SKANDAALI (Shubun). Japani 1950 (c) Shochiku. O: Akira Kurosawa. N: Toshiro Mifune, Shirley Yamaguchi, Yoko Katsuragi, Noriko Sengoku, Eitaro Ozawa, Takashi Shimura. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 105 min
Sandrew Metronome Distribution Finland 13.5.2009
Akira Kurosawan Skandaali osoittaa, että sensaatiojournalismi ja tabloidisaatio on tunnettua Japanissakin, ja tiedetään, että ohjaajalla oli henkilökohtaisia syitä suuttumukseen. Sen puhetorveksi tässä elokuvassa tulee rohkea ja kapinallinen taidemaalari Ichiro Aoye (Toshiro Mifune), joka näkee vuorenkin punaisena.
Lomaillessaan vuorilla taidemaalari kohtaa kuuluisan, mutta yksityiselämäänsä julkisuudelta suojelevan laulajattaren Miyako Saijon (Shirley Yamaguchi). Viaton kohtaaminen johtaa Amour-juorulehden sensaatiojuttuun. Maalari haluaa haastaa lehden oikeuteen, laulajatar haluaa ehdottomasti välttää lisää julkisuutta.
Aoye puhuu avoimesti kaikille. Modernista taiteesta hän keskustelee mallinsa kanssa (saamme kuulla, että hän on poikkeuksellinen mies, joka ei hyväksikäytä alastonmallia). Sydämenmuotoista mainoskylttiä kantavan ukon kanssa hän keskustelee moraalista.
Lehdistömiljöö oli ollut amerikkalaisen äänielokuvan lempiaiheita (The Front Page, Citizen Kane), ja Kurosawa käyttää elokuvassaan amerikkalaistyyppisiä montaasijaksojakin. Oikeusjutun hän tiiviistää uutiskatsauksen näkökulmaan. Citizen Kane -vaikutteethan olivat Kurosawalla syvällisimmillään pian tämän jälkeen valmistuneessa Rashomonissa, jota Skandaalikin pohjustaa oikeussalijaksossaan.
Vain elokuvan alkukehittely viittaa suoraviivaiseen oikeusdraamaan. Heti kun maalarin tuulen tuivertamasta oviaukosta ilmestyy lakimies Hiruta (Takashi Shimura), elokuva muuttuu yllättäväksi ja moraaliltaan kompleksiseksi. Hiruta on ottanut lahjuksia, nyt hän ottaa rahaa oikeusjutun kummaltakin osapuolelta, ja hän kärsii moraalisesta tilastaan.
Seuraava yllättävä käänne kohdataan, kun maalari menee lakimiehen luokse. ”Varokaa koiraa” -varoitus osoittautuu aiheettomaksi, sillä koira on kuollut kolme vuotta sitten. Sen sijaan oviaukon takaa katselee lakimiehen ystävällinen, keuhkotaudin vuodepotilaaksi sitoma tytär. Tyttäreen liittyy elokuvan tunnevoimaisin, ja kurosawalaisittain hillittömän sentimentaalinen kehittely, kun laulajatar ja maalari esittävät tälle joulutervehdyksenä ”Jouluyö, juhlayö”. Capralais-sentimentaalinen yllätys sisältyy myös loppuratkaisuun.
Tunteilussaankin Skandaali kuuluu Kurosawan varhaisiin neorealismin sukuisiin merkkiteoksiin. Juoni on myös veruke mielenkiintoiselle tutkimusretkelle sodanjälkeiseen japanilaiseen yhteiskuntaan. Siinä on runsaasti groteskeja havaintoja ajan ilmiöistä. Näihin kuuluu baarin ”Auld Lang Syne” -yhteislaulu, ja englanninkieliset Merry Christmas -toivotukset.
Monen Kurosawan tuolloisen elokuvan tavoin sen dynamiikka perustuu Mifunen voimakkuuden ja Shimuran heikkouden yllättävään vastavuorotteluun.
Dvd-kuva ei ole parasta laatua. Skandaali kuvattiin 35 mm:n nitraattifilmille, mutta ainakin paikoittain kuva näyttää siltä, kuin se olisi masteroitu 16 mm:n kavennuskopiosta.
