Blogin osoite muuttuu, arkisto jää paikoilleen

| Julkaistu 11. 9. 2013 18:24

Arvoisat lukijat,

Kauhaa ja rakkautta pysyy HS.fi:ssä, mutta blogi siirtyy uudelle julkaisualustalle kiinteämmäksi osaksi HS.fi:n muuta sisältöä.

Tämän vuoksi blogin osoite muuttuu. Uusi osoite on http://www.hs.fi/blogi/kauhaajarakkautta.

Blogin sisältö säilyy samanlaisena – reseptejä ja ruokaan liittyvää horinaa.

Päivitättehän uuden osoitteen jatkoa varten kirjanmerkkeihinne. Tämä arkisto säilyy tässä osoitteessa ja se on jatkossakin auki, jos haluatte käydä kaivelemassa vanhempia reseptejä.

Mutta tästedes loikatkaa tänne, siellä on jo uusi ohjekin tarjolla!

Paistuu se kananmuna uunissakin

| Julkaistu 3. 9. 2013 18:37

Joskus yläasteella liikkatunti peruttiin opettajan sairastumisen vuoksi ja pesiksen sijaan meidän piti istua koulun auditoriossa ja katsoa dokumenttielokuva nimeltä Muna on mukava juttu.

En aio edes kunnioittaa kommentilla sitä, mihin mielesi juuri harhaili. Kyse oli tietysti Kananmunatiedotuksen propagandafilmistä, jossa kerrottiin millä kaikilla tavoilla muna on mukava juttu. (Proteiinia! D-vitamiinia!)

(Kuriositeettina mainittakoon, että Kananmunatiedotuksen tämänhetkisen kampanjan nimi on Totta munasta!. Hyväksi havaitulla linjalla jatketaan, arvostan.)

Elokuva teki minuun ilmeisesti suuren vaikutuksen, koska olen aina pitänyt kananmunia jotakuinkin täydellisenä elintarvikkeena. 

uunikananmunat (1 of 2)

Ottakaa sekunti tai toinenkin ja ihan tosissanne miettikää asiaa:

miten hullua on se, että samasta raaka-aineesta voi tehdä marenkia ja munakokkelia?!

Ja tietysti niin paljon, paljon muutakin.

Olen tässä kesän aikana keksinyt taas yhden uuden tavan syödä kananmunia – sarjassamme vaikuttavan näköiset, mutta naurettavan helpot brunssiruuat. Otetaan muutama kohokasvuoka tai kahvikuppi, heitellään pohjalle vähän mitä kaapista sattuu löytymään (kuitenkin mielellään jotain kasvis- ja nestepitoista), rikotaan päälle kananmuna ja lykätään koko höskä uuniin. Lue koko artikkeli »

Kvinoalla ja pinaatilla täytetyt paprikat (ja horinaa muskottipähkinästä)

| Julkaistu 25. 8. 2013 18:13

Täytetyt paprikat saattavat kuulostaa melko, hmm… retrolta. Itsellenikin ne tuovat kovasti mieleen yläasteen kotitaloustunnit.

Mutta siinä missä 90-luvun köksänopetuksessa kaikki lähti jauhelihapaketista, tänään käytämme kvinoaa.

En tiedä, miksi lakkasin tekemästä täytettyjä paprikoita – nehän ovat mitä mainiointa ruokaa! Syntyvät verrattain helposti, niihin voi käyttää kaikenlaisia jääkaapin jämiä ja samalla saa reilusti vihannesta lautaselle.

paprikat (1 of 1)

Paprikat sopivat lisukkeeksi lihalle tai kalalle, mutta ne ovat aivan mainio ruoka myös sellaisenaan vaikkapa salaatin kanssa syötynä. Kvinoa on mukavan täyttävää – aina ei tosiaankaan tarvita jauhelihaa!

Haluan vielä sanoa sanasen tuosta muskottipähkinästä. Oletteko huomanneet, että pinaatti viihtyy erinomaisen hyvin muskottipähkinän seurassa? Ja aivan erityisen hyvin, jos ruuassa on vielä lisäksi fetaakin. Muskottipähkinä on meillä Suomessa varsin vähän käytetty mauste – sitä taidetaan lähinnä laittaa jouluna lanttulaatikkoon, jos siihenkään. Olen itse oppinut käyttämään paljon muskottipähkinää, koska nuorempana tein paljon herkkuja amerikkalaisista leivontakirjoista, joissa kyseinen mauste kuuluu perusvarustukseen. Tämä pinaatin ja muskottipähkinän yhdistelmä on puolestaan käsittääkseni Kreikassa tavanomainen.

