Kiitos arvon lukijat lähettämistänne kommenteista ja sähköposteista! Kyllä ruokabloggaajan pekonin rasittamaa sydäntä lämmittää saada noin ihana vastaanotto. Minulla ei ole enää epäilystäkään, etteikö tästä blogista tulisi mahtava, kun sillä on nyt jo noin mahtavat lukijat!
Okei, se meni jo makeilun puolelle. (Mutta tarkoitin joka sanaa.) Koska postauksen alku oli silkkaa siirappia ja hunajaa, lienee parasta, että pysyttelemme tänään suolaisissa ruuissa.
Blogin julkistamista edeltävänä yönä näin kaksi piirakka-aiheista unta.
Toisessa olin kilpailijana Top Chefissä ja sain tehtäväksi tehdä karjalanpiirakan, mutta en mukamas tiennyt, mikä on karjalanpiirakka, joten tein siitä sellaisen lautasen kokoisen.
Toisessa törmäsin kaupungilla yhteen vanhaan tuttuuni, joka huusi ”Herrajumala Eeva sää oot lihava! Siis miten sää voit olla noin lihava? Syö vähemmän piirakkaa!”
Muistan kuulleeni joskus tulkinnan, jonka mukaan unissa asiat tarkoittavat aina päinvastaista. Siis, jos unessa joku kuolee, se tarkoittaakin jonkin uuden syntymää. Teoria sovellettuna: unessani karjalanpiirakka oli iso, koska se on oikeasti pieni. Ja unessani tuttuni käski minun syödä vähemmän piirakkaa, koska minun pitää oikeasti syödä enemmän piirakkaa.
Onnistuu.
(Okei, olen myös kuullut teoriasta, jonka mukaan tulkitsemme unet aina meille suotuisimmalla ja miellyttävimmällä tavalla, mutta kai jokaisen täytyy valita, mitä teoriaa kannattaa.)
Tein tämän piirakan yhtenä päivänä jääkaapin jämäaineksista, kun olin menossa ystäväni luokse teelle. Siihen tarkoitukseen se sopi kuin nenä päähän. Uskoisin sen olevan myös mainio saunaillan suolainen piiras, jos teillä sattumoisin on näin perjantai-iltaisin tapana pistää kiuas hohkaamaan.
Tämä piirakka ei sisällä mitään järin mullistavaa: siinä on tomaattia ja parsakaalta. Mutta kuten piiras todisti, toisinaan ihminen ei sen enempää kaipaakaan. Sopivasti muhineet vihannekset kun sattuvat olemaan aika hyviä, eikä ranskankermakaan asiaa pahenna. Ruis tuo hieman lisämakua ja tuhtiutta pohjaan. Vaikka raaka-aineet ovat kovin arkiset, saa piiraasta kuitenkin näyttävän näköisen kiinnittämällä vähän huomiota vihannesten asetteluun.
Tämän myötä toivotan teille oikein hyvää viikonloppua, vietittepä sen saunoen, teetä juoden, kaupungin yössä, nakkikiskajonossa tai (kuten minä) muuttokuormaa pakaten. Syökää enemmän piirakkaa!
PS. Tiedoksi Bloglovin’ista kyselleille: joku ahkera oli jo lisännyt blogin puolestani sinne. Löydätte sekä Bloglovin’in että Blogilistan tilauslinkit tuosta oikeasta sivupalkista.
Parsakaali-tomaattipiiras
Pohja:
100 g kylmää voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl suolaa
2-3 rkl kylmää vettä
Täyte:
1 parsakaali (n. 400 g)
2 isoa tomaattia
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
½ dl vettä
1 prk (150 g) ranskankermaa
1 dl kermaa tai maitoa
(halutessasi: hieman murusteltua vuohenjuustoa)
1 tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
Valmista ensin pohja. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita keskenään jauhot ja suola. Nypi voi nopeasti jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä vain sen verran, että taikina saat muotoiltua taikinasta pallon. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja esipaista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.
Leikkaa parsakaali suunnilleen haarukallisen kokoisiksi paloiksi. Leikkaa sipuli suikaleiksi ja valkosipuli viipaleiksi. Leikkaa tomaatti lohkoiksi. Saat piiraasta näyttävämmän näköisen, kun et leikkaa tomaattia ja parsakaalta liian pieniksi paloiksi.
Kuumenna oliiviöljy pannulla. Kuullota sipulia muutama minuutti, lisää sen jälkeen valkosipuli ja parsakaali ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää pannulle vesi ja hämmentele niin kauan, kunnes parsakaalit ovat imeneet veden.
Asettele esipaistetun piirakkapohjan päälle sipuli-parsakaaliseos sekä tomaatit. Sekoita keskenään ranskankerma, maito, timjami, suola ja mustapippuri sekä halutessasi vuohenjuusto. Kaada parsakaalien ja tomaaattien päälle.
Paista piirasta 200 asteessa n. 25-30 minuuttia, kunnes täyte on asettunut ja kauniisti ruskistunut. Piiras sopii tarjoiltavaksi lämpimänä tai kylmänä.
