Blogit

Juhlittu on, ja mitä voin sanoa? Helposti ja odotetusti kesän paras kokemani kotimainen festari ja paras kokemani Flow (vain ensimmäinen kuudesta jäi minulta väliin).

Kaikki oli hyvää ja kaunista: musiikki, seura, alue, sää, ruoka, juoma.

Palvelut pelasivat tosi hyvin, ainakin näin miesten vessojen käyttäjän näkökulmasta. Yleisöennätyksestä huolimatta ei tuntunut yhtään liian ruuhkaiselta. Sain ruokaa ja juomaa helposti.

Lukija kaipasi keskustelupalstalla arviota Nitin Sawhneysta.

Oli ihan hyvä. Oikein osaavaa, mm. intialaisilla ja tanssimusiikkisävyillä koristeltua, sellolla, huilulla, perkussioilla ja akustisella kitaralla – ja yllättäen drum’n'bass-beatboksauksella – esitettyä rapeaa lennokkuutta. Sawhneyn monipuolinen pitkä ura kuulsi läpi.

Herra Sawhney ilmeisesti kuvassa taaempi.

Tämän vuoden Flow’n ohjelmisto oli, kuten viesteistäni on voinut päätellä, itselleni erittäin mieluinen. Jokaiselle päivälle riitti odottamiani ulkomaisia lempiyhtyeitä ja -artisteja, joiden esiintyminen yhden viikonlopun aikana melkein omalla kotiovella ja tavattoman kauniissa ympäristössä tuntui Suomen oloissa unelmien täyttymykseltä.

Eniten vaikutuin Kraftwerkin sydämellisestä ja nostalgisesta maailmanluokan insinöörinaksutuksesta, Vampire Weekendin lahjakkaasta, charmikkaasta ja suvereenista indie-kisailusta, Grace Jonesin todella hienosta yöllisestä tunnelmoinnista sekä – itselleni ehkä yllättäen – Fever Rayn pysäyttävän komeasti jytisseestä unenomaisuudesta.

Ilahduttavia olivat myös sopivan häpeilemättömästi esiintynyt kotimainen indievalio Cats on Fire (laulaja Mattias Björkas heilui ylväästi kuin nuori Jarvis Cocker tai, no, se Morrissey), odotetun hyvä DFA-kulmakivi The Juan MacLean, takuutaidokas Final Fantasy, lähempää perehtymistä vaativa kenkiintuijottelijatulokas The Big Pink, alati huimemmin vyöryttävä Joensuu 1685, aina vakuuttava Regina sekä täydellisesti iltapäiviin istuneet Hypnotic Brass Ensemble ja Ricky-Tick Records Sound Bash. Lily Allen oli tietty ihana ja viihdyttävä.

Cats on Firen Mattias Björkas heilui hyvin.

Flow on siitä ihmeellinen suomalainen musiikkitapahtuma, että minne ikinä alueella meni, aina törmäsi hyvään ja kiinnostavaan musiikkiin. En ehtinyt juuri lainkaan klubeille, vaikka olisin mielinyt. Erityisesti Kode9, jonka keikalta kantautui sekopäisen innostuneita viestejä “dubstep-ekstaasista”, olisi kiinnostanut.

Sunnuntain riehakkaimmat bileet koin yllättäen pressitilassa, jonne menimme etsimään televisiota. Berliinin satasen finaali oli pakko nähdä. Onneksi oli Ylen Areena ja toimiva nettiyhteys. Boltin epätodellinen juoksu pani karjumaan. Jamaikalaisille siis hyvä viikonloppu sekä Flow’ssa että Berliinissä.

Ihanaa, Bolt, Ihanaa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy, ainakin omalta osaltani, tämä festarikesä. Sopivasti onkin kaksi päivää tässä satanut ja tuntunut syksyiseltä. Kiitos seurasta ja kuulemiin!

Ja jos saa vielä esittää toiveen, toivoisin ensi vuoden Flow’hun lavoille kuulemma palaavaa Portisheadia.

Flow-esiintyjiä ylhäältä alas: The Juan Maclean, Lily Allen, Final Fantasyn Owen Pallett, Jenny Wilson ja Fever Ray. Kuvat: Aleksi Kinnunen

Nyt se sitten nähtiin, mitä vähän odoteltiin. Vaihtelevien sääolojen jälkeen Flow’ssa alkoi lopulta sataa – ja alue muuttui täyteen keltaisia täpliä.

