Puolitoista vuotta sitten Helsingin Sanomat oli mukana järjestämässä koodareille suunnattua HS.fi Material Challenge -demokilpailua. Alternative Party –tapahtumaan osallistunut taitava nörttijoukko väänsi yötä myöten Kaapelitehtaan kaikuisessa hallissa ohjelmia, joissa HS.fi:n uutiset ja -kuvat pyörivät ruudulla kolmiulotteisina, musiikin tahdissa, anarkistisesti.
Näkymä oli – ja on edelleen – kiehtova. Ei ole yhtä oikeaa tapaa lukea Hesaria. Joku nauttii sanomalehdestä aamiaispöydässä, toinen lukee tilattavan digilehden läppärillään. Osa selaa kännykällään uutispäivitykset bussimatkan aikana ja tutkii päivän mittaan HS.fi:n sisältöjä pöytäkoneellaan. Variaatioita on lukemattomia.
Uusi teknologia mahdollistaa journalististen sisältöjen lukemisen ja kokemisen uudella tavalla. Video antaa esimakua siitä, millainen tulevaisuuden sähköinen HS voisi olla.
Tähän blogiin kirjoittaa joukko hesarilaisia, jotka suhtautuvat intohimoisesti laatujournalismin ja teknologisen kehityksen yhteisiin mahdollisuuksiin. Postausringissä ovat Nyt-liitteen esimies Ville Blåfield, HS.fi:n kehityspäällikkö Lassi Kurkijärvi, päätoimittaja Reetta Meriläinen, toimittaja Jussi Pullinen, toimituspäällikkö Reetta Räty sekä allekirjoittanut.
Viisaus ei kuitenkaan tiivisty lasitaloon. Siksi toivomme Sinulta ajatuksia, kommentteja sekä kiintoisia bongauksia asioista ja aiheista, jotka voivat olla muovaamassa Helsingin Sanomien tulevaisuutta.
Aloitetaan videosta. Millaista sähköistä Hesaria haluaisit lukea?
10. maaliskuuta 2010 kello 8.47
Onnea uudelle blogille! Hienoa nähdä, että Hesarikin on lähtenyt kehittämään konsepteja avoimesti uusiin mediavälineisiin. Juuri tätä kaivataan: kun uusi formaatti on vielä tekemässä tuloaan, pohditaan ja kokeillaan erilaisia tapoja, haetaan palautetta ja pyritään löytämään aloituspiste, jossa jalat ovat tukevasti maassa.
Video oli erittäin miellyttävää katseltavaa, mutta siinä esitetty demoversio tablet-lehdestä jätti hieman kylmäksi. Käyttöliittymä oli edelleen hyvin paljon apinoitu nykyisestä verkkopalvelusta, vaikka kosketusnäyttö tarjoaakin paljon laajemmat mahdollisuudet käyttökokemuksen suhteen. Olisin jäänyt kaipaamaan rohkeampia visioita siitä, kuinka interaktiivisuus muokkaa tapaa suunnitella, tehdä ja kuluttaa lehteä. Sinänsä Kaiuksen puhe videolla toi hyvin esiin sen, kuinka itse toimittajan työ pysyy samanlaisena, vaikka tietoa tuotetaankin monilla välineillä ja reaaliajassa.
Kaiken kaikkiaan loisto avaus! Odotan innolla, mitä tämän blogin ja sen aiheuttaman keskustelun myötä lähtee syntymään.
10. maaliskuuta 2010 kello 9.06
Luen Hesarin paperilehteä kaksi kertaa päivässä, aamulla ja lounaan yhteydessä, eikä kumpaankaan tilanteeseen oikein sovi sähköinen lehti. Sähköiseen lehteen siirtyminen vaatisi siis minulta muutosta päivittäiseen rytmiin.
Sähköisen lehden edut ovat mielestäni seuraavat:
- lukijakohtainen sisällön räätälöinti (jota pettymyksekseni en ole tavannut missään)
- videossakin esitetty uusi materiaali (audio/video)
- vuorovaikutuskanavat (kommentointi, facebook jne.)
- paperia säästyy (tosin vasta sitten, kun suurin osa luku- vai pitäisikö jo sanoa katseluhetkistä vietetään sähköisen lehden ääressä)
Kaikki yllä mainittu on toki hienoa, mutta eteeni ei ole vielä tullut teknistä ratkaisua joka voittaisi saati edes yltäisi samalle tasolle kuin paperilehti käyttömukavuudessaan. Videossa esitetyt ratkaisut, uudenlainen palstojen, kuvien ja videoiden selaus, ovat toki askelia oikeaan suuntaan, mutta niistä ei ole hyötyä ennen kuin kädessäni on kevyt, suuri, kestävä, tarkka, helposti mukana kulkeva, kohtuu hintainen ja monikosketusta tukeva laite.
Keskustelun avauksena tämä Hesarin tapa (lehti, video, blogi) oli erinomainen.
10. maaliskuuta 2010 kello 9.38
Hieno juttu, toivottavasti iPad sovellus tulee ulos ASAP.
Hinnoittelussa ois hyvä huomioida ettei paperilehden tilaaminen lopu ihan heti (eikä ainakaan viikonloppuisin), joten yhdistelmän hinta ei voi olla paljon korkeampi.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.00
Hiirellä rullaaminen tapahtuu yleensä alaspäin, sivulle rullaaminen on vierasta. Ehkä siihenkin tottuu, jos se vaan toimii. Mutta esim. HS.fi rullaa alaspäin, IltaSanomat alaspäin, TalousSanomat alaspäin… Ja rullaus on nopeaa. Kun tekstiä luetaan alaspäin rivi riviltä, niin ei tarvitse huolehtia että sivu loksahtaa paikalleen, selaa vaan lisää rivejä näkyviin. Vastaavasti sivun pitää mahtua näytölle rullaussuunnassa, en halua rullailla kahteen suuntaan ylös ja sivulle ja takaisin.
En käytä sormia selailuun, joten pitää toimia hyvin hiirellä. Mainokset eivät saa vilkkua eikä päristä itsekseen, vapaaehtoinen mainosvideon käynnistäminen on ok.
Sitten kun mennään nettiin, niin ei sen tarvitse olla välttämättä tasan tarkkaan lehden muotoinen kokemus. Toivoisin parempaa hierarkisuutta, esimerkiksi jos haluan tärkeimmät uutiset autoihin liittyen, niin en jaksa selata useaa lehteä sitä varten.
Sitten haluaisin saada tärkeät uutiset erikseen. Eli sellaiset uutiset, jotka oikeasti koskevat minua. Esimerkkinä voi olla uutinen nastarengaskauden päättymisestä (koskee minuakin konkreettisesti). Jos tällainen tärkeä uutinen on muun uutistulvan seassa, niin on työlästä joutua selailemaan suuret määrät uutisia löytääkseen pari vaivaista, jotka koskevat itseä.
Ja tosiaan kommentointimahdollisuus olisi hyvä olla olemassa, ihmiset tykkäävät vaihtaa mielipiteitä.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.06
Hauska kuulla, että kehitykseen panostetaan!
Videossa esitetyn tekniikan yksi parhaimpia puolia oli lukijan mahdollisuus hahmottaa artikkelin laajuutta ja selata sen sisältöä. Perinteisissä webbilehdissä ongelmana on juuri se, että vaikka miten iso näyttö olisi pöydällä, artikkelia — varsinkin pitkää sellaista — tähystetään postiluukun kautta.
Tällä hetkellä markkinoilla olevista sähköisistä lehdistä on omasta mielestäni paras New York Timesin uusi sähköinen versio, Adobe Air’iin pohjautuva ”Times Reader 2.0″. Siinä on ymmärretty näytön käyttö ja täyttö fiksusti palstoilla, ja navigointi on mukavaa. Näkymä pysyy myös rauhallisena, eikä koko ajan tarvitse olla tekemässä jotain kädellä tai sormella, vaan lukeminen hoituu hyvin pienellä inputilla.
Videoklipissä mainittu mahdollisuus sijoittaa artikkeleita toisten artikkelien viereen (samaan tapaan kuin paperilehdessä) ei mielestäni tuota erityistä lisäarvoa. En paperista lehteä selatessanikaan selaa artikkeleiden tekstejä vaan niiden otsikoita. Sähköisessä NY Timesissä tämä toteutuu hyvin: saan näytölle kerralla yhden aihealueen kaikki uutisotsikot (ja kuvia ja muuta taittoa), ja siitä poraudun haluamiini artikkeleihin. Halutessani voin toki kelata kaikki artikkelit läpi.
Mainokset, vaikkakin välttämättömiä lehden kustantamisen kannalta, eivät tuo lisäarvoa. En muista, milloin olisin ostanut tuotteen mainoksen perusteella tai sen tukemana. Useimmat asiat (kuten banaanit, sohvat, autot ja matkat) hankin tarpeeseen pohjautuen, ja kalliimmassa päässä etsin tuotteista vertailutietoa muuten kuin mainoksiin perustuen. Pitäisin siis parempana, että digilehti ei sisältäisi koko aukeaman sohvamainoksia yms. Tässä on iso haaste tulevaisuudelle, sillä ilman mainoksia ei ole lehteäkään, on media mikä tahansa.
