Archive for Heinäkuu, 2008

Pori Jazz: Jamituksen paluu

Keskiviikko, Heinäkuu 16th, 2008

Nyt on meneillään 43. Pori Jazz -festivaali. Minulle tämä on neljäs Jazz-kesä.

Ensimmäisen kerran olin Porissa vuonna 2003, kun Kirjurinluodon villitsivät Don Johnson Big Band ja valkoiseen diiva-asuun pukeutunut Jamiroquai. Minä ja kaverini raivasimme puupenkiltä kolot neljälle tennarille ja hypimme hikisten käsivarsien puristuksessa. Eväskassissa penkin alla suli pizzajuusto.

Vuonna 2006 olimme kuuntelemassa hiphoppari Kanye Westiä. Istuimme ylärinteessä pressun alla ja pidimme sadetta. Kengissä virtasi mississippi, eikä kenenkään tehnyt mieli hulppeita piknik-eväitä. Punaviinipakkaus pehmeni sateessa, ja lopulta pelkkä pussi lötkähti nurmikolle.

Viime kesänäkin Pori Jazzeissa satoi lähes koko ajan. Pieni lötkähdys tapahtui myös musiikissa: ihmisraunio Sly Stonen hoipparointi Kirjurin lavalla jätti minuun ehkä pysyvät traumat.

Kun saavuin Poriin tänään, mieleeni tuli kuitenkin vain hyviä Jazz-muistoja. Tunsin, kuinka jamitus teki tuloaan. Se on jazz-olotila, koko kehon täyttävä musiikin riemu.

Ei edes satanut. Jazzkatu oli täynnä matelevia seurueita muikkulautasineen. Ilmaislavalla soitti Jukka Eskola & Friends. Jamitus oli jo odottamassa.

Huomenna se alkaa toden teolla. Kirjurinluodolla soittaa muun muassa Return to Forever, 70-luvulta paluun tehnyt fuusiojazzlegenda, jonka soittajat on aikanaan ylennetty enkeleiksi. Yhtye palauttaa monen mieleen paljon vanhempia muistoja kuin viisi vuotta sitten lämmennyt pizzajuusto.

Jamitus jatkuu Ultra Music Nightsissa Puuvillatehtaalla. En ole ollut siellä ennen, mutta odotukset ovat suuret. Siellä on kuulemma mahdollisuus mihin vain, paitsi lörpähdyksiin.

Kaustisen kansanmusiikki: Teknotapaus harvoille

Keskiviikko, Heinäkuu 16th, 2008

Suomen festivaalikesä voi tarjota ihmeellisiä asioita, myös esiintyjille.

(lisää…)

Kaustisen kansanmusiikki: jätskiä backstagella

Tiistai, Heinäkuu 15th, 2008

Terveisiä Kaustiselta, täällä paistaa aurinko! Ainakin juuri nyt.  Nämä juhlat ovat olleet meneillään jo lauantaista lähtien ja tänään tiistaina (lisää…)

Ilosaarirock: Vihreämpi festivaali

Sunnuntai, Heinäkuu 13th, 2008

Rockfestareiden järjestäminen ei ole lähtökohtaisesti kovin ekologista puuhaa. Artisteja tuodaan ulkomailta suihkukoneilla, moni festarikävijä saapuu festareille omalla autollaan ja jättää jälkeensä suuren kasan roskaa. Roskat päätyvät usein sekajätteeksi, vaikka jätteet kelpaisivat kierrätykseen.

Ilosaari on tänä vuonna entistä vihreämpi festivaali. Suuri osa festarin käyttämästä sähköstä on tuotettu ympäristöystävällisesti, anniskelualueet ovat luopuneet kertakäyttötuopeista ja olutta siemaillaan monissa anniskelupisteissä suoraan pantillisista tölkeistä.

Ruokakojujen lautaset, haarukat ja veitset ovat maatuvaa materiaalia, joka voidaan hävittää biojätteen mukana.

Järjestäjät ovat perustaneet festarialuulle kierrätyspisteitä, joissa kierrätysoppaina toimivat vapaaehtoiset opastavat oikeaoppiseen kierrätykseen.

Vastuu kierrätyksen onnistumisesta on tietenkin festarikävijällä. Näyttää siltä, että homma sujuu mukavasti. Ainakin pintapuolisen tsekkauksen perusteella biojäteastioissa näytti olevan juuri sitä mitä pitikin.

Ilosaarirock: Hyviä ja huonoja uutisia

Lauantai, Heinäkuu 12th, 2008

Hyvät ensiksi. Taivas on edelleen pilvinen, mutta sade on lakannut. Välillä paistoi jopa aurinko.

Sitten ne huonot. Poliisi epäilee, että festereilla liikkuu ammattirikollinen tai rikollisporukka. Festarikävijöiltä on kadonnut arvotavaraa kuten kameroita, lompakoita ja kännyköitä.

Viranomaisten mukaan pitkäkyntisten toimintatapa viittaa ammattimaisuuteen. Rosvot iskevät telttoihin silloin, kun asukit nukkuvat sisällä.
Yksi tapaus on erityisen härski: nukkuvalta tyypiltä oli katkaistu ketju, jolla lompakko oli kiinni housuissa.

