Kas, kasviswokkia

| Julkaistu 4. 5. 2012 17:17

 

Joskus vuosituhannen taitteessa wokki oli kova sana. Ostareiden ruokatarjontaan ilmestyi useita pikawokkipaikkoja, joissa ruoka tarjoiltiin paperipakkauksista. Semmoisista samanlaisista kulmikkaista, jollaisista Frendeissä syötiin noutoruokaa.

Wokki oli kova sana myös meidän kotona, koska iskän työpaikan naapuriin avautui kiinalainen ruokakauppa. Ja sieltä löytyi sitten esimerkiksi hoi sin -kastiketta, viisimaustetta ja kuivattuja sieniä. Meidän kotona syötiin wokkia paljon noihin aikoihin.

Sitten kävi mitä nyt ikinä kävikään, sushista tuli siistiä ja wokkipaikat alkoivat kadota ostareilta. Meidänkin keittiössä viismauste unohtui maustehyllyn perimmäiseen nurkkaan.

parsakaaliwokki (1 of 1)

 

Muistin wokin yhtäkkiä taas yhtenä päivänä ollessani käymässä Tampereella tutustumassa kiinalaiseen lääketieteeseen. Iski himo. Siis wokkiin, ei kiinalaiseen lääketieteeseen (siihen iski korkeintaan lievä uteliaisuus).

Marssin yhteen jäljelle jääneistä wokkipikaruokaloista ja tilasin kasviswokin. Seitsemällä eurolla sain eteeni pari ruokalusikallista kuutioituja pakastevihanneksia sekä keitettyä riisä (eikä edes sellaista hyvää, kokkareista kiinalaisravintolariisiä, vaan sellaista ankeaa, jota osaa itsekin keittää kotona). Olin niin kiukkuinen ravintolasta lähtiessäni, että päätin: minä ryhdyn taas tekemään wokkia! Ja teen siitä hyvää!

Tällä kertaa jätin viismausteet ja osteriliemet suosiolla pois ja tein wokin sellaisista raaka-aineista, joita tulee käytettyä muutenkin. En oikein tykkää nimittäin ostaa erikoisia mausteita tai kastikkeita vain yhtä ruokaa varten, ne purnukat kun jäävät sitten helposti kaappiin pilaantumaan.

Kasviswokki oli niin helppo, nopea, rapsakka ja hyvä, että totta puhuen söin sitä koko viikon, ja vielä seuraavallakin. Wokki on tullut takaisin keittiööni – jäädäkseen.

Suosittelen muuten riisinuudeleita vehnäisten sijaan. Niistä jää jotenkin keveämpi olo, ja maku on jollain tavalla “hienostuneempi” eikä vie niin paljon huomiota muilta raaka-aineilta. Riisinuudeleita saa nykyään isommista marketeistakin, mutta aasialaisissa ruokakaupoissa valikoima on päätähuimaava, toisin kuin hinnat.

 

Limellä ja inkiväärillä maustettu parsakaali-cashew-wokki (kahdelle)

1 pieni parsakaali
2 porkkanaa
paistamiseen (seesam)öljyä
4 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä maun mukaan (tai kuivattuja chililastuja)
puolikkaan limen mehu
1 tl sokeria
1-2 rkl soijakastiketta
valkopippuria
kourallinen cashew-pähkinöitä

100 g riisinuudeleita

Kuori porkkanat ja leikkaa tikuiksi. Leikkaa parsakaali paloiksi ja valkosipuli siivuiksi. Kuumenna wokissa tai muussa isossa paistinpannussa öljy ja laita pannulle kasvikset, valkosipuli, inkivääri, chili, limemehu, sokeri ja soijakastike. Kun laitat myös nesteet heti pannulle, se estää kasviksia lötkistymästä, mikä on wokissa tärkeää. Wokkaile viidestä kymmeneen minuuttiin, kunnes vihannekset ovat vielä hieman rapsakoita. Lisää joukkoon cashew-pähkinät ja paista vielä minuutti tai pari. Mausta valkopippurilla.

Kuumenna vettä (ei tarvitse edes kiehahtaa) ja kaada se kulhoon riisinuudeleiden päälle. Anna liota 3-8 minuuttia nuudeleiden paksuudesta riippuen, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä. Sekoita wokattujen vihannesten joukkoon.

