Archive for the ‘Wilen Sirkka-Liisa’ Category

Vääpeli Mynkhausen

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Vaapeli-Mynkhausen

VÄÄPELI MYNKHAUSEN / Fältväbel Mynkhausen. Suomi 1957. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Aarne Laine. KS: Topias näytelmästään (1955). KU: Olavi Tuomi. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: Olavi Suominen. Hiukset: Senja Soitso. M: Harry Bergström. Ä: Taisto Lindegren. LE: Armas Vallasvuo. N: Reino Valkama (vääpeli evp. Nikanor Ryynänen), Sirkka-Liisa Wilén (Ulla Visaoksa), Elsa Turakainen (neiti Maalin, taloudenhoitaja), Toivo Lehto (kenraalimajuri evp. Vilho ”Ville” Visaoksa), Vili Auvinen (Reino ”Reiska” Visaoksa), Rauno Kuosmanen (Matti ”Masa” Visaoksa), Matti Kuusla (Pekka Visaoksa), Kullervo Kalske (luutnantti Jussi Kehä), Tarmo Manni (ylioppilas Herbert Virtainvirta), Martta Kontula (Helena Visaoksa), Eero Roine (professori Henrik Visaoksa). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 70 min
Ei tekstityksiä
Finnkino (SF) 22.10.2010

”Olemmeko siis epäonnistuneita vanhempia?” kysyy huolestunut äiti (Martta Kontula), kun ongelmanuoret Reino ja Matti  (Vili Auvinen, Rauno Kuosmanen) aiheuttavat ympäristölle suoranaista vaaraa paukkupommeineen. Ulla-siskokin (Sirkka-Liisa Wilén) kulkee yöjalassa keikarimaisen opiskelijan (Tarmo Manni) seurassa. Hieman lohtua tuo vain kunnollinen Pekka-veli (Matti Kuusla!). Ongelmille on ollut tähän asti sokea hajamielinen professori-isä (Eero Roine), jolle on juuri myönnetty stipendi Amazonille, sen tuhansia eläinlajeja tutkimaan.

Ratkaisun tarjoaa professorin kenraaliveli (Toivo Lehto), jonka kotonakin vallitsee sotilaallinen kuri ja järjestys, ja rouvakin (Elsa Turakainen) puhuu sotilaalliseen sävyyn kaikissa tilanteissa. Poikia alkaa laittaa kuriin kenraalin vanha aseveli, vääpeli Ryynänen (Reino Valkama). Vääpelin miekkailu- ja ampumataidot tulevatkin pojille esikuviksi, vaikka he nauravatkin ”vääpeli Mynkhausenin” ylitseampuville sotajutuille.

Vääpeli Mynkhausenista ei ole koskaan myönteistä arviota esitetty, eikä elokuvaa ole aihetta rehabilitoida. Topiaksen näytelmään perustuvan elokuvan dialogiohjaus on puisevaa. Elokuva on ammattimaisesti tuotettu. Kuvaaja oli Olavi Tuomi. Dvd on visuaalisesti laadukas.

Onni etsii asuntoa

Perjantai, Syyskuu 24th, 2010

2010.09.25.-Onni-etsii-asuntoa

ONNI ETSII ASUNTOA / Lyckan söker bostad. Suomi 1955. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Thure Bahne. KS: Olavi Karu, Jouko Soranto. KU: Kauno Laine, Mikko Sergejeff. LA: Aarre Koivisto. Ehostus: William Reunonen. Hiukset: Tuulikki Uskali. Ä: Yrjö Saari. LE: Elmer Lahti. N: Sylva Rossi (Töttermanska, vuokraemäntä, rakennusmestarin leski), Sirkka-Liisa Wilén (Pirkko Kangas alias Raija Arvonen), Mai-Brit Heljo (Dorothea Helminen, ”Dolly”), Aku Korhonen (liikemies Roope Römsten), Heikki Heino (lainopin opiskelija Esko Rantala), Heikki Savolainen (työnjohtaja Heikki Ahokas), Sven Ehrström (antiikkikauppias Theodor Appelgren). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 72 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 24.9.2010

Liukuhihnamainen viihde-elokuva Onnea etsii asuntoa oli SF:n 20-vuotisohjelmistoa.

Asuntopula on taustana komedialliselle tarinalle, joka käynnistyy Töttermanskan täysihoitolasta. Herrasmies-antiikkikauppias Appelgren (Sven Ehrström) pelastaa puiston penkiltä tytön (Sirkka-Liisa Wilén), joka on joutunut jo kuuntelemaan kaikenlaisia ehdotuksia. Töttermanska (Sylva Rossi) polttaa päreensä majoittujasta mutta antaa tämän jäädä. Töttermanskalla asuvat myös vaimonsa synnytystä seuraava työnjohtaja Ahokas (Heikki Savolainen), avarakatseinen liikemies Roope Römsten (Aku Korhonen) ja lakia opiskeleva ja ravintolassa pianoa soittava Eero Rantala (Heikki Heino). Römstenin naisystävä Dolly (Mai-Brit Heljo) liikkuu huijarien ja hämärämiesten piireissä. Heidän nimensäkin ovat jo enteellisiä: Leevi Liukas, Ootekolonki-Osku ja Vinkkeli-Väiski. Roistojen hankkeista syntyy keitos, joka sekoittaa kaikkien elämän. Elokuvassa on satiiria, huijauksia, romantiikkaa, rikosjuonia, musiikkia, tanssia ja paljasta pintaa. Mitään kuolematonta siitä kaikesta ei härmisty.

