Blogit

Tämän vuoden Provinssi sujui loppuun saakka kunnialla. Loistavasti huipentuneesta festarista jäi hyvä mieli.

Top 5 kokemukset: Serj Tankian, Foo Fighters, Kari Peitsamon Skootteri, Tuomari Nurmio ja pikkubändejä esitelleen Zanzibar-lavan meininki. Vielä pienemmän Moulin Rougen meno sen sijaan meni jo vähän liikaa pelleilyn puolelle.

Jatketaan Puistobluesista reilun viikon päästä.

Kolmekymppisiään juhliva Provinssirock käynnisti viimeisen festivaalipävän tyylikkäästi veteraaniesiintyjillä. Päälavan korkkasi ensimmäisessäki Provinssissa soittanut Popeda. Hieman aiemmin Saarilavalla soitti kansanedustaja Veltto Virtanen, joka olisi ihan hyvin voinut olla mukana jo 30-vuotta sitten. Teltassa taas soitti Paula Koivuniemi jota ei kolmekymmentä vuotta sitten rockfestivaaleille kelpuutettu.

Nyt Paulalla oli suurin ja innostunein yleisö. Ajat muuttuvat.

Päivän tärpit: Tuomari Nurmio, Disco Ensemble sekä tietenkin päivän odotetuin esiintyjä Foo Fighters.

Hieman hiljaisesti aloittanut lauantai nousi komeasti iltaa kohti. Jo suomalais-ranskalainen The Do ylitti odotukset runsaasti rockposeerausta sisältäneellä esityksellään. Lopullisesti potin räjäytti Serj Tankian, jonka keikka oli festivaalin toistaiseksi hienointa antia. Pöhkömpi ei myöskään ollut keikan jälkeinen ilotulitus, jonka paukahdukset saivat pressirekan tärisemään.
Myös sää suosi koko lauantain. Vaika aurinkoa ei paljoa näkynyt pysyi lämpötila mielyttävänä ja eikä sadetta tullut ajoittaisesta uhasta huolimatta.

Nyt päivästä on enää jäljellä Herra Ylppö. Liian myöhään ei voi hillua, tai uhkaa nukkua ohi Popedan 30-vuotisjuhlakeikan, joka alkaa jostakin oudosta syystä jo 12.45.

Festareilla näkee tyypillisesti jos jonkinmoisia markkinointi- ja mainostempauksia. Provinssissa hauskimman idean on keksinyt Seinäjoen kaupunki, joka antaa kävijöiden lähettää laskuunsa postikortteja. Infopisteessä jaettavat kortit mainostavat tietysti paikkakuntaa, mutta sopivan ironisella asenteella. Sympaattista ja toimivaa. Minä lähetin heti kaksi.

(lisää…)

Lauantaina päälavalla avannut Negative soitti toisena kappaleenaan Neil Young-coverin Hey Hey, My My (In to The Black). Hieno kappale ja hyvä oli esityskin.
Silti en voi mitään sille, että tuntuu hieman hassulta että 1980-luvulla syntyneiden kaverien yhtye juhlistaa rockin nuoruusmyyttiä itseään vanhemmalla kappaleella. Etenkin kun laulun sankari Johnny Rotten on parhaillaan Sex Pistolsin toisella nostalgiavetoisella paluukiertueella – kypsässä 52-vuoden iässä.

Kun juhlii pitkään tuppaavat unetkin venymään. Seinäjoen festaritunnelma oli lauantaina unelias vielä puolilta päivin. Alueen portit avataan yhdeltä ja ensimmäiset esiintyjät aloittavat vasta tuntia myöhemmin.

(lisää…)

Provinssin perjantai suhahti ohi ennen kuin oikein huomasikaan. Äkkiä kello vaan oli puoli kaksi ja CMX päälavalla. A. W. Yrjänä kiitteli festivaalia kelpo lämppäreistä: joku vuosi sitten heillä oli Black Sabbath, sitten Limp Bizkit ja nyt Linkin Park.

Yksi syy ajantajun katoamiseen on kesäyön valon määrä. Kun sadepilvet vielä sopivasti väistyvät auringon laskiessa, ei Seinäjoella ollut yhdeltä sen pimeämpää kuin yhdeksältäkään. Ja nyt mennäänkin jo kohti aamua.

Valo ei kuitenkaan takaa lämpöä ja yö on kohteliaasti sanottuna viileä. Onneksi tällä kertaa ei tarvitse nukkua teltassa.

Dinosaur Jr:n keikka myrskysi kivasti. Valittevasti myös festivaalin sää on siirtynyt sateisempaan suuntaan. Myrskyyn on vielä matkaa, mutta tihkua on jatkunut toista tuntia. Kadonnut aurinko vei mukanaan myös kymmenen lämpöastetta, joten muutos iltapäiväiseen on melkoinen. Valitettavasti.
Suomalainen festarikävijä on onneksi kaukaa viisas. Converse-tossujen jälkeen yleisimmät festarijalkineet ovat täällä kumisaappaat.

Mutta nyt päälavalle jossa Linkin Park aloittelee settiään. Sinne kertyneen yleisömeren perusteella ei ole epäilystä, ketä tänne on tänään tultu katsomaan.