Archive for Kesäkuu, 2009

Tuska: Varaslähtö otettiin jo

Perjantai, Kesäkuu 26th, 2009

Tuska-festivaali starttaa toden teolla tänään, mutta kaupunki on ollut festaritunnelmissa jo kotvan verran. Eilen levykaupat olivat kansoittuneet koti- ja ulkomaisista hevi-ihmisistä, jotka selasivat hartaasti metalliosastoa ja paitavalikoimaa. Syinä tähän ”varaslähtöön” ovat paitsi kansan hyvä ajoitus, myös Faith No Moren keskiviikkoinen Kaisaniemen-konsertti sekä eilen Tavastialla vetäisty avausklubi, jota tähdittivät Candlemass ja Scott Kelly.

Ensin mainittu heitti ylvään mutta hyväntuulisen doom metal -show’n, johon toi hauskuutta etenkin konsertin lopettanut, nuoren fanin innolla vedetty Rainbow-laina Kill the King. Neurosiksen riveissä perjantaina esiintyvä Kelly taas luotti koruttomaan mies ja kitara -ilmaisuun.

Kelly kärsi trubaduurin roolissaan lähes legendaarisen Nick Draken kohtalon: kitaran virittäminen kappaleiden välillä laski jännitettä, jonka ylläpitämistä ei myöskään auttanut joidenkin keikasta piittaamattomien tauoton mölinä, joka kuului selvästi yli soiton. Tunnelmallinen, syvissä vesissä uiva musiikki oli helmiä sioille Candlemassia malttamattomasti huutelevien parissa.

Joka tapauksessa avausklubi oli taiteellisesti onnistunut aloitus. Ylipäätään Tuskan klubitarjontaa kannattaa seurata, kuten myös tapahtuman ”varjoklubeja”, sopivasti samaan aikaan järjestettyjä metelitapahtumia.

Paperilla itse Tuska ei ole viime vuoden veroinen. Toisaalta edelliskesänä esiintyneiden Carcassin ja Morbid Angelin kaltaisia legendoja on maailmassa rajattu määrä, joten vastaavaan ei oikein olisi voinutkaan pystyä. Suomessa tällä hetkellä alvariinsa käyvä Volbeat ei ole vetovoimaltaan samaa luokkaa, jos ajatellaan tiukan metallipitoisesti. Ankaramman ryminän taitaja Immortal taas oli Tuskassa vasta pari vuotta sitten, joten ilmassa on uusinnan tuntua.

Mutta vain hölmö tuomitsee tapahtuman yksinomaan ohjelmalehtisen perusteella. Mistäs sitä tietää, vaikka paluun tehnyt death metal -ryhmä Pestilence heittäisi sellaisen keikan, että Morbid Angelkin kalpenee? Sitä paitsi tänään Neurosis soittaa ensimmäisen Suomen-keikkansa koskaan, ja yhtyeensä tukeman Scott Kellyn päälle ei taatusti puhuta.

Provinssi: edes säät eivät pelastaneet

Sunnuntai, Kesäkuu 14th, 2009

Kolmen päivän aikana täällä Törnävänsaarella vieraili 52 000 kävijää. Perjantain saldo oli 18 000 myytyä lippua, lauantain 20 000 ja sunnuntain 14 000.

Promoottori Juha Koiviston mukaan takkiin tuli. Koiviston tänään kello 16 esittämän arvion mukaan break-even eli taloudellinen plus-miinus-nolla-tulos olisi vaatinut noin 2000 lipun maksanutta lisää jokaiselle päivälle. Erityisen karulta tuloksen täytyy tuntua viime vuoden 30-vuotisjuhlien jälkeen. Silloin Provinssissa juhli kolmena päivänä yhteensä noin 80 000 ihmistä.

Mutta jos joku niin festivaalibisnes on arvaamatonta. Yleensä ulkoilmatapahtumien taloudellisista epäonnistumisista on tapana syyttää huonoja säitä, jotka saattavat vaikuttaa kohtalokkaasti viime hetken lipunmyyntiin. Nyt tappiota ei voi vierittää luonnonvoimien harteille, sillä vastoin kaikkia säätiedotuksia Seinäjoella on paistanut aurinko koko festivaalin ajan. Tänään sunnuntaina tunnuttaisiin olevan lähellä hellerajaa. Silti sunnuntain lipunmyynti on tökkinyt eniten.

