Kun nyt kerran oli puhetta siitä italialaisesta ruuasta, niin laitetaanpa uuden blogin ihkaensimmäinen pastaohje kehiin. Siitäkin huolimatta, että opimme juuri Saku Tuomisen kirjasta, että italialainen ruokakulttuuri on paljon muutakin kuin pastaa. Erään turkulaiskeittiön ruokakulttuuri sen sijaan ei juuri muuta olekaan. Tämä ohje on siis luultavimmin ensimmäinen niistä kymmenistä, joita on vielä tulossa, jahka yhteinen taipaleemme jatkuu.
Pasta on jokapäiväinen leipäni, josta en luovu, vaikka lukisin sata ja yksi artikkelia valkoisen vehnän haitallisuudesta. Ja kyllä, syön nimenomaan valkoista vehnäpastaa, en täysjyväpastaa, kaurapastaa, kvinoapastaa tai proteiinipastaa. Valkoinen vehnäpasta on mielestäni ainoa, joka maistuu siltä, miltä pastan kuuluu maistua. Poikkeuksena jotkut uunipastapaistokset, joihin tumma makaroni saattaa makunsa puolesta joskus sopia paremmin.
Uskon, että jos italialaiset pysyivät vuosisatoja terveinä syömällä valkoista pastaa, en minäkään siihen kuole. Ja jos kuolen, niin kuolenpahan onnellisena.
Tätä pastaa olen tehnyt talvella aika usein. Se syntyi ihan vain siitä, kun ostin ruokakaupasta edullisia kurpitsoja ja pähkäilin, mitä niistä voisi tehdä. Tykästyin aikaansaannokseeni ja tein sitä uudestaan ja uudestaan. Itse asiassa taisin vähän jopa jämähtää. Edellisestä kerrasta on nyt kuitenkin kulunut jo sen verran pitkä aika, että ehkäpä tänä iltana olisi taas aika käydä katsastamassa kurpitsatarjonta…
Kurpitsa-salviapasta (kahdelle)
n. 500 g kurpitsaa punnittuna kuorineen (mieluiten butternut-kurpitsaa, muukin käy)
reilu loraus oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
1 ruukku salviaa
(loraus valkoviiniä)
suolaa
mustapippuria
n. 140 g spagettia
kourallinen raastettua parmesania
Poista kurpitsasta kuoret ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Viipaloi valkosipuli. Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja kuullota valkosipulia hetki. Lisää joukkoon kurpitsat sekä halutessasi loraus valkoviiniä. Paistele n. 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsa alkaa olla sopivan pehmeää. Jos kurpitsa ei millään meinaa pehmetä (toiset lajikkeet ovat kovempia kuin toiset), lisää pannulle tarvittaessa hieman vettä. Lisää salvia ja paista vielä muutama minuutti. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää spagetti pannulle kurpitsojen joukkoon ja hämmennä sekaan kourallinen raastettua parmesania. Tarjoile heti.
7. helmikuuta 2012 kello 17.10
Oijoi! Noilla aineksilla ei voi tulla mitään muuta kuin hyvää! :) Tämä ohje saattaa aiheuttaa yhtä pahan mussutusputken kuin viime keväinen voi-salviapasta.
7. helmikuuta 2012 kello 17.35
Oi että kun näyttää hyvältä! Tätä on kokeiltava, kunhan saan eilen tekemäni edellisestä blogistasi bongatun ratatouillen syötyä. Suuri kiitos ruoanlaittoinnon herättämisestä! Kuvasta ehdin jo innostua että pastassa olisi porkkanaa, kun minulle sattuisi niitä olemaan pussillinen jääkaapista. Voisiko niillä mahdollisesti korvata kurpitsan? En osaa yhtään arvioida miltä salvia maistuu (olen näiden yrttien kanssa täysin pihalla, aina) joten osaisitko sanoa sopisiko se porkkanan kanssa? Tai olisiko jotain porkkanapainotteista ohjetta minkä voisit jakaa? :)
7. helmikuuta 2012 kello 23.35
Hei tulipa tässä mieleen, kun muistan lukeneeni joskus, että tilaat aina vanilijatankoja ym. netistä, niin osaatko kertoa, mistä niitä olisi paras tilata? Muutenkin saa heittää vinkkiä hyvistä kokkailuun liittyvistä nettikaupoista, niin ainesosien kuin tarvikkeidenkin osalta!
7. helmikuuta 2012 kello 23.49
Eeva! vanhassa blogissa oli niiiin maukkaan linssikeiton ohje mihin tuli, tomaattimurskaa, juustokuminaa ja ja chiliä, inkivääriä.. muistanko aivan väärin? olisiko mahdollista saada kyseistä ohjetta tänne blogin puolelle? se oli niiiiiiin herkullista ja ilman ohjetta en saanut keitosta tarpeeksi maukasta.
