Archive for Heinäkuu, 2009

Ilosaarirock: Ohi on, hienoa oli

Tiistai, Heinäkuu 21st, 2009

Ilosaarirock on pantu pakettiin. Pähkinänkuoressa voisin sanoa, että festari onnistui todella hienosti niin esiintyjävalintojen, keikkojen tason kuin säätilan ynnä muiden puitteiden saralla. Perjantaina tosin satoi rankasti, mutta silloinhan katseltiin keikkoja sisätiloissa. Toivottavasti Esteri ei tehnyt telttailijoiden maastosta aivan totaalista mutavelliä koko viikonlopuksi.

Ilosaarirockiin kuuluu pieniä henkilökohtaisia perinteitä, joista mainitsinkin jo Levy-Eskoissa ja Wanhassa Jokelassa vierailun. Tähän täytyy ehdottomasti listata myös Punkkikukkulana tai Punkkimettänä tunnettu mäennyppylä, jolla istuksii usein säästä riippumatta sekalainen joukko alakulttuuri-ihmisiä. Jos koen tarpeelliseksi pitää taukoa bändien katselussa, menen yleensä mieluummin Punkkikukkulalle kuin backstagelle – tunnelma on vapautuneempi ja rennompi, vaikka lavantakainen aluekin on Ilosaaressa tavanomaista leppoisampi ja kauniilla näköalalla siunattu.

Ruokapuoli on Ilosaaressa hienoissa kantimissa. Tuskassa esimerkiksi kasvissyöjille löytyi noin kahta erilaista ruokaa, joista molemmat olivat lisäksi ravintoarvoiltaan naurettavia. Ilosaaressa saattoi sen sijaan nautiskella jos jonkinnäköisistä herkuista tofupurilaisista muikkuihin perinteisten kebabien lisäksi.

Lauantaina näin PMMP:n keikalla yleisömeren joukossa Riistettyjen hc-veteraanien puivan iloisina nyrkkiä ja laulavan biisejä mukana. Jos pitäisi valita koko viikonlopun kiteyttävä hetki, se olisi tämä.
Jos jotain täytyy valittaa, niin en ehtinyt missään välissä uimaan, vaikka keli olisi ollut siihen varsin houkuttava.

Ilosaarirock: Hajahuomioita

Sunnuntai, Heinäkuu 19th, 2009

Koska lehden palstatila on rajallinen, tässä hieman hajahuomioita muutamasta kiintoisasta esiintyjätapauksesta lauantailta.

Päivän pahin pettymys ei liittynyt esiintyjiin, vaan siihen, että ehdin näkemään Asan ja Jätkäjätkien keikasta vain muutaman viimeisen kappaleen. Teosto-palkinnon voittajan konsertti oli ainakin loppupäässään hienon näköistä ja kuuloista touhua lohikäärmeineen kaikkineen.

Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi hämmensi. Yhtyeellä oli pari oikein hyvää, tarttuvaa kappaletta ja kiintoisasti soiva kokoonpano tynnyrirumpuineen ja viuluineen, mutta niiden vastapainoksi paiskottiin Väkivaltainen tuplapenetraatio -biisin kaltaisia huumorimetelipätkiä.

Lavalla myös sekoili muovikasseineen jonkinlainen performanssitaiteilija. Miehen väkinäinen esitys osoitti turhankin terävästi, että kokonaiskuva on yhtyeellä hiukan hakusessa: itseä etsitään vielä. Mutta jahka ikää tulee ja näkemys kypsyy, niin Tuomas Henrikillä ja kumppaneilla voi olla edessään ainakin taiteellisesti, jos ei rahallisesti, menestyksekäs tulevaisuus.

Illan lempeimmän show’n tarjoili Husky Rescue, jonka musiikki tuo mieleen tyynyn pöyhimisen ennen päiväunia. Yhtyeessä on jotakin valloittavaa, koska sitä jaksaa kuunnella myös silloin, kun kappaleet jäävät paikalleen kellumaan eikä niissä tapahdu oikein mitään.

Huskyt olivat mainio vastapaino illan rankemmille yhtyeille, kuten superpallojen lailla esiintyvälle Stam1nalle. Keikka kävi hiukan tylsäksi loppua kohden, mutta esimerkiksi New Light of Tomorrow on sen verran kaunis kappale, että jo sen tehoilla leijuu ohi suvantovaiheiden.

