PALVELUKSESSANNE, MISS DAISY (Driving Miss Daisy). USA (c) 1989 Warner Bros. TJ: David Brown. T: Richard D. Zanuck, Lili Fini Zanuck. O: Bruce Beresford. KS: Alfred Uhry näytelmästään (1987). M: Hans Zimmer. Antonín Dvorák: ”Mesicku na hebi hlubokém” oopperasta Rusalka, es. Gabriela Benacková. ”Santa Baby” es. Eartha Kitt. ”What A Friend We Have In Jesus” es. Little Friendship Missionary Baptist Church Choir (Decatur, Georgia), solistina Indra A. Thomas. Kuvauspaikka: Atlanta, Georgia. N: Morgan Freeman (Hoke Colburn), Jessica Tandy (Daisy Werthan), Dan Aykroyd (Boolie Werthan). Väri, anamorfinen 1,85:1, DD stereo, 95 min
Future Film (NTC Nordisk Trading Company / Pathé / Warner Bros.) 9.1.2009
Palveluksessanne, Miss Daisy on ollut mielikuvissani kevyt, suosittu viihde-elokuva. 20 vuoden aikana se on omaperäisyydessään noussut kulttuurilliseksi viittauskohteeksi rap-herjoja myöten, ja sen suurta tunnistettavuutta kuvastaa se, että se kelpasi Be Kind Rewind -elokuvassa vain kaikkein kysytyimpiä elokuvia kohdanneen kopioinnin (”ruotsittamisen”) kohteeksi.
Näin elokuvan nyt ensi kertaa dvd:llä ja yllätyin myönteisesti. Elokuvan viihteelliset arvot ovat kyllä ilmeiset. Kärttyisä vanha rouva Daisy Werthan (Jessica Tandy) ei suostu myöntämään, ettei hänestä ole enää autoaan ajamaan, ja vain vastahakoisesti ja simputtaen hän suostuu ottamaan itselleen autonkuljettajan, mustan Hoke Colburnin (Morgan Freeman).
Humoristisen kertomuksen teemat ovat vakavia. Vuodesta 1948 käynnistyvä tarina on vanhenemisen draama. Se jatkuu aina vuoteen 1973, jolloin Miss Daisy on 97-vuotias. Elokuva kohtaa kysymyksen luopumisesta: luopumisen omista kyvyistä, läheisistä, talosta, vapaasta liikkumisesta ja loppusuoralla myös henkisistä voimista; Daisya kohtaa loppusuoralla myös jonkinasteinen dementia. Tandy tulkitsee äkäistä vanhaa rouvaa iskevästi ja vailla mielistelyä.
Alfred Uhryn omasta näytelmästään laatima käsikirjoitus kohtaa myös rasismin kysymyksen monitahoisesti ja epätavallisesti. Werthanien perheen varallisuus perustuu puuvillatehtaaseen, jonka työvoimana ovat köyhät mustat.
Daisy ei kohtele mustia tietoisen loukkaavasti.
Elokuvan merkittävintä sisältöä onkin huomaamattoman rasismin kohtaaminen. Miten Daisy suuttuu, kun Hoke on syönyt luvatta purkillisen lohta. Miten Daisy ei tiedä, että musta Hoke ei saa käydä huoltoaseman wc:ssä. Miten itseään liberaalina pitävä Daisy osallistuu Martin Luther Kingin puhetilaisuuteen mutta ei halua Hokea mukaan. King puhuukin osuvasti ”valon lasten pelosta ja apaattisuudesta”.
Daisy on uskonnollisesti aktiivinen juutalainen, joka käy synagogassa ja hautausmaalla ja suhtautuu ironisesti poikansa ei-juutalaisen vaimon korskeaan joulunviettoon. Varakkuudestaan huolimatta Daisy muistaa itsensä aina köyhän perheen tyttärenä, jonka elämä on ollut täynnä kovaa työtä. Daisyn ei ole helppo ymmärtää, miten Hoken lapsuudenmuisto Ku Klux Klanin lynkkaamasta lähiomaisesta liittyy häneen. Hän haluaisi myös torjua ajatuksen rakkaan synagogan räjäytyksestä ja siitä, miten se liittyy tilanteeseen, jossa Hoke on elänyt koko ikänsä. Joitakin suuria asioita Daisy ei koskaan opi.
Freeman esittää palkitussa osasuorituksessaan lukutaidotonta mutta sydämen viisautta omaavaa autonkuljettajaa, roolia, jonka hän oli tulkinnut jo näytelmän alkuperäisessä off-Broadway-versiossa. Freeman on sittemmin nähty monissa karismaattisissa rooleissa, kuten USA:n presidenttinä, ja niihin verrattuna tässä yllättää sekä roolin että tulkinnan tietty karkeus.
Hans Zimmer on säveltänyt elokuvaan kevyen, yksinkertaisen ja mieleenpainuvan tunnussävelen, joka tuo avaruutta traagisten teemojen käsittelyyn. Muutenkin soundtrack-valinnat (Dvorak, Eartha Kitt, gospel) ovat osuvia.
Elokuva on ilmestynyt dvd:llä suomeksi aikaisemminkin Jupiterin julkaisuna, jonka kuvalaatua moitittiin. Future Filmin julkaisu on korkeatasoinen.