Mobiilikäytön kannalta yksi tulevaisuuden toive olisi saada artikkelit luetussa muodossa samaan tapaan kuin uudet kännykät osaavat lukea sähköposteja ääneen. Erityisesti pitkät artikkelit (kokoluokka kuukausiliitteen reportaasit) olisi mielekästä kuunnella tien päällä jonninjoutavien radio-ohjelmien sijaan. Pitkän juttujen välissä olisin valmis jopa kuuntelemaan vähän mainoksiakin.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.09
Jos hesarista saadaan iPad versio, tilaisin sen paljon mieluummin kuin paperi version, lehti kulkisi aina mukana, se olisi helpompi lukea fyysisen koon takia ja antaisi kaikki kosketusnäytön ja internetin mahdollisuudet, joita videossakin esitellään.
Hinta voisi olla hieman paperilehteä halvempi, koska paino ja paperi kustannukset jäävät pois, mutta lehden tuottajalle pitäisi kuitenkin jäädä sama kate kuin paperilehdestä. Näin ihmisillä on houkuttelevampaa siirtyy elektroniseen versioon, mutta tilaajien siirtyminen paperipuolelta ei haittaisi yrityksen tuottoja ollenkaan. Uskon myös, että ihmiset jotka tällä hetkellä lukevat uutisensa ilmaiseksi hesarin nettisivuilta, eivätkä edes tilaa lehteä, saattaisivat haluta tilata maksullista elektronista versiota, kun sen edut osoittavat sen haluttavammaksi.
Helsingin sanomilla oli nyt tilaisuus lähteä ensimmäisenä uudelle markkina-aluille ja näyttää mallia muille, mihin suuntaan journalismi siirtyy.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.10
Hieno video!
Nyt tarvittaisiin kalustesuunnittelija joka tekisi kotiin tyylikkään ruokapöydän jossa olisi integroitu kosketusnäyttö. Pieni PC mahtuu nykyisin lähes CD-kotelon kokoiselle alueelle, pöydän sisään liukuva kosketusnäyttö olisi nannaa. MaxiPad nyt ei kiinnosta kuin fanipoikia
10. maaliskuuta 2010 kello 10.16
Itse kuulun siihen joukkoon joka lukee lehden pääsääntöisesti digitaalisesti. Paperilehden koen ongelmalliseksi siinä suhteessa, että se on aamiaispöytään tolkuttoman iso ja harvemmin aamusella on niin paljon aikaa, että lehteä ehtisi kovin perusteellisesti lukea. Illasta uutiset taas ovat jo vanhentuneet. Tästä syystä tulee nykyään luettua uutisia puhelimella, koska silloin voi jatkaa kesken jääneiden artikkeleiden lukemista myös työmatkalla.
Verkkoversioon toivon, että huomioitte erityisesti mobiilikäytön. Periaatteessa jo nykyinen perus-webbiversio (ilmaiset uutiset, en tarkoita paperilehteä apinoivaa hirvitystä) on jopa kännykän ruudulla luettava, kunhan muistatte että eritoten sivuttaissuunnassa ei saisi mennä kovin paljon tilaa varsinaiselle sisällölle. Mainoksista pitää toki saada tuloja, mutta toivottavasti muistatte että hyvin moni mainos on aivan tolkuttoman iso ja saattaa hyydyttää jo tavallisen pöytäkoneenkin, kännykästä puhumattakaan. Nuo voivat myös tietää kohtalaisen suuria lisäyksiä puhelinlaskuun, esimerkiksi pelkkä etusivun lataaminen kerryttää ladattuja megoja kohtalaisen paljon.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.17
Vaikka suhtaudunkin uuteen teknologiaan lähes kritiikittömän innostuneesti, on paperihesaria parempaa sanomalehtikäyttöliittymää vaikea löytää.
Kaavaillun tulevaisuushesarin ongelma on se, että informaatiota tulee olemaan aivan liikaa ja siitä seuraa koko lukutapahtuman hysterisoituminen ja pinnallistuminen; lukemisesta ja asioiden hahmottamisesta tulee kuin TVn kanavasurffailua – mitään ei jää mieleen.
Riskinä voi nähdä senkin, että lukijoiden on helppo olla kohtaamatta asioita/aiheita, joita nämä eivät halua kohdata; vahingonomaisen yleissivityksen määrä laskee entisestäänkin ihmisten suunnistaessa suoraan ”minua kiinnostaviin” uutisiin. Paperilehdessä lukija voi joskus edes vahingossa kohdata ei-toivotun aiheen tai otsikon.
Ei ole myöskään vaikea ennustaa sitä, että lukijoiden tallentamat ”nämä jutut luen myöhemmin”-kansio täyttyy kuin TVn digiboxin kovalevytallennin, eli niitä juttuja ei tule luettua koskaan.
Yleisen luettavuuden kannalta olisi hyvä saada kukin artikkeli näytölle siten, että hiirtä tai näyttöä ei tarvitsisi koskea.
Näissä haasteissa, mahdollisuuksissa ja visioissa toivon kuitenkin kaikkea hyvää Hesarin nettilehden kehitystyölle!;)
10. maaliskuuta 2010 kello 10.27
Tuli mieleen vielä pari muuta aika hyvää mallia. Esimerkiksi Google Reader on kätevä, koska käyttäjä voi lisätä siihen haluamiaan uutissyötteiden tilauksia, lisätä syötteistä uutisia suosikeihin, lisätä satunnaisia websivuja suosikeihin ja luokitella suosikit hakusanoilla. Käyttäjä voi siis räätälöidä palvelun vastaamaan tarpeitaan, ja muutenkin se on melko selkeä käyttöliittymältään. Palvelu ei ole vain uutispalvelu vaan käyttäjän työpöytä. Jos HS:ltä saisi tilata tärkeät uutiset erikseen, lisäisin ne varmaankin työpöydälle.
Sitten BBC:n uutissivu on melko selkeä. Siinä on kategoriat ja rullaa alaspäin. Käyttäjälle näkyy myös linkit vastaaviin vanhempiin uutisiin ja aiheeseen liittyviin sivuihin muualla netissä.
Mielestäni nettilehti saisi toteuttaa tällaisia netille tyypillisiä lisätoimintoja, koska kaikki muukin nettimateriaali käyttää niitä.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.31
Erittäin mielenkiintoinen avaus, jonka johdosta blogi menee seurantaan. Itse toivoisin myös sisällön lukijakohtaista järjestelyä. Käytännössä niin ettei pää-/etusivulta tarvitsisi poistua kertaakaan päivän aikana sillä tältä sivulta löytyisi kaikki minua kiinnostava sisältö.
Käytännössä päivän uutiset tulee luettua verkossa ainoastaan mikäli ne löytyvät etusivulta. Tiettyjen uutisten ”etsimiseen” käytän aikaa erittäin harvoin.
Esimerkiksi juuri nyt hs.fi etusivulla on kymmenen uutista pääpalstalla. Näistä uutisista luin kolme ja loput seitsemän ohitin. Tulevaisuudessa kannattaa pyrkiä esittämään etusivulla nimenomaista lukijaa kiinnostava sisältö, jolloin tarvetta yhdenkään uutisen ohitukselle ei tulisi. Samaan perusajatukseen voisi nojautua tulevaisuuden verkkolehtikin.
10. maaliskuuta 2010 kello 10.42
Olen Suomalaisen kanssa samaa mieltä, että verkkolehteä ei kannata sitoa ainoastaan selaimeen. En tilaa HS:n RSS syötteitä tällä hetkellä, sillä sisällön filtteröinti ei ole juurikaan mahdollista, jonka takia jo muutamassa päivässä RSS lukija on täynnä niitä lukemattomia (=ei kiinnostavia) uutisia. Kohdettuja uutisia vastaanottaisin varmasti.
Mainoksia näissä syötteissä tuskin kokisin ärsyttäviksi, mikäli ne eivät hidastaisi käyttökokemusta.
10. maaliskuuta 2010 kello 11.05
erittäin mielenkiintoinen avaus, ja jään odottamaan vesi kielellä seuraavia avauksia. Sähköinen hesari näyttää alkaa näyttää siltä, että sen voisi vaikka tilata – hesari on-the-go, ja iPadin mukana se tulee sänkyynkin mukavammin kuin paperiversio, eikä muste tahri lakanoita
Maksullinen lisäsisältö joka on valittavissa olisi hienoa, kuten että voisit tilata yksittäisiä kuukausiliitteitä, mutta ei vaatisi jatkuvaa tilausta.
10. maaliskuuta 2010 kello 11.19
Toivotan onnea kehitykselle. Tehkää parempaa kuin tähänastinen verkkoversiointi.
iPadistahan tässä puhutaan huolimatta Shriken nillittämisestä. Shrike lienee MS-fanipoju (kylmiä väreitä menee, kun ajattelee, että sellaisiakin voi olla), joka haaveilee nähtävästi vielä siitä Mäsän kosketuspöytähärpäkkeestä, josta ei ole tullut mitään ja jota harva enää muistaakaan.
10. maaliskuuta 2010 kello 11.52
Kyllähän se lienee aika selvää, millä eväin perinteiset mediat voivat nousta ja porskuttaa: sisältö, sisältö ja sisältö. Perustoimittajien nopeasti kyhäämät uutisartikkelit eivät enää kaupallisesti kannata, sillä bloggaajat tekevät saman edullisemmin, nopeammin ja asiantuntevammin. Tarvitaan kokonaan uusi toimittajakunta: harvalukuinen nippu maamme fiksuimmistoa, jonka kyllä saa lehtitöihinkin rahalla houkuteltua.