Seuraavaksi syyttävillä sormilla on tapana kääntyä osoittamaan esiintyjiä. Sunnuntain pääesiintyjä Nick Cave on synkassa Provinssin indie-henkisen imagon kanssa. Lauantain pääesiintyjä taas oli täydellisessä ristiriidassa sen kanssa ja sai monet epäilemään ettei hevikansa jaksa vaeltaa Seinäjoelle vain yhden tai kahden bändin takia. Toisin kävi: päivä, joka edustaa parhaiten sitä, millaiseksi Provinssi mielletään, myi huonommin kuin epä-provinssimaiseksi syytetty Manowar-päivä.

Vanhat lainalaisuudet eivät siis tunnu pätevän tämän vuoden Ihmisten Juhlaan. Nopeasti ajateltuna muita syitä voisivat olla taloudellinen taantuma (teini-ikäisillä on vähemmän kesätöitä ja sitä kautta vähemmän rahaa matkustaa festivaaleille) ja VR:n sunnuntain ja maanantainvälisenä yönä alkava lakko.

Todennäköisesti tämän vuoden mahalasku on näiden kaikkien asioiden summa. Pääasia on kuitenkin se, ettei ihmisten vähäisyys näyttäisi vaikuttaneen yleisön juhlatuuleen millään tavoin, tai korkeintaan positiivisesti: on harvinaista herkkua ettei Suomen suurimmalla rockfestivaalilla tarvitse jonottaa tuntikausia vessoihin tai juomapisteisiin.

Varmaa on, että  Törnävällä juhlitaan taas ensi kesänä, ja hyvin todennäköisesti sekä taiteellisesti että taloudellisesti paremman onnen saattelemana.

Provinssi: Manowar ja kriitikon tulikaste

Lauantai, Kesäkuu 13th, 2009

On tullut aika tehdä tunnustus: en ole koskaan tietoisesti kuunnellut Provinssin tämän illan pääesiintyjää Manowaria.

Silti aion kirjoittaa yhtyeen esiintymisestä maanantain lehteen.

Äkkiä ajateltuna tämä saattaa tuntua ylimieliseltä ja jopa väärältä. Mutta ennen kuin kaikki te Manowar-fanit alatte keräillä manillaköysiä ja rasvata revolvereitanne, saanen esittää kysymyksen: mikä tekee asiantuntevuuteen perustuvasta rock-kritiikistä ainoaa aitoa ja hyväksyttävää rock-kritiikkiä?

Miksi kuulijan ensimmäinen näkö- ja kuulohavainto ei voisi olla yhtä aito ja oikeaan osuva kuin pitkän harrastuksen läpisuodattunut reaktio?

En osaa vielä vastata näihin kysymyksiin, sillä kerta se on ensimmäinen itsellenikin tällä metodilla. Toivottavasti olen puolen vuorokauden kuluttua hieman viisaampi.

Valintani on tietoinen. En ole suuri metallimusiikin ystävä. Kun kirjastosta ja kavereilta Provinssi-reissua silmällä pitäen lainaamani Manowar-levyt olivat lojuneet stereoideni päällä koskemattomina kuukauden päivät, tein ratkaisuni. Ymmärsin, että en pysty tekemään itsestäni viikossa Manowar-asiantuntijaa vaikka kuinka yrittäisin. Päätin, että otan New Yorkin battlemetal-jumalat vastaan neitseellisesti, ilman tietoon ja kokemukseen perustuvia ennakko-odotuksia tai tunteita.

Vaikka en ole koskaan kuunnellut Manowaria, olen kuullut ja lukenut yhtyeestä jonkin verran. Joidenkin tarinoiden mukaan yhtyeellä on kiertueilla mukanaan kuntoasali, jotta soittajat voivat kiristää lihaksensa näyttäviksi ennen esiintymistä. Hetkeä ennen lavalle astumista hieroja vielä öljyää muusikoiden käsivarret ja rintakehän, jotta ensivaikutelma yhtyeen astuessa lavalle olisi mahdollisimman maskuliininen.

Ainakin Manowar ymmärtää hyvän shown merkityksen. Tuleva ilta paljastaa, vieläkö vanhat metalliritarit osaavat kääntää tämän ymmärryksen myös vaikuttavaksi käytännön toiminnaksi.

Provinssi: festarikesä alkaa nyt!

Perjantai, Kesäkuu 12th, 2009

Tiedättehän sen maagisen tunteen, kun kävelee läpi aamuöisen Helsingin juuri sillä hetkellä, kun ainoat liikkujat kaduilla ovat lakaisinkoneet? Kun laskeutuu alas Erottajaa, edessä levittäytyy epätodellisen autio Mannerheimintie ja taivaanrannassa, jossain Töölön ja Pasilan välissä nousevat aamuauringon ensimmäiset säteet? Kuin kävelisi sisään elokuvaan.

