Piknik-konsertti on termi, jota käytetään kovin löyhästi. Esimerkiki Pori Jazzissa isoja konsertteja on kutsutaan yhä piknik-konserteiksi, vaikka puistotunnelma on kovin kaukana Kirjurinluoto-Areenan penkkiriveistä.
Järvenpään puistobluesin pääkonsertissa on sitävastoin mitä aidointa piknik-tunnelmaa. Vanhankylänniemen nurmikoille kerääntyneistä ihmisistä monille eväiden nauttiminen tuntui olevan vähintään yhtä tärkeä osa kokemusta kuin lavan artistitkin. Eikä nyt puhuta pelkästä pussikaljasta: ruokalajit oli muutamilla seurueilla suunniteltu menuiksi viinejä myöden. Perheen pienimmätkin oli luonnollisesti otettu mukaan. Auringon nouseminen tärkeimmäksi esiintyjäksi tuo tietysti myös lieveilmiötä: miksauspöydästä taaksepäin mentäessä viereisen viltin rupattelut voivat ajoittain kuulua esiintyjiä voimakkaammin.
Ei kuitenkaan ole vaikea huomata, ketä ajatellen festivaalialue on rakennettu. Vip-alue on tungettu kentän perukoille, alueen viimeiseen nurkkaan, josta lavalle on näkyvyys vain vilttikansan yli. Kaljateltat puolestaan ovat toinen lavan sivulla ja toinen sen takana. Vilttiä paremmin konsertin näkeekin vain lavan edustalta.
Mutta kuka nyt raaskisi hylätä viltin ja mansikat?
