Vihreiden Tuomas Rantanen kertoi sunnuntaina iltapäivällä, että hän luopuu kaupunginhallituksen jäsenyydestä ja jo sovitusta kansanedustajaehdokkuudesta.
Hän on lyhyen ajan sisällä jo toinen poliitikko, joka sanoo suoraan, että aika ja energia eivät riitä leipätyön lisäksi kaupunginhallitustyön kunnolliseen hoitamiseen. Samoilla linjoilla oli myös demarien Heli Puura, joka luopui kaupunginhallituspaikasta yhden kaksivuotiskauden jälkeen. Mieleen tulee väkisin muun muassa Minerva Krohnin (vihr) väläyttelemä ajatus siitä, pitäisikö joitakin Helsingin johtavia luottamustehtäviä kehittää ammattimaisempaan suuntaan.
Rantasen luopuminen on menetys ainakin vihreälle ryhmälle. Helsingin luottamusmiesjohdolle on tyypillistä, että puoliympyräpöydän ääressä samaistutaan virkakoneistoon. Rantasen lähtö ei ainakaan vähennä tätä suuntausta.
Kuka sitten Rantasen tilalle kaupunginhallitukseen? Itse asiassa vaihtoehtoja on erittäin vähän, jos halutaan pitää kiinni tasaisesta sukupuolijakaumasta. Vihreiden lienee valittava kaupunginhallitukseen miespoliitikko.
Vihreiden valtuustoryhmästä jää valinnanvaraksi vain Afrikkaan kadonnut Pekka Haavisto, eduskunnasta katoava Osmo Soininvaara ja kaupunginhallituksessa Rantasen varajäsen Kimmo Helistö. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä arvatakseen, kuka valitaan.
3. joulukuuta 2006 kello 22.08
Kaupunginhallituksen työmäärä on kieltämättä varsin suuri, ja ne meistä, jotka emme ole kansanedustajia tai muita kokopäivätoimisia poliitikkoja, joutuvat venymään ja joskus joustamaan perheen ja siviiliuran kustannuksella. Ymmärrän Tuomaksen ratkaisun, vaikka pahoittelenkin sitä, että ryhmämme menettää hyvän edustajan khsta.
En kuitenkaan suoraan lähtisi kannattamaan Ruotsin mallia (kaupunginhallituksen jäsenyys on käytännössä poliittinen virka, jonka saatuaan jättää muun työn). Jos luottamushenkilöistä tulee ammattipoliitikkoja, menetetään osa nykyjärjestelmän vahvuuksista.
Vihreillä on kaupunginhallituksessa kolme paikkaa. Vaalien jälkeisissä neuvotteluissa sovittiin, että yksi näistä on naispaikka, yksi miespaikka, mutta kolmannen voimme valita vapaasti. Niinpä 13. päivän ryhmäkokouksessa voimme valita kaupunginhallitukseen joko kaksi miestä ja yhden naisen kuten nyt – tai sitten kaksi naista ja yhden miehen.
Otto Lehtipuu
vihreiden valtuustoryhmän pj
4. joulukuuta 2006 kello 1.01
En ole rakettitieteilijä, enkä muutenkaan tiedä Soininvaarankaan suunnitelmista. Kun hän on päättänyt kadota eduskunnasta, onko hän myös ilmoittanut halunsa kadota kunnallispolitiikasta?
Kyselen siksi, kun tiedän Kimmo Helistön kannan Hanasaari A:sta ja tykkään siitä kannasta
4. joulukuuta 2006 kello 11.56
Hei
En tiedä miten luottamushenkilöiden ajankäytöllinen ongelma pitäisi ratkaista, vaikka omalla kohdallani olen yrittänyt etsiä ratkaisua jo 10v. Joskus laskin että, luottamustoimet vievät n. 20t/viikko. Pääkaupunkiseudun yhteistyö on vielä tullut tähän päälle.
Pari vuotta sitten pidin kirjaa poissaoloista töistä. Keskimäärin olin pois töistä >8t/viikko, eli yhden työpäivän verran. Useimmat kokouksethan kuitenkin sijoittuvat työajan ulkopuolelle, samoin listojen lukeminen ja asioiden taustaselvittelyt.
