Blogit

Suomalaisen iltapäivälehdistön kolme tehtävää ovat:

1) keskustella itsensä kanssa.

2) toimia paperiteollisuuden asiakkaana.

3) tarjota valitusalusta iltapäivälehdistön johdon kanssa samaa ikäluokkaa oleville hasbeen-miehille, joilla ei ole mitään sanottavaa, mutta aika helvetin paljon naristavaa siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, lunta oli kolme metriä, mulla oli muitakin muijia ku omani ja mun tv-ohjelmalla oli 5,6 miljoonaa katsojaa joka kerta.

Meidän velvollisuutemme on paitsi maksaa niiden eläkkeet myös ostaa lehtiä, jotta ne saa valittaa, ja pää kiinni siellä, vanhukset, tämä on meidän tapa osoittaa sitä teennäistä ikiaikaista arvostusta edeltävää sukupolvea kohtaan, että te pystyitte jenkkaamaan läpi elämänne oppimatta lainkaan suhteellisuudentajua tai itsekunnioitusta.

Ja sen sijaan, että kuusikymppiset katoaisivat mediasta itkemästä, ne todennäköisesti saavat pian oman viagra-tv-kanavansa, jossa Kari Salmelainen ja Riitta Väisänen juontavat navankaiveluohjelmiaan, ja takatukkapidennyksillä stailattu Jope Ruonansuu vetää Juicen ikivirsiä.

Jouluna ihmisellä on aikaa ajatella, silmäillä lumista maisemaa ja lähettää uuteen kasmirshaaliin kääriytyneenä ajatusterkkuja kaikille niille lehmille ja vuohille, joita jengi on kuulemma jonnekin kolmanteen maailmaan ostellut. Tosin luomukasvislähiruoka olisi toki suositeltavampi vaihtoehto ihan kaikille.

Ja vaikka itsellä on kuppi täynnä Blossan mustikkavuosikertaa, toinen käsi kinkulla ja toinen suklaarasiassa, kandee vähän fiilistellä ja vetistellä, koska se on varmin keino päästä aitoon tunnelmaan omassa hiilijalanjälkikuopassaan.

Nimittäin kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.

Dannyllä on lama. Ruotsalaisten onni on kääntynyt ja yli puolet kansasta saa huonoja lahjoja. Katolista kirkkoa johtaa pässi. Turkulaiset kutsuvat ”joulurauhan julistukseksi” tekstiä, josta on kolme neljäsosaa uhkailua. Useilta ihmisiltä on joinakin vuosina kuollut läheisiä.

Nyyh.

Ja sori, mut nyt mun glögi jäähtyy.

Hyvät hedelmäkakkuviipaleet,

onko korkea aika antaa teille kauhistelujournalismin oppitunti. Relatkaa, tää kestää vaan viis minsaa.

Keissi 1) Mitäh! Kari Haakana on muuttunut blogihottiksesta kuivakkaaksi nörtiksi! Katso teksti! 

Keissi 2) Uskomatonta! Arto Paasilinna on pahvi vati! Vähän kontroversaalia, eihän sellaista ole!

Keissi 3) Kreisiä! Timo Koivusalo on olemassa!

Keissi 4) Huh! Koop kävi kakalla! Tai ei tässä jutussa siitä mitään sanota, mut takuulla Koop on käyny kakalla.

Keissi 5) Lukekaa! Kekkonen ottaa kantaa nykysekoiluun! Oisko vähän syytä pysähtyä! 

Ensi vuotta ei pysty ennustamaan edes kauppatieteen maisteri taikka tuotantotalouden diplomi-insinööri, mutta lähiaikoina voi hyvinkin olla odotettavissa seuraavanlaisia tapahtumia:

- Johanna Tukiaisen malariablogiin ilmestyy lisää postauksia, jotka käsittelevät Johanna Tukiaisen malariaa.

- Majuri Timo T. A. Mikkonen liittyy Natoon ja hyökkää Suomen valtiota vastaan.

- Kun ottaa juuston tänään pöydälle, jouluaattona siihen ilmestyneistä homepilkuista muodostuvat Tsiisusin kasvot.

- Petteri Ahomaa käy taas pyydykseen.

- Mikäli joulumieli vetää vähän liian herkäksi, täällä siitä pääsee eroon ennen kuin Brinkkalan talon parvekkeen luukut on suljettu. 

Ilmassa on kristinuskon suurimman juhlan tuntua. Ahneus ja oman edun tavoittelu sai 29 teistä vapaaehtoisesti ilmoittautumaan. Säälittävä tulos. 

Ei, viime aikojen jänskin uutinen ei ole se, miten suomalaisvalmisteinen peeeeenis pärjää mm-kisoissa eikä se ole Koop vai Anna eikä edes se skuuppi, että eräs Suomesta löytynyt kaksikymppinen nainen tunnustaa käyvänsä kuumana rokkaripoikiin.

Viikon kuumin uutinen on se, että Puolustusvoimien talousvarikolla on taas ollut avautumispaineita.

Tästä lähtien isänmaan asialla oleva varusmies ei pukeudu enää kotimaiseen marraskuunharmaaseen vaan aasialaiseen bangladeshinvihreään.

Vihreä onkin kesäisiä sotatoimia ajatellen järkiväri, mutta ehkä näinä ilmastonmuutosvouhkauksen kiihkeinä vuosina, kun lumisotaa vartenkin pitää lentää Lappiin, olisi kannattanut säilyttää ne vanhat harmaat talvisota-asuna.