Avainsanat: , , , ,

16 vastausta artikkeliin “Kas, kasviswokkia”

  1. Alva kirjoittaa:

    Kiitos Eeva, kerrankin helppo wokkiohje johon ei vaadita mitään erikoisempia raaka-aineita! Tunnustan, että skippaan yleensä hyvältäkin kuulostavat ruokaohjeet ihan vain sen takia, että niissä käytetyt mausteet on niin kummallisia, ettei niitä kuitenkaan tulisi käytettyä (varsinkin jos menee pahasti metsään ruoan kanssa eikä sitä tule tehtyä toiste, näin on joskus saattanut päästä käymään…). Wokki on ollut testauslistalla pitkään, joten tästä on hyvä aloittaa :)

  2. Eeva kirjoittaa:

    @ Alva, kiva, jos tästä oli hyötyä! Pyrin siihen, että mitään kovin ihmeellisiä kastikkeita tai mausteita ei tulisi hankittua vain yhtä ruokaa varten, koska pilaantuvat purnukat aiheuttavat ahdistusta. Koetan pitää saman linjan näissä resepteissäkin :)

  3. Marita kirjoittaa:

    Kuulostaa hyvältä! Chilin, inkiväärin ja limen yhdistelmä ei koskaan mene pieleen.

    Meillä jääkaappi on kyllä täynnä osterkastiketta, kalakastiketta, tamarinditahnaa jne, mutta päätimme että jos purnukoita kerran ostetaan, niin niille on keksittävä käyttöäkin. Eli kun ostetaan yksi purnukka, etsitään samalla kunnon määrä reseptejä joihin sen sisältöä voi käyttää. Ja kuinka ollakaan, sen sijaan että purnukat vanhenisivat käyttämättömänä jääkaapissa, niiden sisältö loppuukin kesken.

  4. Marja kirjoittaa:

    Aivan varmasti tulen kokeilemaan tätä heti huomenna! Arvaan, että jokainen voi laittaa wokkiinsa mitä ikinä haluaa / mitä kaapista löytyy, mutta silti kaksi kysymystä: onko jokin syy, ettei tässä ole purjoa tai kevätsipulia? Ja toiseksi kysyn, että oletko koskaan kokeillut Mung-pavuista tehtyjä “soijanuudeleita” – kevyitä … Sitten pieni toivomus, jonka varmastikin jakaa moni muukin ulkosuomalainen kanssani: voisitko kirjoittaa esim. yhden pinaattipakastepussin sijasta, kuinka painava se pussi on! Onneksi olkoon blogistasi, jota luen aina ilolla ja uteliaana, kannustan jatkamaan ja “ruokkimaan” intohimoista suhdettasi ruokaan ja luontoon! Meillä täällä Barcelonassa on nyt paras sesonki ostaa tuoreita artisokkia, olen ostanut aivan loistavia yksilöitä 1 eurolla kilo!

  5. Katarina kirjoittaa:

    Lime ja inkivääri antavat raikkaan maun ruoalle! Mukavaa viikonloppua!

  6. Päivi kirjoittaa:

    Kiva ohje, kiitos. Komppaan Marjaa siinä, että pussien ja tölkkien ja pakkausten gramma ja desimäärät olisivat kivoja kaikissa ruokaohjeissa kun eri maissa koot ovat tosi erilaisia. Olisin kysynyt vielä vaikka Marjalta miten teet artisokat, en ole ostanut vaikka täällä Aurinkorannikollakin hinnat ovat yhtä halvat. Olen aina saanut ravintolassakin vain lötköjä pahoja artisokan paloja, olisi kiva kokeilla.