Avainsanat: kasvispiirakka, parsakaali, piirakkapohja, Tomaatti
20. tammikuuta 2012 kello 12.38
Ihana Eeva! Sulla on hieno taito saada ihminen piristymään ihan vain sillä, että perustat uuden blogin, laitat sinne mahtavia reseptejä, järjettömän kauniita kuvia ja ajatuksiasi. Kiitos siis tästä(kin) blogista ja ihanaa viikonlopun alkua :) -Pee
20. tammikuuta 2012 kello 13.16
Jesjesjes! Nyt löysin ensimmäistä kertaa uuteen blogiisi ja olen enemmän kuin innoissani, kun perustit uuden ruoka-aiheisen blogin!:D
20. tammikuuta 2012 kello 14.07
Blogi kyllä näkyy bloglovinissa ja päivityksetkin näkyvät siellä, mutta blogia lukiessa siinä ei pysy se bloglovinin alapalkki, jolla pääsee lukemaan postaus kerrallaan uudet päivittyneet postaukset… Jos tajusit mitä tarkoitin :D Ilmeisesti hesarin pohja ei tue jotenkin tuota bloglovinia…
20. tammikuuta 2012 kello 14.27
Minua ärsyttää, kun kasvispiirakoihin (ja toki muihinkin piirakoihin) pitää aina änkeä hurjat määrät kermaviiliä (tai vastaavaa) ja yleensä myös juustoa. Tämä vahvistaa entisestään valitettavan yleistä käsitystä siitä, että kasvisruoka ei voi olla hyvää, ellei siinä ole kermaa, juustoa ja/tai kermaviiliä.
Vielä kun maidon kaseiini tutkimusten mukaan heikentää monien hyödyllisten flavonoidien yms ravinteiden imeytymistä, jolloin tätätäkin piirakkaa popsiva voi kuvitella saavansa paljon enemmän terveellisiä ravinteita vihanneksista kuin oikeasti saa. Kasvispiirakoista saa tehtyä oikein herkullisia – herkullisempiakin – ilman maitotuotteitakin!
20. tammikuuta 2012 kello 16.45
Jestas, kuinka kauan olenkaan odottanut tätä uutta ruokablogiasi!
Välillä epätoivo nosti päätään – eikö se Eeva julkaisekaan uutta – mutta nyt ovat poissa synkät pilvet.
Moi ja jee!
20. tammikuuta 2012 kello 16.53
Kiva että jatkoit ruokablogaamista! Miten saat kuviisi tuon täydellisen valon? =)
20. tammikuuta 2012 kello 19.13
@ Piritta/Pee: kiitos jälleen kaunis, ja hei ihanaa huomata, että sullakin on blogi! Olet niin kauan ilahduttanut kommenteillasi, nyt pitää heti mennä kurkkimaan :)
@ Lintsi: jee, kun löysit tänne, kiitos ja tervetuloa! :)
@ Sinp: kuulostaapa oudolta. Itse en käytä tuota Bloglovin’ia niin en osaa sanoa. Toivottavasti linkit tänne kuitenkin toimii, se kai on tärkeintä!
@ Maija Haavisto: minua taas ärsyttää se, että kaiken pitäisi aina olla niin kamalan terveellistä. Uskon, että joskus kannattaa syödä juuri sitä mitä tekee mieli eikä aina ajatella kaseiinia tai tutkimuksia. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että kasvisruuasta saa hyvää ilman maitotuotteitakin, tämä yksittäinen piirakkaohje ei edusta koko ajatusmaailmaani.
@ Pii: voi kiitos, ja tervetuloa seurailemaan, kivaa kun löysit tänne!
@ Iines: kiitos! Täydellisen valon salaisuus löytyy taivaalta :)
20. tammikuuta 2012 kello 20.03
Voisiko tätä blogia seurata myös facebookin kautta?
20. tammikuuta 2012 kello 20.11
@ Pauliina: tarkoitus olisi saada blogille jossain vaiheessa pystyyn myös Facebook-sivu, mutta tällä hetkellä FB jostain syystä hylkii blogin linkkejä eikä suostu jakamaan niitä. Selvittelemme ongelmaa, palataan asiaan!
20. tammikuuta 2012 kello 20.42
Voi Ihana Eeva! Keittiössämme porisee tällä hetkellä lihapullat tomaattikastikkeessa, sillä meinasin lentää pyllylleni torstaina avatessani Hesarin Ruokatorstain. Harvoin käy niin, että voi vaan pyytettömästi hurahtaa tuntemattomaan ihmiseen, mutta tammikuun pimeys on kohdaltani pelastettu. Loistavia reseptejä, sievästi yhtyvät kokkausmaailma-ajatukset ja kauniit kuvat, oih! Muistan hatarasti lukeneeni jotain blogiasi, missä tarjolla oli kuumaa kaakaota ja korvapuusteja puistossa. Onneksi jatkoit, minusta tuli kertaheitolla vakkarilukija!