Ja mikäli talousvarikko haluaa vielä vähän säästää, kannattaa ne maastopuvut käydä ensi vuonna ostamassa joltakin dhakalaiselta torilta, ne on hei ihan vastaavat. Jää sitten enemmän fydykkää pyssyihin, koptereihin ja rypäleaseisiin. 

Tässä ei nyt olla ihan ajoissa julistamassa, mutta toisaalta, eihän jälkiviisas koskaan myöhässä ole.

EDIT: ”nolo”-linkki oli väärin. Ja hei hiukan liian kauan.

Meiccu ei ole koskaan nevöevö ikinä in my life kirjoittanut, laatinut tai levittänyt eteenpäin yhtään Martti Ahtisaari -vitsiä, sillä tunsin astraalitasolla jo vuonna 1448 eläessäni keskiaikaisena nunnana, että Marde saa noupelin. 

Tämä olkoon teille kaikille osoituksena ja muistutuksena, sillä ei valtaapitäviä saa arvosteleman eikä niistä vitsejä kertoman.

Jos toimitte niin pöllösti, ette voi myöhemmin mahtailla, lesoilla ja brassailla, vaan joudutte ”katumaan julkisesti” Metro-lehdessä – tai ainakin kirjoittamaan sana ”nolo” kolumnin ensimmäiselle riville, viisastelijoilla on sen verran tuli bebanderin alla, etteivät ne ehdi lukea kuin omia, arvokkaampiin lehtiin painettuja ajatuksiaan.

Tietenkään Maran rauhanpalkinto, Iltalypsy ja Maran presidenttiys eivät varsinaisesti liity toisiinsa ja hei, eivät Tsiisus, Kekkonen ja Lordikaan ole ihan kaikessa onnistuneet, mutta noi nyt on ihan irrelevantteja pointteja.

Näin joulun alla jokaiseen meihin muuttaa asumaan pieni filantrooppi. Tietysti vain tosi lyhyeksi aikaa. Siksi tässäkin blogissa yritetään mielistellä ja nuoleskella teitä rakkaat lukijat, te olette aina oikeassa, teitä varten täällä ollaan, diipadaapa, sillileipä.

Suuressa Jouluarpajaisessa noudatetaan palkinnon osalta blogin jänteikkäitä perinteitä. Pääpalkintona on S-marketin valikoimasta jotain ihanan jouluista, jossa on dioksiinia, melamiinia ja ftalaatteja, tai vaihtoehtoisesti Pandan Juhlapöydän konvehteja.

Arpajaisessa voivat voittaa kaikki blogissa tästä eteenpäin kommentoivat 15.12. asti, paitsi tietenkään tyhmillä ja rumilla ei ole mitään tsäänssejä.

Onnea matkaan, senkin ahneet porsimot.

Rakkaat ystävät, frendit, kaiffarit ja poskisuukkobuddyt siellä Kämpin baarissa.

Tämän loppuvuoden teemana Suomessa on kunnianpalautus niille, jotka eivät muista, että vuoden 1746 sodassa me oltiin kaikki ihan homppelina Hitlerin puolella, sekä niille, jotka vahingossa vuoden 1988 kansalaisuuserityisyyssodassa ampuivat viikkotolkulla omiaan.

No niin, ei muuta kuin prenikat rintaan ja etiäppäin!

Nimittäin kunniaa ei voi palauttaa niille, joilla sitä ei ole koskaan ollutkaan. Mutta on silti syytä olla erityisen kilttejä julkkiksille, joilla on vaikeaa, koska toimittajat saattavat joskus (onnex harvoin) olla heitä kohtaan hieman griittisiä. Ja griittisyys sucks eikä oo ees mikään sana!

Tontut onneksi huomasivat, että tänään Ilta-Sanomissa sivulla seitsemän on ollut kilttejä toimittajia.

He ovat nähneet teeveessä, kuinka tuhma toimittaja Timo Harakka on kysynyt marsalkka Renny Harlinilta, miksi Renny markkinoi elokuvaansa uustuotannossa olevilla Suomi-konepistooleilla (jotka eivät toimi).

Koska Renny ei keksinyt telkassa mitään nokkelaa, hän saa vastata tänään lehdessä:

”Useat varmasti minun lisäkseni ajattelivat, että kuinka Suomesta löytyy vielä toimittaja, joka ei näytä arvostavan itsenäisyyttämme ja veteraanien sekä muiden tekemiä uhrauksia maamme eteen. (—) Ilman tuota Suomi-konepistoolia toimittaja Harakkakaan olisi tuskin haastattelua tehnyt – ainakaan suomenkielellä.” 

Ja nyt, senkin aivopahkat, muistakaa: tyhmä saa olla kunhan on tykkimies, pum pum ruutia putkeen ja jos kielitoimistolla ois Suomi-konnarit, ois tässäkin blogissa hiukka eri meininki.

Kun yksi Suomen luetuimmista lehdistä kohtaa Suomen kaikkien aikojen tunnetuimman juomamiehen, syntyy hauskaa ja laadukasta tv-ohjelmaa, josta Kekkonen, Mannerheim ja Spertti Spasanen olisivat ylpeitä, ja jota kelpaisi Ylenkin lähettää.