HS on paisunut liian isoksi. Paperilehteä ei tule enää arkisin juuri luettua. Suurin osa ”toimituksellisesta sisällöstä” on ohutta huttua, filleriä mainosten väleihin. Vaikka painos on laaja, mainoshintoja painaa kohta väistämättä se, ettei aito näkyvyys ole painosmäärän kuvaamalla tasolla, kun iso osa lehdistä menee avaamattomina paperinkeräykseen.
Syvempi journalismi pienellä kärkiporukalla esim. niin, että kolmasosalla väestä tehtäisiin neljäsosan paksuista Hesaria, voisi johtaa johonkin. Nykylehden tulisi olla napakkatiivistys siitä, mitä lukutaitoisen tulee kansakunnan ja ympäröivän maailman tilasta kunakin päivänä tietää.
10. maaliskuuta 2010 kello 12.02
Sähköinen lehti tarjoaa paljon paremmat mahdollisuudet myös käyttäjän profiloimiseen ja tämä olisi syytä ottaa huomioon jo lehteä kehitettäessä. Maanmainio esimerkki löytyy jo yllämainitusta Google Readerista, jonka explore -moodissa saatavat lukusuositukset toimivat varsin erinomaisesti.
Jos kerran mobiilipalveluunkin kohdistuu viikossa noin miljoona hakua, ei mene kauaakaan sopivan suosituskannan keräämiseen – itse haluaisin ainakin nähdä ensimmäisenä ruudulla juuri minua kiinnostavat uutiset perinteisen sanomalehtiformaatin sijaan. Samaa tekniikkaa tulee toki käyttää mainoksiin, jotta niiden lisäarvo sekä mainostajille että kuluttajille olisi riittävä.
Lisäksi varsinkin tiedesivujen ja teemaosioiden kanssa ei haittaisi, vaikka suositeltujen artikkeleiden joukossa olisi vanhempiakin juttuja, ne kun eivät vanhene aivan samaa tahtia kuin päivän uutiset.
Kannattaa ottaa huomioon myös alati lisääntyvä määrä paikkatietoa sisältäviä laitteita. Ei haittaisi nimittäin ollenkaan lukea uutisia tai vastaanottaa mainoksia lähialueilta. Myös liikennetiedon ja varoitusten puskeminen mobiililaitteisiin luulisi olevan hyödyllistä. Suosittelenkin, että alatte lisätä paikkatietoa hesarin artikkeleihin mahdollisimman pikaisesti vaikkei sitä vielä voisikaan hyödyntää. Näin teillä olisi kuitenkin kasassa iso määrä juttuja paikkatietoa hyödyntävää sanomalehteä varten.
Ylipäänsä sanomalehden tuominen digitaaliseen muotoon tuo aivan uusia haasteita – paperiformaatin matkiminen ei pitkällä tähtäyksellä toimi tietokoneilla ja mobiililaitteilla, mutta eikös tämä blogi ole juuri sitä varten. Ulkoistetaan innovaatiot asiakkaille ja annetaan heidän tehdä ilmaiseksi kovapalkkaisten konsulttien työ.
10. maaliskuuta 2010 kello 13.10
Mikko ampui ohi. En todella kannata mäsän roskaa mutta en oikeasti näe iPadia hyvänä laitteena. Tehdään lehti avoimella salatulla rajapinnalla jolloin sitä varten ei tarvitse maksaa kenenkään premiumia, applen tai MS:n. Kukin käyttäköön mitä lukijaa haluaa. itse lukisin lehden mielelläni N900:lla.
10. maaliskuuta 2010 kello 13.38
Kommentoimatta enempää iPadia, niin digitaalisessa maailmassa hyvin pärjäävä New York Times on onnistunut toteuttamaan sanomalehden tablettiin erinomaisesti: http://www.youtube.com/watch?v=0wKSorejP-E#t=1m20s
Tuollaista sähköistä Hesaria minä tahtoisin lukea.
10. maaliskuuta 2010 kello 14.32
Yhä parempi Webbi-Hesari on tervetullut, ja olisi miellyttävää nähdä, että se on sisällöltään yhtä laaja kuin painettu lehti. Videolla esitetyt uudet käyttöliittymän ominaisuudet korostavat uuden Webbi-Hesarin paremmuutta suhteessa nykyiseen näköislehteen.
Painetun lehden kestotilaajana arvostaisin sitä, että Webbi-Hesarin saisi joko ilmaiseksi tai erittäin edullisena lisäpakettina. Todennäköisesti moni Hesarin lukija myös harkitsisi siirtymistä pelkkään verkkolehteen.
On kuitenkin paljon tilanteita, joissa Webbi-Hesaria ei voi tai ei ole käytännöllistä lukea, ja siksi myös painettu lehti on edelleen tarpeellinen. Lehdessä on tietoja, jotka voi viedä mukanaan lähtiessään katselemaan asuntoja, ruokaostoksille ja kiirehtiessään ostamaan viiniraadin suosittelemia laatuviinejä, jotka tunnetusti loppuvat Alkosta viimeistään seuraavana päivänä. Helpompaa ja edullisempaa on ottaa mukaan ne pari sivua kuin lähteä tulostamaan niitä.
Hesarin lukijoina on myös runsaasti ikääntynyttä väkeä, joilla ei ole intoa käyttää päätelaitteita. Siksi olisi asiakkaita ajatellen erittäin huono taka-askel, jos painetun lehden tilaushinta nousisi siten, että eläkeläiset joutuisivat harkitsemaan tilauksesta luopumista. Mikäli lehden tuotekehitys ja uudet versiot vaativat lisäresurssointia, tämä olisi saatava monipuolistuneen mainostulon kautta, eikä missään nimessä ainakaan painetun lehden tilaushintaa nostamalla.
Hesaria aina arvostaneena lukijana toivotan menestystä kehityshankkeellenne.
Eero Ignatius
Kuopio
10. maaliskuuta 2010 kello 14.59
Itse olen myös tavannut seurata jatkuvasti läpi päivän hesarin nettisivuja. Nykyisten isolla ruudulla ja tehokkaalla koneistolla varustettujen kännyköiden kanssa HS.fi nykyiselläänkin on jo aivan toimivaa luettavaa.
Fyysiset sivujen selaus on mielestäni heikkous. Artikkeleiden selaus tulisi toimia ylös-alas -suuntaisesti rivi kerrallaan eikä vasen-oikea -suuntaisesti sivu kerrallaan. Näin se veisi vähemmän tehoja laitteelta ja datamaksua jne… Miksi tuoda fyysisen lehden heikkous sähköiseen maailmaan? Fyysisen sanomalahden etu on toimivuus ja luettavuus. Heijastavalta näytöltä ei ole kovin mukava lukea mitään eikä e-lukija täytä visuaalista tarvetta.
Pääpaino tällaisten palveluiden kanssa tulisi olla toimivuus toimivuus toimivuus. Jos sivulle laitetaan isoja flash-mainoksia ja paljon räikeitä värejä, jäävät uutiset niiden varjoon ja mobiililaitteen tehot katoavat niiden tyydyttämiseen.
10. maaliskuuta 2010 kello 15.08
Niin kauan, kuin Hesarin webbisivuilla on ylivärikkäitä tai vielä pahemi, liikkuvia mainoksia, en aijo Hesarista maksaa penniäkään missään muodossa.
Kun sivustolla käyttäjien päätarkoitus on lukea artikkeleita, nämä vilkkuvat ja liikkuvat mainokset kertovat siitä, kuinka vähän Hesari oikeasti arvostaa käyttäjiään. Jälki muodostuu auttmatta amatöörimäiseksi, eikä mitään lisäpalveluita tee mieli ostaa.
En sano, että mainoksia ei saisi olla, mutta ne eivät saisi olla sivuston pääasia.
Henkilökohtaisesti joudun blokkaamaan kaikki Hesarin mainokset firefox pluginilla, jotta sivusto olisi edes jossain määrin luettava. Tämä taitaa olla Hesarinkin kannalta se huonompi vaihtoehto.
Nyt järki käteen ja ammattilaisilta apua sivuston suunnitteluun. Nykyinen jälki on amatöörimäistä.
10. maaliskuuta 2010 kello 15.33
Tällä hetkellä digilehdestä ei voi kopioida tekstiä omalle koneelle. Voisin ostaa painetun Hesarin kestotilauksen rinnalle digilehden, jos tekstiä voisi kopioida Tällöin Hesarista ei tarvitsisi leikellä paperiartikkeleita irti ja arkistoida niitä, eikä tekstiä skannata tietokoneelle. Tämä on oleellisin asia digilehdessä.
Digilehden ostamisessa ei ole myöskään mitään järkeä, jos sitä ei voi ostaa kestotilauksena erikseen ilman painetun Hesarin tilausta.
Video ei herättänyt mitään kiinnostusta. Päinvastoin, vaikuttaa siltä, että digilehti / verkkolehti / sähköinen Hesari menee sekavammaksi. Sanomalehden pitää olla sanomalehti, oli se verkossa tai ei.
- Tietokonetta käytetään tulevaisuudessakin hiirellä, ei kosketusnäytöllä, kuten videossa. En aio kurkotella näyttöön enkä liata näyttöä sormien rasvalla.
- Kaikki flash-sisältö ärsyttää erityisesti, koska se latautuu hitaasti. Jo tällä hetkellä HS.fi:n etusivu latautuu liian hitaasti!(yhteysnopeuteni on 2 mbps enkä nopeampaa aio hankkia).