Ruotsin malli ei sovi Suomeen, mutta kyllä nykysysteemikin karsii kovasti niitä jotka voivat kunnallispolitiikan johtopaikoille hakeutua. Vaativa työ, luottamustoimet ja perhe on aika mahdoton yhdistelmä.
Kiire häiritsee paitsi asioihin paneutumista, myös esim. asukkaiden ym. tahojen tilaisuuksiin osallistumista. Kun seudullinen päätöksenteko vielä kehittyy, mennee aikaa taas lisää. Aikaa asioiden selvittelyyn ja uuden tiedon hankkimiseen pitäisi olla paljon enemmän.
Ymmärrän siis hyvin Tuomaksen ”selväjärkisyyskohtausta”, kuten hän itse päätöstään nimitti. Mutta, harmihan se on että nykysysteemi karsii helposti ainakin pienten lasten vanhemmat päätöksenteosta.
4. joulukuuta 2006 kello 19.03
Olen samaa mieltä – on harmi, ettei Tuomaksen kriittistä ääntä enää kuulla khs:ssa. Tuomas Rantanen oli viime kaudella kaupunkisuunnittelulautakunnassa, missä otimme Tuomaksen kanssa yhteen aina silloin tällöin. Useimmiten kuitenkin olimme asioista samaa mieltä. Olen aina kunnioittanut Tuomaksen argumentointia ja asioihin paneutumista. Olen sen myös hänelle sanonut.
Kunnalliset luottamustehtävät Helsingissä vaativat todella paljon aikaa, jos haluaa hoitaa niitä kunnolla. Mutta olen Minervan ja Oton kanssa samoilla linjoilla – Ruotsin mallin mukainen poliittinen käytäntö olisi suuri muutos nykyjärjestelmään. Mutta jonkinlaista luottamustehtävien, työn ja perhe- elämän yhteensovittamista ja korvausten maksamista olen itsekin valmis tukemaan. On tärkeätä, että politiikassa on kaikenikäisiä, miehiä ja naisia, perheellisiä ja sinkkuja.
Maija Anttila
sosialidemokraattien valtuustoryhmän pj
4. joulukuuta 2006 kello 19.20
Heli Puuran ja Tuomas Rantasen poisjäännit ovat iso menetys kaupungin päätöksenteossa. Itsekin yksityisellä sektorilla työskentelevänä tiedän, että työn ja kunnallispolitiikan yhdistäminen on hiton raskasta. Minulla on todella ymmärtävä työyhteisö , mutta kyllä sekä työnantajan, että perheen, sietokyvyn rajoilla mennään koko ajan.
Itse joudun Kaupunginhallituksen jäsenenä toimimaan niin, että jätän jonkun kymmenen senttiä viikottaisista paperipinoista hieman vähemmälle huomiolle, ja keskityn mielestäni olennaiseen.
Sillä ei siinäkään mitään järkeä ole, että päätöksentekoon voivat osallistua vain ne joilla ei ole perhettä ja jotka ovat eläkkeellä tai muuten vain hommissa, joita voi tehdä vasemmalla kädellä.
Tämä kaupunki on todella muuttumassa Floridaksi, ikä-cityksi. Nyt myös päätöksenteon osalta.
Osku Pajamäki
5. joulukuuta 2006 kello 17.54
Surullista, että Helsingin kunnallispolitiikka on luisumassa yhä kauemmaksi nuorista aikuisista. Itse taistelen jatkuvasti saman ongelman kanssa, kuin Tuomas.
Tuomas teki rohkean ratkaisun, joka on varmasti henkilökohtaisella tasolla oikea. Tuomaksen poisjäänti on jälleen yksi osoitus vallan keskittymisestä niille, joilla on entiten aikaa.
Olen Oskun kanssa samaa mieltä ikäihmisten vallasta. On surullista, että helsingissä kunnallispolitiikkaa voi tehdä vain puolueilla työskentelevät, kansanedustajat tai eläkeläiset.
