Homo economicus
Julkaistu 4. 5. 2009 13:45Monissa talouden malleissa, erityisesti liberaalissa markkinataloudessa, kaiken lähtökohtana on omaa etuaan varallisuuden muodossa tavoitteleva, aina rationaalinen ja hyvin informoitu taloudellinen toimija, Homo economicus, jolle kaiken päätöksenteon tarkoitus on oman edun maksimointi. Mitä enemmän hän itselleen pystyy varallisuutta hankkimaan, sen parempi lopputulos. Mallissa ei näin ollen löydy sijaa yleiselle edulle, jonka arvostaminen katsotaan automaattisesti epärationaaliseksi ja siten rangaistavaksi käytökseksi. Jos ei pelaa kovaa kovaa vastaan, ei voi syyttää kuin itseään, kun tulee syödyksi elävältä. Kyseessä todella on, aivan määritelmällisesti, itsekkyyden ja ahneuden peli.
Itsekkäästi ajattelevan toimijan oletuksesta päästään sen välttämättömään seuraukseen: jatkuvaan talouskasvuun. Omaa suhteellista etuaan optimoivat toimijat vaativat määritelmän mukaan aina vain lisää varallisuutta, jottei heidän suhteellinen etunsa huononisi muiden tilanteen parantuessa. Lisävarallisuus taas syntyy järjestelmään kasvusta. Kun talous kasvaa, jaettavaa riittää enemmän. Ja juuri siksi järjestelmä yskii kasvun tyrehtyessä. Kun ei tule uutta jaettavaa, olemassa olevaa joudutaan jakamaan uusiksi, jolloin vahvojen asema korostuu entisestään. Työpaikkoja katoaa, kun pääoma vetäytyy turvaan. Köyhät ja heikot meillä ja maailmalla kuittaavat laskun.
On kiinnostavaa huomata, että erityisesti yhteiskunnan hyväosaisimmat pitävät eniten melua liberaalin markkinatalouden puolesta. Kiinnostavaa se on siksi, että sen perusteella voidaan päätellä kaikista vaihtoehtoisista malleista juuri kyseisen olevan hyväosaisten suhteellista etua parhaiten edistävä. Eivät hekään mallia kannattaessaan ole irtautuneet roolistaan tietämättömyyden verhon taakse tehdäkseen päätöksiä universaalia hyvää silmällä pitäen. Hekin ajattelevat vain omaa etuaan, kuten oletuksen mukaan kaikki järkevät yksilöt, verratessaan ja arvostellessaan erilaisia taloudellisen toiminnan organisoinnin vaihtoehtoja. Tähän viitannee myös filosofi ja historioitsija Juha Sihvola kirjassaan Maailmankansalaisen etiikka todetessaan raa’an kapitalismin palkitsevan vain “lahjakkaita, vahvoja ja varakkaita”.
Liberaalin markkinatalouden puolustajien kannattaa oman etunsa vuoksi pitää huolta mallin vallitsevista säännöistä. Yksi sääntö esimerkiksi sanoo, ettei kysymyksistä saa tehdä poliittisia eli yksilöä neuvottelijana ja toimijana ei saa korvata kollektiivilla, vaikka tämä olisikin yksilön suhteellisen edun kannalta paras vaihtoehto. Mallin puolustajien kannattaa sitä vastustaa, sillä se sotkee mallissa vallitsevan epädemokraattisen valta-asetelman. Omistajien edun kannalta on parasta, jos taloudelle voidaan turvata puhdas ja politiikasta vapaa toimintakenttä, jossa varallisuus ja valta kulkevat tukevasti rinnakkain.
Homo economicus -mallissa huomio kiinnittyy myös yhteiskunnan arvojen kehittymiseen. Tutkimuksin on osoitettu ekonomistien taloutta pääaineenaan opiskelevien käyttäytyvän itsekkäämmin kuin taloutta opiskelemattoman väestön muiden pääaineiden opiskelijoiden (lisätietoja korjauksista kommenteissa). Samaa logiikkaa seuraillen voitanee kysyä, muuttaako itsekkään taloudellisen ajattelumallin jatkuva esilläpito yksilöitä itsekkäämmiksi myös yhteiskunnan tasolla. Jos muuttaa, onko se hyvä vai huono asia? Veikkaan, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan; omani kallistuu vastaan. Itsekäs toiminta ei ole oikeudenmukaista. Se ei ole jalomielistä, ei myötätuntoista. Itsekkyys ei ole lempeää, eikä rakastavaa. Nämä taas kaikki ovat ranskalaisen filosofin André Comte-Sponvillen hienossa teoksessa Pieni kirja suurista hyveistä luettelemia hyveitä, ohjenuoria inhimilliseen elämään. “Hyve on kyky ihmisyyteen”, sanoo kirjoittaja.