Helsingin Sanomat nimittäin tarjoaa festarivieraille keltaisia sadeviittoja. Näky on hauska.

Sateen jumalattarena toimi ruotsalainen Jenny Wilson, joka esitti keikkansa lupulla mainion, saksofonin törähdyksillä ryyditetyn version Let My Shoes Lead Me Forwardista. Aurinkolaseihin sonnistautuneet hipsterit tanssivat kuin viimeistä kesäpäivää, koska biisin aikana pelottavan tummat pilvet hilautuivat päälavan takaa esiin.

Tänään täällä tehdään festivaalin yleisöennätys, kun paikalla on noin 12 000 ihmistä. Pari sataa lippua on kuulemma vielä ovella, jos viime hetken ryntäys Lily Alleniin kiinnostaa. Voin suositella myös myöhemmin illalla esiintyvää, viuluviikari Owen Pallettin Final Fantasya.

Ja lisätään vielä, että samassa alkoi taas porottaa. Keltaiset täplät harvenevat.

Täällä taas ollaan, upean Flow-festivaalin viimeinen päivä on lähtenyt käyntiin.

Grace Jones oli eilen pelottava yöntumma amatsoninainen. Hieno, tunnelmallinen keikka. Ja ne reidet, joilla olisi voinut kuristaa kaltaisiani hinteliä miehiä.

The Juan Macleanin lähemmäs puolituntinen versio Happy Housesta oli komea.

Parhaillaan päälavalla soittavat letkeää ja älyttömän hyvältä kuulostavaa jatsiaan kotimaisen Ricky-Tick-yhtiön kantavat voimat. Aiemmin telttalavalla tunnelmoi kehuttu kotimainen Vuk, joka toi hieman mieleen seuraavaksi päälavalla esiintyvän Jenny Wilsonin, jos tämä olisi kotoisin Laatokan Karjalasta ja soittaisi polkuharmonia. Päälavan korkanneessa Jupiter Soul Revueessa kuultiin niin Tuomoa, Niko Ahvosta kuin Emma Salokoskea, joka esitti yhtyeen kanssa Quintessenceä. Jos joku vielä bändin muistaa, Salokoski kommentoi lavalla.

Sää oli eilen loistava, eikä tänäänkään voi valittaa. Oli nimittäin luvattu sadetta, mutta kun juttelin äsken festivaalin päämies Tuomas Kallion kanssa, hän hertoi, että iltaa kohti pitäisi kirkastua. Saamme siis toivottavasti hyppiä Lily Allenin tahtiin ilta-auringossa kylpien.

Juuri nyt aurinko porottaa lämpimästi. Pilvet näyttäisivät vähenevän.

Yöllä oli kuulemma myrskynnyt, ja Kallio oli käynyt omatoimisesti kiinnittelemässä paikoilleen tuulen irti repimiä päälavan ja portin banderolleja.

Festivaalipäällikkö oli samaa mieltä kuin minäkin. Kaikki on sujunut todella hyvin.

Sain myös kuulla uusia käänteitä huvittavasta suomalaisesta saagasta nimeltä kansallinen alkoholipolitiikka. Vaikka ikäraja Flow’hun on 18, alueella on kuulemma pakko olla kalja-aitauksia, jotta niitä karttavia ihmisiä voitaisiin varjella viinan kiroilta. Ihmeellistä tämä meininki. Toisaalta ravintola-alueet on suunniteltu täällä niin mukavan suuriksi ja lavalta toiselle jatkuviksi, että haittaa ei ole syntynyt meille oluen ystävillekään.

Saunapihaa hallinnoi tänään suosittu We Love Helsinki -kollektiivi. Äsken jaloviinapullot oli jo korkattu, ja ensimmäiset siellä jo tanssahtelivat. Olen aiemmin suhtautunut leirin pikkuvanhaan menoon hieman skeptisesti, mutta auringossa istuskelu ja rupattelu Annikki Tähden, Viktor Klimenkon ja Tapio Rautavaaran musiikin tahdissa oli ihan mahtavaa.

We Love Helsinki -jengi hallinnoi sunnuntaina Saunapihan lavaa iskelmä (vai jaloviina) ohjenuoranaan. Kuva: Aleksi Kinnunen

Sunnuntai alkoi letkeän rytmittelyn tahdissa.

