Blogit

Ihan näin intternetin välityksellä näkee, että kukaan teistä ei ole perillä juurikaan yhtään mistään. Etenkään Aviomieheni erinomaisuudesta.

Katselin juuri hänen muistiinpanojaan 1870-luvulta. Samalla kun hän oli juossut Uusimaan eläkeläisten ennätysajassa Mäntsälästä Böömiin ja sieltä jälkihölkällä vielä Versaillesiin samaan valokuvaan Saksan keisarikunnan ensimmäisen päämiehen Wilhelm I:n kanssa, hän oli ehtinyt laatia useita esseitä omasta yli-ihmisyydestään.

Wilhelm I on perheemme henkilökohtainen, läheinen, rakas ystävä henkimaailmassa, ja keitin hänelle juuri karviais-nakkikastiketta, nyökyttelin ja heiluttelin kiharoitani, sillä se on naisen kiitollinen rooli, samoin kuin jäsentämättömän älämölön tuotto, mikä käännetään päälle erityisesti silloin, kun Aviomieheni haluaa käyttää kaikukoppaani.

Parhaiten Mieheni yybermenskliheettisyys tulee esiin, kun nostan tästä rasvakeittimestäni munkin, ja heitän sillä ketä tahansa Seiskassa Aviomieheni kanssa samalla aukeamalla esiintyvää henkilöä, ja vertaan miestäni häneen. Jos nyt ketään muuta kuin Miestäni kehtaa henkilöksi kutsua. Ei ihme, ettei Mieheni takaa paljon julkisuudessa muita näytä olevankaan!

Kun mieheni juoksi Berliinin, Köpiksen ja Liettuan kautta takaisin Uudellemaalle, hän ei rikkonut ainoastaan äänivallia vaan myös aikavallin, ja ehti näin vuotta aiemmin pidettyihin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kirjanjulkkareihin, joissa hän ei ottanut pisaaraakaan alkoholia, koska alkoholia nautitte vain te kaikki säälittävät intternettin pahvilaatikot, joilla kestää yli yhdeksän sekuntia yhden sadan metrin juoksemiseen. 

Moi, mä oon Teemu Selänne ja mä oon äijjjjjjä. Sit mä oon miljoonääri ja äijä ja mulla on 58 autoa. Kerran mä ostin mun muijalle lahjaks käsilaukun, koska mä olin äijä with a thought. Mut se laukku makso 1500 erdee! Aivan sickoo hei, se on melkein mun minuutin palkka. Muijat on muutenkin ihan without sense. Niillä pitää olla aina mukana kenkiä. Ei kengissä oo mitään järkee, nehän vaan pannaan jalkaan ja mennään out of the door. Sitä paitsi lapset tekee Kauko-Hongkongissa ihan hyviä stifloja jotain kymmenellä millillä, vai mikä se köyhien pieni rahayksikkö on.

Mut mulla on 162 autoo. En mä sano, montako niitä on, enkä mitään, kato lelut on leluja.

Suomen valtiota 1900-luvun puolivälin jälkeen johtanut Urho Urkki Kaleva Kekkonen on kuollut. Iltalehden Joel Hallikaiselta saamien tietojen mukaan Urkki delasi jo vuonna 1986.

”Ei siihen ollut mitään erityistä syytä. Hän oli vanhempi kuin Honkaliitto”, kommentoi Hallikainen.

Urho Kekkonen ei elinaikanaan ehtinyt osallistua kertaakaan Tuttu juttu -showhun.

”Mutta minä olen hurtti huumorimies, joka on viihdyttänyt Suomen eri heimoja lännestä lounaaseen jo 1980-luvulla”, kommentoi Joel Hallikainen.

”Haluaisit varmaan, että soitan sulle nyt tässä mun Tuubansukka-hitin. Mulla on sattumalta kitara tossa peräloosterissa”, Hallikainen jatkaa.

”Mehän ei Urho Kekkosen kanssa koskaan tavattu, mutta olen varma, että hän olisi nauranut mun jutuille ihan kippurassa”, Hallikainen yrittää, vaikka haastattelija on jo poistunut paikalta.

Journalistisen uran kalmo löytyi Helsingin Sanomien toimituksesta tänään hieman puolenpäivän jälkeen.