- Erittäin isokokoiset mainokset ärsyttävät
- Useimmilla näytön koko on 15-19 tuumaa.
- Ottakaa huomioon erityisesti kontrasti, joka on liian huono tällä hetkellä HS keskustelun viestipuunäkymässä, siinä korostevärissä, joka osoittaa avoinna olevan viestin. Tämä on uskomaton moka, josta olen huomauttanut ylläpitoa, mutta ei vain asia mene korvien väliin asti.
- Videot eivät ole mikään itsetarkoitus. Niitä on netissä kyllä riittävästi, eli videoilla on arvoa vain, jos ne tuovat juttuun jotain lisää tai ovat kuvaa tapahtumapaikalta.
Vaikuttaa siltä, että Hesaria ovat suunnittelemassa nuoret nörtit eivätkä journalistit. En tarvitse digilehteen mitään muuta kuin kaksi seuraavaa asiaa:
- laadukasta journalismia (jota HS.fi ei monesti ole)
- mahdollisuus kopioida tekstiä omalle tietokoneelle, siten että tekstiä voi muokata (näin voi ottaa artikkeleista sitaatteja, lain sallimissa rajoissa)
Lopettakaa se nörtteily ja satsatkaa journalismin tasoon. Tulevaisuuden Hesari on nuorten idioottien lehti, joiden pitää saada kosketusnäytöllinen kännykkä, vaikka se on hankalampi käyttää kuin ”tavallinen”, ja jotka elävät facebooktwitterdeliciousyoutube-elämää ilman tajua enää siitä, mitä on laadukas journalismi.
Hieno tekniikka on vain tekniikkaa, se ei ole julkaisun sisältöä!
10. maaliskuuta 2010 kello 15.38
Onnittelut hienosta avauksesta. Mielestäni Linja oli syyllistynyt hienoihin design- ja käytettävyysinnovaatioihin – oletan, että tällainen lehti olisi herkullista luettavaa (omasta mielestäni iPod touch on kämmenen kokoisena aika passeli yleislaite kaikkeen digitaaliseen sisältöön).
Mutta mediassa muuttuu muukin kuin tekniikka – sen merkitys ja olemus muuttuu. Mikael Pentikäinen puhuu yhä ”lukijoista”, siis sisällön passiivista vastaanottajista. Tämä asenne ei vie pitkälle, sillä oman veikkaukseni mukaan tulevaisuuden media on wikimediaa – käyttäjät itse päättävät, mikä on merkittävä juttu ja jutussa merkittävää.
Tervetuloa vuorovaikutteisuuteen, HS!
10. maaliskuuta 2010 kello 16.03
Kuulostaa kyllä että nyt tehdään ohjelmoijien taitotason huomioonottaen liian hankalaa sovellusta. Kuitenkin omalta kohdaltani lopetin kuukausi sitten toiseksi viimeisen paperituotteen käytön eli lopetin paperihesarin tilauksen. Näyttö on vain parempi ja mukavampi väline lehtien ja kirjojen lukemiseen. Vesapaperille en vielä ole löytänyt digitaalista korvaajaa, mutta muutoin olen paperin käytön lopettanut kokonaan eli omalla kohdallani paperiton tulevaisuus on jo täällä.
10. maaliskuuta 2010 kello 16.20
[...] Helsingin Sanomat aloitti uuden blogin tulevaisuuden Helsingin Sanomista avoimen innovaation hengessä. Blogiin kirjoittelee joukko Hesarin henkilöstöä ja ensimmäinen postaus esittelee sähköisen sanomalehden konseptin. Tsekkaa blogi tästä. [...]
10. maaliskuuta 2010 kello 17.06
Mukava esittelyvideo sinänsä, mutta tulevaisuuden lehden suunnitelussa kannataa pitää mieli avoinna. Tämän perusteella tuntuu, että suunnitellaan sellaista joka on jo pitkälti tai osittain vanhaa, ei ehkä ajatella tarpeeksi mitä voisi olla. Aivan tuossa ”huomenna” näytöt, hiiret ja näppikset saattavat olla ”museokamaa”. Asiat heijastetaan suoraan iholle, tutkitaan käden liikettä ja saadaan parempi kolmiuloitteinen (ihmismäinen) palaute. Esim. lehtä voisi samalla lukea toiseta kädestä ja pyöritää toisella isoa lehtipalloa. Lukukäsi voisi myös ”tarkentaa” tai liikkua 3D maailmassa, jne..
No kaiken takana pitää kuitenkin olla sisällöntuottaminen, joka lienee se tärkein.
10. maaliskuuta 2010 kello 17.11
Kiinnostava avaus sanomalehden tulevaisuuden visioimiseksi.
Suurin ongelma kiteytynee paperisen sanomalehden ja verkkoaineiston rinnakkaiselolle. Tulevaisuudessa enenevä osa sanomalehdistä valinnee paperittoman vaihtoehdon, mutta uskon paperilehden säilyvän hengissä verkkolehtien rinnalla. Sen muoto ja funktio ovat vielä avoinna.
Itselleni sanomalehden yksi tärkein ominaisuus on Kaius Niemen mainitsema draaman kaari. Paperinen lehti on tietty, toimituksen valitsema, kokonaisuus uutisoitavista asioista. Sillä on selkeä ja pysyvä rakenne, johon syventyminen tuntuu konkreettisemmalta kuin verkkolehdissä. Verkkolehtien uutista voi seurata linkkien ja muiden sivustojen kautta loputtomiin; paperilehden artikkeli on sen hetken tiivistys ja läpileikkaus uutisoitavaan aiheeseen.
Päivittäin ilmestyvän sanomalehden suuri haaste on se, että sen uutiset ovat aina vanhentuneita verkkouutisiin nähden. Toisaalta verkkotoimitukset joutuvat päivittämään jatkuvasti uutisia. Uutinen on uusi vain hetken, mikä pakottaa verkkotoimittajat typistettyyn ja tiiviiseen artikkelin kirjoitukseen. Monet HS:n verkkouutiset ovat enemmän uutissähkeiden kaltaisia kuin varsinaisia artikkeleita. Tulevaisuuden osalta ehdottaisinkin lainaamaan niin paljon kuin mahdollista HS:n kuukausiliitteen menestystekijöitä. Kuukausiliite on mielestäni kiistatta Suomen paras aikakausilehti. Hidasta ja harkitsevaa journalismia. Hartaudella tehtyä taustatyötä ja pieteetillä kirjoitettua artikkeleita. Sanomalehti ei päivittäisen luonteensa vuoksi tietenkään pysty samaan. Jos ja kun uutisointi muotoutuu yhä reaaliaikaisemmaksi, voisin hyvin tilata esim. vain 3 kertaa viikossa ilmestyvää paperista Hesaria. Sellaisessa lehdessä haluaisin nähdä enemmän ajankohtaisten asioiden taustoituksia ja kehityssuuntauksia, tutkivan journalismin artikkeleita ja vertailevia näkökulmia. Esim. jos verkkouutisissa kerrotaan viimeisimmistä vaalirahapaljastuksista, paperisessa versiossa voitaisiin esitellä vaalilain kehittymistä vuosikymmenien aikana ja vertailevia katsauksia muiden maiden lähtökohtiin. Tämä lähtökohta ei tietysti ole uusi ajatus, mutta se on muistaakseni useammissa survey-tutkimuksissa havaittu niiksi avaintekijöiksi, mitä paperisen sanomalehden lukijat haluavat ja miksi he lehden ostavat. Verkkolehti joutuu elämään tässä ja nyt, jolloin kontekstille ei usein jää riittävästi aikaa.
Se, miten verkkolehti ja paperinen lehti elävät HS:n tulevaisuudessa, on pitkälti taloudellinen kysymys. Mainostamisen muodot ja keinot, verkkosisällön maksullisuuden ja maksuttomuuden välillä tasapainoilu sekä tuotanto- ja henkilöstökulujen muodostuminen varmasti määrittävät ne reunaehdot, joiden sisällä HS:n kehitys tapahtuu.
Pad-laitteiden yleistyminen, maksuttomuuden langattomien verkkojen ja kaistanleveyden kasvaminen, paikkatiedon lisääntyminen, kohdennettujen automaattisten kohdennettujen uutisten luominen ja muut tekniikan mahdollistamat journalistiset kehitysaskeleet tekevät HS:n kehittämisestä välttämätöntä ja tarpeellista. Menestystä visioinnille ja sanomalehden tulevaisuuden viitoittamiselle!
10. maaliskuuta 2010 kello 19.09
Luen päivittäin useita blogeja ja välillä pääsee unohtumaan, kuinka nautinnollista onkaan lukea ammattijournalismia. Hyvin kirjoitettua, huolella laadittua, rikaskielistä ja useita eri näkökulmia tarkastelevaa journalismia ei soisi haudata blogikulttuurin alle.
Blogimaailmaa vaivaa näkökulmien yksipuolisuus ja henkilökohtaisuus, sisältöjen loputon kierrätys, alkuperäisyyden sumentuminen, lähteiden epämääräisyys, vastuuttomuus, epäluotettavuus ja jopa hysteerisyys. Siksi perinteisellä sanomalehdellä ja sen journalistisella ammattikoneistolla on paljon annettavaa sähköiselle medialle.