Seun Kuti soittaa afropoppiaan parhaillaan päälavalla. Keikan alku myöhästyi, koska yhtyeen vaatteita oli ilmeisesti jäänyt lentokentälle.

Kesäisiä, kauniita, onnellisen näköisiä ihmisiä valuu tasaisena virtana ohi viehättävän ruokakujan, joka tarjoilee uskomattoman hyviä ruokia.

Kun ilma on mitä parhain, mitäpä tässä muutakaan kuin kehumaan. Kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, tuntuvat olevan yhtä mieltä: Flow on tänä vuonna ihan maailmanluokan festivaali. Kaikki toimii. Alue näyttää huippuhyvältä. ihmisiä on paljon, mutta ei tunnu liian ruuhkaiselta. Musiikki on kutakuinkin parasta mahdollista. Rakastan Helsinkiä tällaisina viikonloppuina.

Söimme juuri erinomaisia Nakki-ruokakojun lihapullia ja nyt kahvittelemme eilen hyväksi todetun äärisympaattisen Aaltopelti-kahvilan jälkiruoilla. Sortseissa istuskellaan sohvilla ja kuunnellaan Kutia.

Hypnotic Brass Ensemble, tuo “New Yorkin (vai Chicagon) Retuperän VPK”, kuten ystäväni hauskasti määritteli, oli aika täydellistä musaa lämpimän iltapäivän oluensiemailuun.

Ilta tiivistyy loppua kohti. Luvassa on pahasti päällekäin menevät White Lies ja Jazzanovan liveyhtye. Löytyy Kode9:n dubstepiä ja The Juan Macleanin upeaa eeppistä partadiscoa.

Ja kyllä, kävimme alueelta löytyvässä puulämmitteisessä saunassa ja jäädyttimien ylläpitämässä avannossa. Riisui ja rentoutti turhasta pönöttämisestä, jos sellaista oli koskaan ollutkaan.

Loistavien musiikkiesitysten välissä sopii ottaa löylyt ja sujahtaa avantoon, kuinkas muutenkaan.

Randy Barracuda ja Mesak järjestivät suomalaiskansalliselta näyttävän dj-ottelun ties minkä kyhäelmän päällä.

Jori Hulkkonen valmistautui keikkaansa Saunapihan lavan takana.

Flow’ssa riittää viehättävää nais- ja mieskauneutta.

Flow-festivaaliaamuihin liittyvistä brunsseista on kehkeytynyt viime vuosina jonkin sortin olennainen osa juhlaa.

Mikäpä nimittäin parempaa: tällätä heti herättyä kahden tunnin yöunien jälkeen piknik-liinan, kylmän skumpan ja vastapaistettujen croissanttejen sekä ystävien kanssa johonkin Kallion suojaisista nurmikoista, Torkkelinmäelle tai Tervasaareen siristelemään silmiä ja heräilemään. Siitä sitten omaan tahtiin Suvilahteen.

Tänä vuonna piti mennä brunssille Pääskylänrinteeseen, mutta löysin itseni Siltasen kehutulta aamiaiselta. Cava ja tunnelma olivat rapeita. Aurinko porotti kuumasti terassille ja leppoisa dj-musiikki soi. Flow-meininkiä aamusta asti.

Siltasen rapeatunnelmainen aamiainen herätti kivasti.

Myös Helsingin kaupunki järjesti Flow-alueen kupeeseen brunssin, jonka tarkoituksena oli perehdyttää kaupunkilaisia tulevan asuinalueen suunnitelmiin. Tapahtuma vaikutti Facebook-kutsun perusteella suositulta.

Uskoisin, että Ateljé Finne -ravintolan ilmeisesti kaupungin piikkiin tarjoama aamiainen kiinnosti enemmän kuin “osallistuminen alueen väliaikaisten toimintojen ideointiin”, joka sekin tietysti kiinnosti meitä aktiivisia kaupunkilaisia. Ehkä.

Sää Suvilahdessa jatkuu verrattomana! Aivan kuten pari viikkoa sitten Ankkarockissa, eilen piti sataa, mutta ei satanutkaan.

Nyt ihmettelemään ylivertaisen taitavaa Rubikia, sitten saunaan ja avantoon, Hypnotic Brass Ensemble sekä Randy Barracudan ja Mesakin dj-battle, joka kuulemma järjestetään jossain täällä alueella sijaitsevan betonisen hökötyksen päällä kello kuusi.

