Blogit

Helsingin valtuusto vietti vuoden viimeisen kokouksen jälkeen pikkujoulua. Ajattelin tarjota aluksi kännykkäkameralla tehdyn kuvareportaasin illan kulusta. Ja lopuksi haikeita uutisia.

Pukki oli muuten antelias valtuutetuille tänä vuonna. Kaikki saivat soman pienen lahjan.

Pikkujoulu alkoi sitrushaudutetulla ahvenella ja punajuuricarpacciolla sekä jatkui poron paahtopaistilla ja puolukka bavaroisella. Palan painikkeeksi kulauteltiin Sancerre La Chantellenie’ta ja Chateau des Annereaux’ta.

Illan ohjelmisto kaupungintalossa oli huippuluokkaa: esiintyjänä lavalla kävi muun muassa Anna-Mari Kähärä , joka reippaassa sibbohengessä veteli muun muassa Ikävä omia maita -biisin.

Itse jouduin mediaraadin puheenjohtajaksi arvioimaan valtuutettujen itse järjestämää ohjelmaa.

Mukana oli muun muasssa perinteisesti jo toista kertaa legendaarinen laulu- ja soitinyhtye Paula & the Boyz. Tosin tällä kertaa Paula K, Jussi P, I-C B, Pekka K ja Pekka S olivat taipuneet akrobaattiseurueeksi.

Esiintyjistä jäivät mieleen erityisesti Sanna Hellströmin sirkusakrobaattipelle (1. palkinto) ja Paavo Arhinmäki (lehdistön extreme-ihannetyttö), joka vetäisi lavalla 15,5 lasillista kolajuomaan runsaassa kolmessa minuutissa. Varma tieto kertoo, että juomingista kuvatusta videopätkästä valmistellaan paraikaa YouTube-versiota.

Esitysten jälkeen väkeä vietiin tanssilattialle. Tiina Kaarela uhkasi laittaa blogiinsa, että Huhtasta vietiin valssiin kuin ööö… tomaattia, tai jotain : o)

Illan mittaan Hellströmin voitonmalja täytettiin juomalla, jota nautittiin ja nautittiin ja nautittiin. Niin, ja nautittiin:

Ja lopuksi lupaamani haikea uutinen. Kaupungin valot sammuu tänään lopullisesti. Ei auta, vaikka Osmo S. tunnusti lukevansa Valoja ainoana Hesarin blogina. Eikä auta sekään, että tuore reservin luutnantti Heikki K. yritti Kalevankadulla aamuneljältä vielä vedota toimittajan isänmaallisiin tunteisiin.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta. Moikataan kun tavataan.

Hyvää joulua!

PS. Mietin pitkään, mikä olisi sopiva Kaupungin valojen lopetuskuva. Paula & the Boyzin esityksen jälkeen ei tarvitse. Hyvä naiset ja herrat: ylipormestari Jussi Pajunen. Kädet tukevasti kaupungintalon kamarassa.

Helsingin valtuusto kokoontuu keskiviikkona vuoden viimeiseen kokoukseen. Eniten keskustelua herättävät varmasti Hanasaaren A-voimalan purkaminen ja kaupunginhallitusten jäsenten valinnat. Demarit vääntävät lisäksi tiukasti siitä, kenestä tulee valtuustoryhmän uusi ryhmyri.

Kokouksen jälkeen syödään ja pidetään hauskaa perinteisellä kaupunginvaltuuston puheenjohtajan illallisella.

Valtuustokausi on nyt puolivälissä. Ryhmissä käydään varmasti myös läpi kulunutta kahta vuotta ja mietitään tulevia.

Nykyinen valtuusto on kokoontunut 42 kertaa. Pakko myöntää, että olen ollut läsnä joka ikisessä kokouksessa. Huh.

Mieleen tulee Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille. Siinä hypertietokone Deep Thought pohti 7,5 miljoonaa vuotta elämän tarkoitusta. Vastaus oli 42.

