Archive for the ‘Yleinen’ Category

Aladdin (Disney 1992) (juhlajulkaisu)

Perjantai, Tammikuu 15th, 2010

20100116-aladdin.jpg

ALADDIN / Aladdin (Aladdin). USA (c) 1992 The Walt Disney Company. T+O: Ron Clements, John Musker. KS: Ron Clements, John Musker, Ted Elliott, Terry Rossio – itämaisesta satukokoelmasta Tuhannen ja yhden yön tarinat (n. 900). M: Alan Menken, Howard Ashman, Tim Rice. Aladdin-animaatio: Glen Keane. Muiden hahmojen pohjana Al Hirschfeldin karikatyyrit. Hengen animaatio: Eric Goldberg. - Suomalaiset äänet: Vesa-Matti Loiri (Henki), Sami Aarva (Aladdin), Ulla Hakola-Renko (Jasmine), Jarkko Rantanen (Jafar), Frank Welker (Abu), Seppo Pääkkönen (Jago), Veikko Honkanen (sulttaani), Antti Pääkkönen (kaupustelija). Suomenkielinen toteutus: Tuotantotalo Werne Oy. Käännös, ohjaus, suom. dialogi ja laulut: Pekka Lehtosaari. ”Arabian yöt”, ”Askel edellä”, ”Ei kaveria parempaa”, ”Prinssi Ali”, ”Se on kuin yö”. Väri, 1,66:1, DD 5.1, 87 min
Alkuperäisversio, jossa suom. tekstit / svenska texter. – Puhumme suomea / vi talar svenska -versiot.
Laula mukana -toiminto.
Walt Disney Studios Home Entertainment, Finland 15.1.2010

Walt Disney -studion Aladdin-animaatio valmistui Disney-renessanssin nousuaallolla Pienen merenneidon ja Kaunottaren ja hirviön jälkeen. Ensi kertaa pitkän Disney-animaation innoittajana olivat itämaiset sadut, ainakin päällisin puolin. Vain tarinan ulkoisissa puitteissa seurataan Tuhannen ja yhden yön vaikutteita, ja itse tarina on ajatukseltaan moderni ja amerikkalainen. Myös hahmojen, mukaan lukien pullon hengen, ilmeet ja puhetyylit karrikoivat valmistusajan amerikkalaisuutta. Aladdinista tuli vuoden suosituin elokuva, ja se on saanut jatko-osia ja muita seurannaisilmiöitä. Koska pohjana olevat Tuhannen ja yön tarinat ovat vapaita tekijänoikeuksista, maailmalla tuotettiin joukko muitakin Aladdin-nimisiä animaatioita, joita kannattaa varoa sekoittamasta Disney-tuotantoon. Disney-yhtiö valitsi suomalaisen ääniversion maailman parhaaksi muunkieliseksi Aladdin-versioksi, ja hillittömän supliikin omaavan hengen esittäjä Vesa-Matti Loiri saattoi päihittää alkuperäisversion Robin Williamsin. Tälle dvd:lle ovat tulleet väärät suomalaisen version tekijätiedot, joista ei kannata hämääntyä. Vaikka dvd:tä mainostetaan juhlajulkaisuksi, siinä ei ole varsinaista lisäaineistoa, ainoastaan ”laula mukana” -toiminto.

Alkuvuoden dvd-tärppejä

Sunnuntai, Tammikuu 10th, 2010

Joulu on dvd-alallakin pääsesonki. Uusia julkaisunimikkeitä tulee ruuhkaksi asti joulua edeltävinä kuukausina, sitten on muutaman viikon hiljaisuus, ja tammikuussa uusia klassikkonimikkeitäkin alkaa taas ilmestyä hiljalleen. Nyt on vahvoilla brittielokuva.

(lisää…)

Erämaan vangit

Keskiviikko, Tammikuu 6th, 2010

20100116-walkabout.jpg

ERÄMAAN VANGIT / Walkabout – mannaprovet (Walkabout). Australia / Iso-Britannia 1971 (c) 1970 Max L. Raab-Si Litvinoff Films (PTY) Ltd. O+KU: Nicolas Roeg. KS: Edward Bond – James Vance Marshallin romaanista (1959). M: John Barry. LE: Antony Gibbs. N: Jenny Agutter (tyttö), Luc Roeg (valkoinen poika), David Gulpilil (musta poika), John Meillon (isä), Robert McDarra (mies). Kielet: englanti ja Gulpililin puhuma alkuperäiskieli. Väri, 1,85:1, DD stereo, 96 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 6.1.2010

Englantilainen huippukuvaaja Nicolas Roeg oli saanut alun ohjaajanuralleen Donald Cammellin kanssa ohjaamallaan elokuvalla Performance. Hänen ensimmäinen soolo-ohjaustyönsä oli Walkabout, jossa hän toimi edelleen myös kuvaajana.

