Archive for the ‘Williams Tennessee’ Category

Pääosassa Paul Newman (8 erillistä julkaisua)

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

KADUN KUNINGAS (Somebody Up There Likes Me), USA 1956, ohjaus Robert Wise, pääosissa Paul Newman, Pier Angeli, Everett Sloane, Eileen Heckart, Sal Mineo, mv 1:1,78, DD 1.0 mono, kommenttiraita (Robert Wise, Martin Scorsese, Robert Loggia, Richard Schickel), 109 min

BILLY THE KID – HENKIPATTO (The Left Handed Gun), USA 1958, ohjaus Arthur Penn, pääosissa Paul Newman, Lita Milan, John Dehner, 1:1,78, DD mono, Arthur Pennin kommenttiraita 2006, 98 min

KISSA KUUMALLA KATOLLA: DE LUXE EDITION (Cat On a Hot Tin Roof), USA 1958, ohjaus Richard Brooks, pääosissa Paul Newman, Elizabeth Taylor, Burl Ives, 1:1,85, DD mono, Donald Spoton kommenttiraita, dokumentti Playing Cat and Mouse (2006), 103 min

MIES PHILADELPHIASTA (The Young Philadelphians), USA 1959), ohjaus Vincent Sherman, pääosissa Paul Newman, Barbara Rush, Alexis Smith, Brian Keith, kommenttiraita (Vincent Sherman, Drew Casper), mv 1:1,78 anamorfinen, DD 1.0 mono, 136 min

LEW HARPER – YKSITYISETSIVÄ (Harper), USA 1966, ohjaus Jack Smight, pääosissa Paul Newman, Lauren Bacall, Julie Harris, Janet Leigh, Pamela Tiffin, 1:2,35, DD mono, käsikirjoittaja William Goldmanin kommenttiraita (2006), 115 min

LANNISTUMATON LUKE (Cool Hand Luke), USA 1967, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, George Kennedy, 1:2,40, DD mono, 121 min

KASVOT VEDESSÄ (The Drowning Pool), USA 1975, ohjaus Stuart Rosenberg, pääosissa Paul Newman, Joanne Woodward, Anthony Franciosa, Melanie Griffith, 1:2,35, DD mono, liitedokumentti Harper Days Are Here Again (1975), 103 min

TAPA TAI KUOLE (The MacKintosh Man), Iso-Britannia / USA 1973, ohjaus John Huston, pääosissa Paul Newman, James Mason, Dominique Sanda, 1:1,78, DD mono, liitedokumentti John Hustonista (1973), 98 min

Warner Bros. Home Entertainment Finland 7.2.2007

Warner Bros.’n The Paul Newman Collection ilmestyi Yhdysvalloissa joulumarkkinoille 2006, ja samat levyt tulevat tuoreeltaan Suomeen erillisjulkaisuina.

Ensimmäisen pääroolinsa, elokuvassa Kadun kuningas (1956), Newman peri auto-onnettomuudessa kuolleelta James Deanilta. Tosipohjainen nyrkkeilijätarina kertoo rikoksen ja nyrkkeilyn välillä häilyvästä Rocky Grazianosta. Karulla miehellä on herkkä tyttöystävä (Pier Angeli), kuten sittemmin Sylvester Stallonenkin nyrkkeilijäsankarilla (Talia Shire). Voi olla, ettei Newman ole rooliinsa kyllin raaka. Sen sijaan realistista New York -kuvausta (Joseph Ruttenberg) katsoo ilokseen. Kommenttiraidalle on koottu pätevä ryhmä, mukana on myös otteita arkistonauhoista.

Billy the Kid – henkipatto (1958) kuului nuoren komeetan varhaisiin näyttöihin, joissa hän esitti nuoren kapinallisen rooleja Montgomery Cliftin, Marlon Brandon, James Deanin ja Elvis Presleyn mainingeissa, kuitenkin jo oman persoonansa omaksuen. Samalla häiritseväksi nousee jo tässä Newmanin perisynti, narsistinen poseeraus. Elokuva kannattaa katsoa ohjaaja Arthur Pennin älykästä kommenttiraitaa kuunnellen. Tarina kuuluu amerikkalaisen elokuvan ladatuimpiin ja useimmin käsiteltyihin; King Vidor, Howard Hughes, Samuel Fuller ja Sam Peckinpah ovat kaikki löytäneet siihen omat näkökulmansa. Tässä omaperäinen tulkinta perustuu Gore Vidalin näytelmään.