Ilosaari: Ilosaari pitää pintansa

Perjantai, Heinäkuu 17th, 2009

Tänä kesänä on puhuttu paljon festareiden lamasta. Vaikka erityisryhmille suunnatut tapahtumat porskuttavat voimissaan, hiukan yleisluontoisemmat festivaalit tekevät tappiota.

Ilosaari näyttäisi muodostavan poikkeuksen, sillä se myytiin jälleen kerran loppuun. Ei niin hyvissä ajoin kuin aiemmin, mutta loppuun yhtäkaikki.

Ilosaaren menestystä on ilo katsella, sillä se on jäänyt vuosien kuluessa mieleeni erityisen lupsakkana ja ihmisläheisenä festarina. Lisäksi Joensuussa on tänä kesänä paikalla kenties kesän eniten odottamani festarivieras, Killing Joke. Muutenkin ohjelmisto lataa laidasta laitaan niin paljon hyvää musiikkia, että tennareiden on parempi olla kelvolliset pieneen juoksenteluun.

Nyt perjantaina olen saanut jo hoidettua kaksi pakollista Joensuun-reissujen traditiota: visiitin Levy-Eskoihin ja ostosten ihastelua ravintola Wanhassa Jokelassa.

Jahka velvollisuuksilta joudetaan, on aika marssia komean kahdeksantoista vuoden iän saavuttaneelle Töminä-klubille. Siellä punk elää ja raikaa, vaikka jäähalli ei olekaan paras mahdollinen paikka punk-klubille.

Roskilde: Olisipa jo 1.7.2010

Torstai, Heinäkuu 9th, 2009

Vaikka Roskilde on ohi ja juhlittu, on pienen summauksen paikka. Pääsen asiaan vasta nyt, koska pari päivää hujahti maanantaina iskeneen festariflunssan potemisessa. Sellaista sattuu, kun elää hieman tavallista vitamiinittomammalla ja ohrapainotteisemmalla kuurilla ja maistelee ihmisten kanssa samoista mukeista.

Festivaali oli tänä vuonna aivan mahtava, vuoden parhaani toistaiseksi. Oli niin kivaa, että vieläkin itkettää. Kaunista ja helteistä oli koko viikonlopun. Loistavaa musiikkia yllin kyllin.

Esityksistä minua ilahduttivat erityisesti uskomattoman kaunista musiikkia taidolla ja lempeydellä esittänyt Fleet Foxes, suureellisen lempeyden todelliset messiaat – Coldplay, ihastuttavimmista ihastuttavin ja terhakoista terhaikkain – Lily Allen, Skotlannin ylpeät työläiset Glasvegas sekä viikonlopun parhaalla tanssi- ja limbokeikalla säväyttänyt Friendly Fires. Eikä sitä Faith No Morea voinut tälläkään kertaa olla rakastamatta. Suosittelen kuuntelemaan kaikkia edellä mainittuja myös levyiltä.

Lupasin palata ruoka- ja juomateemaan. Teen sen nyt.

Muutama viikko sitten Provinssirockissa tuli syötyä festarialueella raakoja kalapuikkoja ja hirvittävää, ties mistä tehtyä tusinakebabia. Vaikka nirsoilu ei kuulu tapoihini, ruoka jäi kesken. Elin nesteen voimalla. Kokeilemieni ruokakojujen annoksista maistuivat läpi kiire ja rahastus. Ruoka oli kallista halvimpiin aineksiin verrattuna.

Roskilde helli ruoan ystäviä. Söin joka päivä uskomattoman hyvin. Kuninkuuskojuksi muodostui iloisia Roskilden hippejä jo yli 20 vuotta ruokkinut kasvismekka Den Gyldne Bønne, jossa sain toiveestani samaan annokseen sekä falafeliä että rapeita kasvispihvejä sekä tietysti perunasalaattia, oliiveja ja sen sellaista.

Jumala tuli Roskildessa lihaksi kasvisruoassa
Elämää suurempaa ruokaa ja jumalan puhetta, Den Gyldne Bønne. Kuva: Aleksi Kinnunen

Sain myös erinomaista thairuokaa:

Tofu box
”Tofu box”

Siirrytään tanskalaisiin juomatapoihin. Ystäväni tiivisti olennaisen Roskilden vieraitaan hellivästä juomakulttuurista (Roskildessa saa kuljeskella muki kädessä alueella vapaasti) näin: ”Mieluummin mä täällä dokaan kuin jossain Merimaan häkissä.”