Journalistiliitto selvittää parhaillaan, miten on mahdollista, että ura on päässyt kalmoontumaan maan suurimmassa sanomalehdessä.

Helsingin Sanomien toimitus sai myös puhelun Lasse Viréniltä. Hänhän on tämä hauska huumorimies DNA:n mainoksesta. Vai oliko se Elisan? No, joka tapauksessa, sen kunniaksi otettiin pullakahveet. Virén on vissiin soittanut toimitukseen edellisen kerran 70-luvulla.

Rakas Björn, vai saanko sanoa Halinalle?

Ensin haluan oikaista sen väärinkäsityksen, että mielestäni muka ne Kalle Kustaalta aappatut yhdet pinkit bögät olisivat millään lailla säälittävän huomiohakuiset.

Toisekseen, mä käyn nyt suoraan päälle. Mä haluaisin fynykkää. Ai miks? No, kato. Mä olen tällainen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut yhteiskunnan asukki, mä haluan niinku vaikuttaa, tiiätkö, yhteiskunnassa. Mutta en mä kerkee! Munhan on käytävä töissä.

Että jos sä voisit antaa mulle, sanotaanko joitakin kymmeniä tuhansia (mä hyväksyn euroja, Englannin puntia ja Yhdysvaltain dollareita), niin mä pystyisin kunnolla keskittymään tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden ajattelemiseen mun pään sisässä.

Sen verran mun aivot ovat jo ehtineet mulle kertoa, että yhteiskunnan tärkeimmät tehtävät ovat tietysti suuryritysten suotuisten edellytysten turvaaminen, pääomien suojeleminen ja rahamarkkinoiden vapaa kehitys.

Mä lupaan, että jos sä annat mulle rahnelii, niin mä en millään tavalla suosi Sampoa esimerkiksi niin, että hiihtelisin Sampon pipo päässä keskustassa tai ompelisin mun hiihtohaalariin Sampon hihamerkin. Ja vaikka hiihtelisinkin, niin kiistäisin kaiken niin kauan kunnes Suomeen säädettäisiin kiistämisen kieltävä laki.

Suurtapahtumien jälkeen ihmisillä ja toimittajilla voi olla tyhjä, hämmentynyt olo: mitä nyt, mitä mieltä on eksistenssilläni, joudunksmä meneen juttukeikalle taksilla. Kyllä näinä aikoina yhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä, että ihmiset ja toimittajat sopeutuvat normaalielämään ilman suuria sokkeja.

1) Helikopterit. On kohtuullista, että toimittajia ja valokuvaajia lennätetään kopterilla vielä muutaman päivän ajan ihan ilmanpaineentasaussyistä.

2) Jatkojen jatkojen jatkojen jatkot. No hei, sunnuntaihin asti vähintään verkkosukissa. Ne on niin seksikkäätkin. Vähän niin kuin muikkuverkot.

3) Jatkojen jatkojen jatkojen jatkojen -16-sivuinen ekstra. Nyt pyörii iso uutispyörä. Nyt pölisee nenään uutispöllyä. Hei, onks kukaan käyny kysymässä vesalalaisilta, että mites toi Madonna, näkyiks tää Jätkäsaaren konsertti teijän S-marketin Camping-makkaran myynnissä miten?

4) Sitten vois samalla haastatella jonkun poliisin ja jonkun järjestysmiehen ja jonkun taviksen!

5) Eikä me olla julkaistu edes kappaleiden tanssikoreografioita. Nyt hei grafiikat kaikista askelkuvioista.

6) Helikopterikuvaa tyhjästä Jätkäsaaresta päivä, kaksi päivää ja neljä päivää Madonnan jälkeen. Sanoinksmä jo, että tähän projektiin tarvitaan ehdottomasti helikopteri? No, käviskö sitten limusiinista otettua kuvaa Kämpin edustalta? Tai että ”Helsinki Madonnan silmin”, missä mä ajelisin kuvaajan kanssa päivän luksusjahdilla Helsingin edustalla?

7) Seuraavan Kelan uutisia -lehden mukana jaetaan kaikille kansalaisille Kelan kustastantama Madonna-vihkonen, jossa on Kelan johtajien ottamia kännykkäkamerakuvia vip-alueelta sekä ilmainen palvelunumero, johon voi soittaa omia Madonna-kokemuksiaan sekä toinen numero niille, jotka ovat väsyneitä läheistensä Madonna-kokemuksiin.