Linnunradan käsikirja olisi muutenkin hyödyllinen opus valtuutetuille. Valtuustokeskusteluja kuunnellessa kun kaipaa usein Adamsin kuvaamaa korvakäytävään asetettavaa verijuotikasta, Baabelin kalaa.

Päivän Hesari tietää kertoa, että rakkauden kielen taitaja Tommy Tabermann on lähdössä demareiden ehdokkaaksi Uudellemaalle. Asiasta on tarkoitus kertoa tarkemmin ensi viikolla.

Yhden palstan uutisen mukaan ”Sdp:n sisäpiiristä arvioitiin, että Tabermann tuo uutta väriä puolueen osin harmaaseen ehdokaskaartiin”.

Osin harmaaseen? Ilmaisu on kyllä kaikkien oksymoronien äiti.

Onhan se toki jollain lailla sympaattista. Siis se, että punaiset hakevat apua viralliselta kiintiövärilliseltä.

Pekka Niskan hakemus pystyttää lavatanssipaikka vanhan makasiinin raunioihin on paraikaa kiinteistölautakunnan käsittelyssä. Niska suunnittelee tulipalossa säilyneen makasiininosan kunnostamista ja lasiterassin rakentamista sen kylkeen.

Pekka Niska tunnetaan kuntoilun ja terveiden elintapojen ystävänä. Pekkaniska-yhtiöllä on muistaakseni oma kiertävä tanssiorkesterinsa, Pekka Niskan pojat.

Niskaa ei näytä pelottavan se, että säilyneen rakennuksen kunto on heikko, ja seiniä lukuun ottamatta kaikki muut osat pitää uusia ja korjata. Rahaa kuluu yli 2,5 miljoonaa euroa.

VTT:n mukaan pystyyn jäänyttä tiiliseinän osaa ei voi enää käyttää kantavana rakenteena. Lisäksi palossa olleita tiiliä ei voisi huonon pakkaskestävyyden vuoksi hyödyntää julkisivurakenteena.

On mielenkiintoista nähdä, meneekö Pekka Niskan hakemus heittämällä läpi Helsingin byrokratian. Lavatanssilla on ymmärtääkseni hurja määrä ystäviä, jolloin Musiikkitalon kylkeen tulevasta tanssimakasiinista voisi tulla huippusuosittu.

Olen kuitenkin ollut myös ymmärtävinäni, että ihan kaikki helsinkiläiset päättäjät eivät olisi vielä valmiit nielemään sitä, että Helsingin paraatipaikalle tulisi yksityinen tanssilava.

Asiasta on paha mennä sanomaan juuta eikä jaata, kun ei tiedä, mitä muita vaihtoehtoja on pohdittu.

Vai onko pohdittu lainkaan? Jälleen kerran?

Tämä ei ole mikään mediablogi, joka kurkkii toimittajien hohdotonta elämää Sanomatalossa. Teen nyt ainoan poikkeuksen.

Lienee luettavissa Helsinki-aiheiseksi kaupunkiuutiseksi se, että kaupunkitoimituksen esimies Kaius Niemi on nimitetty Helsingin Sanomien toimituspäälliköksi. Toimituksemme uusi vetäjä valittaneen lähiviikkoina.

Onnea Kakelle, L maistui oikein savuiselle.

Yleisön usutuksesta pistän vielä toimituksemme fläppitaululla olevan nykyisen johtokaksikkomme kuvan alle.

Kuva ja grafiikka: Jarmo Huhtanen / HS

Esimies Kaius Niemi (vas.) ja uutispäällikkö Riikka Venäläinen.

Helsingin kaupunginhallituksen enemmistö päätti maanantaina, että Hanasaaren A-voimala on purettava. Vihreät ja demareiden Osku Pajamäki olisivat halunneet vielä selvittää, olisiko rakennukselle löytynyt muuta käyttöä. ”Tuntui typerryttävältä, että päättäjille tarjotaan vain yksi vaihtoehto, josta valita”, Pajamäki ihmetteli.

Niinpä.