Linjan kosketusnäyttölehti oli videolla oli valitettavasti kamalaa katsottavaa. Se oli sekasikiö vaikka näkemystä ja selkeää konseptia. Tavuttamattomia tasapalstoja suurine reikineen, selattavia mainoksia, selattavia palstoja ja seassa kokonainen karnevaali painikkeita ja navigointityökaluja.
Times Reader on ehdottomasti parasta mitä tällä kentällä on toistaiseksi onnistuttu luomaan. On vaikuttavaa nähdä, miten palstoitettu tila taittaa itse itseään yksipalstaisesta monipalstaiseksi riippuen lukijan koosta. Typografia on yhtenäistä ja käyttöliittymän design huokuu ammattijournalismin arvovaltaa ja luotettavuutta. Tätä samaa vaikutelmaa tarvittaisiin tablettihesariin.
10. maaliskuuta 2010 kello 19.45
No johan, kyllä tykkäsin siitä mitä esittelyllä oli tarjota. Toisaalta se mitä näytettiin oli mielestäni sitä, mitä tämän päivän tarjonnan pitäisi jo olla, joten tuntuu hieman hassulta, että tämä esitellään tulevaisuutena. Toivottavasti kehitys vie kuitenkin eteenpäin ja tämä oli vain maistiainen. Jos lukuruutu tulee kaupan ja hesari on siihen tilattavissa, niin saa soittaa! Siihen asti viikonlopun lehdet ja arjen kännykkäotsikot riittää.
10. maaliskuuta 2010 kello 20.25
40 vuotta hesaria joka aamu takana ja samala olen nyt koukussa internetin uutispalvleuihin, hs, kl ja mobiilisti amppari. Esiretty hahmotelma uudesta lehtikäytöliitymästä ,jossa hauskasti puoliavoin lehti, kirja näkymässä antaa odottaa paljon. Uskon, että olen valmis maksamaan laatusisällöstä tässä muodossa jatkossakin ,jos seen saa kotiin aamulla tablettiin, duunissa tietokoneelle ja reissussa kännyyn. Kyllä tiedonvälityksen laadulla, sisällön monimutoisuudella ja uskottavuudella on maksajansa jatkossakin. Vaikka hs ei rakasta Yleä niin kyse samasta asiasta- KUn saa laatua kannattaa maksaa
11. maaliskuuta 2010 kello 0.20
Hienoa, että uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Itse olen pitkäaikainen Hesarin tilaaja ja nautin paperilehden lisäksi digihesarista. Arkistosta tulee joskus kaivettua vanhoja artikkeleita oman asuinalueen tapahtumista. Olisikin lisää paikallismateriaalia, valokuvia vuosikymmenien takaa jne.
Uskon, että yhden jakeluvälineen (paperilehti) valta-asema murtuu nyt lopullisesti. Laadukasta sisältöä täytyy jakaa paperilla, netissä, mobiilina, tablettiin ja vaikka television teksti-TV:ssä.
Bonnierilla oli myös kiehtova konsepti Mag+. aikakauslehtien osalta mutta samoja asioita tuli tuossa Hesarin videossa sanomalehteen liittyen.
11. maaliskuuta 2010 kello 6.20
Hesarin ”sisarlehtiä” – Sanomien aikakauslehtiä – saa puoleen hintaan, kun vain soittaa asiakaspalveluun, ja sanoo, että hinta ei ole ihan kohdallaan.
Taitaa olla kova yritys pitää levikki laajana hinnalla millä hyvänsä, jotteivat mainostajat katoaisi.
Luultavasti sama kehitys on paperihesarillakin edessä.
11. maaliskuuta 2010 kello 6.54
Olen samaa mieltä Linja Designin kanssa sanomalehden tärkeimmästä ominaisuudesta. Mielestäni oleellisin asia joka pitäisi saada paperiversiosta myös digitaaliseen versioon on sen valmius, eli paperinen lehti on jonkun ihmisen valmiiksi tekemä muuttumaton kokonaisuus. Sillä on alku, loppu ja järjestys. Käytännössä kaikkien nykyisten www-sivujen ongelmana (tai etuna, riippuu näkökulmasta) on se, että ne pitävät aina uusinta uutista tärkeimpänä ja nostavat sen ensimmäisenä näkyviin. Näinhän ei lehdessä ole, vaan joku on pohtinut asioille järjestyksen ja jäsentänyt ne valmiiksi. Mielestäni tämä on tärkeä asia, koska se vaikuttaa kokonaisuuden hahmottamiseen. Sanomalehteä ei tarvitse päivittää ja se pysyy samanlaisena kerrasta toiseen joten päivän lehden pariin palaaminen on helppoa.
Lukemisen helppous on toinen asia joka pitäisi saada paperilta siirrettyä ruudulle. Riippumatta jakelumediasta, sisällön pitäisi olla pääasia. Ruudulla tai sivulla on yksi tai usempia juttuja, jotka pitäisi voida lukea ilman ylimääräisiä klikkailuja ja zoomailuja vaikka sormet rasvassa aamiaispöydässä. Lähimmäksi tätä on mielestäni päässyt newsstand.com, mutta se on ehkä ymmärrettävää johtuen heidän toimintaideastaan:-)
Lisäksi huomauttaisin ihan käytännön asiasta videolla. Linja designin protossa oli ”syyllistytty” samaan virheeseen kuin käytännössä kaikissa vastaani tulleissa sähköisissä lehdissä. Eli koska kirjoitettu tekstimme etenee myös ylhäältä alaspäin tärkeää olisi saada mahdollisimman paljon pystysuunnassa tilaa ruudulle. Nykyisten laajakuvanäyttöjen aikaan ei siis kannata sijoittaa ylä- tai alalaitaan ohjailuelementtejä, vaan niille löytyy ruudun sivuilta tilaa, koska sivusuunnassa tekstin ei kuitenkaan kannata ylettyä näytön laidasta laitaan.
11. maaliskuuta 2010 kello 7.01
Olen käytännön pakosta lueskellut erilaisia digitaalisia versioita painetuista lehdistä netissä ja törmään usein ongelmaan, joka ilmenee Hesarinkin näköislehdessä. Uuden sivun kääntäminen ja lataaminen kestää sekuntitolkulla vaikka käytössä olisi esim. 10 Mb yhteys ja alle kaksi vuotta sitten ostettu suhteellisen tehokas tietokone. Joskus huomaan myös toivovani, että koko näköislehden voisi laittaa latautumaan kerralla isona pakettina ja sitten palata lueskelemaan sitä vasta siinä vaiheessa kun se on kokonaisuudessaan omalla kovalevyllä. Tällöin sivujen kääntäminen ja vasteajat käyttöliittymässä ylipäätään voisivat olla nopeampia.
Lehti voisi oikeastaan automaattisesti latautua omalle kovalevylle samaan aikaan yöllä kun paperilehtikin tulee. Se olisi siis samantapainen toimenpide kuin se että säätää digiboxin nauhoittamaan jotain tiettyä ohjelmaa.
Digitaalisen sanomalehden käyttöliittymän ja sisällön kehittämisen ohella tulisi aktiivisesti kehittää myös uusia jakelumenetelmiä ja tiedostomuotoja. Kun videotiedostot ja muut multimedia-elementit tulevat yhä olennaisemmaksi osaksi digitaalista uutisvirtaa, niin latausaikojen aiheuttamat viiveet aiheuttavat koko lukukokemukseen aina vain merkittävämpiä katkoksia. Näistä pitäisi päästä keinolla tai toisella eroon, jotta kokemus olisi yhtä dynaaminen ja sulava kuin painetun lehden kanssa.
Miksi nykyisessä näköislehdessä ei muuten ole täyden ruudun kattavaa näkymää kuten esim. Youtube-videoissa?
11. maaliskuuta 2010 kello 12.01
Itse näen yhdeksi sähköisen lehden suurimmaksi ongelmaksi järjettömän laajan erilaisten näyttölaitteiden määrän. Toisaalta lehden tulisi käytettävyyden kannalta olla mahdollisimman samanlainen erikokoisilla näytöillä, toisaalta samaa tuotetta on täysin mahdotonta tarjota sekä mobiiliverkon yli kolmen tuuman kännynäytölle että laajakuvaiselle tietokoneruudulle kiinteän laajakaistayhteyden (joka jo lähitulevaisuudessa tulee olemaan hävyttömän nopea) päähän.
Ajatus palstasta sujuvasti skaalautuvana ”sanomalehtiyksikkönä” on mielestäni kehittämisen arvoinen. Palsta tai pari mahtuu mukavasti kämmenelle, mutta toisaalta niitä pystyisi mahduttamaan leveälle näytölle reilusti vierekkäin kuvien kanssa tyylikkäästi taitettuina. Ylhäältä alas valuva megapitkä ja luettavuuden kannalta ylileveä palsta (tai sopivan kapeana vielä paljon pidempi) heikentää kokonaisuuden hahmottamista (ja tuhlaa näyttötilaa), ja sellaiset pitäisikin jättää historiaan kaikissa muissa kuin äärimmäisisissä tapauksissa.
11. maaliskuuta 2010 kello 12.58
Miksi verkkolehden pitäisi olla paperilehden näköispainos, joka on raskas selata tavallisilla kotivälineillä. Hankaluusaste on sama kuin kahdella yhtäaikaa luetulla sanomalehdellä aamiaispöydässä.
