Arkisto: ‘Aamiainen’ Category

Sunnuntairuokaa: mitkä lie ritarit

Sunnuntai, Huhtikuu 15th, 2012

 

Aurinkoista sunnuntaita!

Siitäkin huolimatta, että eräs kommentoija jo etukäteen kielsi minua ikinä julkaisemasta ohjetta köyhille ritareille, aion nyt tehdä sen. Vai ovatko nämä nyt sitten rikkaita ritareita? Vai ovatko nämä mitään ritareita, kun olen tehnyt nämä leipään enkä pullaan? Kamalan sekavaa. ( Facebook-ryhmässä joku ehdotti nimeksi ranskalaiset ritarit, koska (amerikan)englanniksi ruuan nimi on French toast. Aika näppärää! Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että itsekin kutsun näitä frentstoustiksi, mutta ei kai sellaista nyt voi kirjoittaa oikeakielisyydestään tunnetun sanomalehden sivuille.)

koyhatritarit (1 of 1)

 

No, oli miten oli, oma lähestymistapani mihin lie ritareihin oli tänään aavistuksen kansainvälinen. Tykkään tehdä ritarit mieluummin leipään kuin suomalaisittain pullaan, jolloin ne ovat hieman vähemmän makeita ja sopivat paremmin aamupalalle. Lisäksi korvasin perinteisen mansikkahillon ja kermavaahdon banaanilla, vaahterasiirapilla ja ranskankermalla.

Ranskankerman happamuus oli juuri se haluttu vastapaino banaanin ja siirapin makeudelle. Suosittelen kokeilemaan ranskankermaa kermavaahdon sijaan – toimii myös esimerkiksi suklaakakun, omenapiirakan ja lettujen kanssa. (lisää…)

Sunnuntairuokaa: buttermilk biscuits

Sunnuntai, Huhtikuu 1st, 2012

 

Tämän viikon on pitänyt aikamoista haipakkata. Mikäpä siis ihanampaa kuin se, että tänään on sunnuntai! Saa vetää henkeä, haahuilla yöpaidassa ja syödä pitkän brunssin kaikilla herkuilla.

Sunnuntaista on salakavalasti tullut yksi lempipäivistäni, vaikka nuorempana podin vakavaa sunnuntaiahdistusta. Tai no, ehkä sunnuntai ei edelleenkään ole lempipäiväni, mutta se on lempikokkauspäiväni. Silloin on aikaa.

Ruokajuttujen tekijänä tunnen usein painetta tehdä mahdollisimman helppoja ja nopeita (arki)ohjeita. Se on ihan ymmärrettävää, koska juuri sellaisia ohjeitahan ihmiset pääasiassa kaipaavat. Ja oikein mielelläni minä niitä toki teenkin, hyvä ja helppo arkiruoka kun on äärimmäisen tärkeä juttu. Mutta toisinaan olisi ihanaa olla ajattelematta arkiaspektia ja tehdä juuri sellaisia herkkuja, joita mieli ja kieli halajaa. Joskus tunnen suorastaan syyllisyyttä siitä, jos ohjeeni vaatii pitkän hauduttelun tai sisältää raaka-aineen, jota ei välttämättä löydy jokaisesta marketista.

buttermilk biscuits (1 of 2)

 

Vaan onneksi on blogi, jossa saa tehdä, mitä huvittaa! Siispä tänään päätin, että tästedes blogissani sunnuntait ovat pyhitetty sunnuntairuualle. Arkena jaksaa valmistaa aamiaiseksi korkeintaan pikapuuron, mutta sunnuntaina pöytä katetaan koreaksi, leivotaan jotain ja paistetaan munakkaat ja pekonit. Arkena illallisen valmistamiseen menee puoli tuntia, mutta sunnuntaina pastakastike tai lihapata saa muhia kannen alla vaikka koko päivän. Ihanaa! (lisää…)

Rahkaletuilla kohti vapaapäivää

Lauantai, Maaliskuu 3rd, 2012

 

Olin jo aikeissa aloittaa tämän kirjoituksen jotakuinkin tähän suuntaan: jos minä saisin päättää, aloittaisin elämäni jokaisen aamun kauniisti katetulla aamiaisella, johon kuuluisi kahvia, mehua ja montaa sorttia syötävää.

Sitten muistin, että kyllähän minä saan päättää. Enkä silti tee niin, paitsi viikonloppuisin. Ja juuri siinä on koko homman juoni.

Vaikka olen hedonisti pahinta laatua, arkisin saan jonkinlaista omituista mielihyvää siitä, että aamupalani on joka päivä se sama. Turvallinen ja ehkä vähän ankeakin – joko hirssipuuroa marjoilla tai purkki rahkajugurttia pellavansiemenöljyllä. Ja siksi tuntuukin kahta ihanammalta laittaa viikonloppuaamuina pöytä koreaksi.