Walkabout on Australian alkuperäisasukkaiden käsite, joka tarkoittaa nuoren ihmisen initiaatioriittinään suorittamaa autiomaavaellusta.

Australian outback-autiomaassa kuvattu Walkabout on visionääristä elokuvaa, jossa on minimaalinen, muodollinen juoni. Kaksi lasta (16-vuotias teinityttö Jenny Agutter ja kuusivuotiasta pikkuveljeä esittävä ohjaajan poika Luc Roeg) joutuu yllättävän tragedian seurauksena vaeltamaan yksin autiomaassa heidän isänsä tehtyä itsemurhan ja sytytettyä heidän autonsa tuleen. Elokuva on näkemisen arvoinen jo huikeana kuvauksena Australian villistä luonnosta ja ainutlaatuisesta eläimistöstä.

Roeg punoo vaellustarinaan mahdollisimman paljon eläinkuvia ja menee innostuksessaan ylitse liioittelun rajojen. Mukana on esimerkiksi kuva, jossa ystävällinen vompatti tulee katsomaan nukkuvia lapsia yöllä. Eläinmotiivi ja lasten retken kuvaus tuo mieleen Charles Laughtonin elokuvan Räsynukke (Night of the Hunter), joka lienee antanut Roegille vaikutteita, mutta vain etäisellä ja yleisellä tavalla.

Lasten pelastajaksi tulee omalla walkaboutillaan oleva alkuasukaspoika (David Gulpilil). Lapset eivät ymmärrä toistensa kieltä. Viimeisenä yönä poika tanssii tytölle soidintanssin täydessä maalauksessa.

John Barry on säveltänyt musiikin australialaisen alkuperäismusiikin ja sen soittimien innoittamana. Heti alussa kuullaan didgeridoo-soittimen ikiaikainen ääni. Sen oletetaan olevan maailman vanhin puhallinsoitin.

Walkabout kasvaa surreaaliseksi runoksi alkuperäisen Australian kohtaamisesta. Se on myös mietiskely paratiisillisen alkuperäisyyden ja urbaanin modernisuuden vastakohtaisuudesta.

Tarjolla on pitkän kauniin alastonuintijakson sisältävä ohjaajan versio, ilmeisesti sama, jonka Criterion Collection julkaisi vuonna 1999. Nyt kyllä huomaa, että dvd-masterointi ei ole uusi.

Saakelin sunnuntai

Keskiviikko, Tammikuu 6th, 2010

20100116-sunday-bloody-sunday.jpg

SAAKELIN SUNNUNTAI / Söndag, satans söndag (Sunday, Bloody Sunday). Iso-Britannia (c) 1971 Vectia Films. T: Joseph Janni. O: John Schlesinger. KS: Penelope Gilliatt – Ron Geesinin aiheesta. KU: Billy Williams. LA: Luciana Arrighi. M: Ron Geesin. Mozart: ”Soave sia il vento” -terzettino oopperasta Così fan tutte. LE: Richard Marden. N: Peter Finch (tri Daniel Hirsh), Glenda Jackson (Alex Greville), Murray Head (Bob Elkin), Peggy Ashcroft (äiti Greville), Tony Britton (George Harding), Maurice Denham (isä Greville), Bessie Love (puhelinkeskus), Vivian Pickles (Alva Hodson), nuori vandaali (Daniel Day-Lewis). Väri, 1,66:1, DD stereo, 106 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 6.1.2010.

John Schlesinger käytti tilaisuutta hyväkseen, kun elokuva-alan Production Code -itsesensuuri lakkautettiin Yhdysvalloissa ja kun vastaava vapautuminen toteutui myös Iso-Britanniassa. Uusia mahdollisuuksia elokuviinkin toi se, että homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos Iso-Britanniassa vuonna 1967.

Schlesingerin rohkeaa ”uuden Hollywoodin” elokuvaa Keskiyön cowboy seurasi uraa uurtanut ja tabuja rikkonut brittielokuva Saakelin sunnuntai. Kyseessä on kolmiotarina, josta ei ole oikein käyttää nimitystä kolmiodraama. Naispäähenkilö Alex (Glenda Jackson) on eronnut rekrytointikonsultti. Hänen rakastajansa on biseksuaalinen muotoilija ja taiteilija Bob Elkin (Murray Head), joka tapaa säännöllisesti myös miesystäväänsä, lääkäri Daniel Hirshiä (Peter Finch).

