Juuri nyt kiinnostaa: Bretagne

| Julkaistu 28. 8. 2012 13:08

En ole ikinä käynyt Bretagnessa, mutta olen jo pidempään ollut varma, että se on sielunmaisemani.

Kerrotaanpa, millaista kuvittelen Bretagnessa olevan. Siellä tyrskyt lyövät kallioihin, tuulee ja sadekuurot yllättävät. Paitsi päivinä, jolloin tihkuttaa aamusta iltaan. Ja sellaisina päivinä, kun aurinko kuivattaa hiekan ja sadetakissa tulee kuuma.

Ihmiset pukeutuvat tietysti villapaitoihin tai marinière-raitapaitoihin. Vanhoilla miehillä on valkoinen parta ja auringon ja meren rypistämät kasvot. Tuoreen osterin voi avata veitsellä ja huljauttaa kurkusta alas vailla sen suurempia seremonioita. Kaikkialla haisee meri.

Ravintolassa on sateen pieksemät terassikalusteet ja koruton sisustus, ehkä jopa muovinen pöytäliina. Mutta kala on aina tuoretta ja lounaan kanssa isketään pöytään karahvi halpaa valkoviiniä.

galette

Jos se on jotain ihan päinvastaista tai kamalaa, älkää kertoko, pidän kiinni unelmistani. Juuri nyt Bretagne-pakkomielteeni nimittäin jyllää vahvempana kuin koskaan, sillä olen lisäksi kokenut lievän hurahtamisen bretagnelaiseen ruokaan.

Päädyin Pariisissa puolivahingossa bretagnelaiseen ravintolaan ja menetin sydämeni. Alkupalaksi ostereita, pääruuaksi ja jälkiruuaksi lettuja. Tiedätte ehkä jo galetteista, siis suolaisista tattariletuista, sekä crêpeistä, vehnäletuista. Mutta tiesittekö, että bretagnelaiset ovat kovia tuottamaan siideriä? Semmoista omenaista ja sakeaa, vähän kuin englantilainen siideri, muttei oikeastaan kuitenkaan yhtään.

Ja tiesittekö, että se siideri tarjoillaan pienestä savisesta kupista galetten kera? Sietämättömän ihanaa! En enää ikinä juo siideriä tuopista. Enkä enää ikinä syö lettuja ilman siideriä.

(Niin ja ruokaan liittymättä – tiesittekö, että bretagnelaisilla on oma kieli?)

Nyt kärsin siis pahimmanlaatuisesta Bretagne-fiksaatiosta. Oletan Pariisi-visiittini perusteella, että Bretagnessa syödään lättyjä, ostereita ja siideriä. Tiedän, että siellä syödään suolaa ja voita ja suolasta ja voista tehtyjä karamelleja.

Mutta mitä muuta? Ja hyvänen aika – uskaltaisiko ihminen edes toivoa, että jossain päin Suomea olisi bretagnelaista ruokaa tarjoileva ravintola…?

Kuvassa Breizh Cafén galette Pariisissa. Ja se siideri.

Avainsanat:

14 vastausta artikkeliin “Juuri nyt kiinnostaa: Bretagne”

  1. Liisa kirjoittaa:

    Kyllä nuo mielikuvat aika lähelle totuutta osuvat! Vaihtaisin kuitenkin sen valkoviinikarahvin juurikin tuohon siideriin. Se on siellä taivaallisen hyvää ja edullista. Harmi että Alkon valikoimissa on niin vähän ranskalaisia siidereitä.

    Ja sitten kun on hurahtanut Bretagneen voikin seuraavaksi menettää sydämensä Normandialle. Siellä siideri- ja calvadostilojen omenatarhat on ihan uskomattoman kauniita ja ne satamien aamuiset kalamarkkinat, huhhuh!

  2. Eeva kirjoittaa:

    Liisa, huh, kiitos vahvistuksesta! Myönnettäköön, että mielikuvani Normandiasta ovat aika lailla samanlaiset :) Voisin siis hyvin hurahtaa myös siihen! Toivottavasti pääsen pian käymään jommassakummassa.

