Blogit

Vanhassa Raatihuoneessa keskustellaan keskiviikkona Sipoosta. Ja tupakasta. Tai oikeammin Sipoon rajoista ja Helsingin savuttomuudesta.

Illan varastaa tietysti kuuluisa päätöspäätös.

Valtuusto äänestää taas kerran siitä, että Länsi-Sipoo on saatava Helsingille. Nähtäväksi jää, tehdäänkö päätöspäätös samanlaisessa hurmostilassa kuin varsinainen päätös viime kesänä. Ehkei. Kiinnostavampi päivä on torstai, jolloin selvitysmies Pekka julkistaa kirjeensä Myllyniemestä.

Helsingin valtuusto joutunee äänestämään päätöspäätöksestä. Rkp pistää hanttiin kahdella kielellä. Muut sitten heittelevät kaunaisia katseita ja supisevat pitkin seinänvieriä, että ajaako Helsingin Rkp Helsingin etua vai Sipoon etua.

Sen jälkeen valtuusto tekee suurella enemmistöllä päätöspäätöksen siitä, että päätös oli oikea. MOT.

Espoossa on omituisen sähköinen tunnelma.

Espoolaiset myivät taannoin sähköyhtiönsä pois hyvään hintaan. Rahaa tuli niin paljon, että sitä hoitamaan piti palkata puolen tusinaa salkunhoitajaa. Tuottoa tulee ja kaupungin kunnallisveroprosentti pysyy kurissa.

Kun uusi omistaja Fortum nosti sitten sähkön vähittäismyyntihintaa, syntyi hirveä älämölö. Valtuustokin joutui järjestämään maanantaina ylimääräisen kokouksen. Yllättäen kokous ei kuitenkaan kiinnostanut suurinta osaa espoolaisista luottamushenkilöistä. Ei ihme. Taisivat tietää, mistä on oikeasti kysymys.

Kaikesta päättäen Fortum on toiminut juuri niin kuin sopimuksissa ja paragraafeissa on sovittu. Sähkön siirtohintaa ei ole korotettu.

Fortumin tapauksessa taidetaan yhä pestä optiokohun jälkipyykkiä. Fortum on hyvä paha vihollinen, jota on kiva mollata. Kukaan ei ole kuitenkaan pakottanut espoolaisia sen kanssa yhteistyöhön. Korkeintaan oma ahneus. Sähköäkään Fortumilta ei ole pakko ostaa.

Helsingin opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto ilmoitti viime viikolla, että hän irtisanoutuu täysin konsultin tekemästä Helsingin koulujen vähentämissuunnitelmasta. Hänen mielestään esitys on epädemokraattisesti valmisteltu ja muutenkin kelvoton.

Apulaiskaupunginjohtaja I-C Björklundhan tilasi konsulttiselvityksen, koska hän turhautui valtuuston päättämättömyyteen puolitoista vuotta sitten. Tuolloin luottamushenkilöt eivät kyenneet kuin kosmeettisiin päätöksiin samantapaisessa tilanteessa. Björklundin mukaan Helsingin on pakko vähentää kouluja, koska oppilasmäärä putoaa dramaattisesti.

Alanko-Kahiluodon ilmoitus on mielenkiintoinen, koska hän on myös Helsingin vihreiden puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas. Väistämättä tulee mieleen, että ovatko vihreät lyöneet kiinni yhden maalisvaalien kampanjateemansa Helsingissä? Koulukiistahan kuumenee punaiseksi juuri vaalien alla, vaikka päätös asiasta venyykin vaalien jälkeiseen aikaan.

Toisaalta, kyse voi olla myös henkilökohtaisesta irtiotosta, jotka eivät ole vihreiden ryhmässä tuiki tuntemattomia. Tilanne onkin kiinnostava, jos Helsingin piirin puheenjohtaja ja opetuslautakunnan varapuheenjohtaja on eri mieltä kuin muu ryhmä.

Toisaalta, sain opetuslautakunnan puheenjohtajalta ja toiselta kansanedustajaehdokkaalta Tuomas Nurmelalta (kok) viestin heti Alanko-Kahiluodon ilmoituksen jälkeen. Siinä Nurmela korosti, ettei lautakunta ole missään vaiheessa sitoutunut konsulttien esitykseen.

Olisikohan tässä ensimmäinen vihje siitä, että I-C Bjöklundin turhaumat jatkuvat?

Kuuntelin Radio Helsingin podcastia Unelmien Helsingistä. Aiheena oli Hanasaaren A-voimala.

Ohjelmassa demarien kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki sanoo, ettei Helsingissä ole ikinä kaduttu sitä, ettei jotain rakennusta ole purettu. Pajamäen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Paitsi.