Itse aion vielä ainakin yrittää taistella oikeita töitä tekevien nuorten aikuisten äänen kuulumisen puolesta!
Laura Räty
5. joulukuuta 2006 kello 20.42
Lauralle: on meitä oikeita töitä tekeviä vielä jäljellä kunnallispolitiikassa Helsingissä. Ainakin molemmat kaupunginhallituksen varapuheenjohtajat ovat töissä muualla kuin puolueissa tai eduskunnassa: minä VR:llä ympäristöpäällikkönä ja Sirkka-Liisa Vehviläinen (sd) liikunnanopettajana.
Otto L.
7. joulukuuta 2006 kello 9.21
Jonkunlainen muutos olisi paikallaan. Itse kieltäydyin kunnallisvaalien jälkeen kaupunginhallituksen varajäsenyydestä juuri tuon mahdottoman yhtälön vuoksi, koska haluan paneutua asioihin kunnolla ja tehdä päätökset huolella harkiten, silloin kun kokouskutsu tulee.
Muistan, että monet miettivät tarkkaan millaisen luottamuksen kykenevät kantamaan ja etenkin nuorten aikuisten kanssa pohdimme omaa rajallisuuttamme. Samalla pohdimme, miten monessa paikoin työt on kuitenkin tehtävä, vaikka työntekijä on luvallisesti kokouksessa. Kuten tiedämme sijaisjärjestelyt ontuvat valitettavan usein ja harva halusi kaataa omia töitään toisten niskaan saatikka tehdä ylitöitä, jotta hommat tulee hoidetuksi.
Minä alan kyllä pikku hiljaa kallistumaan siihen, että ainakin Helsingin kunnallispolitiikassa pitää pohtia, kuinka perheen, työn ja politiikan teon aikaongelma ratkaistaan. Jotta vastuullinen politikointi on mahdollista elämän tilanteesta huolimatta ja demokratia turvataan suunnan pitää olla ammattimaisempi.
7. joulukuuta 2006 kello 12.43
Ymmärrän niin Heli Puuran kuin Tuomas Rantasen henkilökohtaiset ratkaisut ja luopumisen tuskan. Kaupunginhallitus itsessään teettää jo melkoisesti töitä. Sen päälle tulee valtuusto, seurantavastuullesi annetut lautakunnat ja muutkin kunnalliset tai seudulliset tehtävät. Niistä kertyy helposti 15-20h/vk.
Näihin tehtäviin liittyy myös melkoinen määrä erilaisia yhteydenottoja ja kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Näihinkin yhteydenottoihin/kutsuihin pitää jollainlailla reagoida, ainakin osaan. Jos tätä epävirallista puolta ei myös hoida kohtuullisesti, niin annat helposti sen kuvan, etteivät kaupunkilaisten, työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden asiat sinua kiinnosta.
Itsekin olen yksityispuolella (it-ala) töissä ja onneksi esimieheni ymmärtävät luottamustoimieni vaativuuden, mutta kyllä tässä on jatkuva stressi poissaolotuntien takaisin tekemisessä. Palkattomana näitä luottamustoimiin liittyviä menoja ei sentään ole varaa tehdä.
Toisaalta on muistettava, että näihin luottamustoimiin ei kenenkään tarvitse pakosta ryhtyä. Yleensähän näihin ihan itse pyritään. Eikä politiikka saa hallita liikaa elämää, joten se luopuminenkin jostain tehtävästä on ihan tervettä.
Jouko Malinen
kh:n jäsen
14. joulukuuta 2006 kello 12.32
Itsekin onnittelin Rantasta miehekkäästä päätöksestä. Jälkeenpäin jäin miettimään, että näinhän se menee: kun isä jättää luottamustoimet perheen vuoksi, häntä onnitellaan lämpimästi. Se on erikoista. Jos äiti ottaa vastaan tuollaisen luottamustehtävän, häntä paheksutaan eikä eroaminen tehtävästä nostata mitään kiitosmyrskyjä.
Silti Rantasen päätös on miehekäs. Hänen lapsillaan on vain yksi lapsuus ja yksi isä.