Vielä yksi pariskunta näytti aamulenkin aikaan pötköttelevän Tuska-alueen liepeillä, mutta muilta osin festari on ohi.
Suoranaisia tajunnanräjäytyksiä tämänvuotinen tapahtuma ei aiheuttanut, mutta hyvinkin kelvollisia peruslaatuvetoja senkin edestä. Keskustelu esiintyjälistasta on ollut pubipöydissä ja nettifoorumeilla hyvinkin kiivasta, ja esimerkiksi Neurosis ja Volbeat ovat jakaneet mielipiteitä hyvinkin vahvasti. Tämä on ilahduttavaa, sillä se osoittaa, että Tuskan yleisö on laatutietoista, musiikkia tosissaan diggaavaa kansaa. Festari ei ole vain viitekehys känniin pääsemiselle.
Tämän vuoden Tuska keräsi paikalle kolmena päivänä yhteensä 28 000 ihmistä. Taantuman aikoina lukemaa voi pitää erinomaisena. Harva näytti siis äänestäneen jaloillaan, vaikka tapahtumaa moitittiin historiansa vähämetallisimmaksi.
Backstage on yleensä tylsä paikka, mutta sunnuntain vapautuneessa tunnelmassa siellä sattui ja tapahtui. Ensinnäkin Finntrollin ex-laulajanakin tunnettu metallin monitoimimies Tapio Wilska kertoi punkbändi Kansan uutisten hajonneen. Sen lisäksi peittosin Imperiumin toimittajana Tuskassa toimineen muusikko Sami Albert Hynnisen pöytäjääkiekossa. Tunneskaalaa siis riitti surusta riemuun.
Tuska-hengen innoittamana kävin ostamassa töölöläisestä punkkikaupasta Hellhammerin LP:n. Jos Tom G. Warrior ja Martin Eric Ain saavat joskus välinsä kuntoon ja innostuvat vanhojen muisteluun ensimmäisen bändinsä kanssa, on Hellhammer minun toiveeni Tuskan esiintyjälistalle. Että pankaapa korvan taakse.