  3. heido kirjoittaa:

    Moi Eeva,

    kun kerran Bretagne kiehtoo, täytyy kysyä, oletko törmännyt Outi Nyytäjän kirjaan “Maailman laidalta: Kertomuksia Bretagnesta”. Mukavaa luettavaa! Outi Nyytäjä on asiallinen nainen.

  4. Eeva kirjoittaa:

    Heido, kiitos vinkistä! Kyseinen kirja ei ole tuttu, mutta sehän kuulostaa juuri oikealta tähän hetkeen :)

  5. Kirsi Lindroos kirjoittaa:

    Asun Pariissa ja käyn usein sekä Normandiassa että Bretagnessa. Tuo kuvauksesi Bretagnesta täsmää, ja sitä voisi laajentaa niin maisemien kuin herkkujenkin osalta melkoisesti. Maailman suurin vuorovesi on rannikoiden erikoisuus, joka mahdollistaa vaellukset tiettyinä aikoina rantojen merenpohjia pitkin, aarteita etsien. Hiekkarantaa, kalliorantaa on vuorotellen, maisema hyvin vaikuttava. Bretagnessa on oma kieli ja upeaa musiikkia. Maaseudulla herkkuja laidasta laitaan siidereistä viineihin ja oluisiin, erilaisia merenantimia juustoja, lihatuotteita, hedelmiä..ja Normandiassa samoin. Molemmat alueet ovat hyvin lähellä Pariisia, täynnä luonnonrikkauksien lisäksi kulttuuria ja historiaa. Aivan liian moni suomalainen ei juuri tunne ko seutuja ollenkaan.

  6. Tuuli kirjoittaa:

    Oletko sattumoisin lukenut Claudie Gallayn Tyrskyt kirjaa? Tuli Bretagne kuvauksesta juuri tuo opus mieleen, vaikka omasta lukukerrastani onkin jo huimasti aikaa..

  7. Petu kirjoittaa:

    Aika hyvin kuvaat Bretagnea, jossa perheemme käy lomailemassa joka toinen vuosi. Viimeiset kerrat olemme viettäneet Cancale-nimisessä kaupungissa, 15 km St.Malosta länteen. Pikkukaupunki on Pohjois-Ranskan osterikasvattamokeskus, joten tuoretta nousee merestä joka aamu.

    Ei se niin tuulen ja sateen pieksemä paikka ole. Bretagnessa on mikroilmasto, jonka ansiosta 20 asteen lämmössä auringon osuessa alkaa jo tuntua ihan helteeltä.

    Noihin gelettes/crêpes -aterioihin muuten kyllästyy aika pian, alkavat tursuta jo korvista. Ennemmin kannattaa nauttia ostereita tuoreena (suurimman kokoluokan, eli ykkösen osterit ovat siellä naurettavan halpoja), sekä taskurapuja, bulot-, bigorneau -ja palourde -äyriäisiä keitettynä. Alas ne hulautetaan Muscadet-valkoviinillä, jota saa niin halvalla karahvissa kuin hyvin edullisesti pulloissakin.

    Siiderin jättäisin alkujuomaksi. Erinomaista se Bretagnessa toki on. On häväistys, että suomalaisia esanssisokeripullotteita kutsutaan samalla nimellä.

    Hyvää matkaa Bretganeen, kun sinne kuitenkin mielesi tekee!

  8. Allu kirjoittaa:

    Tunnen Bretagnea vain hitusen, Normandiaa sen sijaan paremmin. Molemmat maakunnat ovat julistautuneet crêpesien ja galettejen syntyseuduiksi, kilpailevatkin siitä kummasta saa niitä aidompia! Matkailijan näkökulmasta aivan sama, hyviä ovat molemmilla seuduilla. Myös Normandian siidereihin kannattaa tutustua, mikäli uskaltaa. Sen jälkeen kun muut siiderit eivät enää kelpaa. Paikallisten mielestä kyseinen juoma kelpaa vain vanhoille mummoille ja papoille, mutta ehkei aina tarvitse odottaa että kasvaa vanhaksi tehdäkseen kivoja asiota! Normandiassa tutustuin myös sellaiseen erikoisuuteen kuin baguette finlandaise, “suomalaispatonki”. Suomalaisen leivästä teki lohi ja täysjyvätaikina. Onko kukaan testannut minkälaisia “kreppejä” tarjoilee Camionette? Itsekin olen toivonut lähiseudulle ravintolaa, jonka ruokalistoilta löytyy aidot crêpesit.