Samassa podcastissa kokoomuksen valtuutettu Risto Rautava ihmettelee, miksi Hanasaari pitäisi säilyttää. ”Se ei kerta kaikkiaan sovi kuvioon”, hän sanoo.

Rautavan näkemys on sinänsä ihan jees. Paitsi.

Rautava jatkaa kysymällä, että onko Helsingissä surtu kaikkia niitä rakennuksia, jotka on purettu? ”Ei varmasti”, hän vastaa itse. Rautavalle tulee mieleen vain ja ainoastaan Heimolan talo.

Kovin on lyhyt Rautavan muisti. Yksi Helsingin Sanomien legendaarisimpia sarjoja oli kollegani Antti Mannisen Puretut talot. Rautavan kannattaisi tutustua sarjan perusteella tehtyyn kirjaan. Ettei tulisi ihan kaikenlaista lauottua.

Keskiviikkona iltapäivällä Hanasaaren A-voimalassa oli varsinainen sopulivaellus. Helsingin Energia järjesti toimittajille ja kuvaajille mahdollisuuden vierailla purettavaksi aiotussa voimalassa. Itse asiassa Hanasaaren pikkulinnut lauloivat, että edellisenä päivänä voimalassa oli nähty myös epäilyttävästi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen näköinen mies.

Ensivaikutelma voimalasta oli hämmentävä, varsinkin kun itse eksyin omasta ryhmästäni alta aikayksikön mahtavan rakennuksen sokkeloihin. Luulin kärsiväni jo valtavan paikan kammosta ja valtuustoharhoista, kun kesken vaellukseni putkistoviidakossa kuulin vihreän poliitikon Tuomas Rantasen äänen. Ja toden totta, journalistin roolin ottanut kustannuspäällikkö Rantanen ilmestyi kuin ilmestyikin yllättäen portaista eteeni. Pelastettu!

Täytyy tunnustaa, että ihan helpolla ei voimalan sisätiloja kyllä uuteen käyttöön oteta. Sen verran ainutlaatuinen ympäristö kuitenkin on, että tuntuu vähintään kohtuulliselta, että uusiokäyttöä ainakin selvitettäisiin.

Voimalaitospäällikkö Hannu Kekkonen kertoi kiintoisan asian voimalan paljon puhutusta asbestista. Asbestia ei ole suinkaan rakennuksen seinissä, jotka ovat vankkaa betonia. Asbesti löytyy tietyistä voimalan koneistoista.

Kekkonen kertoi myös, että kyselyjä voimalan käytöstä erilaisiin kuvauksiin tulee viikoittain.

Juttu A-voimalasta, kuvia ja videoita löytyy täältä. Torstain Hesarissa on lisää. Ja kiitos blogin kommentoijille: osaa jutuntekoon käytetystä materiaalista ei olisi löytynyt ilman teitä.

Tänään Hesarin pääjuttuna oli Sipoossa tehdyn mielipidemittauksen tulokset. Niiden mukaan valtaosa sipoolaisista ei halua Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin. Lähes ceausesculaiset lukemat eivät yllätä ketään.

Viime viikolla eräs helsinkiläinen huippupoliitikko heitti minulle hiukan enemmän kuin vähemmän tosissaan, että miksi HS käy kampanjaa ”heidän hyvää hankettaan vastaan” rajansiirtoasiassa. Varmaan edellä mainitun mielipidekyselyn tulosten uutisoiminenkin menee hänen silmissään saman ”kampanjan” piikkiin.

Kummallisinta asiassa on se, että Sipoon poliitikot jurnuttavat samaan aikaan, miten HS käy kampanjaa Sipoota vastaan. Asiat ovat siis keskimäärin hyvin.

Helsinkiläispoliitikon herkkyys kertoo siitä, miten tiukasti kaupungin johto on sitoutunut Sipoon rajansiirtoon. Malkaa ei suostuta näkemään omassa silmässä. ”Hyvä hanke” pitää väkisin saada päätettyä vielä tämän hallituksen aikana. Keinotekoisessa kiireessä kukaan ei vaivaudu kysymään, että miksi. Jos ja kun hanke on kerran niin hyvä, niin kaipa sen hyväksyy seuraavakin hallitus.

Helsingin demarit valitsivat maanantai-iltana piirin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Etukäteen ounasteltiin kovasti, että piirin puheenjohtaja Kari Piimies ja varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Vehviläinen kammetaan vuosikymmenen vallanpidon jälkeen syrjään. Ainakaan heillä ei ole ollut haastajia vuosikausiin.

Hanke onnistui vain puolittain: Piimies piti asemansa voittaen haastaja Tarja Tenkulan niukasti. Vehviläinen sai kuitenkin mennä. Uusi varapuheenjohtaja on Risto Kolanen.