  7. Marja kirjoittaa:

    Aurinkorannan Päiville: Artisokkia voi tehdä hyvin monella eri tavalla riippuen niiden koosta. Annan kaksi helppoa ohjetta nyrkinkokoisille ja koville artisokille, joiden lehdet eivät lepsuta eivätkä ole liian mustuneita päistään. 1) Leikataan tyvi pois, revitään ulkoisimmat kovat lehdet kokonaan pois ja leikataan kolmannes “hatusta” pois. Höyrytetään suolavedessa n. 25-30 min. ja annetaan jäähtyä. Valmistetaan sinappinen vinegretti ja se jaetaan jokaiselle ruokailijalle pikku kulhoon, joka asetetaan ruokalautaselle. Artisokka syödään lehti lehdeltä kastamalla sen vaaleankeltainen/vihreä osa vinegrettiin, joka sitten revitään hampailla suuhun (koko lehteä ei siis syödä!). Näin lähestytään artisokan parasta osaa, sen sydäntä, jota suojaa ns. parta, jota ei siis syödä, vaan se koverretaan pois. 2) Artisokat esikäsitellään samoin kuin edellä, mutta ne halkaistaan vielä korkeussuunnassa ja parta poistetaan jo nyt (jos useita artisokkia, niin laita ne sitruunaiseen veteen odottamaan seuraavaa vaihetta, sillä ne mustuvat nopeasti). Kuumennetaan voita niin leveäpohjaisella pannulla, että kakki artisokan puolikkaat mahtuvat siihen leikkauspinta alaspäin. Tarkistetaan noin 5 min kuluttua, että ne ovat saanet väriä, lisätään kuumaa kananlientä niin paljon, että ne melkein peittyvät, ja annetaan kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla noin 20 min. Kokeillaan loppuvaiheessa mikäli veitsi sujahtaa artisokan läpi helposti. Lisätään suolaa ja pippuria ennen kuin siirretään artisokat leikkauspinta ylöspäin tarjoiluastialle. Nostetaan liemen lämpöä ja annetaan kiehua niin kauan, että siitä tulee kastikemaista. Lisätään vielä hieman voita ja yhden sitruunan raastettu kuori ja sen mehu. Kuuma kastike kaadetaan artisokkien sydämiin, ja siinä se! Kuten sanoin, ohjeita on vaikka kuinka paljon, ja yksi on esim. artisokka & simpukka -pata (molemmat aineet tuoreita!).

  8. MinnaM kirjoittaa:

    Kiitos taas, tämä(kin) ohje päätyi suosikkireseptien kansioon. Toimii myös sitruunamehulla ja inkivääritahnalla ja maistui pihvinpurijamiehellekin!

  9. Elina kirjoittaa:

    Tänään just äitilleni puhelimessa valitin, että tarvitsen ruokaremontin kun tuntuu että aina on pakastepizza tai muu hirveä eines kainalossa kun en jaksa tehdä ruokaa ja aikaakaan ei ole.
    Olen ennenkin tehnyt sinun reseptien mukaan maittavia helppoja ruokia enkä joutunut pettymään nytkään! Aivan ihana raikas, kevyt ja helppo resepti. Ja ennen kaikkea edullinen! Tuli ihan sellainen olo, että vielä minä täältä prosessoidun ruoan keskeltä taas nousen!
    Kiitos.

  10. urubisu kirjoittaa:

    Laitoin tätä eilen. 4-vuotiaan viimeiset sant ennen nukahtamista: “Äiti se ruoka oli tosi tosi hyvää, laita sitä pian uudestaan!”

  11. Jose kirjoittaa:

    Ai ai ai ai… Tein eilen tätä, tosin ilman nuudeleita ja pähkinöitä ja lisäilin paprikaa ja kesäkurpitsaa. Ainii ja itä kaapipohjalle jäänyttä kalakastiketta ;D NAMMMMM!!! Uusi lempparini. Kiitos jälleen!

  12. Tiu kirjoittaa:

    Jäi mietityttämään: mikä oli kyseinen ravintola, jossa koit pakastevihannespettymyksen?

    Hyvää ravintolan (josta ei jää nälkä, mene kaikki rahat tai tule paha mieli) on vaikea löytää!

  13. Kirsi kirjoittaa:

    Voi itku noita Suomen luvattuja pakasteravinteleita. Itse hain Jyväskylässä kehutusta thaipaikasta ruokaa, joka osoittautui pakastelaarin anniksi. Harmitti ihan hirmuisesti kaivoon heitetyt rahat. En tajua paikan arvostusta; ehkä liha-annoksissa puute ei ole niin selvä tai kukaan ei vaan kokkaa itse tuoreesta, ja osaa sitä vaatia… Eronhan kyllä maistaa!

  14. Kaisa kirjoittaa:

    Ihanan näköinen ohje, ja vaikeustasokin vaikuttaa olevan ihan kohdallaan amatöörikokille :) Reseptin voisi muuten merkitä vegaaniseksi.

  15. Niina kirjoittaa:

    Kiitos tästä mainiosta ohjeesta! Tätä on tehty meillä on monta kertaa ja on aina yhtä hyvää, maistuu myös lapsille.

  16. Leena kirjoittaa:

    Kokeilin ja tuli todella hyvää, kiitos :)

Kommentoi