On aina hienoa, kun onnistutaan yhdessä jutussa yhdistämään kaksi näinkin kiinnostavaa kestoaihetta kuin seksi ja paino.
Joku ulkomaalainen on siis sanonut jotakin semiprovokatiivista, jonka jälkeen on soitettu pari puhelua, joiden tuloksena me saamme taas vähän liikaa informaatiota Saimi Hoyerin ajatusmaailman tilasta ja aivan helvetin paljon liikaa tietoa Mari Kakon seksielämästä.
Ja taas keikutaan sillä rajalla, että ei oikein tiedä, toivoisiko niiden vain olevan hiljaa vai ylittääkö näiden lausuntojen camp-arvo kuitenkin edellisen toiveen.
Jotta journalistisen monipuolisen näkemyksen vaatimus jutussa toteutuu, joku sanoo vielä lopuksi jotain nerokasta siitä, kuinka ”kaikki on yksilöllistä”.
No shit, Sherlocks.


