Olen kuullut tästä supinaa jo jonkin aikaa, mutta nytpä se tuli kaupankin hyllyllä vastaan: punainen luomumaito! Olen odottanut tätä jo vuosia, ja mitä nyt tuttujen ja kavereiden kanssa on tullut juteltua, niin en ole ainoa.
Miksi täysmaitoa, ja miksi luomua?
Käytän itse maitoa vain leivontaan sekä kahviin, joten energiansaantini kannalta ei ole merkitystä, onko maidossa rasvaa 1 vai 4 prosenttia. Mutta se maku! Kun keittelen mutteripannulla cappuccinon ja teen sen täysmaitoon, se on aito nautinto. Ei vain tottumuksesta huiviin kiskaistu sumppi, vaan nautinto. Ja se jos mikä on elämässä tärkeää (ja ehdottomasti niiden 40 lisäkalorin arvoista).
Toisekseen, mitä vähemmän käsitelty maito, sitä vähemmän ainakin oma elimistöni oireilee – vaikka minulla on mukamas laktoosi-intoleranssi. Kuitenkin kaikista hirveimmän olon itselläni saavat aikaiseksi ne täysin laktoosittomat maitotuotteet!
Luomumaito on lähtökohtaisestikin vähemmän käsiteltyä kuin ”tavallinen”, sillä sitä ei ole homogenoitu eli rasvan rakennetta ei ole rikottu. Tämä koskee suomalaista luomumaitoa. Ulkomailla luomumaitokin monesti homogenoidaan.
Luomutäysmaidossa on rasvan rakenteen lisäksi jätetty kajoamatta rasvan luontaiseen määrään. Soitin tänään Arla Ingmanin tuoteviestintäpäällikkö Minna Elovainiolle kyselläkseni lisää luomutäysmaidon valmistusprosessista, koska minua kiinnosti tietää, kuinka luonnollista maito oikeasti on. Joskushan on niin, että tuotteessa on käytetty luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita, mutta itse tuotantoprosessit ovat kaukana luonnonmukaisesta. Maidon käsittelystä puhutaan nykyään paljon ja siitä ollaan montaa mieltä, joten asia oli tämän tuotteen kohdalla erityisen kiinnostava.
Elovainio kertoi, että maidon rasvapitoisuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja tässä luomutäysmaidossa se on jätetty sellaisekseen. Ei-luomussa täysmaidossa taas rasvapitoisuus vakioidaan eli rasvaa erotellaan tai lisätään halutun lopputuloksen saamiseksi. Luomutäysmaidon ainoa käsittely on pastörointi eli kuumennus, jolla tuhotaan maidosta mahdolliset haitalliset (ja ikävä kyllä myös ne hyödylliset) bakteerit. Se on jo aika vähän verrattuna siihen, että ”tavallinen” maito pastöroidaan, homogenoidaan, siitä erotellaan ja poistetaan rasvaa ja lopuksi siihen vielä lisätään d-vitamiinia.
Haaveilen toki yhä aidosta, täysin käsittelemättömästä tilamaidosta (se on niin, niin hyvää!), mutta tällaisella ei-autoilevalla kaupunkilaisella ei oikein ole mahdollisuuksia lähteä sitä mistään hakemaan. Ja kun tästäkään maidosta ei tunnu mitään oireita tulevan, niin keittelen jatkossakin varsin tyytyväisenä cappuccinoni ihan marketin maitoon.
Suosittelen siis muitakin kaltaisiani kokeilemaan luomutäysmaitoa tai raakamaitoa, jos normaali maito aiheuttaa ikävän olon. Ja uskon, että maitoon pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin – hyvän olon salaisuus on pysyä kohtuudessa.
Avainsanat: luomumaito, luomutäysmaito, punainen maito, täysmaito
23. helmikuuta 2012 kello 15.59
Kuvaa aamucappuccinostasi ei voinut olla huomaamatta. Kysymykseni kuuluukin, miten tarkkaan ottaen teet kahvisi? Teen itse cappuccinon pressopannulla, mutta olisiko sinulla vinkkejä maidon vaahdottamiseen? Kaupoissahan myydään niitä maidonvaahdottimia cappuccinokoneista puhumattakaan, mutta onnistuuko maidon vaahdottaminen esimerkiksi sauvasekoittimella ja täytyykö maidon tässä tapauksessa olla sinunkin mainostamaasi täysmaitoa? Kiitän jo etukäteen sekä vastauksestasi että blogistasi, sitä on ilo lukea!