Samanlainen tunne valtasi minut tänään kello neljä iltapäivällä, kun kävelin lähes yhtä aution Törnävänsaaren festivaalialueen läpi tasan kaksi tuntia ennen kuin portit aukesivat ja laskivat ihmismassat sisään ja tasan kolme tuntia ennen kuin festivaalin ensimmäinen bändi aloitti soiton. Mielen täytti kummallinen voitonriemu: festarikesä alkaa virallisesti 120 minuutin päästä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta missään ei näy ristinsielua. Asiat voisivat olla hullumminkin.

Oli jännittävää nähdä ohikiitävän hetken täysin toisenlainen festivaaliareena: puhdas, kuiva ja odottava. Ainoat elonpilkahdukset olivat siellä täällä työtään tehneet rakennusmiehet. Festarialueen tuunaaminen venyy viime minuuteille.

Mutta näillä minuuteilla rauha rikkoutuu. Portit ryskyvät jo. Rokkikansa haluaa sisään.

Sauna Open Air: Kotona taas

Maanantai, Kesäkuu 8th, 2009

Kesän ensimmäinen festari on ohi. Onneksi aurinko näyttäytyi viimein sunnuntaina toden teolla, muuten päällimmäiseksi muistoksi olisi jäänyt kaiketi paleleminen.

Sauna luotti tänä vuonna etenkin powermetalliin. Täytyy sanoa, että vaikka Stratovariuksen kaltaiset yhtyeet ovat vakuuttavia alan taitajia, hiukan enemmän vaihtelua olisi voinut tarjontaan saada. Vaikkapa annoksella brutaalimpaa metallimättöä.

Takavuosina Saunassa soittaneiden Iggy and the Stoogesin ja Type O Negativen kaltaisia suurnimiä ei tänä vuonna ohjelmasta löytynyt. Thorin konsertista kehkeytyi kuitenkin odotetusti tapaus, jota ei sopinut missata. Yleisöstä bongasin ainakin Kotiteollisuus-basisti Janne Hongiston, Dave Lindholmin, Stratovarius-basisti Lauri Porran sekä tietenkin yhtyettä Suomessa julkaisseen Circle-muusikko Jussi Lehtisalon.

Laulaja Jon Mikl Thor on selkeästi oivaltanut jotain genrensä perimmäisestä luonteesta. Keikan showpuoli ei ollut puisevaa machoilua, vaan lämminhenkistä ja hauskaa hevinäytöstä.

Bändin heittelemiä t-paitoja ei valitettavasti tippunut kohdalle, mutta Thor-rumpalin viskaama kapula oli pakko kopata, kun se kohti lensi. Nyt pitää miettiä, millaiseen vitriiniin sen asettaisi. Pari onnekasta saattoi keikan jälkeen ylpeillä laulajan katkaiseman mikkiständin puolikkailla.

Pahimmillaan festarit saattavat muistuttaa taistelutannerta monellakin tapaa. Järjestyshenkilöt kuitenkin kiittelivät, että Saunassa ei järjestyshäiriöitä juuri esiintynyt. Kun tähän tietoon lisää sen huomion, että roskat löysivät kiitettävästi tiensä roskiksiin, täytyy kehua yleisöä hyvästä käytöksestä.

Sauna Open Air: Sikailut vähissä

Sunnuntai, Kesäkuu 7th, 2009

Sympaattisia ihmisiä nuo muusikot.

Mötley Crüe hoiti tonttinsa kunnialla ja lähti. Korviini ei ole kantautunut tietoa hajotetuista hotellihuoneista tai muusta, mikä osoittaisi pahamaineisen rockretkueen käyneen paikkakunnalla.

Paljon pelättyä sikailua ei siis näkynyt. Se sijaan bongasin backstagealueella kotimaisen metalliyhtyeen, jonka jokainen jäsen nautiskeli konserttinsa jälkeen limukkaa. Eihän muusikon elämä silkkaa juopottelua ole, mutta kyllä se silmään pisti.
Tänään, viimeisenä saunomispäivänä, on tilaisuus tarkistaa, kuka onkaan universumin hurjin mies. Onko se Kotiteollisuuden Jouni Hynynen vai Thorin bodarilaulaja Jon Mikl Thor? Ja ovatko he yhtä hyvätapaisia herrasmiehiä kuin edellispäivien esiintyjät?

Sauna Open Air: Lämpenee, lämpenee

Lauantai, Kesäkuu 6th, 2009

Sauna Open Air käynnistyi koleissa tunnelmissa. Toisin sanoen portilla odotellessa ehti tulla jo suoranainen vilu, vaikka mukana oli niin pipo kuin kaulaliina. Nyt sitten aivastuttaa.