20. tammikuuta 2012 kello 21.16
Jee Eeva, kiitos kun linkitit tänne toisesta blogistasi! Olinkin jo kaivannut herkkureseptejä sekä kuvia (:
Ranttasin tässä just vieressä istuvalle että sä teet kyllä ihan kaikkea mitä itsekin haluaisin- kirjoitat suomen parhaaseen sanomalehteen että parhaaseen aikakausilehteen, opiskelet alaa joka jäi mulla sivuainetasolle, omaat (oletan) hurmaavan asenteen elämään ja susta saa tosi symppiskuvan. Lisäks osaat vielä kokatakin ja asut vähän siellä ja täällä. Sitten muistin että olet mua muutamia vuosia vanhempi ja hengähdin- kerkeen mäkin vielä varmasti paljon. Onneks oot niin symppis, muuten olisin tosi kateellinen.
20. tammikuuta 2012 kello 23.36
Ei mitään negatiivista. Kiinnostaa vain tämä piirasilmiö. Että naiset yleensä aina tarjoavat vierailleen piirasta? Onhan se hyvää. Varmaan helppoa. Tässä on nyt kokemuksia siitä, kun sisko kutsui minut ja puoliskoni iltaa viettämään. Piirasta. Hyvää oli. Puolisoni naispuolinen kollega kutsui kylään illanviettoon. Piirasta. Oli hyvää. Puolisoni veljen tytär miehineen (menu oli luonnollisesti vaimon), piirasta. Oli hyvää. Mutta. Joo.
21. tammikuuta 2012 kello 10.26
Hienoa, kyllä ilahduin kun huomasin että sulla on uusi ruokablogi!
21. tammikuuta 2012 kello 12.11
oi, ehdottomasti täytyy testata tuota piirasta jonain päivänä. eniten houkuttelee tuo parsakaali!
kiitos ihanasta blogista ja teksteistä. ja kuvista myös!
sulta saa aina niin hurjan kivoja reseptejä :-)
21. tammikuuta 2012 kello 13.00
Oi oi, kasvispiirakat on parhaita ja niin käteviä, kun reseptiä voi muunnella jääkaapin sisällön mukaan. Voiskin kokeilla vaihteeksi kermaviilin korvaamista ranskankermalla. Pohjan teen yleensä kokonaan ruis- ja tattarijauhoista – sopii vehnäallergisille tai valkoisia jauhoja muuten vältteleville. :) Herkkua!
21. tammikuuta 2012 kello 13.22
Oi että löysin tämän blogin juuri äsken ja ilahduin että olet taas palannut!
21. tammikuuta 2012 kello 16.32
Hallelujah! Voi, miten kaipasinkaan sun loistavia juttuja ja reseptejä! Nyt sain ne molemmat takaisin, sekä netissä että Hesarissa – double the fun!
Tää piirakka on kaunein suolainen piirakka ever. Miks kaikki aineet onkin aina pitäny mörssäröidä epämääräisesti vuoan keskelle?! Siihen tulee muutos nyt. Jeij Eeva!
22. tammikuuta 2012 kello 14.56
Oih törmäsin ensimmäistä kertaa tähän ihanaan uuteen ruokablogiin ja ei voi sanoa kuin että jabadabaduu! Hauskin ja lämpimin ruokablogi piiitkään aikaan, voisi melkeimpä sanoa että ihanin kaikista mahdollisista iblogeista mihin olen törmännyt hetkeen. Jatka samaan malliin <3
22. tammikuuta 2012 kello 23.33
Hei,
Kauniit ja muutenkin herkulliset blogisivut sinulla, odotan innolla jatkoa!
Oletko kokeillut piirakkataikinassa vodkaa jääveden sijaan. Asiaa oli testattu täällä amerikassa ja havaitsivat, että vodkalla syntyi paraslaatuisin piirakkapohja; helposti työstettävä. Paistovaihessa vodka haihtuu täysin makua jättämättä, lopputuloksena ei-vetinen pohja. Ohessa linkki omaan kokeiluuni sekä sieltä myös alkuperäisen testaajan sivuille.
Terveisin,
Tuulevi
NYkin ja hellan välissä
http://nykinjahellanvalissa.blogspot.com/search/label/parsakaalipiirakka
31. tammikuuta 2012 kello 20.21
Tein tätä jo kahdesti, mutta en saa ulkonäköä noin nätiksi ja väkerrykseni rakennekin on jotenkin onneton. Maku on kuitenkin oikein hyvä :)
1. maaliskuuta 2012 kello 10.30
Löysin blogi tänään. Onneksi löysin, blogisi on ihana!
Tätä piirakkareseptiä on pakkokokeille, samoin pinaattipastaa.
Piirakan ohje on loistava, jäi vain vähän mietityttämään, kauan pohjaa esipaistetaan? Vai ymmärsinkö ihan väärin?
1. maaliskuuta 2012 kello 10.43
@ Talvi: itseäni lainatakseni: ”esipaista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.” :) Kiva kun löysit blogin, tervetuloa lukemaan!