Vampire Weekend oli eilen aivan loistava.

HS:n verkkokeskustelussa nimimerkki Matin mukaan olen “markkinavoimien sokaisema”. Vastaan: en ole. Olen rakastunut ja onnellinen eilisestä esityksestä. Makuja on monia. Näppituntumalta toiset ovat pitäneet suuresti Vampire Weekendin iloisesta ja tarkasta mekastuksesta. Toisten mielestä esitys oli vaisu.

Täällä Suvilahdessa on lauantai, aurinko porottaa täysillä ja Regina (“onks teillä krapula” kysyy pitkissä keinoripsissä esiintyvä laulaja Iisa Pykäri) esittää nauhalta tulevien Kauppatorin lokkien säestämänä upeaa Tango merellä -kappaletta. Paljasjalkaiset, tyylikkäät ja raukeat ihmiset nautiskelevat kylmää siideriä täällä kauniilla alueella.

Tämä alue muuten toimi eilen oikein hyvin. Päälavan siirtäminen nykyiselle paikalle oli fiksu veto. Suomen oloissa pakolliset kalja-aitaukset toimivat nekin. Esimerkiksi päälavalta pääsee tuopin kanssa telttalavalle.

Tähän piti tulla videoita eilisistä esityksistä, mutta koska niiden lisääminen ei nyt onnistunut, pannaan tunnelmakuvia.

Vampyyriviikonloppu villitsi Flow-yleisön perjantaina. Kuva: Aleksi Kinnunen

Tähän ei Provinssirock pysty. Kahvila Aaltopelti tarjoili nälkäiselle Flow-vieraalle kahvin ja raparperipiirakan vaniljakastikkeella hintaan 2,50 e. Kiitän.

Aika ihana ruotsalainen Frida Hyvönen luukuttaa Flow-festivaalin päälavalla Scandinavian Blonde -kappaletta hyvällä meiningillä. Fridalla oli vielä hetki sitten päässään aurinkolasit, vaikka puolipilvinen sää ei niiden käyttöä varsinaisesti edellytä. Tyylileidi mikä tyylileidi.

Paitsi että juuri nyt ilta-aurinko alkoi porottaa tummahkojen pilvien välistä Sörnäisten rantatien suunnasta. Hyvä!

Tällainen on ollut tämän päivän sää. Kalliossa on vuoroin satanut ja paistanut. Etkopiknik siirtyi sisätiloihin.

Vaikka perjantain musiikillinen ennuste on loistava, samaa ei voi sanoa säästä. Vaikka se on nyt hyvä, todella tummia pilviä kummittelee tuolla jossain B-voimalan takana ja Suomenlahden yllä. Tutkan mukaan saderintama hyökkää tänne jossain vaiheessa.

En valita! Brooklynilainen Vampire Weekend sekä uusiseelantilainen Ladyhawke saavat varmasti tunnelmat nousemaan. Odotettuja esiintyjiä.

Molemmat ovat myös todistetusti Helsingissä. Vierailin äsken hotellissa, jossa ainakin osa Flow’n esiintyjistä majoittuu. Kyselin Vampire Weekendin kosketinsoittajalta ja rumpalilta ensi tammikuussa näillä näkymin ilmestyvästä yhtyeen toisesta albumista, ja hotellin aulassa pörräsi myös Pip Brown eli neiti naishaukka.

Melko vaitonaiset vampyyrimiehet (monet ovat kuulemma erehtyneet luulemaan afropopvaikutteista indierockia soittavaa yhtyettä nimen perusteella gooteiksi) kertoivat käyneensä Levykauppa Äxässä ja Green Grass Recordsissa. Kehuivat.

Toistaiseksi täällä Suvilahdessa on verrattain väljää, mutta odotettavissa on tiivis tunnelma. Lippuja on myyty paljon ja alueen kapasiteetti on kasvanut viime vuodesta parilla tuhannella. Tänään täällä pitäisi olla noin 11 000 hyvän musiikin ystävää.

Frida päätti konserttinsa ihanaan Dirty Dancingiin. Pintandwefall raikaa teltassa, ja kohta päälavan valtaa Amélie-säveltäjä Yann Tiersen. Menen ihmettelemään sitä kalja-alueelle.