8. helmikuuta 2012 kello 10.42
Salviapastaa onkin pitänyt tehdä! Eikä kurpitsakaan varmaan ole hullumpi lisä. Kiitti ohjeesta.
Niille meistä, joille vehnä aiheuttaa iho- ja mahaoireita ja tukkoista oloa, kvinoa- ja riisipasta ovat aika oivia vaihtoehtoja. Luulin jo, että joudun elämään täysin ilman pastaa, mutta onneksi gluteenittomat versiot ovat turvallisia. :) Suosittelen – laadukkaissa tapauksia makueroa ei edes huomaa, väittää tämä pastafani.
8. helmikuuta 2012 kello 10.42
*tapauksissa
8. helmikuuta 2012 kello 14.51
@ Tee: oijoi, voi-salviapasta on kyllä yksi kaikkien aikojen parhaista!
@ kriti: tjaa, miksipä ei? Porkkanat ovat vaan sen verran hitaampia kypsymään, että niitä kannattaa ehkä keittää hetki ennen kuin isket ne pannulle. Tai sitten veistelet ihan ohuiksi siivuiksi vaikka kuorimaveitsellä tai vastaavalla, silloin riittänee pelkkä kuullotuskin. Porkkana sopii hyvin myös salvian kanssa, joten varmaan toimisi tässäkin! Salvian makua en oikein osaa kuvailla, mutta mitäpä sitä kuvailuilla, kun maistaminen on muutenkin se kivempi tapa saada asia selville :)
@ Ida: tilaan vaniljatankoja ebaysta, ebay.co.uk ja hakusanaksi vanilla pod. Sieltä saa kyllä ihan kaikkia muitakin mausteita, mutta itse ostan muuten mausteet yleensä etnisistä ruokakaupoista, niissä on todella edullista ja tulee varmaan halvemmaksi kuin netistä tilaaminen postikuluineen!
@ Miiva: luulen tietäväni, mitä tarkoitat :) Kiitos vinkistä, katsotaan josko saisin sopan postailtua lähitulevaisuudessa!
@ Hosuli: tässä aiheessa joudun nyt olemaan kanssasi eri mieltä :) On tietysti tosi hyvä juttu, että keliaakikoille on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, mutta gluteeniton jauho on aina gluteeniton, ja samaan lopputulokseen sillä ei ikinä pääse kuin vehnällä, se johtuu jo ihan gluteenin rakenteesta ja kemiasta. Olen tosin itse todella tarkka pastasta, maistan häiritsevän suuria eroja jo erilaisten vehnäpastojen välillä ja olen hyvin nirppanokka siitä mitä pastaa kelpuutan ostoskoriini. Itse asiassa mullekin tulee kaikennäköisiä ongelmia vehnästä (siis gluteenista), mutta mulla on niin häiriintyneet prioriteetit että mielestäni pasta on niiiiin sen kärsimisen arvoista :)
8. helmikuuta 2012 kello 22.47
Olen aivan samaa mieltä tästä pasta-asiasta. Tässä asiassa voi onneksi huoletta olla nirppanokka, koska sillä ei itseään saata vararikkoon. Eletään siis maukas ja onnellinen elämä – olkoon sitten vaikka hiukan epäterveellinen.
9. helmikuuta 2012 kello 9.54
@ Jonna: juuri näin! :) Pasta on niitä juttuja, joissa voi euron tai parin erotuksella ostaa itselleen kunnon laatua, mieluummin siis niin kuin uusi taulutelkkari joka vuosi :)
9. helmikuuta 2012 kello 17.43
Oih, näyttää niin hyvältä! Mua jäi kiinnostamaan pastakeskustelussa se, että mitä pastaa käytät? Mikä on hyvää ja mikä parasta?
9. helmikuuta 2012 kello 18.02
@ Piritta: kiitos! Jos jätetään itsetehty pasta ja herkkukauppojen kalliimmat pastat keskustelun ulkopuolelle (lemppariani on sellaisessa keltaisessa paperipussissa myytävä, en kuollaksenikaan muista merkkiä), niin perusmarkettien valikoimassa De Cecco on mielestäni kirkkaasti ylitse muiden. Testaa, huomaatko eron! :)
10. helmikuuta 2012 kello 1.18
Samaa mielta pastan maukkaudesta seka valkoisista jauhoista. En ole pastakoneen hankkimisen jalkeen tosin pystynyt palaamaan takaisin ‘pussipastaan’… Hyvalaatuisiin jauhoihin tehty kotipasta on TAIVAALLISTA – vaikka ihan sellaisenaan.