Viikonloppuisin aamiaispöytääni kuuluvat usein pannukakut, joita rakastan kaikissa muodoissa. Yleensä teen joko amerikkalaistyylisiä, leivinjauheella kohotettuja pannukakkuja tai mustikkapannukakkuja. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt paljon myös venäläisiä rahkalettuja eli syrnikkejä, jotka eivät ole ihan yhtä syntisiä kuin Amerikan-serkkunsa. Niissä on suhteellisen vähän vehnäjauhoja ja sokeria, mutta erittäin paljon proteiinia.

syrnikit (2 of 3)

 

Älkää silti ymmärtäkö väärin – ei tässä ole mistään ankeasta terveysaamiaisesta kyse (sehän kuuluu arkipäiviin, ei viikonloppuihin!). Rahkaletuissa on aivan ihana maku, etenkin, jos niihin lisää hieman aitoa vaniljasokeria. Yleensä syön syrnikit marjojen kanssa, mutta tänä aamuna keksin santsikierroksella jotain aivan järisyttävän hyvää: rahkalettuja ja fileerattua veriappelsiinia yhdistettynä vaahterasiirappiin.

Koska näkemässä oli ainoastaan rakas avopuolisoni, joka ei järkyty minun kanssani asuttuaan enää mistään, nuolin lautasen lopuksi. Sinäkin olisit nuollut, jos tietäisit, miltä toisiinsa sekoittuneet tuore veriappelsiinimehu ja vaahterasiirappi maistuvat yhdessä.

(lisää…)

Tervetuloa, terminen talvi

Tiistai, Tammikuu 24th, 2012

Luin eilen Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta uutisen, jossa kerrottiin, että terminen talvi on alkanut koko maassa.

Koska olin koulussa kiinnostuneempi komeasta mantsanopesta kuin itse mantsasta, jouduin googlaamaan, mitä tarkoittaa terminen talvi. Harmikseni se ei liittynyt mitenkään termospulloihin ja minttukaakaoon, vaan sillä tarkoitetaan lämpötilan, ei kalenterin, mukaan määriteltävää talvea.

Toisin sanoen, meteorologien mukaan talvi alkoi vasta nyt.

 

mysli-4

 

Omaan käyttäytymiseeni heijasteltuna tämä kuulostaa loogiselta. Minulle tuli nimittäin juuri nyt himo tehdä talvimysliä, kun yleensä olen tehnyt sitä jo marraskuussa. Kenties olenkin meteorologisesti painottuneempi ihminen kuin kuvittelin?

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että vuodenajat katsotaan kalenterista ja kesäkuun ensimmäisenä palellaan sandaaleissa vaikka varpaat sinisinä. Paitsi jos kevät ja kesä sattuvat alkamaan etuajassa. Silloin olen ensimmäisten joukossa vaatimassa, että vuodenajat tulee määritellä termisesti.

 

mysli-3

 

Talvimysli on talviversioni luottomysliohjeestani. (Luottomysliohjeeni sen sijaan on äärimmäisen riisuttu versio Nigella Lawsonin paljon syntisemmästä ja sokerisemmasta myslistä.)

Se on talvimysli, koska siihen ei tule lainkaan hedelmiä ja koska sitä tekee mieli syödä juuri talvella. Älä silti erehdy luulemaan, että tästä myslistä puuttuisi makua – päinvastoin. Maku on mausteinen ja paahteinen, talven kylmyyteen sopivan runsas. Tähän voi periaatteessa käyttää mitä vain pähkinöitä ja siemeniä, mutta minusta pekaani ja manteli ovat talvisimmat pähkinät ja sopivat makunsa puolesta tähän parhaiten.

 

mysli

 

Kotitekoista mysliä testattuasi nyrpistät nokkaasi kaupan sahajauhoille. Ehkä myös niille ananaspaloille. Minulla ainakin meni vuosia ennen kuin hoksasin, että mysli ei itse asiassa välttämättä kaipaa kurttuisiksi kuivattuja hedelmiä ollenkaan. Paitsi joskus. Mutta se onkin sitten jo toinen, kesäisempi tarina.

 

mysli-2

 

Uunissa paahdettu mysli (n. litra)

5 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl kuorellisia manteleita
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 ½ tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
½ dl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä (tai muuta miedonmakuista öljyä)

Halutessasi voit rouhia pähkinöitä ja manteleita hieman pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. 20-30 minuuttia. Möyhi seosta muutaman kerran paistamisen aikana. Mysli on valmista, kun kaurahiutaleet ja pähkinät ovat kauniisti ruskettuneet (myös alati vahvistuva jumalaisen paahteinen tuoksu keittiössäsi on hyvä merkki). Ole paistamisen loppuvaiheessa tarkkana, mysli voi muuttua hetkessä sopivasta kärähtäneeksi!

Älä kummastele, jos mysli tuntuu vielä hieman kostealta, kun otat sen uunista – se kuivuu kyllä. Anna myslin jäähtyä kokonaan ennen kuin pakkaat sen ilmatiiviiseen purkkiin.