Ihmisiä valui perjantaina Helsingin Suvilahteen puolipilvisessä säässä. Kuvat: Aleksi Kinnunen

Saksalainen elektronisen musiikin jättiläinen Kraftwerk avasi Flow-festivaalin Helsingin Suvilahdessa torstai-iltana. Kuvat: Aleksi Kinnunen

Terveisiä Suvilahdesta! Kävin äsken pyörimässä alueella. Valmiilta näytti, vaikka trukit vielä suhahtelivat päälavan edustalla.

Valmiilta on syytä näyttääkin, koska Flow alkaa vajaan tunnin kuluttua, kun ovet aukeavat seitsemältä. Klo 19.45 päälavan korkkaa Aavikko. 20.45 on vuorossa Jori Hulkkosen johtama Acid Symphony Orchestra. Klo 22 puolestaan kunnioitettu ja odotettu, Radio Helsingin Njassan “maailman parhaaksi yhtyeeksi” tänään luonnehtima Kraftwerk.

Kraftwerk kävi päivällä tekemässä soundcheckin. Computer Love, jota ovat viime vuosina versioineet niin Coldplay kuin Glass Candy, näyttäisi päivällä kuullun perusteella kuuluvan ohjelmistoon.

Tämän vuoden yksi erikoisuus alueella on Saunapiha. Flow’ssa on saunottu kyllä aiemminkin, mutta nyt saunateeman ympärille on rakennettu kokonainen oma lava. Se näytti hienolta: valkoinen, lepakkomainen teltta, puupölkkyjä istuimina sekä trukkilavoja, joita päällystää Sanna Annukan Marimekko-kangas.

Parasta tietenkin on, että yleisöllä on mahdollisuus aidosti saunoa ja – mikä älyttömämpää – pulahtaa avantoon. Puilla lämpiävän saunan vieressä on jäähdyttimellä toimiva, keinotekoinen avanto. Aivan mahtavaa. Pyyhkeet siis mukaan! Tosin avausilta torstaina Saunapiha ei ole vielä käytössä.

Pulahda Flow’ssa avantoon!

Näillä pääsee saunan lämmittelyssä alkuun.

Saunapihan musiikki on lavan managerin Juho Kahilaisen mukaan pääosin acidia ja vanhan koulun konemusiikkia. Saunan edustalla esiintyvät muun muassa Randy Barracuda, Jori Hulkkonen, Acid Kings ja A Guy Called Gerald sekä sunnuntaina We Love Helsinki -jengi.

Saunapihaan liittyvät myös Flow’n ensimmäiset ohjelmamuutokset. Jesper Dahlbäckin korvaa lauantaina Tuomas Toivonen, Lil’ Tonyn puolestaan Ender.

Muita peruutuksia ei ole onneksi tiedossa ja show pääsee alkamaan ihan kohta.

Flow-festivaalin päälava oli keskiviikkona harjakorkeudessa Helsingin Suvilahdessa. Kuva: Aleksi Kinnunen

Maailmassa moni asia herättää epävarmuutta, mutta yhdestä tuntuu vallitsevan vahva yksimielisyys – ainakin omassa elinpiirissäni: ensi viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa järjestettävän Flow-festivaalin musiikkikattaus on todella hyvä.

Kuudennen kerran järjestettävän, indierockista klubimusiikkiin ja esimerkikisi Amélie-säveltäjä Yann Tiersenin moderniin pelimannisointiin puikkelehtivan tapahtuman budjetti on kasvanut viime vuodesta kolmanneksen.

Myös festivaalialue on laajentunut. Viime vuonna Flow-alue veti noin 8 000 kävijää, mutta nyt alueelle mahtuu noin 11 000 ihmistä. Torstain Kraftwerkin avauskonsertin kapasiteetti on 6 500.

Päälava on siirretty väljemmälle kentälle jokseenkin samaan paikkaan, jossa lava sijaitsi Pitkä kuuma kesä –festivaaleilla.

Liian pieneksi aiemmin osoittautunut telttalava on nyt entisen päälavan tietämillä Sörnäisten rantatien kupeessa olevan voimalan vieressä. Telttalavan kokoa on myös kasvatettu. Hyvä!

Flow’n paisuminen näyttää tässä vaiheessa ja jälleen kerran onnistuneen. Festivaali on lähes loppuunmyyty kuten viime vuosina on tullut tavaksi. Kolmen ja kahden päivän liput on myyty tai varattu loppuun. Keskiviikkona oli myymättä enää muutama sata päivälippua.