Uutta aikaisempien vuosikymmenien elokuviin verrattuna oli se, että kerronnassa ei ole sensaatiota eikä korostettua dramatiikkaa. Mikä oli aikanaan ”rohkeaa” on nykyään tavallista, ja tätä elokuvaa, kuten Keskiyön cowboytakin, pitää arvioida toisin kuin aikanaan. Schlesingerin elokuvat kestävät uudelleenarvioinnin varsin hyvin, koska ne perustuvat aitoihin henkilöhahmoihin ja korkeatasoisiin näyttelijätulkintoihin.

Elokuvassa on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Eksoottiselta dokumentaarilta näyttää nykykatsojalle analogisen puhelinvastaajapalvelun toiminta. Puhelinvastaajaa esittää mykän elokuvan tähti Bessie Love, joka tuli kuuluisaksi D.W. Griffithin Suvaitsemattomuudessa (1916). Hän on tässä roolissaan yhä pirteä ja hyvännäköinen. Juutalaisesta kulttuurista kiinnostuneelle sykähdyttävä on elokuvan pitkä bar mitsva -jakso. Yhteisössään Daniel Hirsh herättää ihmetystä, kun laadukkaat morsiankandidaatit eivät saa hänessä vastakaikua.

Musiikissa pääteemaksi nousee W.A. Mozartin Così fan tutte -oopperan trio ”Soave sia il vento” (”Tuuli olkoon suotuisa”).

Billy Williamsin kuvaus on omaperäistä, ja elokuvaan tuovat ulottuvuuksia kiehtovat erikoislähikuvat. Dvd-masterointi ei ole näköjään uuden uutukaista.

Tilaa huipulla

Keskiviikko, Tammikuu 6th, 2010

20100116-room-at-the-top.jpg

TILAA HUIPULLA / Plats på toppen (Room at the Top). Iso-Britannia 1959 (c) 1958 Remus. T: James Woolf, John Woolf. O: Jack Clayton. KS: Neil Paterson – John Brainen romaanista (1957). KU: Freddie Francis. LA: Ralph W. Brinton. M: Mario Nascimbene. LE: Ralph Kemplen. N: Simone Signoret (Alice Aisgill), Laurence Harvey (Joe Lampton), Heather Sears (Susan Brown), Donald Wolfit (Brown), Donald Houston (Charles Soames), Hermione Baddeley (Elspeth), Allan Cuthbertson (George Aisgill). Mustavalkoinen, 1,33:1, DD stereo, 115 min
Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film 6.1.2010.

Tilaa huipulla oli brittiläisen uuden realistisen aallon ensimmäinen pitkä elokuva. Monet tuon aallon elokuvista perustuivat brittiläiseen ”vihaisten nuorten miesten” sukupolven kirjailijoiden näytelmiin, romaaneihin ja novelleihin. Jack Claytonin ensimmäinen pitkä elokuva Tilaa huipulla perustui John Brainen tuoreeseen romaaniin.

Tapahtuma-aika on pian toisen maailmansodan jälkeen. Elokuva kuvattiin Halifaxin tehdaskaupungissa Yorkshiressa. Alice Aisgill (Simone Signoret) on ranskalainen opettajatar, joka on mennyt naimisiin paikkakunnan mahtimiehen kanssa. Joe Lampton (Laurence Harvey) on työläisperheen orpopoika, jonka vanhemmat ovat kuolleet pommituksessa ja joka itse on ollut vankileirillä. Kaupungin näytelmäkerhossa hän kohtaa tehtaanomistajan tyttären Susan Brownin (Heather Brown), jonka kanssa hän alkaa seurustella, samalla kun hänestä tulee epätyydyttävässä avioliitossa elävän Alicen rakastaja.

Kun Joe pakotetaan luopumaan Alicesta, molempien sydän särkyy, ja seuraukset ovat traagiset. Tarinassa on yhtymäkohtia Theodore Dreiserin romaaniin Amerikkalaiseen murhenäytelmä ja sen filmatisointiin nimeltä Paikka auringossa. Tilaa huipulla ja Paikka auringossa -nimien samanhenkisyys on täysin johdonmukaista.

Nykykatsojan on vaikea käsittää, että Tilaa huipulla oli aikoinaan käännekohta seksuaalisuuden rehellisessä kuvauksessa englantilaisessa elokuvassa. Rohkeudessaan se ei poikkea nykyisestä televisiodraamasta. Elokuvaan tuoreeltaan liittyneen kohun perusteiden kadottua jo 1960-luvulla sitä on sittemmin voinut tarkastella kestävien arvojen näkökulmasta.