Webbi antaa aivan uusia mahdollisuuksia rakentaa lehti verkkoon. Hyödynnetään niitä. Yksi esimerkki hyvästä soveltamisesta on mobiililehti (mobiilisivut), joka ei edes yritä olla paperilehden näköinen. Se toimii myös jokamiesvälineillä.
11. maaliskuuta 2010 kello 13.00
Kiitos mahdollisuudesta osallistua mielenkiintoiseen kehitykseen.
Jotenkin keskeiseksi vaikutelmaksi jäi pyrkimys saada nykyinen paperiversio sähköiseen muotoon. Tämä aiheutti ainakin videon kautta tunteen, että sivut ovat täynnä kaikenlaista sälää – milloin diagonaalimuodossa, milloin play- napin takana jne.
Uudet laitteet usein nähdään vain esityskerroksina, vaikka sanomalehtimaailmassa käyttökokemus syntyy olennaisesti sisällön ja jakelumedian yhteiskokemuksena. Tässä suhteessa näkisin paljon parempana mallina sisällön sovittamisen uusiin laitteisiin nimenomaan kirjoittamisen kautta versioiden, eikä niinkään tällaisen erilaisten saman sisällön ahtaamisen mallien kautta.
Tasapaino tulisi löytää etusivumallien ja artikkelisivujen välille paremmin ja rauhallisemmin. Nyt ei muistikuvaksi jäänyt edes artikkelisivua, vaan vain kaoottinen loppumaton pötkö, jossa jokainen elementti liukui, venyi ja paukkui siihen koskettaessa.
Uuden median suunnittelussa on tapana ylikorostaa käyttöliittymäsuunnittelua ja se näkyy lopputuloksissa – kuten tässä. Huomattavasti selkeämmin tulisi uusien haasteiden edessä keskittyä toimituksellisiin muutoksiin, erilaisten artikkeliversioiden tuottamiseen ja 24/7 toimitusmallien hakemiseen. Murehditaan näitä käyttöliittymäkikkailuja sitten myöhemmin.
Toistaiseksi NY Timesin versio tulevaisuudesta voittaa.
11. maaliskuuta 2010 kello 13.21
Ilman paperista sanomalehteä ei aamusta tulisi mitään. Käyn ensin läpi kaikki Hesarin omat kokosivun ilmoitukset. Tarkistan ensin, onko tänään yhtään Tästä Elämästä-ilmoitusta tai aukeamaa, ja sen jälkeen katson Sanomien muut kokosivun ilmoitukset ja Oikotien, Kärkimedian, Nelosen, WSOY:n, Finnkinon ja Rautakirjan ilmoitukset.
Jos aikaa on, vilkaisen myös Juhlaviikkojen, Oopperan, Ateneumin, Lastenklinikan kummien ja muiden tahojen kokosivuisia täyteilmoituksia. Lopuksi katson sarjakuvat, ja sitten onkin jo kiire töihin.
11. maaliskuuta 2010 kello 14.19
Hieno avaus, toivotaan että Suomi ei tässä jää jälkeen koska meitä on niin vähän. Toisaalta Suomi on laajalti asutettu joten digitaalisuudessa on suuret mahdollisuudet.
Mitäs jos unohdettaisiin tuo termi ”lukija”? Mielestäni tuo video antoi hieman liika kuvan lehdestä joka nyt siirretään digiversioksi, vähän eri kanavaan kuin nykyinen näköislehti.
Minä haluaisin palvelun jossa te toimitte palvelun / sisällön tuottajana / välittäjänä. Minua kiinnostaa mahdollisuudet räätälöidä palvelusta haluamani (tilaan vain tietyn aiheen, tietyn tuottajan taikka vaikkapa tiettyjen henkilöiden suositteleman tai tietyn suosion saaneen sisällön).
Näen tulevaisuuden jolloinka seuraamani toimittaja (sisällön tuottaja) kertoo ennen tekemäänsä sisältöä tulevasta jolloinka voin ennakkoon halutessani kertoa mikä minua kiinnostaisi -> tämä vaikuttaisi sisältöön.
Hinnoittelun odotan olevan tilaukseni mukainen, tosin otan sitten osaa miten paljon sisältöön tahansa niin minulla tulee olla katto jota en voi ylittää. Voin halutessani maksaa enemmän jotta vältyn mainoksilta.
Meillä on ollut internet jo jonkin aikaa ja audio / video on näkynyt hyvin vähäisessä määrin, tähän toivon lisäystä. Joku meistä haluaa nähdä Janne Ahosen kyynelehtivän eikä lukea siitä toisen kirjoittamana, joskus joku haluaa lukea siitä ensiksi ja sitten katsoa liikuttavan hetken.
11. maaliskuuta 2010 kello 15.37
Wired-lehti syntyy Adoben tekniikalla näin:
http://www.wired.com/epicenter/2010/02/the-wired-ipad-app-a-video-demonstration/
Komeita demoja, kieltämättä. Silti pelkään, että erilaiset käyttöliittymäkokeilut peittävät lähiaikoina alleen sisällön ennen de facto -standardien syntymistä. Suunta ei ole omiaan houkuttelemaan mummoja ja vaareja nettimaailmaan.
Eljas Perheentuvan esittämistä sanomalehden lukukokemuksen ”kulmakivistä” olen kahdessa tapauksessa kolmesta eri mieltä. Sanomalehden ei tarvitse sisältää taittoa, jossa useampia artikkeleja on asemoitu rinnakkain, eikä palsta ole millään muotoa olennainen ”ydinelementti”.
Myös kokonaisuutena julkaistavaa uutispakettia verkossa epäilisin, verkon etuna kun on nimenomaan reaaliaikainen päivitettävyys. Muita verkon etuja ovat multimediaalisuus (teksti, kuva, video, ääni), rajaton tilan määrä, kohdennettavuus ja rajaton säilyvyys. Ja tietenkin vuorovaikutteisuus. Kuten Timo Harakka aiemmin kommentoi, passiivinen lukija taitaa olla aika lailla passé. Tilalle on tullut käyttäjä. Ehkä sana sanomalehtikin pitäisi korvata jatkossa jollakin toisella, ja ajatella paperilehteä vain yhtenä, joskin olennaisena tämän uuden käsitteen ulottuvuutena?
Ennemmin kuin että pohtisin pääni puhki sitä, miten paperilehden painokset, taitto ja palstat saadaan siirretyksi sellaisenaan sulavasti animoituna nettiin, antaisin käyttöliittymäsuunnittelijoille joukon uusia, pitkälti navigointiin ja hakuihin liittyviä tehtäviä.
- Miten käyttäjä löytää haluamansa aineiston, tuoreen ja esimerkiksi kulttuuri- tai tiedeartikkelien osalta vähän vanhemmankin materiaalin seasta?
- Miten käyttäjä voi suodattaa tulevasta uutisvirrasta itselleen kiinnostavimmat asiat ja torjua turhaksi kokemansa? Jälkimmäinen on tärkeä. Mainonnassa voitaisiin hyödyntää samaa profilointia
- Miten käyttäjät sulautetaan mukaan uutisoinnin prosessiin nykyistäkin tiiviimmin?
- Miten lehdestä saadaan helposti ylläpidettävä ja tarpeen vaatiessa myös ulkoasultaan muunneltava? Kontrollin pitäisi olla jatkossakin toimituksella eikä tekniikan ”pojilla”.
11. maaliskuuta 2010 kello 20.17
Kiinnostava avaus, joka herätti pari nopeaa ajatusta.
Konseptisuunnitelma näytti videon perusteella siltä, että oli ajateltu vain Apple iPadia. Se ei varmaan ole kestävä pohja ainakaan Suomessa. Minusta hyvän sähköisen lehden toteutus ei voi perustua kokonaan yhdentyyppiseen sormiohjaukseen. Ja kuten joku muu totesikin, ei se välttämättä voi pohjautua myöskään pelkästään nykyiseen hiiriohjaukseen.
Nykyisissä Flash-digilehdissä suurin ongelma on minusta zoomaamisen ja luettavuuden hankaluus. Joko teksti suurenee liian isoksi, tai sitten kerralla näkyy koko sivu, jonka lukemiseen näytön tarkkuus tai ainakaan useimpien ihmisten näkö ei riitä.
Tuossa konseptissa ei oltu minusta ajateltu sitä, että lukulaite voi olla kooltaan 10 tuumaa /minikannettava tai tablet-laite) tai 24 tuumaa (työpöydän näyttö). Molemmat ovat valideja tapoja lukea sähköistä lehteä.
Jos minä saisin valita tavan lukea Hesaria, se olisi nykyistä fyysisesti pienempi painettu lehti arkiaamuisin postiluukusta kotiin, tuoreimmat uutiset nykyiseen tapaan HTML-muodossa netissä sekä viikonloppuisin ja kerran kuukaudessa taustoittavammat jutut aikakauslehtimaisessa formaatissa.
12. maaliskuuta 2010 kello 6.13
Tulevaisuuden Hesari vaikuttaa ainakin videolla esiteltynä ihan mielenkiintoiselta verkko/paperi-hybridi-luonnokselta.
Olen jo vuosikausia nauttinut mahdollisuudesta lukea Hesarini läppäriltä löhöten sängyssä nauttien aamuateriaani. Ei enää mustia käsiä, ei taistelua taitellessa luettavaa juttua sopivalle etäisyydelle käännellen lehteä valoa kohti edes jotain nähdäkseen (ja silloinkin lukeminen on huonosilmäiselle progressiivisten linssien käyttäjälle epätoivoista kuikuilua).