23. helmikuuta 2012 kello 16.15
@ Anni: heips! En ole mikään kamala kahvihifistelijä, mulla on Ikeasta ostettu paristokäyttöinen maidonvaahdotin, joka maksoi ehkä euron mutta toimii loistavasti! Se on sellainen pieni, ei paljon haarukkaa isompi vehje, joka ei vie paljoa tilaa keittiössä. Keitän kahvin mutteripannulla liedellä. Kun kahvi on valmista, väännän liedeltä lämmön pois ja isken maitoa sisältävän teräskannun tai pienen kasarin levylle jälkilämmölle, ja kun maito on lämmennyt, vaahdotan sen. Ymmärtääkseni myös rasvaton maito vaahdottuu, en itse tiedä, kun en ole kokeillut :D Suosittelen kuitenkin erikoiskahveihin täysmaitoa, esim. cappuccinoon sitä menee vajaa desi, joten ero energiapitoisuudessa on lähes huomaamaton, mutta maussa valtava!
23. helmikuuta 2012 kello 17.54
Joo, ehdottomasti hyvä uutinen! Maitotuotteiden kanssa kohtuus on hyvästä, mutta ainaskin mulla pienet määrät vähemmän käsiteltyä luomumaitoa ovat ok, vaikka muuten mahakipu iskee nopeasti.
23. helmikuuta 2012 kello 17.58
Yksikään kulinaristi tuskin tekee esimerkiksi béchamelia eli valkokastiketta kurrimaidosta. Ja niinkin yhdentekevä ruokalaji kuin suomalainen makaronilaatikko saa makua, jos se tehdään oikeaan maitoon.
Vähärasvainen tai rasvaton maito (eli se kurri) sopii janojuomaksi ja lattianpesuun, ruoanlaittoon ehdoton valinta on mahdollisimman vähän prosessoitu täysrasvainen maito. Siis jos tavoitellaan mahdollisimman hyvää ruokaa, ei mahdollisimman vähäistä kalorimäärää.
Mainittu valkokastike on klassisen ranskalaisen keittiön peruskiviä ja tarpeellinen myös monissa muiden kansojen arkiruoissa. Suomalaistenkin rakastama lasagne käyköön esimerkistä. Suomessa syömäni lasagnet ovat järjestään menneet pieleen jo siinä vaiheessa, kun valkokastikkeessa ei ole käytetty oikeaa maitoa.
23. helmikuuta 2012 kello 19.38
Vannon raakamaidon nimeen -ja se maku on taivaallinen :D
23. helmikuuta 2012 kello 19.41
Mä olen aivan ihastunut samaiseen maitoon! Se on myös omasta mielestäni oivallista aamucapuccinoon, vaahtoutuu mainiosti, toisin kuin Armas-maito (ei mitään hajua, miksei sillä tunnu saavan kunnollista mikrovaahtoa, voi tosin olla, että vika on vaahdottajassakin). Mä vaahdottelen omat maitoni espressokoneen (Quick Millin Andreja) vaahdotuspillillä.
23. helmikuuta 2012 kello 20.17
Pienenä vinkkivitosena, että olen Turussa nähnyt raakamaitoa (siis sitä edellisessä kommentissa mainittua Armasta) myynnissä sekä Kauppahallissa että Luomuidyllissä!
Sinulle kiitos luomutäysmaitovinkistä; täytyypä pitää silmät auki kaupan maitohyllyllä seuraavalla kerralla. Minun suussani normikaupan luomumaito maistuu parhaalta, raakamaito (se Armas) jotenkin liikaa – lehmältä…
23. helmikuuta 2012 kello 20.18
Raakamaitoa on ainakin saanut Turusta Luomuidyllistä. Täytyy tosin tehdä tilaus.