Itsekkyys ei ole hyve, paitsi ahtaan järkiperäisessä taloudellisessa teoriassa. Pitäisikö siis muuttaa hyveitä vai teoriaa? Teorian puolelle kallistuvat aiemman tutkimusartikkelinkin kirjoittajat, kun he kirjoituksensa lopussa toteavat yhteistoimintaa korostavien mallien saattavan lopulta osoittautua paremmiksi kuin Homo economicuksen kategorinen itsekkyys.
4. toukokuuta 2009 kello 17.39
Sulla jäi jo toisen kerran mustapekka kouraan. Tällaiset ihmiset tapaavat ja heillä on myös aikaa pohtia just tämmöisiä hommeleita. Jos saat vielä uuden mahdollisuuden, ei liene sullakaan muuta mahista kuin olla entistä enemmän homo economicus. Neljättä mahista tuskin annetaan. Ymmärtänet mistä on kysymys?
4. toukokuuta 2009 kello 17.44
“Itsekkyys ei ole hyve, paitsi ahtaan järkiperäisessä taloudellisessa teoriassa. Pitäisikö siis muuttaa hyveitä vai teoriaa? Teorian puolelle kallistuvat aiemman tutkimusartikkelinkin kirjoittajat, kun he kirjoituksensa lopussa toteavat yhteistoimintaa korostavien mallien saattavan lopulta osoittautua paremmiksi kuin Homo economicuksen kategorinen itsekkyys”.
Piipahdimpa tuossa lähikaupassa ostamassa ”korjaussarjan” (18 tölkkiä olutta). Jo tuolla lyhellä 300m matkalla näin monta ihmistä jotka tekivät työtä.
Ihan ensimmäiseksi meinasin taklata siivoojan rappukäytävässä. Oli juuri oveni kohdalla luuttuamassa rappukäytävää. Pyysin kohteliaasti anteeksi lähes osumaa ja sitä että säikäytin hänet.
Tuossa naapuritalossa on päiväkoti jonka pihalla oli päiväkotitätejä työssään. Iloinen meininki siellä.
Kaupan edessä tuli vastaan krapulainen keski-ikäinen nainen joka pyysi avaamaan olutpullon jonka hänelle kohteliaasti avasin. Vaatetuksesta päätellen oli kunnan puistopuolen pakkotyöläinen.
Kaupassa oli rempseä meininki ja kassatytöt teki työtänsä innoissaan.
Tulomatkalla huomasin toisen naapuritalon takapihalla kaivinkoneen ja lapiomiehen töissä. Montun reunalla seisoi entinen pomoni joka on jo eläkkeellä mutta asuu naapurissa. Ei kyllä paljon muuta osaakkaan kun seisoa montun reunalla. Ohikulkiessani kysyin: ”löytyykö matoja?”. Tuli expomolle sellainen ilme naamalle etten jäänyt vastausta odottamaan.
Aamulla täytin ansiosidonnaisen päivärahahakemuksen netissä. Hommaan tarvittiin 6 hiirenklikkausta. No torstaina tulee rahat tilille ja sitten 4 viikon päästä sama homma uusiks.
On se vaan hyvä että jotkut tekee työtä näinkin kauniina päivänä niin minä saan juoda olutta. Taidampa ottaa kolmannen tölkillisen sen kunniaksi.