Lauantai-iltapäivään mennessä tapauksia oli kirjattu yhteensä 25 kappaletta. Niistä 15 tapahtui festarialueella.

Ilosaarirock: Soundsystem ja muita reggaetermejä

Lauantai, Heinäkuu 12th, 2008

Ilosaarirockin Rentolava on tänäkin vuonna pyhitetty rytmimusaa esittäville artisteille ja yhtyeille. Lavan läheisyyteen on pystytetty soundsystem.

Siis mikä?

”Soundsystem-sana tarkoittaa äänentoistolaitteistoa, mutta jamaikalaisessa musiikkikulttuurissa sillä on muitakin merkityksiä. Soundsystem tarkoittaa porukkaa, joka järjestää bileitä. Soundsystemeillä on perinteisesti ollut omat omat liikuteltavat äänentoistolaitteet. Nykyään klubeilta löytyy äänikamat, joten tänä päivänä puhutaankin pelkistä soundeista”, kertoo reggaedj ja -artisti Tommi ”Bommi Tommi” Tikkanen.

Bommi Tommi on helsinkiläisen Komposti Soundin selektori.
”Selektori valitsee levyt ja usein myös soittaa ne itse. Lisäksi mukana on mikkimies, bileiden juontaja, joka yllyttää spontaanilla höpötyksellä jengiä kovempaan menoon tanssilattialla.”
Jamaikalaiselle musiikille tyypillistä ”höpöttämistä”, musiikin päälle puhumista kutsutaan toastaamiseksi: ”Toastaaminen ei ole räppäämistä, mutta se ei ole myöskään laulamista. Se on rytmistä puhelaulua nuotille”, Bommi Tommi sanoo.
Lauantaina MPV Soundin meininki näytti tältä:

soundsystem.jpg

Soundit myös kilpailevat keskenään niin kutsutuissa soundclasheissa. Voittaja on se porukka, joka saa aikaan parhaat bileet.

”Alun perin homma on lähtenyt käyntiin siitä, että lähekkäin olevat soundsystemit kilpailivat keskenään äänenvoimakkuudessa. Homma ei ole nykyään kovin vakavaa, mutta aikoinaan jamaikalla on puhkottu kilpailijoiden kaiuttimista kalvoja ja katkottu äänentoistokamojen piuhoja.”

Kilpailuissa ja bileissä soundsystemit soittavat spesiaaleja.

”Spesiaalit ovat epäkaupallisia kappaleita, joita tehdään soundin omaan käyttöön. Niitä ei julkaista levyillä, vaan niitä soitetaan bileissä. Yleensä biisillä vierailee joku tunnettu artisti. Soundclasheja varten tehdyissä spesiaaleissa keljuillaan kilpailijalle”, Tikkanen sanoo.

Ilosaarirock: Sadekuuroja

Lauantai, Heinäkuu 12th, 2008

Aamulla teki mieli päästää muutama kirosana. Taivas oli pilvinen ja oli sanomattakin selvää, että tänään sataa vettä.

Festarialueen portit aukesivat puoliltapäivin, mutta rokki ja sade alkoivat melkein samaan aikaan, noin tuntia myöhemmin.

Rentolavalla helsinkiläinen skayhtye Valkyrians yllytti festariväkeä kesäfiilikseen. Siinä bändi onnistui hyvin, ihmiset tanssivat ja muutama tyyppi innostui irrottelemaan sadekuurojen keskellä jopa ilman paitaa. Sade ei tapa festarifiilistä.

Ilosaarirock: H-hetki lähestyy

Torstai, Heinäkuu 10th, 2008

Hs.fi:n Festivaalikiertue 2008 -blogi lähtee huomenna Ilosaarirockiin Joensuuhun.

Festarimeiningit pääsevät täyteen vauhtiinsa vasta lauantaina, mutta jo perjantaina musiikki soi YleX-teltassa, Rekkalavalla sekä Töminä- ja Kasettiasema-klubeilla.

Ilosaareen vahvuus on tänäkin vuonna monipuolinen musiikkitarjonta. Jo perjantaina esiintyy useita mielenkiintoisia yhtyeitä ja artisteja, joten valinta on vaikea.

Tässä muutama tärppi perjantaille:

Hanoi Rocks (YleX-lavalla). Suoraviivaisen rockin ystäville tiedoksi: muilta kesän festareilta kantautuneiden huhujen mukaan Andy McCoy ja Michael Monroe ovat kovassa vedossa!

Kohu-63 ja Terveet kädet (Töminä-klubilla). Vanhan liiton punkkarit jaksavat puurtaa. Terveet kädet on perustettu vuonna 1980 ja Kohu-63 vuotta myöhemmin. Yhtyeiden laulajat Läjä Äijälä (Terveet kädet) ja Lättä (Kohu-63) antavat kaikkensa lavalla.

Klaus Thunder & Ukkosmaine (Rekkalava). Taiteilijanimillä Klaus Thunder ja Wilhelm Meister musiikkia tekevät herrat ovat kertoneet ottavansa vaikutteita Movetronilta, Taikapeililtä ja Aikakoneelta.