Näin omenakaudella muistuttaisin vielä siitä, että ripaus muskottipähkinää täyteläistää myös mukavasti omenapiirakan maun! Sen käytössä saa tosin olla hyvin varovainen, koska maku on vahva ja liiallisena muuttuukin helposti hurmaavasta epämiellyttäväksi.

Olen itse tuonut Marrakeshin maustetorilta kokonaisia muskottipähkinöitä, joita kevyesti raastamalla saa ruokaan aivan upean maun. Kokonaisia muskottipähkinöitä on Suomesta hankala löytää, koska 90-luvulla silloinen Elintarvikevirasto suositteli, että maustetta myytäisiin vain jauheena. Käsittääkseni niiden myyminen ei kuitenkaan ole varsinaisesti kiellettyä. En nyt näin sunnuntaina saanut asiaa tarkistettua mistään, mutta kertokaa toki, jos teillä on tarkempaa tietoa.

Elintarvikeviraston suositus liittyi siihen, että 90-luvulla, tuolla jauhelihapaprikoiden ja kekseliäisyyden aikakaudella, teineillä oli tapana (ainakin yrittää) saada pää sekaisin muskottipähkinäövereillä. Kaikenlaista. Oma muskottiöveristoorini on aika kesy. Sain kerran amerikkalaisessa kahvilassa pumpkin spice latten, jonka päälle oli raastettu turhan reilusti muskottipähkinää. Vaikutus oli lähinnä etova ja päänsärkyä aiheuttava. Jos käsityksesi hyvistä bileistä on yrjötys ja migreeni, niin ehkä sitten…

Taidan jatkossakin raastaa muskottipähkinäni omenapiirakkaan ja käyttää päihteenä ihan vain vanhaa kunnon punaviiniä. Se sentään aiheuttaa päänsärkyä vasta seuraavana päivänä.

Lue koko artikkeli »

Pimeneviin iltoihin: Pasta e fagioli

| Julkaistu 13. 8. 2013 12:02

Juuri edellisessä kirjoituksessani kieltäydyin puhumasta elokuusta syksynä ja kieltäydyn yhä, mutta saan kai silti puhua pimenevistä illoista?

Niitähän nämä illat nimittäin ovat. Pimeitä, sanoisi yksi. Tunnelmallisia, sanoisi toinen.

Minä sen sijaan sanon: PASTAA JA PUNKKUA!

Niitä sieluni huutaa heti, kun illat viilenevät ja valo vähenee.

pastaefagioli (1 of 1)

Pasta e fagioli on italialainen klassikkoruoka, papuja ja pastaa yhdistävä pata. Ruuassa on oikeanlaista maalaismeininkiä: se on ronskin täyttävä ja erittäin helppo ja halpa tehdä (uudet opiskelijat huomio!), silti todella maukas. Ruuan voi tehdä monella tapaa, minun tapani on tämä.

Itse tein tällä kertaa täysin kasvissyöjäystävällisen version, mutta sekaan voi kokeilla heittää myös hieman kuutioitua pekonia tai hyvää makkaraa. Lue koko artikkeli »

Siika säkissä – eli kalaa ja vihanneksia “en papillote”

| Julkaistu 8. 8. 2013 9:00

Tilaan muutamaa ulkomaalaista ruokalehteä, ja olipas hauskaa huomata, että kaikkien lehtien elokuun numero oli “big summer issue”. Juttuja grillaamisesta, kauden sadosta ja siitä “mitä tänä kesänä syötäisiin”.

Totta tosiaan, Euroopassa elokuu on kesää, kun taas me aikaamme edellä olevat suomalaiset alamme heti heinäkuun vaihduttua elokuuksi puhumaan syksystä. (Ja silti haikeina valitamme, kun Suomessa on niin lyhyt kesä. Onhan se, jos siitä tarkoituksellisesti leikkaa yhden kolmasosan pois!)

papillote (1 of 1)

Myönnän. Olen itsekin aikaisempina vuosina alkanut horista syksystä ja villatakeista juuri näillä hetkillä. Mutta onneksi tilaan niitä ruokalehtiä. Ne nimittäin muistuttivat siitä, että totta tosiaan, nythän eletään vielä kesää – ja ruuanlaiton suhteen ehkä jopa kesän parasta aikaa!

Kotimaiset uuden sadon herkut ovat parhaimmillaan. Niistä innostuneena kehittelin yhtenä päivänä tällaisen kalaherkun – ja kyllä, annoin sen nimeksi kalaa ja kesävihanneksia.

