Tuska-festivaali starttaa toden teolla tänään, mutta kaupunki on ollut festaritunnelmissa jo kotvan verran. Eilen levykaupat olivat kansoittuneet koti- ja ulkomaisista hevi-ihmisistä, jotka selasivat hartaasti metalliosastoa ja paitavalikoimaa. Syinä tähän ”varaslähtöön” ovat paitsi kansan hyvä ajoitus, myös Faith No Moren keskiviikkoinen Kaisaniemen-konsertti sekä eilen Tavastialla vetäisty avausklubi, jota tähdittivät Candlemass ja Scott Kelly.
Ensin mainittu heitti ylvään mutta hyväntuulisen doom metal -show’n, johon toi hauskuutta etenkin konsertin lopettanut, nuoren fanin innolla vedetty Rainbow-laina Kill the King. Neurosiksen riveissä perjantaina esiintyvä Kelly taas luotti koruttomaan mies ja kitara -ilmaisuun.
Kelly kärsi trubaduurin roolissaan lähes legendaarisen Nick Draken kohtalon: kitaran virittäminen kappaleiden välillä laski jännitettä, jonka ylläpitämistä ei myöskään auttanut joidenkin keikasta piittaamattomien tauoton mölinä, joka kuului selvästi yli soiton. Tunnelmallinen, syvissä vesissä uiva musiikki oli helmiä sioille Candlemassia malttamattomasti huutelevien parissa.
Joka tapauksessa avausklubi oli taiteellisesti onnistunut aloitus. Ylipäätään Tuskan klubitarjontaa kannattaa seurata, kuten myös tapahtuman ”varjoklubeja”, sopivasti samaan aikaan järjestettyjä metelitapahtumia.
Paperilla itse Tuska ei ole viime vuoden veroinen. Toisaalta edelliskesänä esiintyneiden Carcassin ja Morbid Angelin kaltaisia legendoja on maailmassa rajattu määrä, joten vastaavaan ei oikein olisi voinutkaan pystyä. Suomessa tällä hetkellä alvariinsa käyvä Volbeat ei ole vetovoimaltaan samaa luokkaa, jos ajatellaan tiukan metallipitoisesti. Ankaramman ryminän taitaja Immortal taas oli Tuskassa vasta pari vuotta sitten, joten ilmassa on uusinnan tuntua.
Mutta vain hölmö tuomitsee tapahtuman yksinomaan ohjelmalehtisen perusteella. Mistäs sitä tietää, vaikka paluun tehnyt death metal -ryhmä Pestilence heittäisi sellaisen keikan, että Morbid Angelkin kalpenee? Sitä paitsi tänään Neurosis soittaa ensimmäisen Suomen-keikkansa koskaan, ja yhtyeensä tukeman Scott Kellyn päälle ei taatusti puhuta.