Metallinkuuntelijat eivät näköjään pienestä hätkähdä, sillä sateisesta säästä huolimatta kemut käynnistyivät hyvissä tunnelmissa. Toisinkin voisi olla: olin joskus vastaavissa olosuhtiessa jazzfestivaalilla, ja paikalla oli tapahtuman alkaessa lisäkseni yksi ihminen.

Deuteronomiumin laulaja kykeni vielä hymyilemään erikseen jokaiselle eturiviläiselle, mutta Amorphiksen aikana sisään valui jo mukavasti ihmisiä.

Törmäsin omistautuneisuuden ohella myös festivaalihulinan nurjaan puoleen. Antaessani Viikatteelle ansaittuja aplodeja jostain takavasemmalta ranteeseeni napsahti puolillaan ollut oluttölkki. Ei sattunut, mutta harmitti. Toisaalta, onneksi ei napsahtanut ohimoon.

Järjestysmiehet eivät voi bongata erikseen jokaista hölmöläistä, joten kehotankin valveutuneita kansalaisia suorittamaan kansalaispidätyksen, tai ainakin kantelemaan järkkäreille, jos moista häiriökäyttytymistä näkyy. Muuten voi sattua vahinkoja.

Michael Monroe teki Duff McKaganin keikalla vaikutuksen. Sen voi päätellä huhuista, joiden mukaan Makkonen olisi nyt mukamas entistäkin lähempänä Velvet Revolverin nokkamiehen paikkaa. Uskoo ken näkee.

Tänään pitäisi olla lämpimämpää. Saas nähdä, kuinka kuumottavia ovat Mötley Crüen törkytehtailijoiden edesottamukset.

Sauna Open Air: Kuivat sukat mukaan

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

Ikkunasta avautuva näkymä paljastaa sen, mitä ehdin pelätäkin: viikon takaisesta upeasta kesäsäästä ei näy jälkeäkään. Kuivat sukat siis mukaan.

Koleahkossa kelissä on hyviäkin puolia. Tukahduttavassa kuumuudessa on painostavaa katsella bändiä toisensa jälkeen. Järjestyshäiriötkin lienevät vähäisempiä, kun kansa ei hoida nestetankkaustaan alkoholilla kaksin käsin. Toivottavasti väki ei vallan säikähdä harmaata keliä ja jää kotiin – eihän tässä sokerista olla!

Saunassa luotetaan tänä vuonna heviin ja karikatyyreihin. Metalli on porskuttanut melkeinpä festivaalilla kuin festivaalilla viime vuodet, mutta Tampereella nähtävät Hammerfall ja etenkin vanha kunnon Thor ovat genren korskeinta laitaa. Kielikin lienee molemmilla tiukasti poskessa. Niinikään Mötley Crüen herrat ovat imagotietoisia rocksankareita. Sunnuntain kruunaavat Stratovarius ja Nightwish, kaksi bändiä, jotka ovat mahtipontisen musiikkinsa ohella tutustuneet myös tosielämän saippuaoopperan maailmaan.

Amorphis aloittaa päälavatohinat tänään. Joskus vaisuksi livebändiksi mainittu yhtye kiinnostaa, koska sillä on plakkarissaan uusi mainio levy sekä kokoonpanossaan hiukan vanhempi, mutta edelleen tuoretta energiaa pursuava laulaja Tomi Joutsen.

Guns N’ Rosesin entinen basisti Duff McKagan osoitti toissapäivänä Helsingissä olevansa edelleen mies paikallaan. Duffin ja kumppanien edesottamukset pitänee katsastaa pikauusintana.

Illan päättää Apocalyptica. Vieläkö poppoo saa Creeping Deathiin samaa tenhoa kuin James Hetfield itse? Asia pitää tarkistaa.

Festarikesä alkakoon!

Perjantai, Kesäkuu 5th, 2009

Tervetuloa Helsingin Sanomien festivaaliblogiin! Tässä blogissa raportoidaan festareilta paljon muustakin kuin musiikista. Toimittajat paljastavat lukijoille festivaaliyleisön ja artistien seikkailuja sekä tunnelmia lavan edestä ja takaa.

Tänä kesänä blogi starttaa tummanpuhuvasta Sauna Open Airista Tampereelta. Ensimmäisenä kirjoitusvuorossa on Heikki Romppainen. Myöhemmin tänä kesänä vieraillaan esimerkiksi Provinssirockissa, Tuskassa, Roskildessa, Ruisrockissa ja Flow’ssa.