Uskoisin mielelläni kaupunginjohtaja Jussi Pajusen väitteen, että voimalan säilyttäminen on teknisesti hyvin vaikeaa. En vain ymmärrä, mihin väite perustuu. Voimalan säilyttämistähän ei ole lainkaan selvitetty. Eikä kaupunginhallituksen enemmistö syystä tai toisesta halua edes selvittää.

Purkamista olisi paljon helpompi perustella, jos A-voimalan mahdollinen uusiokäyttö olisi ensin kunnolla tutkittu. Asian selvittäminen olisi tyylikäs vaihtoehto ja vähintäänkin kohtuullista. Ettei vain olisi sellainen pelko ilmassa, että voimalalle löytyykin käyttöä? Silloinhan Hanasaareen mahtuisi muutama kerrostalo vähemmän ja alueen arkkitehdeille tulisi lisätöitä. Kauhistus sentään.

Vihreiden Tuomas Rantanen kertoi sunnuntaina iltapäivällä, että hän luopuu kaupunginhallituksen jäsenyydestä ja jo sovitusta kansanedustajaehdokkuudesta.

Hän on lyhyen ajan sisällä jo toinen poliitikko, joka sanoo suoraan, että aika ja energia eivät riitä leipätyön lisäksi kaupunginhallitustyön kunnolliseen hoitamiseen. Samoilla linjoilla oli myös demarien Heli Puura, joka luopui kaupunginhallituspaikasta yhden kaksivuotiskauden jälkeen. Mieleen tulee väkisin muun muassa Minerva Krohnin (vihr) väläyttelemä ajatus siitä, pitäisikö joitakin Helsingin johtavia luottamustehtäviä kehittää ammattimaisempaan suuntaan.

Rantasen luopuminen on menetys ainakin vihreälle ryhmälle. Helsingin luottamusmiesjohdolle on tyypillistä, että puoliympyräpöydän ääressä samaistutaan virkakoneistoon. Rantasen lähtö ei ainakaan vähennä tätä suuntausta.

Kuka sitten Rantasen tilalle kaupunginhallitukseen? Itse asiassa vaihtoehtoja on erittäin vähän, jos halutaan pitää kiinni tasaisesta sukupuolijakaumasta. Vihreiden lienee valittava kaupunginhallitukseen miespoliitikko.

Vihreiden valtuustoryhmästä jää valinnanvaraksi vain Afrikkaan kadonnut Pekka Haavisto, eduskunnasta katoava Osmo Soininvaara ja kaupunginhallituksessa Rantasen varajäsen Kimmo Helistö. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä arvatakseen, kuka valitaan.

Keskustan kansanedustaja Mari Kiviniemi on ottanut kantaa Helsingin ja Sipoon väliseen rajakonfliktiin:

”Keskustan tavoitteena on, että nykyinen hallitus päättää asiasta. Parasta olisi, että liitos tapahtuisi Helsingin esittämässä alkuperäisessä laajuudessa.”

Kiviniemi on nykyään Helsingin kaupunginvaltuutettu, jos se on joltakulta päässyt unohtumaan. Ei pidä hävetä, jos valtuutettu Kiviniemi on unohtunut: sen verran matalalla profiililla hän on valtuustossa toiminut. Profiiliaan Kiviniemi nosti lähinnä silloin, kun töölöläinen kiipesi puhujapönttöön vastustamaan Töölön tulevaa asunnottomien palvelukeskusta.

Keskustan johtoon kuuluvan Kiviniemen kannanotto Sipoo-kiistassa on kiinnostava, koska hän käyttää samoja perusteluja kuin Helsingin johto.

Voisiko keskustavetoinen hallitus päättääkin liittää Sipoosta Helsinkiin isomman kaistan kuin selvitysmies Pekka Myllyniemi ehdottaa? Hallituksella lienee siihen täysi valta ja ilmiselvästi joidenkin keskustalaisten johtohenkilöiden tuki.

Julkisuudessa ei ole tullut esille se, että kuntaministeri Hannes Manninen viestitti torstain tiedotustilaisuudessa kuin ohimennen, ettei rajansiirroissa ole mitään kummallista: nykyinen hallitus on tehnyt jo neljä vastaavaa siirtoa. Manninen myös nosti oma-aloitteisesti esille pääkaupunkiseudun asuntojen korkeat hinnat.

