Blogitoimitsija ilmoittautuu vihdoin myös täältä Ruissalosta. Ensimmäinen päivä tiiviisti: paljon metallia, jonkin verran punkia ja siihen päälle vielä progea. Päivän paras esitys? Radiopersoona Harri Niemen ukulelella ex tempore -pohjalta loihtima versio (vai herjaus?) Scorpionsin Still Loving Yousta. Yleisön kannalta on valitettavaa, että tämä tapahtui myyttisellä backstage-alueella. Onneksi (vai valitettavasti?) Harri kiusaa myös yleisöä juontajan ominaisuudessa.
Sitten muutama sana itse festivaalista.
Shokeerataan heti kärkeen sen verran, että Ruisrock on suosikkifestivaalini kotimaisista alan yrittäjistä. Se voi tuntua paljon sanotulta, sillä yleensä Ruisrockia on keskitytty lähinnä parjaamaan. On pilkattu piknikfestariksi, manattu liikenneyhteyksiä ja valiteltu ruuhkia. Jotkut eivät pääse yli siitä, että tapahtuma järjestetään Suomen Turussa.
Saanen esittää muutaman eriävän mielipiteen.
Ensinnäkin, Ruisrockissa on nähty enemmän legendaarisia ulkomaanvieraita kuin yhdelläkään muulla festivaalilla – tässä tietysti auttaa festivaalin kunnioitettavan pitkä elinkaari. Itselläni nousee heti ensimmäisenä mieleen tietysti Nirvana (joka kävi kemuissa vuonna 1992), mutta myös moni muu: Beastie Boys, The Cure, Roky Erickson, Flaming Lips, David Bowie, Nick Cave, Soundgarden, Bob Dylan, Damned, Pretenders ja mitä kaikkia. Mieluusti olisin ollut paikalla myös vuosina 1982 (U2), 1979 (The Clash), 1972 (MC5) ja 1971 (The Kinks), mutta ikä asetti vielä noihin aikoihin ”lieviä” rajoitteita.
Jos puhutaan ihan vain ”isoista” nimistä, niin katsotaanpa mitä Ruissalossa nähtiin vaikka vuonna 1996: Red Hot Chili Peppers, Rage Against The Machine, Neil Young & Crazy Horse, ZZ Top, Pulp ja Blur. Muun muassa. Ei hullummin.
Tällä vuosituhannella todella isot starat ovat festivaalioloissa jääneet harvemmalle, ja eritoten Ruisrockissa. Indiepuolella on sen sijaan havaittavissa kiitettävää heräämistä: tämän vuoden ehdottomia täkyjä ovat sunnuntain amerikanihmeet Interpol ja The National.
Jaa lisää perusteluja? Toiseksi, Ruisrockissa on tavannut olla hyvä sää. Totta, viime vuoden sunnuntaina kömmittiin mudassa, mutta yleensä heinäkuun puolivälin paikkeille osuva ajoitus on taannut helteiset oltavat.
Kolmanneksi, Ruissalo on Suomen idyllisin festivaalitantere. Meren rannalla, keskellä vehmasta Varsinais-Suomea. Inhimillisen lähellä oikeaa kaupunkia sekä sen mukanaan tuomia majoitusmahdollisuuksia ja yöelämää.
Kuulen jo vastalauseiden myrskyn. Joku varmasti parahtaa, että Ruissaloon on niin tuskallisen hankala päästä ja helppohan se on vippilautalla sinne purjehtia. No, suoraan sanottuna, niin minäkin luulin. Eiliseen saakka.
Viime yönä tämäkin tuli sitten testattua. Ilman takahuonelämiskää olleet kaverit palasivat kaupunkiin bussilla ja minä lautalla. Kun vihdoin pääsin Ruissalon päässä lauttaan, kaverit kyselivät jo keskustasta käsin, että missä sitä viivytään.
Se on oikeastaan ihan oikein, että me vapaamatkustajat saamme jonottaa omaa kyytiämme ja oikeat maksavat asiakkaat pääsevät takaisin ajallaan. Taas yksi piste Ruisrockille.
5. heinäkuuta 2008 kello 15.55
Eli jos maksavien asiakkaiden lisäksi myös vapaamatkustajia kiusataan, on festivaali entistä parempi tapahtumana? Aika helpossa on Jarkon pointsit tänään.
6. heinäkuuta 2008 kello 22.10
Ruisrock on logistiikaltaan syvältä. Aiemmin bussilla pääsi lähimaastoon, nykyään kävelymatkaa on kaksi kilometriä (plus toki kävelymatka festaribussin ainoalle lähtöpaikalle, kauppatorille, jos ei aivan vieressä majoitu) ja etenkin takaisin tullessa bussille käveleminen on sama asia kuin kahden kilometrin jono. Kaksi tuntia menee helposti, kun yrittää festarialueelta viimeisen esiintyjän jälkeen päästä keskustaan. Ensin jonotetaan bussipysäkille 2km, sitten jonotetaan busseihin. Logistiikka ei toimi. Saa olla aika kovia nimiä, että Ruisrockiin tulee lähdettyä – tänä vuonna Porcupine Tree oli se syy. Seuraavan kerran paikalle sitten joskus 2010-luvulle, kerran pari vuosikymmenessä tuolla tulee käytyä.
7. heinäkuuta 2008 kello 14.13
Juteltiin tästä aiheesta paikan päällä pöytäseurueen kanssa, johon kuului sekä ”bussille kävelijoitä” että ”lauttamatkustajia”. Olimme samaa mieltä Jarkon kanssa.
Yleensä järjestelyistä valittava porukka tuppaa unohtamaan, että ollaan keskellä luonnonsuojelualuetta, vai-mikä-se-nyt-oli. Ei niitä busseja voi tuoda näillä ihmismäärillä yhtään lähemmäs festarialuetta – siinähän olisi ympäristö ihan muussia! Illan jonotuksistakin pääsee helpommalla, jos tinkii halustaan nähdä viimeinen esiintyjä loppuun asti, ja lähtee ennakkoon keskustaan. Ja omasta asenteesta se viihtyminen loppujen lopuksi on kiinni
7. heinäkuuta 2008 kello 16.04
Täsmälleen samaa mieltä, että Ruisrock on idyllinen ja hieno festivaali. Joillekin helsinkiläisille on vain mahdotonta sulattaa tosiasia, että Turku oli kaupunki, kun Helsingissä asuttiin suunnilleen vielä puussa. Eli kateuden piikkiin se menee. Kirjoittaja ei ole turkulainen.
Objektiiviesti katsottuna totean: maailman vanhimpia ja Euroopan vanhin tai toiseksi vanhin festivaali, ystävälliset ihmiset, hyvät järjestelyt ja ilmapiiri ja maailman kaunein ympäristö. Sanokaa yksikin festivaali maailmassa, joka sijaitsee luonnonsuojelualueella, rantakallioiden hiekkarannan ja meren vieressä, jota puuhuvilat reunustavat.
Ohjelma on hyvä-sijaitseehan se Suomessa, jossa on tämän hetken paras musiikkitaso ja ennen kaikkea omaperäisin. Myös ulkomaiset vieraat on taiten hankittu-tosin ruotsalaisia en pestaisi kuin 1-2.
Negatiivista on kännäily ja nuori keski-ikä, mutta se on suomalaisen perhekasvatuksen varjopuoli.