Unohtakaa Facebook, ja kaikki pösilöt 2.0 -hommat, digitelkkarit, tuhatG-puhelimet sun muut tekniikan hömpötykset.
Hjallis Harkimosta kertovan kirjan syntyprosessi on aikamme peili, johon tekisi kyllä mieli jättää kurkistamatta.
Mutta pakko on.
Harkimo kertoi keväällä Talouselämä-lehdessä kirjan taustasta: Tammesta otettiin yhteyttä. Harkimo meni paikalle ajatellen, että ”voin mä tulla mutta ei mua kirjaa kiinnosta kirjottaa”.
”Eräänä päivänä Hjallis sitten soitti minulle ja pyysi kirjoittamaan hänestä”, selittelee taas kirjan kirjoittanut Anja Snellman ja jatkaa: ”Hjallis perusteli ja huomasin suostuneeni.”
Ja pam poks roiskis: nyt meillä on kirja! Se on kuulemma oikein romaani! Ja paskat siitä, me lukijat kirjasta ajatellaan, Hjallis on halunnut julkaista Anja Snellmanin itsestään kirjoittaman romaanin – tattadadaa – muistoksi pojilleen.
Ah, tätä luovuuden paloa, tätä pakottavaa sanomisen tarvetta, sisällä palavaa liekkiä, joka vaatii muuttamaan maailmaa ja huutamaan sen kaikille. Oih, tätä korkeakulttuurin muotoa, jota kirjallisuudeksi kutsutaan.
5. lokakuuta 2007 kello 21.35
Anja Snellman valitti viime viikolla aamu-tv:ssä, että ihmiset lukevat mieluummin dekkareita kuin kaunokirjallisuutta (jota hän itsekin katsoi edustavansa). Sitten hän kirjoittikin kirjan Harkimosta. On aatteet kuin veneen jäljet.
7. lokakuuta 2007 kello 14.16
Harkimoon kiteytyi aikoinaan kaksi adjektiivia: hullunrohkea (purjehdus) ja rohkea taloudellisten riskien oittaja (Hartwall Areena, projektit Saksassa).
Nyt tuon kirjan myös nuo adjektiivit voi unohtaa ja kutsua Harkimoa laiskuriksi, joka ei saa edes aikaan omaa elämänkertaa. Eli unohdetaan vanhat. Onpahan yksi median fiktioajattelun synnyttämä Snellmanin veroinen talous- ja ihmissuhdenero (Poimintojen mukaan persoonan erinomainen tyyli hoitaa ihmissuhteoitaan on keskeisenä kirjassa. Omaan hyllyyn se ei eksy.)
Sääli, että kunnon esikuvat katoavat työtä tekeviltä ihmisiltä median leikittelyn myötä.
8. lokakuuta 2007 kello 10.57
No ei Harkimoa ainakaan kaunokirjalliseksi tuotteeksi voi sanoa…