Tämän vuoden Flow on juhlittu. Tehdään nopea yhteenveto.
Musiikillisesti en kokenut mitään järisyttävää. Eniten nautin tunnelman aistimisesta, ihmisistä ja alueen kauneudesta.
Pirteimmän vaikutuksen esiintyjistä teki kotimainen tyttökolmikko Le Corps Mince de Françoise, jolla oli taidekoulusta lainatun kokonaistyylin jatkeena mainioita biisejä ja sopivan häpeämätön, reipas meno. Yhtye julkaisee ensinglensä lähiaikoina New Judas -lafkan (Huoratron, Pets on Prozac) kautta. Kuulinpa myös, että kolmikko olisi tehnyt sopimuksen brittiläisen levyjätin kanssa. Oho.
Pidin Múmin kauniista elektroakustisesta paisuttelusta, The Rootsin takuuvahvasta jamittelusta sekä CSS:n herätyksen lailla toimineesta pöhkökaahauksesta. Cut Copy ei ollut vieläkään elävänä levyjensä veroinen.
Crystal Castlesin vaarallista ja yleisön villiksi lietsonutta elektromekastusta oli hauska seurata myöhästelystä ja teknisistä ongelmista huolimatta. Olen kuullut ainakin puoli tusinaa eri tarinaa keikan myöhästymiselle. On totta, kuten Johanna kommentoi, että järjestäjän olisi ollut kohteliasta ilmoittaa asiasta kolme varttia kuumassa teltassa aamuyöllä hikoilleelle yleisölle.
Järjestelyt pelasivat lopulta hienosti, vaikka kuulin perjantaina olut-, ruoka- ja vessajonoissa kosolti ärräpäitä. Telttalava oli liian pieni.
Oli myös hienoa olla viikonloppuna kalliolainen. Kaupunginosan kaduilla ja puistoissa – kuten Juska kommentoi – vallitsi liki ainutlaatuinen tunnelma. Omassa rapussani ainakin parissa kämpässä taisi olla Flow-vieraita.
Flow’ssa vieraili järjestäjien mukaan kolmen päivän aikana 22 000 ihmistä. Komea määrä. Esitän kauniin kiitokseni järjestäjille.