Viittaus Ruisrockin promoottori Juhani Merimaahan oli tässä yhteydessä ilmeisesti tarkoitettu synonyymiksi Roskilden kanssa samaan aikaan järjestetylle Ruisrockille – joka taas sai luvan symboloida koko ikävää suomalaista kaljakarsinakulttuuria, joka ei sovi rockfestivaalien vapaan flaneerauksen luonteeseen.

Neljä tapaa nauttia olutta Roskildessa:

Kymmenen kaljaa kerralla
Kymmenen Tuborgia kerralla.

5 pack
Viisi Tuborgia kerralla.

oma tarjoilija
Tarjoilija tulee kysymään viereen kesken keikan, että kelpaisiko kylmä olut?
Teini
Käy se näinkin.

Jos Roskilden festivaalin ilmat olivat parhaat 33 vuoteen, ilahdutti myös se, että väkeä saapui yhtä paljon kuin viime vuonna. Se tarkoittaa, että hyväntekeväisyysjärjestöllä jää rahaa jaettavaksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhrien auttamiseen.

Roskilden festivaali järjestetään ensi vuonna 1.-4.7. Silloin festivaali viettää 40-vuotisjuhlaansa. Olen raapustanut omalle toivelistalleni lavoille kuulemma palailevan Portisheadin ja Daft Punkin. Myös Blur, jonka alkuperäismiehistön yhtä ensimmäisistä paluukeikoista Glastonburyssä The Guardian hehkutti täysien pisteiden arvoisesti, olisi enemmän kuin toivottu.

Päätän Roskilde-raportointini kesäniiskutuksesta huolimatta viime viikonlopun lämpöä hehkuviin tunnelmakuviin, sinne jonnekin Arena-teltan ja ruskettuneiden ihmisten kupeeseen, valtaville ruohokentille, maailman parhaan musiikin ja Själlannin hyväilevien ilmojen tykö.

Yleisöä
Pusu
Jengiä
LuuttumimmitArenaOrangeNaisetReisipusuYleisöäVodka-hørmende bøllerock
MiehetPusujaArena

Roskilde: Väsyneitä ja onnellisia

Sunnuntai, Heinäkuu 5th, 2009

Jopa tänne Roskildeen saapui eilen lauantaina tieto, että Turun Ruisrockissa seisoskeltiin kaatosateessa. Kaljateltoissa lienee ollut tiheää. Tänään Ruissalossa vaikuttaisi olevan päivitysten mukaan parempi ilma.

Roskilden viikon jatkunut helle katkesi tänään sunnuntaiaamuna. Ensimmäinen pöhnäinen vilkaisu hotellin verhojen alta paljasti, että taivaalle oli kerääntynyt pilviä. Puin farkut jalkaan ensimmäisen kerran koko pitkän viikonlopun aikana.

Äsken, kun kuuntelimme alati parantavaa White Liesiä, ilma tuntui taas lämpenevän. Mutta nyt taas jostain tuli pilviä. Katsotaan toteutuuko viikonlopun aikana kuultu ennuste, jonka mukaan illalla taivas repeää.

Eagles of Death Metal huudattaa päälavalla ”amenia”. Hyvä!

Yksin esiintynyt Pete Doherty oli yllättävän hyvä ja taitava kitaranrämpyttäjä sekä pelimanni, kun ottaa huomioon odotukset.

Olen muuten onnellinen Ruisrockin huimasta menestyksestä. Onko sen viesti, että yleisökadon kokeneen Provinssirockin ohjelma oli vain laimea? Tuskin Provinssin jälkeiseen maanantaihin osunut VR:n lakko nyt niin paljon vaikutti ihmisten intoon kuunnella musiikkia ja pitää hauskaa.

Täällä Roskilden pelloilla yleisö kuljeskelee aiempia päiviä raukeamman oloisena. Eipä ole mikään ihme. Ruohokenttien kirkas vehreys alkoi haalistua jo uskoakseni ensimmäisenä päivänä. Nyt kaikkialla on vain tallottua nurmikkoa, tomua (sitä on kaikkialla: nenässä, laukussa, piilolinssien alla, kameran kennolla, ruoassa) ja onnellisen väsyneitä ihmisiä. Kaunis näky tämäkin.

lepäilyä sunnuntaina
White Lies -yhtyettä kuunneltiin Odeon-teltalla sunnuntaina raukeissa tunnelmissa. Kuva: Aleksi Kinnunen

Juttelin juuri mukavien tanskalaisnaisten kanssa. He olivat Roskildessa ensimmäistä kertaa, koska kaikkea pitää kuulemma kokeilla. Herkistelin takaisin heidän hienosta festivaalistaan.

