Katselin Lassin maistiaisia edellisestä postauksesta ja vähän muidenkin lehtien kokeiluja. Sivujen ulkoasu eli taitto on ratkaistu varsin eri tavoin.
Jäin miettimään uutisten hierarkiaa eli sitä, miten toimitus on arvottanut uutisen. Painetussa lehdessähän se menee karkeasti näin: tärkeät uutiset - leveä otsikko ja iso kuva, sijainti sivun ylälaidassa, pienet uutiset – pienempi otsikko, sijainti reunassa tai alempana.
Tarvitseeko sähköinen lehti uutishierarkiaa? Pitääkö uutisesta ensi silmäyksellä heijastua sen tärkeys, kiinnostavuus tai dramaattisuus (toimituksen tulkintana)? Kuinka pitkälle sähköisen lehden kannattaa kopioida painetun lehden taittomalleja? Voiko pelkkä kuva tai video olla uutinen?
Kuinka dynaamisesti uutisen elämä – uutisen kasvaminen tai kutistuminen – voisi näkyä sähkösovelluksesssa? Tässä palataan päivittämiskeskusteluun.
Peruskysymys lienee siinä, hakeeko sähköisen lehden lukija tuttuutta vai uusia ratkaisuja vai niiden yhdistelmää. Lukija on yleensä viisas ja hylkää toimimattomat ratkaisut.
Toisaalta tiedetään, että painetussa lehdessäkin kiinnostavimmaksi uutiseksi voi paljastua yhden palstan juttu jossain reunapalstalla.
12. huhtikuuta 2010 kello 16.25
Valtaosa sanomalehtien mobiilisivuistahan menee metsään juuri siinä, että uutiset arvotetaan (ilmeisesti käyttöliittymäsyistä) kaikki samanarvoisiksi – pitkäksi listaksi siis.
Samalla katoaa osa journalistisesta sisällöstä. Ainakin minulle koko sanomalehden idea on se, että asioihin perehtynyt toimittaja seuloo uutisvirrasta / mielenkiintoisten tapahtumien joukosta ne tärkeimmät aiheet, joihin kannattaa aikaansa kuluttaa. Mutta ehkä nykyaikana nämä valinnat tehdäänkin lukijoiden klikkauksien perusteella.
Joka tapauksessa tasaisesta virrasta pitäisi pystyä tekemään niitä nostoja. Aika harva nykyisistä verkko- tai mobiililehdistä tuntuu edes huomanneen, että netissä on useampia fonttikokoja kuin yksi.
15. huhtikuuta 2010 kello 11.03
Kuten tässä todetaankin, ei ratkaisuun päästä kuin kokeilemalla. Hierarkiat ovat niin oleellinen osa journalismia, että näen sen tarpeelliseksi jatkossakin.
Etusivun merkitys saattaa olla jopa tärkeämpi tulevaisuudessa, sillä siitä tulee lähtöasema, jonka kautta liikutaan lehdessä. Kysymys kuuluu haluaako lukija itse valita miltä tämä etusivu näyttää. Kiinnostaako talous tai urheilu lainkaan, vai pelkästään ulkomaanuutiset? Jos vaalirahat tai sikalat eivät kiinnosta, voisi avainsanojen avulla sulkea tietyt aiheet kokonaan pois omasta syötteestä.
Vaihtoehtoisesti vain osa etusivusta olisi omistettu lukijalle, mutta muu pysyisi samana, perinteisenä etusivuna. Tai sitten lukija saisi ihan oman etusivun tavallisen etusivun lisäksi.
(Tästä olisi mielenkiintoista kuulla teidän pohdintoja, tulevaisuuden etusivusta.)
26. huhtikuuta 2010 kello 12.13
Toista viikkoa ilman blogimerkintöjä. Lukijana toivoisin pientä kunnianhimoa, tämä on kuitenkin aika oleellinen projekti. Tai ehkä olen vain käsittänyt väärin.
28. huhtikuuta 2010 kello 15.46
Personoitava etusivu on hyvä idea. Käyttöliittymä on jokatapauksessa jonkinlainen rajoite sille mitä kaikkea etusivulla voi järkevästi näyttää. Miksei siis annettaisi lukijan itse tehdä omia painotuksiaan.
Hs:n nettiuutisten seulontaan käytän itse rss-readeria. Siinä on tällä hetkellä sellainen ongelma, että tietyistä syötteistä näen lukijaohjelmassa (Google reader) vain otsikon, en lainkaan ingressiä. Tämä vähän häiritsee, kun en halua klikkailla linkkejä turhaan auki. Jos uutispalvelun etusivu olisi räätälöitävissä, käyttäisin luultavasti suoraan sitä enkä niinkään usein rss-feedejä.
8. kesäkuuta 2010 kello 16.43
Otsikko joko vetää mielenkiinnon, tai sitten ei. Itselleni mielenkiintoisimmat jutut löytyvät usein niistä pienistä ”yhden palstan jutuista” joita toimittajat eivät nostaisi esiin suurin otsikoin.
Paljon kertova otsikko vastaavasti osoittautuu liian usein varsin arkipäiväiseksi ja mielenkiinnottomaksi.
Paras tapa on mielestäni uutisotsikko, jota on muutamalla lyhyehköllä lausella tarkennettu tai kommentoitu, josta voi nopeasti päätellä, onko syytä klikata sisään.