Kissa kuumalla katolla (1958) oli aikansa suurta Tennessee Williams -filmatisointien aaltoa. Upporikkaan patriarkkaisän (Burl Ives) syntymäpäivänä paljastuvat suuret elämänvalheet, joihin kuuluu alkoholisoituneen ex-jalkapallotähden (Newman) kulissiavioliitto ”Maggie the Catin” (Elizabeth Taylor) kanssa. Ihmetyksen aiheena on se, että kaivattua perillistä ei kuulu. Vaikka ajan itsesensuuri ei sallinnut h-sanaa mainittavan, aikuinen katsoja ymmärtää, että valheen ytimenä on sankarin kielletty rakkaus omaan sukupuoleensa.

Vähemmän tunnettu on Mies Philadelphiasta (1959), jota ei liene nähty Suomessa ensi-iltavuotensa jälkeen. Murhaoikeudenkäynti, jossa syytetyn penkillä on alkoholiin suistunut rikkaan perheen poika (Robert Vaughn) paljastaa skandaaleja hienostoperheen suhteista, ja lakimiehen (Newman) omasta syntyperästä paljastuu salaisuus. Hollywood-veteraani Vincent Sherman (1906-2006) nauhoitti ennen kuolemaansa kommenttiraidan elokuvaan, jota hän pitää yhtenä parhaimmistaan.

Elokuvassa Lew Harper – yksityisetsivä (1966) Warner päivitti Ross Macdonaldin Liikkuva maali -dekkarin (1949) ja muutti yksityisetsivä Lew Archerin nimen Lew Harperiksi. Emme liiku film noirin synkillä kaduilla vaan Los Angelesin svengaavan värikkäällä 1960-luvulla, ja ajan ilmiöiden havainnointi saa elokuvassa tilaa.

Lannistumattomassa Lukessa (1967) Newman palasi nuoruutensa kapinallishahmoihin ikuisena häirikkönä ja sopeutumattomana, joka ei ole kovinkaan suuri vaara yhteiskunnalle ja jonka on mahdotonta elää kiven sisällä. Stuart Rosenberg ohjasi tarinan syvän etelän kahlejengeistä, kokosi mieleenpainuvan näyttelijäkaartin ja antoi Conrad L. Hallille tilaisuuden loisteliaaseen kuvaukseen. Harry Dean Stanton saa tilaisuuden laulaa niin ”Cotton Fieldsiä” kuin ”Midnight Specialiakin”, joista tuli sittemmin CCR-hittejä.

Toisessa Lew Archer -elokuvassa Liikkuva maali (1975) etsivä saa toimeksiannon Louisianassa, ja jälleen kiehtova miljöökuvaus korostuu. Molemmissa elokuvissa luottamuksellisen tehtävän takaa paljastuu suurempia asioita: mahtavan perheen tragedia ja yhteiskunnan huipulle johtava korruptio. Newmanin dekkarihahmon lipevän pinnan takaa paljastuu oikeuden puolustaja ja houkutusten torjuja, joka onnistuu pidättymään teininymfon (18-vuotias Melanie Griffith) suloiltakin.

John Huston toi Paul Newmanin Englantiin. Desmond Bagleyn romaaniin perustuva Tapa tai kuole (1973) liittyy John Le Carrén tapaan kuvattuun vakoilumaailmaan. Newmanin tehtävä on soluttautua rikollisverkostoon ja paljastaa sen kautta Iso-Britannian valtiolliseen johtoon piiloutunut neuvostoagentti, arkkikonservatiivina esiintyvä huippupoliitikko (James Mason). Juonessa on jännittäviä jaksoja kuten nerokas vankilapako, takaa-ajo Irlannissa ja loppuratkaisu Maltalla, mutta näkemisen arvoisinta antia on Newmanin ja Masonin kohtaaminen. Samat näyttelijät olivat mieleenpainuvasti vastakkain myös Sidney Lumetin elokuvassa Ratkaisun hetki (1982).

Visuaalisen laadun puolesta Kissa kuumalla katolla näyttää loisteliaalta, Harper-elokuvat on hyvin masteroitu, ja Tapa tai kuole näyttää lattealta. Lisäaineistoista kannattaa huomata Arthur Pennin lisäksi William Goldmanin älykäs kommenttiraita Harperiin.