Toistaiseksi Helsingin poliittisesta kärjestä vain demarien Maija Anttilalla on ollut kanttia arvostella julkisesti Myllyniemen ehdotusta liian varovaiseksi. Juttelin asiasta taannoin Anttilan kanssa, ja hän muun muassa ihmetteli sitä, ettei suuri Granön saari kuulu Myllyniemen esityksessä Helsingille. Kysymys on hyvä, koska Helsinki omistaa Anttilan mukaan saaresta yli puolet.

Mahtaako Myllyniemen esitys olla sittenkään riittävä vaikuttaakseen Helsingin asuntojen hintoihin ja paljon puhuttuun yhteiskuntarakenteen eheyttämiseen? Ja jos ei ole, niin mitä järkeä on vesittää hanke, jota kuvataan valtakunnallisesti tärkeäksi?

Hannes Manninen luovuttaa Pekka Myllyniemen selvityksen Sipoon valtuuston puheenjohtajalle Kristiina Lyytikäiselle, Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajaselle ja Helsingin hallintojohtaja Eila Ratasvuorelle.

”Paskat laista, ottakaamme naapurin maista”, toitottivat sipoolaiset keskiviikkona Helsingin Senaatintorilla. Voin vain kuvitella, mitä Sipoon toreilla ja turuilla toitotetaan nyt, kun suuri selvittäjä Myllyniemi on vihdoin puhunut.

Sisäministeriön järjestämä tiedotustilaisuus Myllyniemen raportin luovutuksesta oli torstaina kyllä kuntatoimittajalle angstinen kokemus. Yleensä toimittajia ei saa kuntatilaisuuksiin kuin lievällä väkivallalla, mutta nyt sai taistella elintilasta kynsin ja lehtiöin.

Tiedotustilaisuuden ahtaudessa mieleeni tuli vanha sibbonkorpelainen sananlasku:

”Om du är tillräckligt stark,
rövä bara grannens mark.”

Kuntaministerin Kirkkokadulla tarjoamat pullat olivat muuten poikkeuksellisen tuoreita ja suussa sulavia.

Helsingin valtuuston kokous meni keskiviikkona käsikirjoituksen mukaan: paljon mölyä tyhjästä. Illan anti: Helsingin valtuusto halajaa edelleen Lounais-Sipoota ja kaupungin työntekijät saavat jatkossakin marlborottaa ja camelittaa työajallaan.

Kuppilakeskusteluissa paljastui uutispommin tapainen. Helsingin kaupunkipolitiikassa on jo viikkoja huhuttu, että demariryhmän nykyinen puheenjohtaja Maija Anttila saa haastajan, kun demarit päättävät kahden viikon kuluttua vetäjästään.

Huhu vahvistui tiedoksi valtuuston kuppilan sohvanurkkauksessa, kun nykyinen varapuheenjohtaja Kai Kalima kertoi yllättäen pyrkivänsä ryhmänsä johtoon.

Kalimaa ei ainakaan vellihousuisuudesta voi syyttää, sillä Hakaniemen rautarouva antaa kovan haasteen kelle hyvänsä. Anttilan asemasta kertoo se, ettei hänelle ole tahtonut löytyä haastajaa. Demariryhmä hakee kuitenkin tällä hetkellä suuntaansa niin vahvasti, ettei kukaan tiedä, miten ryhmänjohtajan valinnassa käy.

Yksi kuppilakeskustelujen aihe oli myös Jouko Malisen taannoinen blogikommentointi kesken kaupunginhallituksen kokouksen. Malisen kommentointi näyttää järkyttäneen ainakin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Jan Vapaavuoren mielenrauhaa. Tapahtuma jää epäilemättä suomalaiseen blogihistoriaan.

Kuppilassa oli vaihteeksi tarjolla raparperijäätelöä. Huikea annos maistui kielellä kuin ikijään puraisu.