Olen miettinyt täällä ollessani maailman onnellisimmaksi maaksi kehuttua Tanskaa ja sen kansalaisia. Heiltä olisi paljon opittavaa, ainakin näin festivaalin näkökulmasta. Kuten vaikkapa kasvisruoan tekemisen ja tarjoilemisen jalo taito (siitä lisää myöhemmin), ympäristöystävällisyys, ystävällisyys muutenkin, kauniit polkupyörät ja tuulivoima (ajattelin viedä kotiin tuliaiseksi kymmenen ”atomkraft, nej tak” -klassikkokassia kavereille jaettavaksi). Kliseistä mutta tärkeää.

Lily Allen oli eilen äärimmäisen kiva. Myrskyvaroitus Flow’hun on annettu. Katsotaan, millaiseksi meno äityy Britneyn ja Madonnan keikoilla. Olisin iloinen, jos voisin julistaa eurooppalaisen Lilyn kovemmaksi.

Seuraavaksi kuuntelemaan The Whitest Boy Alivea, Yeah Yeah Yeahsia ja festivaalin päättävää, odotettua Coldplayta (parhaat biisit tänään Viva la Vida, The Scientist ja Politik).

Ja tiedetäänpä nyt myös se, mikä on ”human car wash”. Tänne festarialueelle on kaiken muun aktiviteetin lisäksi tuotu kontti yksin huoltoasemalta tuttua metodia hyödyntävää ihmispesua varten. En kokeillut, olisi pitänyt:

ihmispesula

Roskilde: Kuva-arvoituksen oikea vastaus

Sunnuntai, Heinäkuu 5th, 2009

oikea vastaus on alamaailman vasarat

Ilmeisesti Roskilden festivaalin edustaja odotti torstaiaamupäivänä suomalaisyhtyettä Kööpenhaminan lentokentän tuloaulassa. Kuva: Aleksi Kinnunen

Onnea Eevis ja kiitos pajatson tyhjentäneestä yrityksestä Antti! Oikea vastaus on siis Alamaailman vasarat, kuten molemmat vastaajat tiesivät. Toinen tänä vuonna Roskildessa esiintynyt suomalaisyhtye oli Paavoharju.

Onnettarena toiminut hotellihuonekämppikseni arpoi Eeviksen voittajaksi. Eevis, jos palkinto eli Oasis-pinssi kelpaa, lähetätkö postiosoitteesi osoitteeseen aleksin@welho.com.

Ruisrock: Takaisin sateeseen

Lauantai, Heinäkuu 4th, 2009

Oli jotenkin sopivaa, että Eppu Normaalin keikan viimeinen kappale ennen encorea oli Takasin sateeseen, sillä pian Eppujen jälkeen taivas aukeni oikein kunnolla ja muutti Ruisrockin perinteiseksi suomalaiseksi kesäfestivaaliksi. Kertakäyttösadetakkien kauppiaat ovat tehneet kunnon tilin.

Seuraavaksi joudun tekemään hankalan valinnan: menenkö katsomaan Ladytronia Telttaan vai katsonko sateessa Tehosekoittimen. Molemmat esiintyvät samaan aikaan. Valitsen tietysti jälkimmäisen, koska kyse on sentään Teharien suuresta ”paluukiertueesta”.

Jututin lyhyesti Glasvegasia yhtyeen tulevasta kakkoslevystä. Sikäli kuin sain Jamesin Glasgow’n mongerruksesta selvää, niin yhtye haluaa seuraavalta levyltä lisää euforiaa, värejä ja valoa. Se ei ole niin epämääräinen kuvaus kuin miltä se aluksi kuulostaa. Täytyy myös muistaa, että yhtyeen uudet biisit ovat vasta kirjoitusvaiheessa.

Tämän päivän ohjelma on seuraava: Tehosekoitin, Glasvegas, Living End ja Mew. Teen päivästä summauksen verkkoon illan aikana. Mewin joudun jättämään siitä pois, koska se esiintyy vasta puolen yön jälkeen.

Kaikki joilla ei ole parempaa tekemistä voivat vaikka kotona tanssia pienen aurinkotanssin, jotta pilvet hiukan väistyisivät Ruissalon yltä.

Kiitos jo etukäteen.

/Otto

Roskilde: Ihana bändiruuhka jatkuu

Lauantai, Heinäkuu 4th, 2009

auringonottoa roskildessa perjantaina

Yleisö nauttii helteestä Roskildessa. Kuva: Aleksi Kinnunen

Taas paahdetaan ihoa Roskildessa. Istuskelen bäkkärillä aurinkovarjon katveessa, kuuntelen päälavalla soittavaa Håkan Hellströmiä, joka kuulostaa hyvältä, festivaalin tunnelmaan sopivalta ja kollegan mukaan Rubikilta.