  9. Marja kirjoittaa:

    Hei,

    Outi Nyytäjä oli sikäli mukava liittymäkohta Bretagneen että hän on paitsi kulttuuri- myös ruokakulttuuri-ihmisiä: reseptejä on julkaistu Glorian 10 parasta ruokaani -sarjassa ja sarjaan perustuvassa keittokirjassa.

    Bretagnen karunkaunis maisema vastaa mielikuvaasi, mutta siellä karu on rinnakkain siistin ja sievän kanssa ja ostereita voi nauttia suoraan viljelmältä ostettuna laiturilla istuen kertakäyttölautaselta sitruunalohkon kanssa tai kynttilänvalossa valkoisen pöytäliinan ääressä – kummallakin tavalla osterit ovat maailman parhaita! Ja krepeistä ja galeteista jää niitä ruokamuistoja joihin palaa aina uudelleen…

  10. Groix kirjoittaa:

    Vielä lisää kirjallisuutta: Peter Mayn enzo-dekkarisarjan neljäs osa, Freeze Frame, sijoittuu Bretagnen ytimeen, Groix-saarelle.

    8×2 kilometrin saarella on kaikkea mitä voi toivoa kävelyetäisyydellä; saaren omia ostereita ja muuta merestä, tietysti hyvää juotavaa, pitkiä hiekkarantoja ja villiä kalliorantoja.

    sinne.

  11. Bret On kirjoittaa:

    Bretagnella on vieläpä monet kasvot: pohjoisrannikko Le Mont St Michelistä länteen saarineen ja vaaleanpunaisine graniitteineen, niemen kärkiosa ja länsirannikko Finistere ja Ouessantin saari, eteläpuoli ja Morbihan saarineen, sekä niemimaan sisäosat ovat kaikki vähän omanlaisiaan. Aluetta yhdistävät ainakin “merihenkinen” yksinkertainen ruoka, raikas siideri, galettes/crepes ja maitotuotteet. Normandian puolella (Bretagnesta koilliseen) luonto on jossakin määrin vehreämpää ja ruoka vähän rehevämpää. Upeaa seutua, joka on kesäisimmillään vasta heinä-elokuun taitteessa; silloin kovin ruuhkaista pariisilaisten vallatessa alueen kesäloman vietttoon. Upeaa seutua, suosittelen lämpimästi kaikille merihenkisille, vähän monipuolisemman kesäsään ystäville. Oma haaveemme on joulu isossa hyvin lämmitetyssä talossa jossakin Perrosin tai Paimpolin kulmilla.

  12. Kati kirjoittaa:

    Kanaalisaarilla asuessa silloinen poikaystävä esitteli Bretagnen ihanuudet. Identiteetti on vahva. Ensin tulee bretagnelaisuus, vasta sitten ranskalaisuus…pyhä jumala niitä ostereita, sen kun haki kalastajalta muutamalla eurolla kilon perheen lounaalle. Menetin sydämeni silloin ihmisten lisäksi leivonnaisille.

  13. Pauliina kirjoittaa:

    Camioneten “kreppit” ovat suomalaisittan ihan ok, mutta Kauppatorilla on crêpesejä tarjoava koju ja vaikka muuten kierrän kyseisen torin kaukaa, siellä on päästävä joka kesä pistäytymään.

  14. Eeva kirjoittaa:

    Kiitos kaikille hurjan kiinnostavista kommenteista! Matkakuume sen kun kasvaa :)

    *** Tuuli: olen lukenut Tyrskyistä ekat 30 sivua, sitten se jotenkin jäi. Pitäisi kyllä lukea loppuun.

Kommentoi



HS in English