivat astioita.
Kun ostan vaatteita tai muuta tavaraa, harkitsen aina hyvin tarkkaan, tarvitsenko sitä oikeasti ja onko minulla sille säilytystilaa. Tulenko iloisemmaksi uudesta tavarasta vai siitä tyhjästä tilasta, jonka uusi tavara kodista täyttäisi? Mutta kun näen kirppiksellä silmääni miellyttävän astian, mietin vain, kannattaako se kääräistä sanomalehtipaperiin vai säilyisikö se ehjänä kotiin asti ilmankin.
Aivan erityisen vaarallisia ovat vanhat kotimaiset design-astiat, koska niitä voi ajatella sijoituksina tai kansallisaarteina, jolloin niiden hamstraamista vastaan ei päde enää mikään rationaalinen argumentti. Ihan siis tässä pidän hengissä palasta Suomen historiaa, vai haluutsä muka et meidän lapset ei tiedä mistään muusta ku Ikeasta?
Onneksi voin työni puolesta aina vedota siihen, että tarvitsen astioita kuvauksissa. (Itse asiassa nyt kun asiaa mietin, saattaa hyvinkin olla, että olen valinnut tämän työn juuri siksi.) Kanssa-asukkini ei voi protestoida kaappeja valtaavia antiikkilautasia, romulaseja ja tyhjiä säilykepurkkeja vastaan – ne kun ovat työvälineitä.
Melko usein astialöytöni inspiroivat myös ruuanlaittoani. Kun löydän jonkun ihanan tai erikoisen astian, mietin, mitä siitä olisi kiva tarjoilla.
Nämä kuvissa näkyvät, Tapio Wirkkalan Iittallale suunnittelemat Karelia-lasit löysin ihan vastikään kirppikseltä pilkkahintaan. Ne taitavat olla alunperin suunniteltu liköörilaseiksi, mutta minusta ne suorastaan vaativat päästä jonkin ihanan, aavistuksen hienostuneen jälkiruuan tarjoilijoiksi. Siitä syntyi siis idea jugurttimoussesta.
Tämä mousse on aika helppo jälkkäri, joka valmistuu hyvissä ajoin etukäteen. Sitä voi varioida mielensä mukaan vaihtamalla marjat toisiin. Joulun alla tein tästä sellaisenkin version, jossa lisäsin mustaherukoiden sekaan hieman glögimausteita.
Huomaa muuten, että käytät tässä hunajaa, jonka mausta todella pidät! Itse erehdyin ajattelemaan, että koska hunajaa kuluu paljon, en viitsi käyttää sitä “hyvää hunajaa” ja tein tämän jostain kaupan halvimmasta niittykukkahunajasta, josta tuli koko jälkkäriin todella omituinen sivumaku.
Hunaja-jugurttimoussea ja mustaherukkahilloketta (4-6 kpl)
Mustaherukkahilloke:
400 g pakastemustaherukoita
½ dl juoksevaa hunajaa
Mousse:
2 liivatelehteä
2 ½ dl turkkilaista jugurttia (10 % rasvaa)
½ dl juoksevaa hunajaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl vettä
Valmista ensin mustaherukkahilloke: laita mustaherukat ja hunaja kattilaan miedolle lämmölle. Marjoja ei tarvitse etukäteen sulattaa. Kuumenna marjoja, kunnes ne kiehahtavat ja neste alkaa irrota (saatat alkuun tuntea kiusausta lisätä joukkoon vettä, mutta se ei ole tarpeen). Anna marjojen ja hunajan porista hissuksiin n. 10-15 minuuttia. Poista liedeltä ja anna jäähtyä täysin.
Valmista jugurttimousse. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi. Sillä välin sekoita keskenään jugurtti ja hunaja. Vatkaa kerma valmiiksi ja jätä odottamaan. Puristele lionneista liivatelehdistä liika vesi pois. Kuumenna pienessä kasarissa 2 rkl vettä ja lisää liivatteet. Sekoita, kunnes ne ovat täysin lionneet veteen. Kaada liivateseos hunaja-jugurttiseokseen tasaisena nauhana ja sekoita huolellisesti. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto.
Lusikoi kerros jugurttimoussea astioihin, joista aiot tarjoilla moussen. Lisää kerros mustaherukkahilloketta ja lopuksi vielä kerros jugurttimoussea. Suojaa muovikelmulla ja laita hyytymään jääkaappiin ainakin muutamaksi tunniksi ennen tarjoilua.