Claytonin ohjausote on jäntevää, ja Signoret ja Harvey tulkitsevat pääosat ensiluokkaisesti. Freddie Francisille Tilaa huipulla oli yksi ensimmäisistä mestariluokan kuvaustöistä. Dvd-masteroinnin kuvallinen laatu vaihtelee elokuvan mittaan.

Jennifer Jones (1919-2009)

Lauantai, Joulukuu 19th, 2009

Toissapäivänä kuollut Jennifer Jones oli suuri, rohkea Hollywood-tähti, jolla oli laaja skaala. Pari viikkoa sitten julkaistiin blu-raylla hänen viimeinen elokuvansa Liekehtivä torni, jossa hänellä on mieleenpainuva traaginen rooli.

(lisää…)

Anne Frankin päiväkirja (50-v-juhlalaitos) (blu-ray)

Keskiviikko, Joulukuu 16th, 2009

20091219-the-diary-of-anne-frank.jpg

ANNE FRANKIN PÄIVÄKIRJA / Anne Franks dagbok (The Diary of Anne Frank). USA 1959 (c) 1958 Twentieth Century Fox. T+O: George Stevens. KS: Frances Goodrich ja Albert Hackett – näytelmästään (1955) – kirjasta: Anne Frank: Het Achterhuis (kirjoitettu 1942-1944, julkaistu postuumisti toimitettuna 1947). KU: William C. Mellor. LA: George W. Davis, Lyle R. Wheeler. M: Alfred Newman. N: Millie Perkins (Anne Frank), Joseph Schildkraut (isä Otto Frank), Shelley Winters (rouva Petronella Van Daan), Richard Beymer (Peter Van Daan), Gusti Huber (äiti Edith Frank), Lou Jacobi (Hans Van Daan), Diane Baker (Margot Frank), Douglas Spencer (Kraler), Dodie Heath (Miep), Ed Wynn (Albert Dussell). Mustavalkoinen, letterbox 2,35:1, 5.1 DTS HD MA, DD 4.0, pääkuva 179 min
Suom. tekstit / svenska texter (myös liitteissä).
Bonus: – George Stevens, Jr.:n ja Millie Perkinsin kommenttiraita (2009). – Uudet liitedokumentit (2009): George Stevens in WWII. + The Making of The Diary of Anne Frank: A Son’s Memories. + The Diary of Anne Frank: Memories from Millie Perkins and Diane Baker. + Shelley Winters and The Diary of Anne Frank. + The Sound and Music of The Diary of Anne Frank. + The Diary of Anne Frank: Correspondence. Nämä yht. 90 min. – Fox Movie Channel Presents: Fox Legacy with Tom Rothman, 15 min. – The Diary of Anne Frank: Echoes from the Past (Fox TV, 2001), 90 min. – The Diary of Anne Frank Excerpt from George Stevens: A Filmmaker’s Journey (1984), 8 min. – George Stevens: Press Conference (1958), 5 min. – Fox Movietonews -otteita (1958, 1959), 7 min. – Millie Perkinsin koekuvaus (1958), 3 min. – Trailerikooste. – Kuvagallerioita.
FS Film 16.12.2009

George Stevens oli Hollywoodin suosittujen komedioiden ja musikaalien ohjaaja, jonka ura alkoi kuvaajana Ohukaisen ja Paksukaisen komedioissa 1920-luvulla. Toisessa maailmansodassa Stevens johti armeijan kuvausryhmää Normandian maihinnousussa, Pariisin vapautuksessa ja Dachaun keskitysleirillä. Hänen yksikkönsä kuvaamaa keskitysleiriaineistoa käytettiin todistusaineistona Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Frank Capra ja William Wyler ovat kertoneet, että Stevens lakkasi hymyilemästä sodan jälkeen.

Holokaustin käsittelyä vältettiin Hollywoodissa toisen maailmansodan jälkeen, ja on merkittävää, että kun Hollywoodin ensimmäinen suuri holokaustielokuva, Anne Frankin päiväkirja, valmistui, ohjaaja oli goy George Stevens. Elokuvassa vaikuttaa pyrkimys aitouteen. Sen hillityssä tosipohjaisuudessa koskettaa pohjaton suru ja pettymys ihmiskuntaan. Kuvat taivaan linnuista ilmentävät pyrkimystä korkeampaan.

Anne Frankin päiväkirjasta julkaistiin vuonna 2006 hieno Twentieth Century Classics -laitos ilman lisäaineistoja. Uudessa 50-vuotisjuhlalaitoksessa korkeatasoisia lisäaineistoja on tuntikaupalla. Niiden päätoimittaja on ohjaajan poika George Stevens, Jr., ja sykähdyttävän panoksen tuo mm. pääroolin esittäjä Millie Perkins.

