Päivän Hesari tietää kertoa, että rakkauden kielen taitaja Tommy Tabermann on lähdössä demareiden ehdokkaaksi Uudellemaalle. Asiasta on tarkoitus kertoa tarkemmin ensi viikolla.
Yhden palstan uutisen mukaan ”Sdp:n sisäpiiristä arvioitiin, että Tabermann tuo uutta väriä puolueen osin harmaaseen ehdokaskaartiin”.
Osin harmaaseen? Ilmaisu on kyllä kaikkien oksymoronien äiti.
Onhan se toki jollain lailla sympaattista. Siis se, että punaiset hakevat apua viralliselta kiintiövärilliseltä.
9. joulukuuta 2006 kello 22.39
TV:stä tutut.
—————
Itse olen aika vakuuttunut, että eduskuntaan menisi lentämällä koko Uutisvuodon porukka, eli Jari Tervo ja Peter Nyman siinä missä Tabermankin.
Toinen paikka hankkia poliittinen uskottavuus järkiperäisenä tunneihmisenä on Perjantai-aamuisin lähetettävä Jälkiviisaat. Kun siellä puhuu kerran viikossa fiksuja ja filmaattisia, niin eduskuntapaikka on varma.
Ihmettelen, ellei Claes Andersson palaa takaisin politiikan keskiöön.
Toki myös Itsevaltiaat tukee esikuviensa pyrkimyksiä tosielämässä, vaikka roolihahmot eivät ihan tarkkaan puhuisikaan samoja lauseita kuin heidän mallinsa.
10. joulukuuta 2006 kello 3.38
Tiedä tuosta oksymoronista, liekö sukua tuolle tamperelaiselle tervehdykselle ”se o moro”? Hävyttömäksi ja röyhkeäksi on politiikka mennyt. Avoimesti tunnustetaan, että ammattipoliitikoiden osittaiselle harmaudelle ja epäseksikkyydelle pitää hakea vaihtoehtoja.
Minä en näe tilanteessa mitään sympaattista. Tai yleensäkään mitään positiivista. Enemmänkin tilanne herättää huolestusta. Ei siksi, että Tabermann on ehdokkaana, vaan siksi, että maan suurimmassa puolueessa tarvitaan yhteisiä asioita hoitamaan rakkaudesta riimittelyn ammattilainen.
Hesarin Nyt-liitteessä Antti Tuisku kertoo, että häntäkin on pyydetty mukaan politiikkaan. Ihmistä, joka osaa laulaa hyvin.
HALOO, onko ketään kotona?! Tabermann ja Tuisku ovat todennäköisesti ihan hyviä ihmisiä, mutta olemmeko todellakin niin yhdentekevässä poliittisessa tilanteessa, että on aivan sama kuka päätöksiä tekee, ja millä eväillä?
Nopean toiminnan joukot, NATO-vaihtoehto ja Sipoon osan liittäminen Helsinkiin. Siinäpä puoluejohdolle setti asioita päätettäväksi laulajan ja riimittelijän ammattitaidolla. Voihan se tietysti olla niinkin, että hyvä ihminen tekee viisaimmat päätökset, on se ammattitaito miltä alalta hyvänsä.
Mie vaa vähä eppäilen, ettei puoluejohto siitä hyvästä ihmisestä ole kiinnostunut. Kiinnostus kohdistuu enemmänkin henkilön kansansuosioon. Eikä Karpela(-Niinistö)-Saarela ole ainakaan aukottomasti osoittanut kansansuosion ja hyvän ihmisen kulkevan samassa hahmossa.
11. joulukuuta 2006 kello 14.40
Anteeksi tosikkomaisuuteni, mutta kyllä puolueissa puurtaa iso määrä politiikasta aidosti kiinnostuneita, monessa liemessä keitettyjä ja (joskus myös) osaavia ihmisiä – mutta eipä heitä kansa äänestä, kun kansa äänestää mieluummin tv:stä tuttua.
Puolueiden sisällä taas nousee pinnalle ominaisuuksilla, joita ei ihan aina ymmärrä – mutta samaa kansaahan ne ovat puolueiden jäsenetkin, äänestävät mieluummin ilta- tai naistenlehtien lööppinaamoja, kun ajattelevat, että nuo sitten paremmin pärjäävät. Ei siinä curriculumit paljoa paina, vuosikymmenten uurastuksen puolueorganisaatiossa ohittaa vain julkisuusarvolla.
Vaikea tuota on mennä arvostelemaan, minäkin äänestän mieluummin ihmistä, jonka tunnen. Julkisuudella on vain se huono puoli, että sitä kautta ihminen ei tule tutuksi, siellä syntyy pelkkä mielikuva, että tuonhan minä tiedän.
11. joulukuuta 2006 kello 14.43
Värikkyys – mikäs ihmeen itseisarvo se on? Miksei harmaa käy, kun samaan aikaan kuitenkin kaivataan ihmisiä, jotka perehtyvät asioihin ja tekevät viisaita perusteltuja päätöksiä eivätkä pelleile julkisuudessa yksityiselämänsä värikkäillä tempauksilla?
Ole siinä nyt sitten värikäs ja viisas samaan aikaan!
14. joulukuuta 2006 kello 12.26
No jaa, Taberman sentään osaa kirjoittaa sujuvasti, päinvastoin kuin eräät muut Uudenmaan julkkis-demariehdokkaat. Kirjoitustaito lienee eduksi eduskuntatyössäkin.