Termi en papillote viittaa siihen, että jokin paistetaan kääreessä, jolloin se muhii mehevän kypsäksi omissa mehuissaan. Suomenkielinen termi voisi olla vaikka siikaa säkissä. Onko tälle termille vakiintunutta suomalaista nimitystä? Kieltäydyn sanomasta “kalanyytit”.  Lue koko artikkeli »

Persikka-mozzarellasalaatti makealla chilikastikkeella

| Julkaistu 29. 7. 2013 12:54

Terve mieheen ja naiseen!

Lomilta on palattu, Etelä-Ranskaa ja Pohjois-Italiaa koluttu… (monessakin merkityksessä – siinä missä Ranska ja Italia jättää aina jälkensä Koluun, haluan ajatella, että ehkä Kolu myös Ranskaan ja Italiaan – ainakin aimo annoksen kiitollisuutta ja viiniin ja ruokaan törsättyjä euroja). Ja persikoita syöty.

Kävin yhtenä päivänä persikkavarkaissa – tarkoittaen, että nappasin Piemonten-naapurin pihassa kasvavista puista yhden aidan yli kurkottaneen yksilön. (Okei, melkein aidan yli.) Voi pojat, kyllä rikos kannattaa. Sellaista makua ei ole Suomi-tyttö päässyt koskaan maistamaan – oikeasti auringossa kypsynyt persikka suoraan puusta. Nyt ymmärrän, mitä niissä rusina- ja säilyketomaattimainoksissa tarkoitetaan kun sanotaan, että niissä maistuu aurinko.

persikkasalaatti (1 of 1)

Ranskassa sain maistaa myös aprikoosia suoraan puusta, ja maku oli häkellyttävä. Aivan kuin eri hedelmä kuin ne, joita meillä myydään. En usko, että voin enää koskaan ostaa aprikoosia Suomessa, mutta persikat ovat onneksi täälläkin tähän aikaan vuodesta varsin jees!

Makea persikka viihtyy oikein hyvin myös suolaisen seurassa – vaikka nyt mozzarellan ja ilmakuivatun kinkun. Siitä ajatuksesta syntyi eräänä päivänä tämä kesäinen, aavistuksen eleganttikin salaatti, joka on mitä mainioin seuralainen valkoviinille. Ja auringolle, tietysti.

Persikka-mozzarellasalaatti mausteisella kastikkeella (kahdelle)

2 hyvin kypsynyttä persikkaa

pari kourallista tuoretta baby-pinaattia

1 pallo (puhvelinmaito)mozzarellaa

muutama siivu ilmakuivattua kinkkua

 

kastike:

1-2 rkl neitsytoliiviöljyä

2 tl valkoviinietikkaa

1 rkl vaahterasiirappia (tai juoksevaa hunajaa)

hyppysellinen cayennepippuria

suolaa

 

Leikkaa persikat siivuiksi. Revi mozzarella paloiksi ja kokoa salaatti pinaatista, persikoista, mozzarellasta ja kinkusta. Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja lisää halutessasi etikkaa tai vaahterasiirappia ja kaada salaatin päälle.

Toiveuusinta: Suorastaan syntinen suklaakakku

| Julkaistu 21. 7. 2013 9:57

Jotkut saattavat muistaa, että vuosia sitten pidin Blogspotissa ruokablogia. Julkaisin suorastaan syntiseksi ristityn suklaakakun ohjeen, joka olikin yksi blogin historian suosituimpia ohjeita. Saan edelleen maileja, joissa kysellään reseptin perään, nyt kun vanhan blogin arkistot on haudattu.

Tein (taas) vähän aikaa sitten kakkua eräisiin kemuihin ja päätinpä samalla postata ohjeen täällä, vähän niinkuin toiveuusintana.

Älkää antako vaatimattoman ulkonäön hämätä – tämä kakku on maultaan kaikkea muuta kuin vaatimaton. Jauhottomuus takaa pehmeän ja täyteläisen koostumuksen, tumma suklaa taas intensiivisen maun.

suklaakakku (1 of 1)-2

Aikoinaan kuulin paljon palautetta ihmisiltä, jotka halusivat kokeilla kakkua, mutta eivät kuulemma pidä tummasta suklaasta. Kannattaa silti testata, sillä kakkuun tulee sen verran sokeria, että tumman suklaan luontainen karvaus kyllä tasoittuu. En siis missään nimessä suosittele tekemään kakkua maitosuklaasta, vaikka yleensä olisitkin sen ystävä – kakku on varmasti maitosuklaaseen tehtynä äklömakea.

Ja mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä, koskaan, missään olosuhteissa korvaa voita leivontamargariinilla. Yleensä olen aika joustava tyyppi, mutta tästä en neuvottele.