7. toukokuuta 2009 kello 11.31
Tilastotieteet on hieno tieteenala. Tilastoja voi julkaista ja niistä jokainen voi sopivasti leikkaamalla ja liimaamalla poimia tuloksia tukemaan omia aksioomiaan. Kesällä jäätelön kulutus kasvaa merkittävästi. Kesällä myöskin itsemurhatilastot näyttävät synkkää totuuttaan. Kahdella tilastolla on vahva positiivinen korrelaatio. Miten siis parantaa pohjoismaisia itsemurhatilastojamme? Selkeä ratkaisu olisi kieltää jäätelönsyönti. Ensimmäinen suhdanneteoriakin perustui vahvaan korrelaatioon talouden tilan ja auringon pilkkujen välillä. Auringon pilkkujen ajateltiin vaikuttavan satoon ja sitä kautta talouden sykleihin. Pidempiaikainen tarkastelu kuitenkin osoitti ettei näillä kahdella muuttujalla ole mitään vaikutusta toisiinsa.
Tämä “luotettava” tutkimus tuntemattomalla sivulla ekonomistien itsekkyydestä on myöskin hyvä esimerkki tilastojen manipuloinnista. Kun ekonomisteja verrataan muuhun väkeen on tilastollinen otos keskimäärin huimat neljäkymmentä ihmistä! Muun väestön otokset taas ovat poikkeuksetta noin neljä kertaa suurempia. Jos teet tutkimuksen jossa haastattelet kahtakymmentä ihmistä, saat todennäköisesti radikaalimman lopputuloksen kun haastattelemalla sataa ihmistä. Ekonomistit osuivat lisäksi muihin aloihin verrattuina hiukan keskitason alapuolelle “hyvyysmittareilla”. Samojen tilastojen otsikoksi olisi voinut myös laittaa “Humanistit ovat yhteiskunnan itsekästä rappiokansaa”. Tilastot lahjoituksista vahvistavat. Tarvittaessa olisi mahdollista tehdä muutama tutkimus jotka voitaisiin sanella sopivin ehdoin täyttämään haluamiamme perusaksioomia. Tähänkään tutkimustulokseen en sokeasti luottaisi.
Tietenkin laskukauden ja taantuman aikan osoittava sormi kääntyy jonkun puoleen. Kuka tämän meille sitten aiheutti? Itsekkäät pankkiirit, kokoomuslaiset ja yritysjohtajat optioineen?
Tämä tuntuu olevan keskustelupalstoilla yleinen mielipide. Pysähdytäänpä miettimään hetki. Ketkä näistä ovat ylipäätään ekonomisteja? Pankkiirit? Yleensä ekonomistit ovat jossain takanurkassa laskemassa talousarvioitaan, eivät puvut päällä pankin johdossa.
Kokoomuslaiset? Tässä porukassa ekonomisteja varmastikin on. Valtaosa puolueen edustuksesta on kuitenkin hyvin kaukana ekonomistin tutkinnosta.
Yritysjohtajat? Ekonomistit harvemmin siirtyvät yksityisen sektorin yritysjohtoon. Ekonomistit eivät keskity johtamisen, markkinoinnin tai tilinpidon opiskeluun. Sitä tekevät pääasiassa ekonomit.
Tässä vaiheessa kommenttia ilmeni uusi termi. Ekonomi on tosissaan eri asia kuin ekonomisti. Ekonomi on kauppatieteiden maisteri. Ekonomisti on valtiotieteiden maisteri (poikkeuksena kauppakorkeakouluissa kansantaloustieteitä pääaineenaan lukeneet).
Itse olen tuleva ekonomisti. Tämä tuskin tulee yllätyksenä harvalle lukijalle. Tiedän miten vastaisin vangin dilemman-kysymykseen jos käyttäisin taloustieteen teoriaa hyväkseni. Tiedän myös miten vastaisin todellisuudessa. Nämä vastaukset eroavat merkittävästi toisistaan. Lahjoitan rahaa amnestylle, maksan matkakorttini, enkä nurise vaikka verottaja riipaisee palan opintotuistani ja vahtii työtuntejani jotka teen koulupäivän jälkeen. Päässäni ei myöskään kasva pirunsarvia, eikä homo economicus kuulu osaksi identiteettiäni. Pidän sosiologeista, yhteiskuntatieteilijöistä, filosofeista, arkkitehdeistä ja jopa kauppislaisistakin. En kysy ihmiseltä ensimmäiseksi mitä hän opiskelee tai missä hän työskentelee, koska en usko sen kertovan minulle vastausta siitä millainen ihminen hän on. Ongelmana lokeroimisessa on se, että oman lokeron määrittäminen on hyvin vaikeaa. Muiden arvioiminen on helppoa ja etenkin oman lokeronsa nostaminen muiden yläpuolelle. Blogin kirjoittaja arvioi hyvän ihmisen ominaisuuksia. Toisen leimaaminen absoluuttisesti pahaksi, ei kuitenkaan tee sinusta hyvää ihmistä. Tämä kehittyminen jokaisen on tehtävä oman itsensä kehittämisen kautta, huolimatta tutkinnollisesta identiteetistäsi.