”Halosella Pentti puhelimessa.”

”[Kriiks--kräks--kriiks] Joo, tota oisko Tarja himassa?”

”On, mutta se vahtii tuolla just mehumaijaa, kun me keitellään Suomen lomautetuille pihlajanmarjamehua. Happamiahan ne marjat vielä on, mutta ei ole lahjaketun suuhun katsomista ja ne on ilmaisia mar…”

”Öö, tota voisitsä silti hakee sen, ku tää on niinku avaruudesta.”

[Huutaa] ”Mamma, tuutko puhelimeen, täällä on joku Alavuudesta.”

”Pentti, se sanotaan Alavudelta! Haloo, Tarjalla Tarja puhelimessa.”

”Tässä Timothy Kopra avaruudesta, morjens.”

”Terve terve! Timotei on yksi Suomen upeimpia heiniä, ihanasti kutkuttaa kesäisin sierainta. Onko teillä siellä avaruudessa minkälainen heinistö, onko suomalaista heinää?”

”Täällä on enemmänkin semmosia isoja pyöreitä kiviä…”

”Kivet! Suomen maaperähän on enimmäkseen moreenia, se on upea aines, joka on uupumatta levinnyt täällä ankarissa olosuhteissa. Miten suomalainen kulttuuri on avaruudessa tunnettu? Sipelius tietysti, Arto Paasilinnan tuntee kaikki ja Silta-Rauno Pekkarisen Kyyjärveltä, mutta entäpä Litmasen Litti, onko suosittu hahmo?”

”Niin…”

”Paa kuulle korpraali sauna päälle äläkä höpöttele enää. Mulla kiehuu tuolla mehumaija. Ja katotko, että kun Suomi tulee sinne, niin mulle on kans lautanen, eikä vaan Matille ja Tsuppille. Moro!”

Mä olen Mikael, ja jatkossa mä kutsun itseäni Mikaeliksi, koska mun importanssi Suomessa on sitä luokkaa, että minä-muoto ei tee sille oikeutta.

Mikael on ollut vähän opiskelemassa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa, jonne Mikael on lentänyt lentokoneella bisnesluokassa, koska Mikael on aika tykki duudi, joka osaa käyttää videokameraa, vaikka onkin yli neljäkymmentä.

Mikael ei olekaan opiskellut missä tahanssa köyhien mustien highschoolissa vaan Stanfordissa, jonne on myönnetty kaksi Nobelia ja pian myös ”Kumpaakohan tv-yhtiöitä pitäisi henkilökunnan perusteella kutsua Pöllölaaksoksi” -kunniakirja.

Ennen Mikael oli rillipäinen nörtti, jonka parhain ominaisuus oli rillipäinen nörttiys. Nykyään Mikaelilla on oma Youtube-tili, Pöllölaakson kuumin helmikana ja Mikael on juuri oppinut ajamaan pyörällä ilman käsiä. Eikä Mikael pidä enää koskaan silmälaseja. Lisäksi Mikael voi nostaa tv-maksutililtä niin paljon dollareita kuin haluaa ja lentää Yhdysvaltojen USA:han syömään hedelmiä ja juontamaan selkokielisiä uutisia omasta erinomaisuudestaan.

Mä olen luontoihminen / tunnistan lokin ja ahvenen / tai niin ainakin luulisin / voi se olla tiira tai särkikin / no enivei siis pointtini on / oon herkkä ja kiintynyt luontohon / ja sieluni meitsin sisällä / on vanha kuin Suomen isällä / joka btw on mun aviomies / me verkkoja soudetaan ihan hies / vaikka tää runo ei todellakaan / kerro mitään mun avioliitosta / ja jos joku on kuulolla / mä tarttisin uusia kasseja / mut ei pliis Marimekkoa / ottaisin esmes Vuittonia.

Tietysti tässä on kyseessä siitä, että Johanna Tukiainen on vain käyttänyt naisille kuuluvaa seksuaalista valtaa riisumalla vaatteitaan, jotta talenttinsa pääsisi paremmin esille. 

Sitten hän on törmännyt pärstä edellä kateellisten asettamaan lasikattoon tai lasiseinään, -lattiaan tai -ojaan tai mahdollisesti kaikkiin neljään.