Poptoimittajakollegat Suomesta kertovat pöydässämme saksalaistoimittajille, että me suomalaiset olimme natseja toisessa maailmansodassa. Sellaista. Hah. Taas viedään Suomi-kuvaa maailmalle.

Eilen oli sitten aivan älyttömän hyvä musiikkipäivä ja päivä muutenkin. Bändikartan mukaan myös tänään maailman parhaan popmusiikin juhlat jatkuvat. Seuraavassa järjestyksessä: Elbow (30 minuuttia to go!), Amadou & Mariam, Lily Allen, The Pains of Being Pure at Heart, Fever Ray ja illan kruunaava maailman paras bändi Pet Shop Boys. Itkettää jo nyt.

Väkeä on paljon, mutta juuri sopivasti. On täyttä, mutta ei ahdistavan tukkoisaa. Tuborg maistuu ja hellettä piisaa, Tanskan television mukaan tänään on jopa 29 astetta. Siksi istuskelemme tässä aurinkovarjon alla.

Kuuntelin Astoria-teltassa päivän aluksi kotimaista Paavoharjua, joka ei turhan usein keikkaile Suomessa. Yhtye esitti kaunista, triphop-sävytteistä (nyt tulee varmasti puukkoa, mutta tulkoon) saunakammarifolkia. Oikein nättiä ja herttaista. Ei ihme, että hangossa tykätään Suomen hipeistä.

Koska eilen mainitsemani Mewin Jonas Bjerren pussailu on päätynyt täällä Tanskassa uutiseksi, laitetaan paparazzikuva. Ottakaan pois, jos ei sovi Hesarin linjaan.

jonas pussailee
Mewin Jonas Bjerre fiilistelee. Kuva: Aleksi Kinnunen

Ja loppuun vielä ilmakuvaa eiliseltä Faith No Moren rakastettavan hyvältä keikalta. Täältä.

Elbow odottaa, taas mennään.

Ruisrock: Asa paras, vesisade ikävin

Lauantai, Heinäkuu 4th, 2009

Ruisrock-lauantain kotimainen iltapäivä alkoi komeasti: Asa & Jätkäjätkät veti takuulla yhden festivaalin hienoimmista keikoista. Itähelsinkiläistä poliittista surrealismia, suvereenia suomenkielistä räppiä. Pandaksi pukeutunut pasunisti, breikkava/capoeiraa tanssiva ja kärrynpyöriä heittävä trumpetisti. Asa on nero ja Jätkäjätkät ovat parhaita hippejä maailmassa.

Eppu Normaali soittaa Rantalavalla ja ilmeisesti on vuosi 1985. Suurin osa festivaalin yleisöstä ei ollut syntynyt vielä silloin.

Kokeilemme valokuvaaja Tatun kanssa onnistummeko laittamaan blogiin kuvia. Etsi kuvasta Kekkonen.
Etsi kuvasta Kekkonen

Ruisrock: Ennen Slipknotia johdossa Children of Bodom ja Disturbed

Lauantai, Heinäkuu 4th, 2009

Otsikko viittaa siis yleisömäärään, joka musiikissa on yksi harvoja absoluuttisia mittareita. Taiteelliset seikat menevät makuasioiden puolelle.

Seurattuani raskasta rockia koko päivän, alan hitaasti aueta sen viehätykselle, vaikka en ehkä jaksaisi toista samanlaista päivää. Illan vaikuttavin esitys oli ehdottomasti teltassa soittanut amerikkalainen Neurosis, jonka maalaileva doom metalli oli komeata ja niin hypnoottista, että yhtye itsekin tuntui olevan transsissa. Jotain äärimmäisen hienoa oli esimerkiksi yhtyeen tavassa jättää biisin loputtua taustalle soimaan feedback-häntä tai pohjanuotti, joka toimi siirtymänä seuraavaan, uudella lailla painajaismaiseen tunnelmakuvaan. Pimeässä soittaneen yhtyeen muriseva psykedelia oli suorastaan rauhoittavaa Bodomien ja Disturbedin energisen voimarockin jälkeen.

Nyt on aika lähteä kohti Niittylavaa ja Slipknotin massiivista voimannäytettä. Ehkä tämä hevi ei sittenkään ole niin vaikeatajuista…

/Otto