7. toukokuuta 2009 kello 12.43
Nimimerkki Matti Makkonen, retoriikan jälkeen karu todellisuus? Tavallaan. Jostain on leipä ansaittava. Ja jauhojen hankinnan vallitseva malli agraariajan jälkeen on juuri Homo economicus (joka on eri asia kuin Arto Akateemisen mainitsema ekonomi). Kaikki meistä joutuvat tasapainoilemaan pyyteettömyyden ja itsekkyyden, ansainnan ja ajattelun välillä. Kuka vetää tai antaa vetää rajan mihinkin. Kyse on henkilökohtaisista arvovalinnoista politiikan asettamien reunaehtojen puitteissa. Kukaan, tai ainakin hyvin harva, on täysin musta tai valkoinen, täysin uusliberaali tai täysin kommunisti. Kaikki, tai ainakin suurin osa, on jotain siltä väliltä, siis sitä kuuluisaa harmaata massaa. Ja niin on yhteiskuntammekin. Harmaalla alueella kyse on välillä vain pienistä sävyeroista, joiden muuttaminen saattaa kuitenkin vaatia reippaasti mustaa tai valkoista, ääripäiden korostamista, jotta erot tulisivat näkyviin.
Omalta kohdaltani kyse on epäilyksen heräämisestä: ovatko aiemmat arvovalintani sittenkään olleet oikeita? Tarkastelemalla asiaa korostetun kriittisesti yritän saada otetta omasta suhteestani ympäröivään maailmaan. Millaisin moraalisin ohjein haluan elämääni elää? Entä millaisessa yhteiskunnassa? Työn pohdinnasta ei ole kuin puolikas askel yleisempiin kysymyksiin ja nyt olen sen askeleen ottanut. Kirjoituksillani teen näkyväksi pääni sisäistä liikehdintää ja etsin ajatuksilleni peiliä. Ja juuri siksi arvostan kommentteja, kuten nimimerkki Makkosen, jotka auttavat jäsentämään ajatuksia edelleen. Samalla tuon oman panokseni mukaan yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun.
7. toukokuuta 2009 kello 13.17
Nimimerkki Arto Akateeminen, huomiosi tilastojen osalta on aiheellinen. Niistä saadaan erilaisia vastauksia erilaisiin kysymyksiin. En ole itse tarpeeksi kokenut tilastojen kanssa voidakseni sanoa suoraan kyseisen tutkimuksen teknisestä toteutuksesta ja validiteetista mitään. Mutta se ei oikeastaan ollut tarkoituksenikaan. Siksi korjasin kirjoituksenkin tekstiä siltä osin hieman. Tarkoitukseni ei ollut mustamaalata ekonomisteja, joista monet, mitä ilmeisimmin sinäkin, ovat mielestäni arvostettavia ajattelijoita ja ihmisiä. Pahoitteluni siitä.
Tarkoituksenani oli nostaa esille kysymys, vaikuttaako itsekkyyden korostaminen esimerkiksi mediassa laajemmin yleisön moraaliin itsekkyyttä suosivasti. Intuitiivisesti voisin uskoa sen olevan mahdollista ja siihen tämä tutkimus antoi hieman tukea, vaikkei suoranaisesti samaa asiaa käsitellytkään. Pohjimmiltaan on kysymys siitä, millainen ihminen mediassa palstatilan valtaa. Onko se Homo economicus; Homo sociologicus; uusi maailmankansalainen, Homo globalis vaiko kenties jokin muu? Valinnalla uskon olevan merkitystä yleisen arvomaailman kehittymiseen.
19. toukokuuta 2009 kello 13.08
Jos ihminen olisi oikeasti Homo Economicus, kukaan ei tekisi vapaaehtoistyötä tai vaikkapa pitäisi kummilasta kehitysmaassa. Ihmisellä on tarve yhteisöään hyödyttävään toimintaan, eikä tätä toimintaa voida aina palauttaa itsekkääseen toimintaan.