23. helmikuuta 2012 kello 22.17
Anu Hopia on käsitellyt maidon vaahtoutumista kirjassa Kemiaa Keittiössä. Maidon vaahtoutumisessa tärkeintä on proteiinien verkottuminen ja siten ilman ja veden sitoutuminen kupliksi. Rasva on prosessissa vain tiellä, eli parhaiten vaahtoutuu rasvaton maito (jopa kylmänä) mutta rasvaisempia maitoja pitää lämmittää jotta vaahdon saa aikaiseksi. Ehkä tämän takia tuo Armas-maito ei ole vaahtoutunut kunnolla?
23. helmikuuta 2012 kello 22.53
Balthazar: Höyryputkella vaahdottaessa maitoa nimenomaan samalla lämmitetään, eli sen ei pitäisi olla se ongelma. Täytyy ehkä vielä kokeilla uudelleen, tosin toi punainen luomumaito maistuu kuitenkin mielestäni kahvissa Armasta paremmalta, joten pysynen siinä.
24. helmikuuta 2012 kello 7.37
Raakamaitoa saa myös Turun naapurikaupungista Kaarinasta, Aito Ruokakaupasta. Monelta laktoosi-intolerantikolta olen kuullut, ettei ole aiheuttanut oireita!
24. helmikuuta 2012 kello 10.26
Olen vaahdottanut (rasvatonta) maitoa tällä tavoin, ei vaadi erityisiä välineitä:
kuumenna maito mikrossa, esim. 1 dl. Kaada kuuma maito termospulloon, sulje korkki tiiviisti ja sheikkaa, sheikkaa! 15 s. jälkeen sinulla on ihanaa kevyttä maitovaahtoa, jonka voit kaataa kahvin päälle.
24. helmikuuta 2012 kello 11.09
Ostin juuri eilen kyseistä maitoa jäätelöntekoa varten, ahh miten ihanaa että täysrasvaista maitoa on saatavilla luomuna.
Kira
24. helmikuuta 2012 kello 11.41
Raakamaitoa saa Helsingistä Ruohojuuri kaupoista, jotka sijaitsevat Itäkeskuksessa ja Kampissa.
Maksaa noin 5 euroa litra, mutta on hyvää ja käsittelemätöntä.
24. helmikuuta 2012 kello 14.08
”Suomessa syömäni lasagnet ovat järjestään menneet pieleen jo siinä vaiheessa, kun valkokastikkeessa ei ole käytetty oikeaa maitoa.”
Tässä kai ”oikealla maidolla” haetaan nimenomaan kontrastia vähärasvaisiin maitoihin. Vaikeahko tällöin uskoa, että valkokastikkeen teossa, jossa lähtökohtana kai normaalisti on jauhon kiehauttaminen voissa, maitokomponentin muutaman prosenttiyksikön rasvapitoisuusero olisi näin ratkaisevan tärkeä verrattuna siihen, minkälainen klöntti voita kattilan pohjalle ensimmäisessä työvaiheessa tiensä löytää (nopealla googlauksella 5 maitodesin kastikkeeseen neuvotaan laittamaan noin 30-100 g voita).
24. helmikuuta 2012 kello 15.59
Uups, se maito Turun kauppahallissa ja Luomuidyllissä olikin Kaskikansa- eikä Armas-merkkistä, mutta raakamaitoa joka tapauksessa.
25. helmikuuta 2012 kello 13.00
Hirveästi jäi ahdistamaan että mitä ihmettä tuossa punavalkoraitaisessa kulhossa on??? Tämähän oli varmasti postauksen pääpointti eikö vaan ;)
25. helmikuuta 2012 kello 20.42
Tila/raakamaitoa löytyy myös päivittäin Ruokakauppa Finskasta, kauppiaskadulta! :) Siellä on myös aivan ihanaa kotijogurttia.
26. helmikuuta 2012 kello 9.33
Piti ihan palata katsomaan raitakulhon sisältöä, kun Isa tuossa sitä kyseli.
Mielestäni se on itsetehtyä mysliä..
On hyvää, ohje siis löytyy blogista..
Otin nimittäin juuri uunista samaisen myslin, tein jo toista kertaa.. Hyvää.
26. helmikuuta 2012 kello 14.33
Myös Ruokakauppa FINSKAsta Turusta saa tilamaitoa. Itse tilasin maidon joulupuuroa varten, näpsästi toimi tilaaminen.
27. helmikuuta 2012 kello 12.40
Kiitos kaikille kommenteista!