Hyvä, vain hetkittäin hatara kuvanlaatu.

Senni ja Savon sulttaani

Perjantai, Elokuu 21st, 2009

2009.09.19.-Senni-ja-Savon-sulttaani

SENNI JA SAVON SULTTAANI / Så älskas de’ i Savolax. Suomi 1953. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Matti Oravisto. KS: Topias näytelmästään Savon sulttaani (1951). KU: Pentti Valkeala. LA: Aarre Koivisto. M: Harry Bergström. Ä: Yrjö Saari. LE: Armas Vallasvuo. N: Terttu Soinvirta (talousapulainen Senni Kemppainen), Uljas Kandolin (Kaapro-renki), Sirkka-Liisa Wilén (Alli Pitkälä), Matti Oravisto (maisteri Aarne Kalevi), Saara Ranin (Nanna Pitkälä), Irja Kuusla (Bertta Tuura), Toivo Lahti (nimismies Arvid Tuura), Joel Asikainen (pankinjohtaja Kaarlo Pitkälä), Tommi Rinne (ylioppilas Jaakko Hintikainen), Kipparikvartetti. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 64 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 21.8.2009

Ralli- ja rillumareielokuvien liepeillä syntyi Suomen Filmiteollisuuden tehtaalla myös Senni ja Savon sulttaani, Topiaksen kesäteatterinäytelmään perustuva farssi. Kaksi savolaisten sananparsien kerääjää, Aarne (Matti Oravisto) ja Jaakko (Tommi Rinne) liikkuu pienessä kylässä samaan aikaan kuin seuduilla lymyilee pankkihuijari. Sekaannusten seurauksena Senni (Terttu Soinvirta) luulee Aarnea kirjeenvaihtosulhasekseen, jolloin Aarnea aletaan pitää ”Savon sulttaanina”. Tämä sekoittaa Aarnen aikeet Allin (Sirkka-Liisa Wilén) suhteen ja haittaa Kaapron (Uljas Kandolin) suunnitelmia Sennin osalle. Kommellusten ketjua kehystää hyväntekeväisyysjuhlan järjestely, ja kun elokuva olisi muuten jäänyt liian lyhyeksi, juhlajaksoon lisättiin valepukuisen Kipparikvartetin ”Talkoopolkka”-laulunumero. Oravistolta puuttuu lahjakkuus komedian ohjaajana, ja elokuvasta on vaikea löytää sovittavia piirteitä, vaikka sitä olivat tekemässä SF:n kokeneet ammattilaiset.

Arvostelijanlevylläni on hakuvalikoin 3. osassa digitaalinen häiriö jonkin aikaa.

Pikku Ilona ja hänen karitsansa

Perjantai, Kesäkuu 12th, 2009

PIKKU ILONA JA HÄNEN KARITSANSA / Lilla Ilona och hennes lamm. Suomi 1957. TJ: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O: Jorma Nortimo. KS: Mika Waltari (1941), Jorma Nortimo. KU: Pentti Valkeala. LA: Aarre Koivisto. M: Heikki Aaltoila. LE: Elmer Lahti. Ä: Taisto Lindegren. N: Riitta Hämäläinen (Ilona Tarvainen), Sirkka-Liisa Wilén (Irene), Elsa Turakainen (rouva Orpana), Siiri Angerkoski (Paksulan emäntä / Kaupunki-Paksulan rouva), Pentti Siimes (Pentti Orpana), Matti Aulos (johtaja Orpana). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 87 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 12.6.2009 (SF-elokuvaklassikot 18)

Suomalaisen elokuvan studiokaudella erityisiä lastenelokuvia tehtiin vain vähän, nekin yleensä makeilevia ja epäaitoja. Kuitenkin niiden aihepiiri 1940-luvulta 1950-luvulle heijasti yleensä orpolasten ja rikkinäisten kotien todellisuutta. Samalla monet elokuvat olivat lapsille sallittuja. Pekka ja Pätkä -komediatkin olivat pikemminkin kaikenikäisten viihdettä kuin lastenelokuvia.