Yhteisötalous on tulevaisuutta. Se on myös ihmiselle luonnollisin talousmuoto. Metsästäjä-keräilijät, maatalousyhteiskunnan asukkaat sen paremmin kuin luolamiehetkään eivät pärjänneet, jos vain tavoittelivat omaa etuaan kaikissa tilanteissa. He eivät myöskään kokeneet toimivansa minkään valtion tai kansan edun hyväksi. Oma lähiyhteisö oli heille se yksikkö, jonka etu meni kaiken edelle. Oman edun tavoitteluun perustuvat talousjärjestelmät yhtä hyvin kuin kansakunnan edun kaiken edelle laittavat talousjärjestelmät ovat vanhentuneita, teollisen aikakauden järjestelmiä, jotka eivät enää vastaa jälkiteollisen yhteiskunnan tarpeita ja haluja.
20. toukokuuta 2009 kello 8.59
Tom, olet aivan oikeassa. Homo economicus on äärimmilleen yksinkertaistettu malli, suorastaan karikatyyri. Mallia voidaan helposti kritisoida monesta näkökulmasta ja yksi oleellinen kysymys kuuluu, voidaanko kaikelle löytää lopulta itsekkäät perustelut. En usko. Yhteistyö (jollakin tasolla) ja sympatia kuuluvat oleellisesti ihmisen olemukseen itsekkyyden rinnalla. Lisäksi niiden on osoitettu (ainakin joissakin tilanteissa) tuottavan kokonaisuuden kannalta parempia ratkaisuja kuin puhtaan itsekkyyden ja näkymättömän käden.
Yhteisötalous on kiinnostava ilmiö. Internetin myötä ihmisen mahdollisuus muodostaa yhteisöjä on merkittävästi laajentunut tai ainakin helpottunut. Erityisesti nyt (miksei jo aiemminkin kaupungistuneessa kulttuurissa) on oleellista kysyä, mikä on ihmisen lähiyhteisö. Erilaisia elämänpiirejä on jokaisella lukuisia. Mihin niistä ihminen osoittaa suurinta samaistumista ja vahvimpia siteitä? Kansalliset kulttuurit ovat edelleen vahvoja median ympäröidessä meidät niiden symboliikalla. Sanomalehdessäkin “Kotimaa” on laajin yksittäinen osio. “Ulkomaat” puolestaan käsittää kaiken edellisen ulkopuolelle jäävän, jonkin toisen. Kotimaiset ja suomalaiset mainitaan aina erotukseksi muista ja he saavat myös eniten tilaa, olipa kyse sitten taloudesta, urheilusta tai kulttuurista. En lähde nyt analysoimaan, mikä on syytä ja mikä seurausta, mutta suhteellisen turvallisesti voinee todeta, että kansalliset identiteetit ovat edelleen merkittäviä tekijöitä ihmisten elämässä. Miten ja milloin tämä tulee muuttumaan vai tuleeko koskaan, ovat niitä kiinnostavia kysymyksiä.
23. toukokuuta 2009 kello 2.21
Arto, en tiedä oletko yleisesti akateemisen kirjallisuuden ja tilastotieteen epäilijä, mutta tuo tutkimus on julkaistu kansantaloustieteen globaalisti terävimmällä huipulla Journal of Economic Perspectivesissä:
Frank, Robert H & Gilovich, Thomas & Regan, Dennis T, 1993.
“Does Studying Economics Inhibit Cooperation?,” Journal of Economic Perspectives, American Economic Association, vol. 7(2), pages 159-71, Spring.
JEP julkaisee kokemukseni mukaan aika harvoin “nollatutkimusta” ja metodit käydään tarkasti läpi ennen julkaisua.
Taloustieteen neoklassiseen teoriaan on olemassa myös uudempi vaihtoehto, joka ottaa huomioon ei-economicus -näkökulman ja heittää ensimmäiseksi romukoppaan rationaalisuuden oletuksen. Tutustukaa ihmeessä: http://en.wikipedia.org/wiki/Institutional_economics
Terveisin Riina
- ekonomiksi koulutettu instituutioekonomisti, jonka tutkimuskohde ei suostu käyttäytymään neoklassisesti.