Raakamaitoa löytyy tosiaan nykyään aika hyvin luomu- ja pientilapuodeista. Ihan päivittäiseen käyttöön en itse raaski näitä ostaa (litrahinta usein 4-5 euron paikkeilla) mutta silloin tällöin herkkuna toki. Tiloilta tuota maitoa saisi todella edullisesti, monesti noin eurolla litra, mutta tosiaan täältä keskustasta ei oikein pääse ilman omaa autoa maitotankkeja rahtaamaan :)
@ Isa – raitamukissa on mysliä :)
27. helmikuuta 2012 kello 14.48
Tää laktoosivammajuttu on mielenkiintoinen; Suomessa edes vähälaktoosiset tuotteet eivät käy, mutta mennäänpän vähän etelämmäksi Eurooppaan, niin maitoa ja jugurtteja voi vedellä vaikka kaksin käsin ihan ilman mitään ongelmia. Valio-syndrooma siis! Kummallista ja raivostuttavaa, koska täällä laktoosittomat tuotteet vaan maksaa niin törkeän paljon – eivätkä edes ne aina auta.
27. helmikuuta 2012 kello 18.32
Palasin juuri Ranskasta viiden kuukauden reissulta. Maitotuotteet, etenkin raakamaitoon tehty juusto vei kyllä kielen mennessään, ostin myös paikallisesta cremeriestä aina raakamaitoa ja hyvää oli, eikä maksanut kuin 1,5 euroa litra. Olen myös kuullut, että käsittelemätön maitorasva hoikentaa johtuen maidon sisältämistä rasvaa pilkkovista bakteereista. Ranskalaiset olivatkin silminnähden solakampia kuin suomalaiset ja vetelivät surutta kermaisia herkkujaan. Toivottavasti Suomeen rantautuu joskus kohtuuhintaisia raakamaitotuotteita, joita ei tarvitse metsästää ympäri kyliä.
Olisi muuten kivaa saada toimiva resepti itsetehdylle jugurtille. Kaipaisin oikein yksityiskohtaista reseptiä, kun välillä omat kokeilut synnyttävät klimppistä lirua ja toisinaan taas ihanaa, pehmeää jugurttia.
6. maaliskuuta 2012 kello 12.06
Haluisin kysiä että oletko lääkärissä käynyt toteamassa ton laktoosi-intoleranssin vai onko se joku mutu? Mulla ei (ihan sama missä maassa olen) toimi mitkään luomut tai suoraan lehmästä juodutkaan maidot vaan vatsa menee auttamatta solmuun, mutta laktoosittomia tuotteita voin käyttää jonkin verran. Ja tosiaan kyselen pelkkää uteliaisuuttani.
Mielipiteenä vielä tästä blogista mainitsisin että en tykkää yhtään siitä että jokaisen postauksen joutuu avaamaan erikseen. Muuten on ihan parasta että olet palannut ruokabloggailemaan!
15. maaliskuuta 2012 kello 11.47
Porissa sai ihan Prismasta Kaskikansa-maitoa. Muovipurkki vain tuntui kovalta määrältä jätettä litrasta maitoa.
18. maaliskuuta 2012 kello 11.55
Pahoitteluni, hieman OT: Itselläni on myös laktoosi-intoleranssi, ja se toimii ihan niinkuin pitääkin, eli laktoosittomat tuotteet sopivat hyvin, laktoosilliset eivät (edes luomut tai muut). Hetken jo epäilin itsekin, että luomu sopisi kun vatsa voi erään kauden poikkeuksellisen hyvin, mutta tarkempi speksaus osoitti, että olin tutkimuskauden yhteydessä vähentänyt sattumalta myös sipulin ja valkosipulin syöntiä. Saan niistä nähtävästi täysin laktoosi-intoleranssia vastaavia oireita (ja nykyään myös banaanista). Tarinani pointti on siis se, että samalla kun mietitte omaa tilannetta, vaihdatte maitoa tai vaikkapa maata, tarkkailkaa myös muuta ruokavaliota: jääkö jokin mauste tai raaka-aine jostain syystä samaan aikaan vähemmälle. Mitä vähemmän muuttuvia indikaattoreita, sitä helpompaa päättely on. :-)