Pidän nimenomaan näköislehden lukemisesta. Siinä osuu silmiin sellaisiakin uutisia tai artikkeleita, joita ei välttämättä pelkkiä linkkejä valitessa tulisi huomioitua. Puhumattakaan useista pikku ilmoituksista, joita ei digi- tai verkkolehdessä edes ole. Eron olen huomannut, kun näköislehti on ollut myöhässä (murinaa… ärinää…) ja on pitänyt tyytyä digilehteen, jossa on muuten samat jutut kuin näköislehdessä. En ole huomannut näköislehden olevan mitenkään raskas, vaikka kotivälineeni on jo jonkin ikäinen. Raskaampi, siis todella hidas, on varsinainen verkkolehti joka ottaa vastaan ja lähettää en-tiedä-mitä edes takaisin ja latailee lukemattomia mainos-flashejä takkuunnuttaen sivun avaamista. Käytän hs.fi-aloitussivua testatessani wlan-yhteyden toimivuutta kattavuudenn rajamailla ollessani. Jos se aukeaa, niin mikä tahansa sivusto toimii.
Näköislehteen (tai Hesari Nextiin) tulisi saada fiksu leikekirja-systeemi. Vähän samaan tyyliin kuin nyt voi ”maalaamalla” tulostaa haluamansa osan sivua, mutta tallentaen sen kovalevyllensä. Olen leikekirjaani kokoillut ottamalla screen-printtejä, jos haluan todella näköisversioleikkeen, muuten copy/pastaan verkkolehdestä. Mutta se on hiukan aikaa vievää, kun pitää koukata kuvan- tai tekstinkäsittelyohjelman kautta. Kullanarvoisella HS-arkistolla on taas toisenlainen käyttötarkoitus. Toivottavasti arkisto säilyy käytössämme ikuisesti. Se on sekä työssä että vapaa-ajalla mahtava työkalu.
Verkkolehti on kätevä päivän mittaan uutisia pikaisesti seurattaessa; Joko se silta putosi? Onko Chile ja Haiti vielä maailmankartalla? Mikäköhän sammakko on tänään pulpahtanut Vanhaselta? Tai joltakin muulta? Jne. Toivottavasti tulevaisuudessakin verkkolehti ja digilehti pysyvät erillään. Samoin kuin sähke-uutiset ja sanomalehti ovat kaksi eri asiaa. Toinen kuhisee uusia nopeasti vaihtuvia aiheita, toisessa rauhallisesti pohditaan, tutkitaan, analysoidaan arvioidaan, tunnustellaan, selostetaan ja ideoidaan. Muun muassa.
Perinteinen palstajako-periaate on hyvä säilyttää, toki sitä kehittäen sähköiseen muotoon hyvin sopivaksi. Ei taida olla ihan syyttä, että se on ollut niin kauan (=melkein aina!) lehdissä suosittu tapa luetuttaa tekstiä. Sopiva palstaleveys vastaa fyysisesti suurinpiirtein sitä, mitä silmät kerrallaan näkevät yhdellä katsauksella siirtymättä seuraavaan kohtaan.
Onkohan muuten harkittua vai sattumaa, että nykyisessä näköislehdessä hyvin usein yksi artikkeli mahtuu kokonaisuudessaan juuri sopivasti näytölle? Ei tarvitse liikoja rullailla ylös-alas-vasemmalle-oikealle. Ja sitten koko sivua katsoessa näkee kuvat ja otsikot valitakseen seuraavan jutun. Kätevä on myös K-näppäimestä näkyviin saatava ruutu, joka vastaa aluetta, joka näkyy zoomatessa näytöltä. Sillä voi näppärästi metsästää näyttöön seuraavan jutun. Hyvä kehitelmä! Joustava zoomaus on myös hyvin lukijaystävällinen. On tärkeää ottaa huomioon, että lukijoilla on perin erilaiset näytöt ja resoluutiot.
Hämmästyttää näitä mielipiteitä lukiessa kuinka huonosti monet tuntevat oman koneensa ja Hesarin jo pitkään käytössä olleet mahdollisuudet:
Näköislehteä VOI jo lukea koko näytöltä valitessa valikosta Näytä => koko näyttö tai painamalla F11.
Näköislehden VOI jo ladata kokonaisuudessaan luettavaksi myöhemminkin ilman internet yhteyksiä – kätevää juna/bussi/lentomatkalla yms.
Digilehdessä on samat artikkelit kuin näköisversiossa, josta niitä voi copy/pasteta halutessaan – kunhan kunnioittaa tekijänoikeuksia…
Joskus kannattaa lukea käyttöohjeetkin. Niistä voi vaikka löytyä hyviä neuvoja.
Tekijänoikeuksista tullaankin maksullisuuteen. On itsestään selvää, että hyvin tehty työ ansaitsee palkkansa ja jos haluamme korkeatasoista, mahdollisimman riippumatonta journalismia, pitäisi kukkaron nyörejä suostua hiukan availemaan. Muuten olemme lopullisesti markkinavoimien armoilla. Hesarin kanssa olen tietenkin tilaajana sujut, mutta joskus omatunto soimaa, kun lukee ilmaiseksi jostakin muualta kirjoituksia, joista näkee, että toimittaja on todellakin nähnyt vaivaa ja tehnyt jutun ammattitaitoisesti ja vilpittömästi. Ei kuitenkaan voi olettaa, että ostaisimme kaikki mahdolliset ilmestyvät lehdet, joissa sattuu olemaan 1 mielenkiintoinen juttu. Jos taas jokaisesta artikkelista pitää maksaa erikseen, ne jäävät liian vaivalloisina kyllä lukematta. Pitäisi kehittää jonkinlainen maailmanlaajuinen ”lehtikioski-tili”, jonne kilahtaisi jokunen ropo kirjoitusta klikattaessa (kerääntynyt saldo tulisi silloin näkyviin) ja sen tilin voisi sitten vaikka kuukausittain maksaa pois. Tai miksei toisin päin: ostetaan journalismia jollakin summalla etukäteen ja juttua klikatessa ne muutamat roposet vähenevät sovitun määrän verran. Prepaid news
HS Next-suunta on hyvä.
12. maaliskuuta 2010 kello 12.54
Olen itse tilannut jo muutaman vuosikymmenen ajan kerran vuorokaudessa päivittyvää valikoitua ja taustoitettua yleistä uutisvalikkoa, en paperikasaa.
Joku toinen on voinut tilata parasta kulttuuriosastoa ja joku jopa laajaa urheilu-uutissivustoa.
Niin sanottu näköisversio on pitemmälle valikoitu kuin tekstiversio, joka sallittakoon sellaista haluaville. Kuten myös räätälöinti, jota en itse halua, koska olen kiinnostunut näkemään mitä toimitus on painottanut. Tilattavalle nettilehdelle ei sovi päivittyminen useammin kuin kerran vuorokaudessa. Se laskee tilattavan version arvoa. Tiheämpi päivittyminen sopii ilmaiselle uutispuolelle.
Tekninen kehitys on merkinnyt aina hyvin selvää hinnan laskua. Historia todistaa myös, että hinnan selvä laskeminen heijastuu positiivisesti uuteen versioon siirtymiseen ja sen suosioon.
Se joka voi ja uskaltaa laskea hintaa myös menestyy. Viittaan esimerkiksi kloorivalkaisun käyttöönottoon lumppupaperivaiheessa, puuhiokkeen lisäämiseen sekä tietenkin selluloosan tuloon raaka-aineeksi. Sama trendi näkyy vielä paljon selkeämmin muussa tavara- ja palvelutuotannon historiassa (tekstiilit,saippua jne).
Nettilehden hinnoittelusta lisää viime joulukuisessa blogissani: http://timolampinen.blogspot.com/2009/12/sanomalehdet-vuonna-2020.html
Näköislehden lukeminen on siedettävää jo nyt ainakin läppärillä jos on yli megan laajakaista. Laajakaistan yleistyminen ja sen hinnan nopea halpeneminen on nettilehden kannalta tärkeä kysymys, lähes yhtä tärkeä kuin nettiversion hinnan roima laskeminen.
Ei-paperisen, toimitetun uutisvalikon kestotilaushinta pitää rojauttaa rohkeasti ainakin noin puoleen nykyisestä heti, jos sille halutaan varmistaa luja perusta, koska ”sanomalehden” tilaajia on vielä nyt runsaasti.
Kyse on myös ekologisesti hyvin perustellusta ratkaisusta vaikka aivan alussa rajahyöty luonnolle (ja kustantajalle) onkin pieni.
12. maaliskuuta 2010 kello 13.52
Kehottaisin vieläkin harkitsemaan enemmän webbimaisia ratkaisuja kuin näköislehti. Webbi vaatii lyhyttä napakkaa tekstiä. Näköislehdissä jaaritellaan paperilehden tapaan. Paperilehteen se sopiikin, mutta ei webbiin. Tälläkin foorumilla monet hienoja termejä täynnä olevat tuhottoman pitkät käyttäjäkokemukset jäivät lukematta.
Sisältö on ensimmäinen, helppo saatavuus ja käytettävyys on toinen. Ei pidä ainakaan langeta iPodaamisen ja muiden mainostoimistolaitteiden ehtoihin käyttöliittymän kehittämisessä. Niitä käyttävät kymmenen prosenttia lukijoista. Tökkivät mokkulat ja vanhat selaimet ovat se todellisuus.
