Ankkarockissa oli eilen lauantaina kyllä oikein kivaa. Loppuillan pieni sade tuntui vain piristävän tunnelmaa, riisuvan turhasta jäykkyydestä ja yhdistävän ihmisiä, kun muovisten kertakäyttösadeviittojen alla valssattiin Kentin tahdissa hanapakkauksesta revitty viinileka kädessä, ranteeseen upotettu sirkkelinterä (Blackie Lawless –lookalike-kilpailu näytti olevan ainakin parilla käynnissä) toisessa.
Yleisöä oli järjestäjän mukaan 17 000 eli likimain täysi tupa. Ei tuntunut kuitenkaan ahtaalta. Kaksi eri puolilla aluetta sijaitsevaa isoa lavaa jakoivat yleisön tehokkaasti.
Musiikillisesta annista sen verran, että kokonaisuudessaan ehdin tsekata oikeastaan vain HIM:n ja Kentin esitykset. Niistä löytyy raportit kulttuurin verkko-osiossa.
Eipä soittanut Kent odottamaani Utan dina andetagia, hienoa Isola-levyn aikaista b-puolta, jota yhtye on esittänyt kesän kiertueella. Kevlarsjäl korvasi ja tietysti ne upeat uudet diskoversiot hiteistä. Hauskaa oli.
W.A.S.P. oli yllättävän pirteässä kuosissa, sen minkä pari ensimmäistä biisiä kuulin. Scandinavian music group herkisteli samaan aikaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Hyvä kontrasti.
Sain hieman palautetta, että kirjoitukseni oli jotenkin ivaillut Korsolle, joka on kyllä saanut kohtuuttomasti paskaa niskaan. Kylähän on mitä sympaattisin, tuleva suojelukohde ja 90-luvun lamavuosista ja väliinputoajista kertovien elokuvien kuvauslavaste.
Korso Unescon listalle ja heti!
Aamuyön tunteina kylän raitti oli aivan mahtava paikka; te ette ehkä usko, mutta hetkellisesti Pub Sorennon kulma tuntui olevan Pohjolan Bedford Avenue, elämää makeampi kolkka.
Jengi lepäili ja hengaili tummansinisessä yössä, vapaamielisyys ja ystävällisyys olivat hetken sanoja. Elämästä keskusteltiin, terassilla coveryhtye tai karaoke esitti PMMP:n Rusketusraitoja, tulitaiteilijat lumosivat ja valaisivat puheensorinan täyttämän yön.
Mukavaa, että virkavalta ei näyttänyt puuttuvan yli karsinoiden levittäytyneeseen ilonpitoon. Miksi olisikaan. Tilanne näytti olevan hallussa.
Nyt meidän keittiössä juodaan aamukahvia ja fiilistellään pohjiksi PMMP:n Kumivirttä, Pikkuveljeä ja Joutsenia. ”En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ystävä? On kuivin heinäkuu vuoden viiskytviis jälkeen”.
PMMP:n odotettu paluu mammalomalta tänään klo 21.30. Be there.