Kakkua voi soveltaa paljon – olen itse esimerkiksi maustanut kakun pikakahvijauheella sekä (eri kerralla!) chilillä ja muilla mausteilla.

Tämä on takuuvarma joka tilanteen suklaakakku, toimii aina, ja niin helppo tehdäkin. Kakku on myös luotettava ohje kaikenlaisiin isompiin juhliin, koska se on todella helppo tehdä gluteenittomana ja laktoosittomana. Lue koko artikkeli »

Astetta modernimpi voileipäkakku

| Julkaistu 14. 7. 2013 9:43

En ole koskaan ollut voileipäkakkujen ystävä. En vain oikein älyä konseptia.

Poikaystäväni oli kuitenkin vakuuttunut, että hän tekisi sellaisen voileipäkakun, jota minäkin paitsi suostuisin syömään, myös kehuisin hyväksi. Olin epäileväinen, mutta aina valmiina maistamaan mitä vain suostuin diiliin.

No kyllä, tämä parsalla ja skagenröralla täytetty voileipäkakku maistui minullekin.

Kakku tuntui vähän raikkaammalta ja modernimmalta versiolta perinteisistä kinkkuruusukekakuista. Silti klassiset elementit olivat mukana – leipä, majoneesi, siinä kai ne tärkeimmät…

voileipäkakku (1 of 1)

Pistäpä tämä ohje siis korvan taakse, jos kuulut niihin ihmisiin, joiden mielestä kesäjuhlat eivät ole mitään ilman voileipäkakkua. Tai vaikka et olisikaan, tästä saatat silti tykätä. Lue koko artikkeli »

Wimbledonin kunniaksi: Kesäinen Pimm’s-cocktail

| Julkaistu 7. 7. 2013 10:13

Siihen nähden, että en seuraa tennistä enkä tajua siitä mitään (en vieläkään käsitä esimerkiksi sitä pisteidenlaskusysteemiä), olen joka vuosi vähäsen innoissani Wimbledonista.

Toistan, ei siksi, että ymmärtäisin tenniksestä mitään. Vaan siksi, että Wimbledon herättää mielessäni hurmaavia mielikuvia.

On kesä ja ne kokovalkoiset peliasut ja kuningatar Elisabet katsomossa. Niinkuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, on vielä Wimbledonin ykkösjuoma Pimm’s!

pimms (1 of 1)

Pimm’s Cup No. 1 on perienglantilainen, ginipohjainen juoma, jota juodaan paitsi Wimbledonissa, myös poolokisoissa ja puutarhajuhlissa ja kaikenlaisissa kesäisissä riennoissa. Anglofiili minussa nyökkäilee, mutta niin nyökkäilee cocktail-sieppokin.

Wimbledonin viimeisen päivän kunniaksi jaan lemppari Pimm’s-reseptini. Perinteikäs tapa juoda Pimm’siä on sekoittaa se limonadiin, mutta tuo tapa on omaan makuuni pikkuisen liian makea. Tässä siis vähän raikkaampi versio.

Ohjeessa on huomioitavaa se, että rehut eivät ole tässä vain koristeita, vaan etenkin avomaankurkusta tulee oikeasti todella paljon juomaan makua. Mansikat saat hätätapauksessa jättää pois, mutta kurkku, sitruuna ja minttu on must.

Resepti sopii paremmin kuin hyvin myös booliin! Lue koko artikkeli »

Parhaat kalapullat + rapean paistopinnan salaisuus

| Julkaistu 3. 7. 2013 15:10

Olisin täysin tyytyväinen, vaikka en elämässäni saisi syödä enää koskaan muita kalapullia kuin näitä.

Nämä ovat nimittäin todennäköisesti parhaita, joita olen tähän mennessä maistanut.

Pullissa on todella herkullinen maku, joka tulee paitsi tietysti kalasta, myös yrteistä, sitruunasta ja parmesanista. Kyytipojaksi perinteikästä tilli-ruohosipuli-kermaviilidippiä ja avot!

kalapullat (1 of 1)

Juuri nyt on hyvä aika unohtaa viljelty lohi ja tarttua kalatiskillä kestävämpään vaihtoehtoon, kotimaiseen kalaan. Jos onnistut onkimaan vonkaleen itse vaikka mökillä, aina vain parempi. Käristä muurikkapannulla tai grillaa foliossa yrttien, sitruunan ja voin kera – taivaallista uusien perunoiden kanssa!

Jos satut kuitenkin saamaan jotain ei-ihan-niin-hianoo kalaa, tällaiset kalapullat ja -pihvit ovat hyvä tapa käyttää hieman vaatimattomampikin eväkäs. Ruodotkin menevät hienoksi hyvällä tehosekoittimella. Lue koko artikkeli »