Tosin demarien sisäpiiri taisi tietää jo etukäteen, että Piimies on ja pysyy. Työväentalon nurkilla supistaan, että demarit olisivat jo viikkoja sitten tilanneet joulukuun pikkujoulupirskeisiinsä Virve Rostin. Hänen bändinsä nimihän on Menneisyyden vangit. Piimiehelle hävinneet voivat sitten upottaa harminsa punaviiniin ja hyräillä, että ”Näinkö meille aina täällä käy”.

Kaupunkitutkija Kaarin Taipale piikittelee Hesarin mielipidepalstalla ”isoja miehiä”, jotka ovat ”vakavalla naamalla tukemassa nurmijärveläis-sipoolaista kotini-on-linnani-metsässä-elämäntyyliä”. Samalla hän arvostelee poliitikkoja haluttomuudesta keskustella esimerkiksi Jätkäsaaren rakentamisesta:

”Kaupunkisuunnittelulautakuntakaan ei halua keskustella, koska on helpompaa olla keskustelematta. Muut lautakunnat vaietaan toteamalla, että olette saaneet sanoa mielipiteenne, mutta me tiedämme miten pitää suunnitella tai juna meni jo”.

Varsinkin jälkimmäinen kommentti kuulostaa kumman tutulta. Ei tarvitse kuin kuunnella lautakunnan puheenjohtajaa Maija Anttilaa, kun tulee sellainen fiilis, että Helsingissä kerran kaavoitettu on ikuisesti kiveen hakattu. ”Juna meni jo”.

Mutta eihän se tietenkään ole Anttilan vika, jos muita lautakuntia tai poliitikkoja viedään kuin pässiä narusta. Valta on sillä, joka sen ottaa.

Kimmo Helistö lähetti viikonloppuna postia ja kertoi tehneensä valtuustoaloitteen sen selvittämiseksi, miksei Hanasaaren A-voimalan säilyttämismahdollisuutta ole koskaan tutkittu. Veikkaan, että vastauksen sisältö on tuttu: ”Juna meni jo”.

Suomen Kuvalehdessä on Jörn Donnerin tunnustuksia. Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja kirjoittaa loikkarimenneisyydestään: ”Omasta mielestäni olen pyrkinyt korostamaan valinnan vapautta ja vaikeutta”.

Donner kuvaa pelottavan osuvasti kokemuksiaan Helsingin kaupunginvaltuustosta:

”…kaupungin asiat pitkälti päätetään muualla, virkamiesten, kaupunginjohtajien ja joidenkin kaupunginhallitusten jäsenten kesken.”

Keskeisimmäksi saavutuksekseen valtuustossa Donner mainitsee osuutensa Kaapelitehtaan muuttamisessa merkittäväksi kulttuurikeskukseksi. ”Muuten kontribuutioni on ollut samaa kuin nolla…”

Donnerin tunnustuksista tulee mieleeni Terhon pilapiirros, jota pidän työpisteeni seinällä. Siinä kaksi vakavaa miestä keskustelee. Toinen heistä kysyy toiselta:

”Mitä tämmöinen tavallinen ihminen voi tehdä, kun maailmassa soditaan ja tehdään hirveyksiä?”

”Äänestää vaikka kunnallisvaaleissa”, vastaa toinen ja taputtaa kysyjää rauhoittavasti olkapäälle.

Eduskuntavaalien ehdokasasettelu saa taas hiukan erikoisia piirteitä Helsingissä. Tyhmempihän voisi ajatella, että poliitikko käy kansanedustajaehdokkaaksi omalla kotiseudullaan tai Helsingin tapauksessa omassa kotikaupungissaan. Väärin.

Torstain uutiset kertoivat, että pääministerin ex-puoliso Merja Vanhanen ryhtyy keskustan ehdokkaaksi Helsingin vaalipiirissä. Itse olin ällikällä lyöty: en tiennyt hänen helsinkiläistyneen. Olen koko ajan kuvitellut hänen olevan yhä tukevasti nurmijärveläinen ja ex-miehensä tapaan nurmijärveläisen maaseutuidyllin puolustaja.

Torstai-iltana Rkp:n helsinkiläisvaltuutettu Jan D. Oker-Blom lähetti postia ja kertoi asettuvansa ehdolle Uudenmaan vaalipiiriin. Oker-Blom on taas moneen polveen perusstadilainen. Kysyessäni syytä erikoiseen vaalipiirivalintaan hän vastasi, että laskelmat osoittavat hänellä olevan parempia mahdollisuuksia Uudellamaalla. Tosin Oker-Blomista on sanottava, ettei hän kuulu suurhelsinkihihhuleihin. Hän on useaan otteeseen sanonut, että Helsinki on jo nykyisellään riittävän suuri.