Posted in Adler Richard, Angeli Pier, Bacall Lauren, Bagley Desmond, Brooks Richard, Franciosa Anthony, Goldman William, Griffith Melanie, Hall Conrad L., Harris Julie, Huston John, Ives Burl, Keith Brian, Le Carré John, Leigh Janet, Macdonald Ross, Mason James, Newman Paul, Penn Arthur, Rosenberg Stuart, Rush Barbara, Sanda Dominique, Schickel Richard, Scorsese Martin, Sherman Vincent, Sloane Everett, Smight Jack, Smith Alexis, Spoto Donald, Stanton Harry Dean, Taylor Elizabeth, Tiffin Pamela, Vidal Gore, Williams Tennessee, Wise Robert, Woodward Joanne, Yleinen | No Comments »

Hysterian hetkiä

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

JEZEBEL (Jezebel), USA 1938, ohjaus William Wyler, pääosissa Bette Davis, Henry Fonda, 1:1,37 DD mono, Jeanine Basingerin kommenttiraita, dokumentti Jezebel: Legend of the South (2006), Warner Night at the Movies -lisäohjelma sisältää Jimmy Dorsey -musiikkielokuvan (1938) ja Tex Avery -animaation The Mice Will Play (1938), pääkuva 104 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (What Ever Happened to Baby Jane?), USA 1962, ohjaus Robert Aldrich, pääosissa Bette Davis, Joan Crawford, 1:1,85, DD mono, Charles Buschin ja John Eppersonin kommenttiraita, dokumentit Bette and Joan: Blind Ambition (2005), Behind the Scenes with Baby Jane (1962), Andy Williams Show (1962), All About Bette (1994) ja Film Profile: Joan Crawford (Philip Jenkinson, BBC, e.v.), pääkuva 129 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

LISKOJEN YÖ (The Night of the Iguana), USA 1964, ohjaus John Huston, pääosissa Richard Burton, Ava Gardner, Deborah Kerr, Sue Lyon, 1:1,85, DD mono, dokumentit The Night of the Iguana: Huston’s Gamble (2006) ja On the Trail of the Iguana (1964), pääkuva 112 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

KUKA PELKÄÄ VIRGINIA WOOLFIA? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Who’s Afraid of Virginia Woolf?), USA 1966, ohjaus Mike Nichols, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, George Segal, Sandy Dennis, Mike Nicholsin ja Steven Soderberghin kommenttiraita, Haskell Wexlerin kommenttiraita, dokumentit Elizabeth Taylor: An Intimate Portrait (1975), A Daring Work of Raw Excellence (2006), Too Shocking For Its Time (2006), Sandy Dennis Screen Test (1966), Mike Nichols Interviews (1966), pääkuva 125 min. Warner Bros. Entertainment Finland 17.1.2007

Warner Bros.’n dvd-klassikkojulkaisut kilvoittelevat korkealla tasolla masterointiensa laadukkuudessa ja lisäaineistojensa kiinnostavuudessa.

Jezebel (1938) kuului niihin laatutuotantoihin, joilla Warner ponnahti aikoinaan Hollywoodin kunnianhimoisimpien yhtiöiden liigaan. Aiheenvalinnallaan studio asettui vielä valmisteilla olevan Tuulen viemän kilpailijaksi. Sinnikäs Bette Davis osoittautuikin nimiroolitulkinnallaan supertähteyden veroiseksi, ja Samuel Goldwynilta lainattu ohjaaja William Wyler tuli tähden kanssa niin hyvin toimeen, että yhteistyö sai jatkoa. Warner on antanut elokuvalle huippukohtelun kommenttiraitoineen, dokumentteineen ja ”Warner Night at the Movies” -lisäohjelmineen, joihin sisältyvä harvinainen Tex Averyn animaatio sisältää sekin Tuulen viemää -viittauksen.

Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? (1962) on shokki Jezebelin jälkeen. Kaksi Hollywoodin supertähteä, Bette Davis ja Joan Crawford, esittää raadollista sisarsuhdetta Robert Aldrichin kauhua hipovassa elokuvassa. Elokuvasta saa sitä enemmän irti, mitä enemmän tähtien urasta tietää, ja siksi tupla-dvd:n pitkät dokumentit kummastakin ovat katsomisen arvoisia. Jännittävä havainto Jezebelistä ja Baby Janesta on se, että molempien loistavasta mustavalkokuvauksesta vastaa pitkän linjan Warner-ässä Ernest Haller, jota pidettiin nimenomaan Bette Davisin luottokuvaajana.