Tora! Tora! Tora! (40-v-juhlalaitos) (amerikkalainen ja japanilainen versio) (blu-ray)

Keskiviikko, Joulukuu 16th, 2009

20091219-tora-tora-tora.jpg

TORA! TORA! TORA! / Tora! Tora! Tora! (Tora! Tora! Tora!). USA / Japani (c) 1970 Twentieth Century Fox. TJ: Darryl F. Zanuck. T: Elmo Williams. O: Richard Fleischer (amerikkalaiset kohtaukset). O: Toshio Masuda, Kinji Fukasaku. KS: Larry Forrester, Hideo Oguni, Ryuzo Kikushima – Gordon W. Prangen kirjasta Tora! Tora! Tora! ja Ladislas Faragon kirjasta The Broken Seal. KU (amerikkalaiset kohtaukset): Charles F. Wheeler. KU: Osamu Furuya, Shinsaku Himeda, Masamichi Satoh. M: Jerry Goldsmith. N: Martin Balsam (amir. Kimmel), Sô Yamamura (amir. Yamamoto), Joseph Cotten (Henry Stimson), Tatsuya Mihashi (komentaja Genda), E.G. Marshall (everstiluutnantti Bratton), James Whitmore (amir. Halsey), Takahiro Tamura (komentajakapteeni Fuchida), Eijirô Tôno (amir. Nagumo), Jason Robards (kenr. Short). Väri, letterbox 2,35:1, 5.1 DTS HD MA, amerikkalainen versio 145 min, japanilainen versio 160 min
Blu-ray 1080p
Suom. tekstit / svenska texter.
Bonus: – Richard Fleischerin ja Stuart Galbraith IV:n kommenttiraita (2006). – Day of Infamy (2006), 20 min. – History Through the Lens: Tora! Tora! Tora! A Giant Awakens (2006), 90 min. – AMC Backstory: Tora! Tora! Tora! (2001), 22 min. – Behind the Scenes -kuvagalleria. – 10 Fox Movietonews -katkelmaa (1941), 40 min.
FS Film 16.12.2009

1960-luvulla tehtiin joitakin niin realistisia elokuvia toisesta maailmansodasta, että ne muistuttivat puolidokumentaarisia rekonstruktioita. Niissä käytettiin alkuperäisiä aseita, laitteita, pukuja ja kuvauspaikkoja, mutta rooleja tulkitsivat tietenkin näyttelijät. Normandian maihinnousua kuvaava Atlantin valli murtuu oli tuottaja Darryl F. Zanuckin lempiprojekti. Pearl Harborin hyökkäystä kuvaava Tora! Tora! Tora! oli hänen viimeinen elokuvansa. Kummatkin ovat leimallisesti tuottajan elokuvia, ja ohjaajat, joita molemmissa on useita, ovat vain tuottajan tahdon toimeenpanijoita.

Elokuvan nimi viittaa japanilaiseen koodi-ilmoitukseen yllätyshyökkäyksen onnistumisesta. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”tiikeri, tiikeri, tiikeri”. Huipennuksen Pearl Harbor -hyökkäys on järisyttävä, ja sitä kannattaa vertailla myöhempiin kuvauksiin (Pearl Harbor, 2001). Tora! Tora! Tora!’ssa kartoitetaan diplomaattisia yhteydenottoja ja vakavaa vakoilutietoa. Japani hyökkää ilman sodanjulistusta, ja kuuluisaksi on tullut japanilaisen amiraalin fiktiivinen kommentti: ”Ikävä kyllä olemme tainneet vain herättää nukkuvan jättiläisen ja saaneet sen hirvittävän määrätietoisuuden valtaan.”

Elokuvan valmistuminen oli osoitus siitä, että entiset viholliset olivat päässeet väleihin. Clint Eastwoodin kaksoiselokuvat Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta (2006) olivat samalla asialla.

Parasta pukin konttiin

Maanantai, Joulukuu 14th, 2009

Lempielokuva dvd:nä tai blu-rayna on hyvä lahja jouluna tai muutenkin. Vuosi 2009 oli blu-rayn etenemisen vuosi. Jopa Viime vuonna Marienbadissa julkaistiin teräväpiirtolevynä.

(lisää…)

Elokuvan ihmeellinen vuosi 1939

Keskiviikko, Joulukuu 9th, 2009

Kaksi tänään ilmestyvää 70-vuotisjuhlajulkaisua, Tuulen viemää ja Ihmemaa Oz, palauttaa mieleen ihmeellisen elokuvavuoden 1939.

(lisää…)