Eniten päivälippuja on myyty sunnuntaille, jolloin esiintyy muun muassa Lily Allen. Julkkispopparin luulisi houkuttelevan paikalle myös muita kuin dubstepin ystäviä.

Flow’n toiminnanjohtajan Suvi Kallion mukaan tapahtuman ”breikkari” eli kannattavuusraja on korkealla, koska Flow panostaa artistikattauksen lisäksi huomattavasti järjestelyihin. Kallio kuitenkin myönsi, että olo keskiviikkona oli helpottunut. Riski kannatti.

Flow’n musiikillinen linja tuntuu edelleen laajentuneen festivaalin ensimmäisistä vuosista, jolloin Flow painotti mustaa rytmimusiikkia, siis esimerkiksi jazzia, soulia ja hiphopia.

Nyt Flow’n linjana on kuulemma “urbaani musiikki”, jossa on klubimusiikin kulmaa, kertoo Flow’n tiedottaja Matti Nives.

Herkkupaloja löytyy jokaiselle päivälle. Yksin hienoja levyjä tänä vuonna julkaisseista artisteista Flow’ssa esiintyy ainakin The Juan Maclean, Lily Allen, Fever Ray, Jenny Wilson, Regina, Cats on Fire, Rubik ja White Lies.

Viime vuonna Flow’n avaus- ja bileilta perjantai tuntui musiikillisesti liian seesteiseltä. Nyt kihelmöi enemmän. Perjantai huipentuu mahtavan debyyttialbumin viime vuonna julkaisseen Vampire Weekendin keikkaan. Yhtye valmistautuu parhaillaan toisen levyn julkaisuun.

Indierockiin ja –poppiin painottunutta perjantaita täydentävät esimerkiksi hauskat ja tanssittavat Ladyhawke ja New Young Pony Club sekä vaikuttava Frida Hyvönen.

Hieman tummempaa musiikkia korostavana lauantaina esiintyvät esimerkiksi Grace Jones, Seun Kuti & Egypt 80 ja Hypnotic Brass Ensemble.

Sunnuntaina vuorossa on uskomattoman vetävän keikan Roskildessa esittäneen Lily Allenin lisäksi esimerkiksi Final Fantasy eli kanadalainen Owen Pallett, jonka keikka Kuudes linjalla kaksi vuotta sitten oli aivan loistava. Suosittelen lämpimästi. Arcade Fire –yhtyeen jousisovituksista vastanneen viuluneron kolmas albumi ilmestyy näillä näkymin ensi vuoden alussa.

Sunnuntain päättää The Knife -solisti Karin Dreijer Andersonin Fever Ray, jonka esityksen laservalot vaativat illan hämäryyttä. Flow joutui kuulemma vääntämään esiintymisjärjestyksestä kättä illan varsinaisen pääesiintyjän, Lily Allenin kanssa.

Flow’ta onnisti kuulemma tänä vuonna saamaan kaikki tapahtuman eniten havittelemat esiintyjät. Mieleisiä olisivat kuulemma olleet lisäksi esimerkiksi Sonic Youth sekä Q-Tip.

Tulevana viikonloppuna pohjolassa järjestetään myös kaksi muuta, kattaukseltaan hieman Flow’ta muistuttavaa festivaalia, Oslon Øyafestivalen sekä Göteborgin Way Out West.

Nivesin mukaan Flow kilpailee tapahtumien kanssa samoista artisteista, mutta festivaalit antavat toisilleen myös vetoapua: esimerkiksi Vampire Weekendin soittaminen kaikissa kolmessa tapahtumassa onnistui niiden yhteistyön tuloksena.

Vielä juoruja. Flow’n ohjelmajohtaja Tuomas Kallio valotti tänään radiohaastattelussa Grace Jonesin toiveista, joihin kuuluu muun muassa kuusi parin sadan euron sampanjaa sekä ostereita. Festari joutui myös vaihtamaan Jonesille Kämpiin buukatun sviitin, koska huoneessa piti olla kaksi vessaa.

Myös Flow’n yleisöllä on mahdollisuus hörpiskellä sampanjaa. Lasillinen Flow’n sampanjabaarissa maksaa kympin.

Ruokalistalta löytyy mm. sushia.

Telttalavaa on kasvatettu viime vuodesta. Lava sijaitsee nyt voimalan vieressä. Kuva: Aleksi Kinnunen