Vaikka Roskilde on ohi ja juhlittu, on pienen summauksen paikka. Pääsen asiaan vasta nyt, koska pari päivää hujahti maanantaina iskeneen festariflunssan potemisessa. Sellaista sattuu, kun elää hieman tavallista vitamiinittomammalla ja ohrapainotteisemmalla kuurilla ja maistelee ihmisten kanssa samoista mukeista.
Festivaali oli tänä vuonna aivan mahtava, vuoden parhaani toistaiseksi. Oli niin kivaa, että vieläkin itkettää. Kaunista ja helteistä oli koko viikonlopun. Loistavaa musiikkia yllin kyllin.
Esityksistä minua ilahduttivat erityisesti uskomattoman kaunista musiikkia taidolla ja lempeydellä esittänyt Fleet Foxes, suureellisen lempeyden todelliset messiaat – Coldplay, ihastuttavimmista ihastuttavin ja terhakoista terhaikkain – Lily Allen, Skotlannin ylpeät työläiset Glasvegas sekä viikonlopun parhaalla tanssi- ja limbokeikalla säväyttänyt Friendly Fires. Eikä sitä Faith No Morea voinut tälläkään kertaa olla rakastamatta. Suosittelen kuuntelemaan kaikkia edellä mainittuja myös levyiltä.
Lupasin palata ruoka- ja juomateemaan. Teen sen nyt.
Muutama viikko sitten Provinssirockissa tuli syötyä festarialueella raakoja kalapuikkoja ja hirvittävää, ties mistä tehtyä tusinakebabia. Vaikka nirsoilu ei kuulu tapoihini, ruoka jäi kesken. Elin nesteen voimalla. Kokeilemieni ruokakojujen annoksista maistuivat läpi kiire ja rahastus. Ruoka oli kallista halvimpiin aineksiin verrattuna.
Roskilde helli ruoan ystäviä. Söin joka päivä uskomattoman hyvin. Kuninkuuskojuksi muodostui iloisia Roskilden hippejä jo yli 20 vuotta ruokkinut kasvismekka Den Gyldne Bønne, jossa sain toiveestani samaan annokseen sekä falafeliä että rapeita kasvispihvejä sekä tietysti perunasalaattia, oliiveja ja sen sellaista.
Elämää suurempaa ruokaa ja jumalan puhetta, Den Gyldne Bønne. Kuva: Aleksi Kinnunen
Sain myös erinomaista thairuokaa:
”Tofu box”
Siirrytään tanskalaisiin juomatapoihin. Ystäväni tiivisti olennaisen Roskilden vieraitaan hellivästä juomakulttuurista (Roskildessa saa kuljeskella muki kädessä alueella vapaasti) näin: ”Mieluummin mä täällä dokaan kuin jossain Merimaan häkissä.”
Viittaus Ruisrockin promoottori Juhani Merimaahan oli tässä yhteydessä ilmeisesti tarkoitettu synonyymiksi Roskilden kanssa samaan aikaan järjestetylle Ruisrockille – joka taas sai luvan symboloida koko ikävää suomalaista kaljakarsinakulttuuria, joka ei sovi rockfestivaalien vapaan flaneerauksen luonteeseen.
Neljä tapaa nauttia olutta Roskildessa:
Kymmenen Tuborgia kerralla.
Viisi Tuborgia kerralla.
Tarjoilija tulee kysymään viereen kesken keikan, että kelpaisiko kylmä olut?
Käy se näinkin.
Jos Roskilden festivaalin ilmat olivat parhaat 33 vuoteen, ilahdutti myös se, että väkeä saapui yhtä paljon kuin viime vuonna. Se tarkoittaa, että hyväntekeväisyysjärjestöllä jää rahaa jaettavaksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhrien auttamiseen.
Roskilden festivaali järjestetään ensi vuonna 1.-4.7. Silloin festivaali viettää 40-vuotisjuhlaansa. Olen raapustanut omalle toivelistalleni lavoille kuulemma palailevan Portisheadin ja Daft Punkin. Myös Blur, jonka alkuperäismiehistön yhtä ensimmäisistä paluukeikoista Glastonburyssä The Guardian hehkutti täysien pisteiden arvoisesti, olisi enemmän kuin toivottu.
Päätän Roskilde-raportointini kesäniiskutuksesta huolimatta viime viikonlopun lämpöä hehkuviin tunnelmakuviin, sinne jonnekin Arena-teltan ja ruskettuneiden ihmisten kupeeseen, valtaville ruohokentille, maailman parhaan musiikin ja Själlannin hyväilevien ilmojen tykö.