Tennessee Williamsin näytelmäfilmatisoinnit olivat kova sana 1950- ja 1960-lukujen amerikkalaisessa elokuvassa. Ohjaaja John Hustonin panos oli Liskojen yö (1964), jonka hän teki Jaliscossa, Meksikossa kumppaninaan maan huippukuvaaja Gabriel Figueroa, joka oli ollut jo mukana Sergei Eisensteinin, John Fordin ja Luis Buñuelin elokuvissa. Richard Burton esittää juoppoa, virkaheittoa, meksikolaiseksi turistioppaaksi ruvennutta pappia, joka saa kuljetettavikseen bussilastillisen kristillisiä naisia. Tietäähän sen, mitä seuraa, kun toisessa lahkeessa roikkuu teininymfo (Sue Lyon) ja toisessa kärttyinen holhoojahirviö. Ava Gardner irrottelee rentona hotellinpitäjänä ja Deborah Kerr on vieläkin rennompi vaeltajana, joka on vapautunut kokonaan seksuaalisuuden ikeen alta. Elokuva on visuaalisesti upea, ja siinä on hienoja hetkiä heti, kun se irrottautuu bussinaisten hysteerisestä ilmapiiristä. Tarina on mielenkiintoinen lisäys elokuvan juoppojen pappien linjaan (Mauritz Stillerin Gösta Berlingin taru, John Fordin Elämisen oikeus).

Julma parisuhdekuvaus Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966) perustui Edward Albeen tuoreeseen näytelmään, jota pidettiin mahdottomana filmata. Uskollisen filmatisoinnin raaka kielenkäyttö horjuttikin Hollywoodin Production Code -itsesensuuria. Ohjaajana debytoi nuori Broadway-legenda Mike Nichols, joka päästi Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin irralleen aviohelvetin tulkitsijoina. Toista paria esittivät George Segal ja Sandy Dennis. Näytelmää ei erityisemmin avattu, Richard Sylbert rakensi koruttomat lavasteet, Haskell Wexlerin kuvaus oli paljastavaa, ja Alex Northin musiikki tuki realismia. Miten kaikki tämä oli omiaan horjuttamaan vanhan Hollywoodin valheellista unimaailmaa, käy kiinnostavasti ilmi tupla-dvd:n runsaista lisädokumenteista.

Posted in Aldrich Robert, Avery Tex, Basinger Jeanine, Burton Richard, Crawford Joan, Davis Bette, Dennis Sandy, Figueroa Gabriel, Fonda Henry, Gardner Ava, Haller Ernest, Huston John, Kerr Deborah, Lyon Sue, Nichols Mike, North Alex, Segal George, Soderbergh Stev en, Sylbert Richard, Taylor Elizabeth, Wexler Haskell, Williams Tennessee, Wyler William, Yleinen | No Comments »

Viettelysten vaunu (2-dvd erikoisjulkaisu)

Keskiviikko, Kesäkuu 14th, 2006

”Stellaaaaa!”

VIETTELYSTEN VAUNU. KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (A Streetcar Named Desire. Two-Disc Special Edition), USA 1951, ohjaus Elia Kazan, Tennessee Williamsin näytelmästä, pääosissa Vivien Leigh, Marlon Brando, Kim Stanley, Karl Malden, 1:1,33, mono, 119 min Warner Bros. Entertainment Finland 14.6.2006

Viettelysten vaunu kuuluu niihin klassikoihin, jotka ovat olleet hyvin saatavilla dvd:llä. Jo vhs-kaudella, 1993, siitä julkaistiin ohjaajan versio, johon oli palautettu kolme Production Coden aikoinaan poistamaa minuuttia, ja siitä pitäen se versio on ollut lopullinen. Elokuva ei ole minulle henkilökohtainen suosikki, mutta nyt se teki mieli katsoa muun muassa kunnioituksesta hirmumyrskyssä tuhoutunutta New Orleansia kohtaan. Siellä tosiaan liikennöi aikoinaan raitiovaunu, jonka määräasema oli Desire. Mitä uutta siis juhlaversiossa? Kuten moni alkuvaiheen dvd, tämäkin on masteroitu uudelleen, ja tulos on todellakin loistava, malliesimerkki siitä, miten hyvältä elokuva voi kotikatsomossa näyttää. Mukana on vankka kokoelma uusia dokumentteja, joissa selvitetään Tennessee Williamsin näytelmän vaiheet Broadwaylta Hollywoodiin ja miten Production Coden poistot muuttivat elokuvaa sekä esitellään Alex Northin uraauurtava musiikki. Mukana on kommenttiraita ja täyspitkä dokumentti (1994) Elia Kazanista, ainoasta, joka on ollut sekä amerikkalaisen teatterin että elokuvan keskeinen ohjaaja. Mukana on myös poistoja ja Marlon Brandon koekuvauksia. ”En halua realismia, haluan taikuutta!” julistaa Blanche DuBois. Tämä elokuva tarjoaa molempia.

Posted in Brando Marlon, Kazan Elia, Leigh Vivien, Malden Karl, North Alex, Stanley Kim, Williams Tennessee, Yleinen | No Comments »