Flow: Kiitos ja kuulemiin

| Julkaistu 18. 8. 2009 14:57

Juhlittu on, ja mitä voin sanoa? Helposti ja odotetusti kesän paras kokemani kotimainen festari ja paras kokemani Flow (vain ensimmäinen kuudesta jäi minulta väliin).

Kaikki oli hyvää ja kaunista: musiikki, seura, alue, sää, ruoka, juoma.

Palvelut pelasivat tosi hyvin, ainakin näin miesten vessojen käyttäjän näkökulmasta. Yleisöennätyksestä huolimatta ei tuntunut yhtään liian ruuhkaiselta. Sain ruokaa ja juomaa helposti.

Lukija kaipasi keskustelupalstalla arviota Nitin Sawhneysta.

Oli ihan hyvä. Oikein osaavaa, mm. intialaisilla ja tanssimusiikkisävyillä koristeltua, sellolla, huilulla, perkussioilla ja akustisella kitaralla – ja yllättäen drum’n’bass-beatboksauksella – esitettyä rapeaa lennokkuutta. Sawhneyn monipuolinen pitkä ura kuulsi läpi.

sunitin.jpg
Herra Sawhney ilmeisesti kuvassa taaempi.

Tämän vuoden Flow’n ohjelmisto oli, kuten viesteistäni on voinut päätellä, itselleni erittäin mieluinen. Jokaiselle päivälle riitti odottamiani ulkomaisia lempiyhtyeitä ja -artisteja, joiden esiintyminen yhden viikonlopun aikana melkein omalla kotiovella ja tavattoman kauniissa ympäristössä tuntui Suomen oloissa unelmien täyttymykseltä.

Eniten vaikutuin Kraftwerkin sydämellisestä ja nostalgisesta maailmanluokan insinöörinaksutuksesta, Vampire Weekendin lahjakkaasta, charmikkaasta ja suvereenista indie-kisailusta, Grace Jonesin todella hienosta yöllisestä tunnelmoinnista sekä – itselleni ehkä yllättäen – Fever Rayn pysäyttävän komeasti jytisseestä unenomaisuudesta.

Ilahduttavia olivat myös sopivan häpeilemättömästi esiintynyt kotimainen indievalio Cats on Fire (laulaja Mattias Björkas heilui ylväästi kuin nuori Jarvis Cocker tai, no, se Morrissey), odotetun hyvä DFA-kulmakivi The Juan MacLean, takuutaidokas Final Fantasy, lähempää perehtymistä vaativa kenkiintuijottelijatulokas The Big Pink, alati huimemmin vyöryttävä Joensuu 1685, aina vakuuttava Regina sekä täydellisesti iltapäiviin istuneet Hypnotic Brass Ensemble ja Ricky-Tick Records Sound Bash. Lily Allen oli tietty ihana ja viihdyttävä.

sucats.jpg
Cats on Firen Mattias Björkas heilui hyvin.

Flow on siitä ihmeellinen suomalainen musiikkitapahtuma, että minne ikinä alueella meni, aina törmäsi hyvään ja kiinnostavaan musiikkiin. En ehtinyt juuri lainkaan klubeille, vaikka olisin mielinyt. Erityisesti Kode9, jonka keikalta kantautui sekopäisen innostuneita viestejä “dubstep-ekstaasista”, olisi kiinnostanut.

Sunnuntain riehakkaimmat bileet koin yllättäen pressitilassa, jonne menimme etsimään televisiota. Berliinin satasen finaali oli pakko nähdä. Onneksi oli Ylen Areena ja toimiva nettiyhteys. Boltin epätodellinen juoksu pani karjumaan. Jamaikalaisille siis hyvä viikonloppu sekä Flow’ssa että Berliinissä.

sujuoksu.jpg
Ihanaa, Bolt, Ihanaa!

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy, ainakin omalta osaltani, tämä festarikesä. Sopivasti onkin kaksi päivää tässä satanut ja tuntunut syksyiseltä. Kiitos seurasta ja kuulemiin!

Ja jos saa vielä esittää toiveen, toivoisin ensi vuoden Flow’hun lavoille kuulemma palaavaa Portisheadia.

sujfje.jpg
sunrgwh.jpg
sulfhw.jpg
sulily.jpg
sunehg.jpg
sujenny.jpg
sukdjw.jpg
sufever1.jpg
Flow-esiintyjiä ylhäältä alas: The Juan Maclean, Lily Allen, Final Fantasyn Owen Pallett, Jenny Wilson ja Fever Ray. Kuvat: Aleksi Kinnunen

3 vastausta artikkeliin “Flow: Kiitos ja kuulemiin”

  1. Maiju kirjoittaa:

    Oli kyllä aivan omaa luokkaansa olevat festarit. Aika samanlainen on minunkin kohokohta-listani, Cats on Firen tilalle vaan nostaisin Rubikin, keikka oli vielä parempi kuin odotin! Huudosta ja melusta päätellen myös muu teltta oli kanssani samaa mieltä. Ainiin ja olihan Jenny Wilson myös ihana.

    Ensi vuodeksi jos saisi Arcade Firen, niin en muuta pyytäisi. Toivottavasti Final Fantasyn viuluviikari oli tyytyväinen järjestelyihin&keikkaansa, ehkäpä hän voisi vähän markkinoida Flowta kavereilleen?

  2. Aleksi Kinnunen kirjoittaa:

    Hyvä samanmielisyydelle!

    Arcade Fireltä pitäisi tosiaan jossain vaiheessa tulla kolmosalbumi. Yhtyehän oli lähellä tulla jo Ankkarockiin (!) vuosi sitten. Flow olisi täydellinen.

    Rubikia en ehtinyt kuulla Flow’ssa kuin parin biisin ajan, minkä takia jäi pois listalta. Oli kuitenkin kesän Provinssirockin paras, mikä kertoo paitsi Provinssin ohjelman kökköisyydestä myös Rubikin loistavuudesta.

  3. Antti kirjoittaa:

    Pyh pah. Olisitte käyneet edes Ruotsissa asti. Göteborgissa 2. kerran järkätty Way Out West pieksi Flown 10-0. :)

Kommentoi