Seun Kuti soittaa afropoppiaan parhaillaan päälavalla. Keikan alku myöhästyi, koska yhtyeen vaatteita oli ilmeisesti jäänyt lentokentälle.
Kesäisiä, kauniita, onnellisen näköisiä ihmisiä valuu tasaisena virtana ohi viehättävän ruokakujan, joka tarjoilee uskomattoman hyviä ruokia.
Kun ilma on mitä parhain, mitäpä tässä muutakaan kuin kehumaan. Kaikki, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, tuntuvat olevan yhtä mieltä: Flow on tänä vuonna ihan maailmanluokan festivaali. Kaikki toimii. Alue näyttää huippuhyvältä. ihmisiä on paljon, mutta ei tunnu liian ruuhkaiselta. Musiikki on kutakuinkin parasta mahdollista. Rakastan Helsinkiä tällaisina viikonloppuina.
Söimme juuri erinomaisia Nakki-ruokakojun lihapullia ja nyt kahvittelemme eilen hyväksi todetun äärisympaattisen Aaltopelti-kahvilan jälkiruoilla. Sortseissa istuskellaan sohvilla ja kuunnellaan Kutia.
Hypnotic Brass Ensemble, tuo ”New Yorkin (vai Chicagon) Retuperän VPK”, kuten ystäväni hauskasti määritteli, oli aika täydellistä musaa lämpimän iltapäivän oluensiemailuun.
Ilta tiivistyy loppua kohti. Luvassa on pahasti päällekäin menevät White Lies ja Jazzanovan liveyhtye. Löytyy Kode9:n dubstepiä ja The Juan Macleanin upeaa eeppistä partadiscoa.
Ja kyllä, kävimme alueelta löytyvässä puulämmitteisessä saunassa ja jäädyttimien ylläpitämässä avannossa. Riisui ja rentoutti turhasta pönöttämisestä, jos sellaista oli koskaan ollutkaan.
Loistavien musiikkiesitysten välissä sopii ottaa löylyt ja sujahtaa avantoon, kuinkas muutenkaan.
Randy Barracuda ja Mesak järjestivät suomalaiskansalliselta näyttävän dj-ottelun ties minkä kyhäelmän päällä.
Jori Hulkkonen valmistautui keikkaansa Saunapihan lavan takana.
Flow’ssa riittää viehättävää nais- ja mieskauneutta.