Hirveää? Ei, vaan silkkää laatua. Tai no, ainakin hauskaa meininkiä.

Jos et usko, niin lataa tulevalta albumilta lohkaistu ilmainen nettisingle Turpa kiinni, Mozart!. Se löytyy täältä.

Ruisrock: Pyykkipäivä

Maanantai, Heinäkuu 7th, 2008

Ruissalon tomut on pyyhitty jaloista ja sitä ollaan taas turvallisesti kotona. Viikonlopulta jäi päällimmäisenä mieleen kaksi yhtyettä: eilen illansuussa esiintyneet Interpol ja The National. Sikäli ennalta-arvattavaa, että juuri näitä olin ennakkoon odotellutkin… Interpolia jo ainakin puoli vuosikymmentä. Eivät pettäneet kumpikaan.

Minun lisäkseni festivaalialueella tallusteli perjantaina 19999 kävijää, lauantaina 29999 ja sunnuntaina 18999. Kokonaissaldo 69000 lienee järjestäjille hyvinkin riittävä.

Lauantain yleisöpiikki voi tietysti johtua kotimaisten (HIM, Hanoi Rocks, Disco Ensemble, 69 Eyes, Von Hertzen Brothers) tai ruotsalaisten (The Ark, Opeth) yhtyeiden vetovoimasta, mutta saanen esittää myös toisenlaisen teorian. Lauantai oli bilepäivä. Meininki Ruissalossa muistutti hetkittäin samanaikaisesti vietetyn Hangon regatan känni-infernoa. Perjantaina ja sunnuntaina paikalle oli saavuttu selkeämmin (vai pitäisikö sanoa selvemmin) musiikin vuoksi.

Tanskalaista nokkeluutta ja Roskilden viisauksia

Sunnuntai, Heinäkuu 6th, 2008

Eilinen oli hieno festivaalipäivä. Ensin Solomon Burken soulia (keikka oli korniudestaan huolimatta aika hieno), sitten My Bloody Valentinen korviahuumaavaa kitaravallirockia ja lopulta Neil Young.

Opin tanskalaisilta suuria viisauksia kuten sen, että ”kun on kerran ottanut Guldia, ei enää halua palata Gröniin”. Kyse on Tuborgin, festivaalin suurimman sponsorin, olutlaaduista. Grön on keskaria, Guld vahvempaa.

Tämän kuolemattoman maksiimin kertoi minulle futisfani, Liverpoolin kannattaja. Hänellä oli myös huvittava anekdootti kerrottavana. Hänen ystävänsä Kim oli lähettänyt Solomon Burkelle kappaletoiveen, ilmeisesti valehdellen ummet ja lammet siitä kuinka suuri fani hän on. Kappaletoive oli tietysti Liverpoolin kannattajien tunnuslaulu You’ll Never Walk Alone.  Keikalla Burke sitten esitti kappaleen ja omisti sen lukuisia kertoja ”nuorelle naiselle nimeltä Kim”. Kim oli itse asiassa aika kookas mies. Vedätys ei olisi ollut lainkaan niin hauska, ellei Burke olisi ollut aikamoinen jeesus lavalla. Hän toisti koko ajan ”I love you”, ”come here my children” ja ”thank you for the lights”.

Burken keikan aikana huomasi taas kuinka hyväntuulista väkeä tanskalaiset ovat. Yleisö tanssi huolettomasti läpi koko keikan ja näytti yleisesti ottaen siltä, ettei ketään kiinnosta penniäkään mitä muut ajattelevat heistä. Keskustelin paikallisten kanssa tuoreesta onnellisuustutkimuksesta, jonka mukaan tanskalaiset ovat virallisesti maailman onnellisinta väkeä (ja Suomi sijalla 25). Heidän mukaansa yksi avain on ihmisten välinen luottamus. Tanskalaiset kokevat voivansa luottaa toisiin ihmisiin ja se lisää heidän onnellisuudentunnettaan.

Paikallinen ystäväni tosin ilmoitti, että koulut Tanskassa ovat ihan ”Azerbaidzan-tasoa”. Hänen mukaansa tanskalaiset lapset oppivat myös puhumaan ja lukemaan paljon muita kansoja myöhemmin, koska he eivät saa selvää vanhempiensa puheesta.

Teoria tuntuu paikkansapitävältä. Sitä voi myös testata puhumalla tanskalaisille muutakin kuin englantia. Kun heille puhuu ruotsia, puhuvat he takaisin tanskaa (jota on mahdotonta ymmärtää, vaikka he puhuisivat kuinka hitaasti).

Sunnuntain ohjelmaan kuuluu heviä (Slayer), soulia (Sharon Jones & The Dap Kings), folkia (Bonnie ”Prince” Billy), suomalaista rockia (Von Hertzen Brothers), Skoonen murretta (bob hund), räppiä (Jay-Z) ja kaupan päälle vielä viehättävä Cat Power. Ja ehkä pari mukia Guldia. Aurinko nimittäin paahtaa, eikä taivaalla näy pilven pilveä.