Sisällön on vietävä tekniikkaa edes kerran. Olkoon Hesari tiennäyttäjä.
13. maaliskuuta 2010 kello 1.48
On todella hienoa, että HS:kin on lähtenyt aktiivisesti mukaan kehittämään sanomalehden tulevaisuutta ja vielä hyvin avoimesti.
Mutta: Valitettavasti ainakin tämä ensimmäinen avaus oli todella heikko. Onko tulevaisuuden HS todellakin tuollainen sivuittaissuunnassa vieritettävä PDF-tyylinen näköislehti, johon on väkisin tungettu Applelta apinoitu Cover Flow -efekti joka paikkaan? Eipä paljon eroa nykyisestä HS-näköislehdestä, joka on myös käyttökokemukseltaan varsin kaukana nautinnollisesta lukuelämyksestä.
Demosta jäi nyt vähän sellainen maku, että ollaan tarjoamassa ihan samoja vanhoja juttuja uudelleen paketoituna. Eikö kannattaisi yrittää keksiä jotain oikeasti vähän innovatiivisempia tapoja esittää informaatiota nyt kun sanomalehti on suuressa murroksessa? Käytettävyysasiantuntijoiden palkkaaminenkaan ei ainakaan demon perusteella olisi pahitteeksi.
Kuten blogissakin varsin osuvasti todettiin, ”viisaus ei kuitenkaan tiivisty lasitaloon”. Siksi kehotankin HS:n väkeä sekä muita asiasta kiinnostuneita katsomaan alla olevat linkit ajatuksella läpi. Niistä kuvastuu hienosti sellainen (sanoma)lehden tulevaisuus, joka muuttaa maailmaa, ja josta esimerkiksi minä olisin valmis helpostikin maksamaan – toisinkin kuin tuosta HS:n demossa esitellystä menneisyyteen nojaavasta ja kömpelösti toteutetusta kummallisesta tekeleestä.
The New York Times
http://timesreader.nytimes.com/timesreader/index.html
Bonnier
http://www.bonnier.com/en/content/digital-magazines-bonnier-mag-prototype
The Wired
http://www.wired.com/epicenter/2010/02/the-wired-ipad-app-a-video-demonstration/
Sports Illustrated
http://sportsillustrated.cnn.com/2009/magazine/12/02/tablet/index.html
13. maaliskuuta 2010 kello 13.14
Ensimmäinen askel sähköisen Hesarin kehittämisessä olisi kyllä uutissisältöjen tarjoaminen RSS syötteisiin. Tämä on jo nykyisellään alustariippumatonta, standardoitua tekniikkaa.
Nythän syötteissä tarjotaan vain linkki web-sivuille. Tämä tiputtaa Hesarin uutiset pois monesta uutistenlukulaitteesta ja hankaloittaa käyttökokemusta monella. Jos mainosten liittäminen uutisiin on kynnyskysymys niin ne voisi puolestani upottaa RSS uutisiin.
15. maaliskuuta 2010 kello 11.27
Aika erikoista, että harvassa näistä tulevaisuuden visioista on keskitytty enempään, kuin yhteen käyttötapaukseen, eli tuollaiseen aktiiviseen sivuston yleisselailuun.
Miten esimerkiksi kehittyvän uutisjutun seuraaminen, kun pöydällä olisi tuollainen tabletti aina online- tilassa valmiina hälyttämään, kun juttu päivittyy? Tai miten kerron, että haluan aina Saariselän EU-kokouksen uutiset näkyviin, kun niitä tulee?
Aika vähän on pohdittu tuollaisen laitteen lepotilaa. Milloin ylittyy laitteen ”hälytyskynnys”, jossa toimitus uskoo, että tämä uutinen on juttu jonka juuri tämä henkilö haluaa kuulla heti? Mitä sisältöä HS voisi tarjota lepotilaan, kun laite nököttää laturissaan taulukehyksen lailla? Miten varmistetaan, ettei kriisiuutiset ja väkivaltainen kuvamateriaali näy lapsiperheiden arjessa jatkuvasti? Mitä palvelu tarjoaa Formula 1- intoilijalle?
Haluaisin näiltä tulevaisuuden malleilta paljon laajempaa näkemystä reaaliaikaisuuteen, kohdistamiseen ja lehtitalojen aidon toimituksellisen ammattitaidon hyödyntämiseen. Palvelun täytyy olla paljon monipuolisempi suhteessa erilaisiin käyttötapauksiin ja tässä suhteessa paperilehden ottaminen kehityksen ohjenuoraksi on kyllä huono ratkaisu.
Nyt kun on vielä katsonut esim tuossa edellä tarjotut linkit vaikkapa Bonnierin ratkaisuun, niin täytyy sanoa, että tästä HS:n avauksesta tuli vähän sellainen ”tehdään mekin tuollainen video kun muutkin on tehneet” tunnelma. Itse tulevaisuuden lehden suunnittelu on HS:n prosessissa jäänyt kyllä totaalisen taka-alalle ja yleispätevän tavoitemössön peittoon.
17. maaliskuuta 2010 kello 16.56
[...] jokaisesta itseään kunnioittavasta kustannuspuljusta. Viimeisimpänä näkemystään on esitellyt Helsingin Sanomat. Demoilmiön matkaansaattajana on ollut Applen tulossa oleva iPad-laite, joka on saanut [...]
20. maaliskuuta 2010 kello 16.19
1. Video on tehty lukijalle, mutta toimituksen näkökulmasta eikä lukijaa kenties siitä syystä kuvissa näykään.
Tiimiltä on jäänyt huomaamatta, että kun lukijalle nettilehden mukana annettiin hiirisormi, niin nyt kuluttaja on viemässä koko kämmenen. Kohta vaativa koura tarttuu toimitusta rinnuksista.
2. Staattista paperilehteä ollaan vanhan perinteen pohjalta kehittämässä dynaamiseksi, vuorovaikutteiseksi, sähköiseksi lehdeksi. Oikeampi näkökulma olisi mielestäni se, että nykyisiä hajautettuja mediasisältöjä ollaan mahduttamassa yhteen keskitettyyn ”lukulaitteeseen”, joka syrjäyttää muut laitteet. Hesarin pitää ruveta tuottamaan ja jakamaan elävää kuvaa ja ääntä niinkuin Ylekin tuottaa tekstiä.
3. Tiimin katse ulottuu siihen teknologiaan, joka on (pitäisi olla) jo nyt käytössä. Tähtäimen pitäisi kyllä olla pidemmällä. Lukekaa vaikka omasta lehdestänne tulevaisuuden näkymistä.
4. Mitä käyttäjä/lukija sitten odottaa?
Haluan lukulaitteeseeni näppäimistön lisäksi mikrofonin, videokameran ja hyvän akun. Sekä kaistaa niin laajasti, ettei data takerru pullonkauloihin. Wikipedian kaltainen tietovarasto ja helppokäyttöinen arkisto.
Haluan seurata lukulaitteelta tapahtumia livenä, katsella elokuvia ja kuunnella toimitetun tekstin myös puheen muodossa.
Kun näen presidentin seisomassa ratapenkalla, kaivan laitteen esille ja lähetän kuvan toimitukseen sekä välitän tunnelmat tilanteen kehittymisestä toimittajan nettilehteen avaamaan ikkunaan livenä.
5. Kiitosten osalta yhdyn edellisiin mielipiteisiin. Tsemppiä!
24. maaliskuuta 2010 kello 10.37
Sähköinen lehti jää vielä joksikin aikaa toissijaiseksi, kunnes siitä nouseva alitajuinen viesti on riittävän paperinen. Kaikille sopivaa tarkkaa rajaa ei tietenkään ole. Videon perusteella pyrkimys hyödylliseen synteesiin ainakin vaikutti lupaavalta. Oma kokemus tietysti ratkaisee.
Itse video oli vielä tässä vaiheessa riittävän informatiivinen, mutta jäin kaipaamaan useampia yksityiskohtia. Kaiketi uusi video laitetaan katsottavaksi ja kuunneltavaksi heti, kun itse ohjelman käyttöä ja ulottuvuuksia voidaan näyttää nykyistä enemmän. Videon taustalle laitettu epämääräinen häly/musiikki häiritsi ainakin minua. En kokenut sen millään lailla tukevan sisältöä. Tämä ei tietysti ollut likimainkaan pahimmasta päästä – onneksi ja valitettavasti.
15. toukokuuta 2010 kello 10.59
Toivoisin hesari tutustumaan tarkemmin ”Asioita seuraava” nimimerkin antamiin linkkeihin ja tekemään oman versionsa kopioimalla lähinnä noita. Liikaa karuselleja + jotenkin artikkelin taittuvat palstat on erittäin huono idea. Tässä siis kommentoin vain tuota tablet osuutta videosta.
13. syyskuuta 2010 kello 13.52
[...] New era | Tags: HS Next, iPad, Linja Design, toimittajuus, Uusi musta Tämä Helsingin Sanomien blogipostaus ei ole enää uusi, mutta edelleen ajankohtainen. iPadejä tai kilpailijoita odotetaan edelleen [...]
26. maaliskuuta 2012 kello 2.33
[...] Lue lisää tulevaisuuden sanomalehden etsinnästä ja osallistu sinäkin ideointiin: http://blogit.hs.fi/hsnext/tulevaisuuden-hesari-–-lue-teksti-katso-video [...]