Väittävät, että aika kuluu nopeammin mitä vanhemmaksi tulee. Jos tämä pitää paikkansa, olen ehkä vuoden sisällä vanhentunut noin kaksikymmentä vuotta.
En nimittäin muista, että ikinä aikaisemmin puolikas vuosi olisi hujahtanut ohi aivan huomaamatta.
En tosiaankaan ole sisäistänyt sitä, että nyt on kesä. Itse asiassa puhuimme äidin kanssa eilen siitä, miten emme ole “tänä talvena” vielä kertaakaan tehneet sitä ja tätä.
Menen hämilleni, kun kaverit kertovat lähtevänsä mökille ja mietin, että aika aikaista lähteä – kunnes tajuan, että moni on jo kesälomalla.
Arvannette siis varmaan, millainen yllätys oli löytää raparperia vanhempien takapihalta. Eikä pelkästään raparperia, vaan sellaisia isoja, lapsen käsivarren paksuisia varsia!
Ensimmäinen ajatus oli RAPARPERIA! Mihin tämä vuosi on kulunut, jos nyt jo saa raparperia? Siis miten voi olla jo melkein kesäkuu? Kiitääkö elämä ohi, enkä ehdi tarttua edes raparperin varteen? Heräänkö ensi viikolla tekohampaat yöpöydällä ja tajuan juhlivani kasikymppisiäni?
Toinen ajatus oli RAPARPERIA! Mitä siitä tehtäis? (lisää…)