Pikku Ilona ja hänen karitsansa -elokuvassa on vahva ja jännittävä aihe. Kyseessä on karjalaisen evakkotytön tarina. Mika Waltarin alkuperäinen, vuonna 1941 toteuttamatta jäänyt käsikirjoitus päivitettiin vuonna 1957. Tarina alkaa Kannaksen suurhyökkäyksestä kesällä 1944. Ilonan äiti ja isä kaatuvat, ja orpotyttö lähtee evakkojunaan seuranaan vain karitsa, jonka isä oli tuonut tälle lemmikiksi. Ilona joutuu aluksi ilkeään Paksulan taloon ja väärinkäsityksen seurauksena vauraaseen Orpanan perheeseen. Siellä hänen kaverikseen tulee uusi velipuoli, sodassa kätensä menettänyt ja miehisen itseluottamuksensa menettänyt poika (Pentti Siimes).

Päärooliin tuotantopäällikkö T.J. Särkkä löysi ”Savon satutytön”, kuopiolaisen Riitta Hämäläisen (1945-1979). Jorma Nortimo (1906-1958) teki Pikku Ilonan viimeisenä ohjaustyönään karkealla otteella, monin paikoin karrikoiden. Kohtauksissa karjalaisten kohtaloista ja maaherran lipevistä puheista on kuitenkin aitoa koskettavuutta.

Dvd-kuvassa on hyvää masterointia, mutta kuvassa on paikoin pikselöintiä.

Silmät hämärässä

Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008

20081122-silmat-hamarassa.jpg

Fantasiaa varjoiselta puolelta

Suomi 1952. O: Veikko Itkonen, pääosissa Unto Salminen, Vilho Siivola, Tauno Palo, Uuno Laakso, Ekke Hämäläinen, Eija Karipää, Sirkka-Liisa Wilen, 1,33:1, mono, 73 min Pan Vision 19.11.2008

Veikko Itkonen kuului suomalaisen elokuvan studioaikakauden itsenäisiin tuottajiin. Juha Nevalaisen käsikirjoitukseen perustuva Silmät hämärässä, jossa Itkonen oli tuottaja, ohjaaja, kuvaaja ja leikkaaja, alkaa masentuneen kirjailijan (Unto Salminen) ensimmäisen persoonan kerrontana. Hän alkaa kuvitella takaumatarinoita vastapäisessä huoneessa näkemilleen ihmisille. Konttoristi (Vilho Siivola) tekee kavalluksen. Poikaansa sureva näyttelijä (Uuno Laakso) juo itsensä irtolaiseksi. Toverinsa rintamalla kuolemaan jättänyt entinen kersantti (Tauno Palo) kärsii syyllisyyttä eikä saa otetta elämään. Hän käy tapaamassa toverinsa sotaleskeä ja huomaa järkyttyneenä, miten tämän poika osallistuu suureen sotaleikkiin kuulemansa pohjalta. Urheilijan (Ekke Hämäläinen) mielitietty on hukkunut uintiretkellä. Nelikko tempautuu rikokseen mukanaan alamaailman nainen (Eija Karipää). Optimismista poikkeava ajankuva kiehtoo realistisilla Helsingin miljöillään, Heikki Aaltoila loi dramaattisen musiikin, eikä ylinäyttelemiseltä vältytty. Tauno Palon tulkinnassa kiehtoo kuitenkin eläytyvä antisankaruuden tulkinta. Dvd-masterointi on kohtalaisen hyvää.

Finnkinon kotimaisia (kesä-syyskuu 2007)

Perjantai, Syyskuu 21st, 2007

20090414-vihaan-sinua-rakas.jpg20090808-muhoksen-mimmi.jpg

Finnkinon Suomi-saaga jatkuu

SUURIN VOITTO, Suomi 1944, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Eino Kaipainen, Sylvi Palo, 1:1,33 mv, DD mono, 84 min, Finnkino 6.7.2007

VIHAAN SINUA – RAKAS, Suomi 1951, SF, ohjaus Edvin Laine, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, 1:1,33, DD mono, 73 min, Finnkino 15.6.2007

MUHOKSEN MIMMI, Suomi 1952, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Tuija Halonen, Matti Oravisto, 1:1,33, DD mono, 74 min, Finnkino 15.6.2007

MATKALLA SEIKKAILUUN, Suomi 1945, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Aku Korhonen, Sirkka Sipilä, 1:1,33 mv, DD mono, 97 min, Finnkino 24.8.2007

KEITTIÖKAVALJEERIT, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Sirkka Sipilä, Esko Vettenranta, 1:1,33 mv, DD mono, 98 min, Finnkino 6.7.2007

SOITA MINULLE, HELENA!, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Rauli Tuomi, Erkki Viljos, 1:1,33 mv, DD mono, 86 min, Finnkino 6.7.2007

SF ELOKUVAKLASSIKOT 6 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
AVIOLIITTOYHTIÖ, Suomi 1942, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Birgit Kronström, Tauno Palo
NAINEN ON VALTTIA, Suomi 1944, SF, ohjaus Ansa Ikonen, pääosissa Ansa Ikonen, Aku Korhonen, 1:1,33 mv, DD mono, 99 min
ISÄN VANHA JA UUSI, Suomi 1955, SF, ohjaus Matti Kassila, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33, DD mono, 94 min
RAKAS LURJUS, Suomi 1955, SF, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, Joel Rinne, 1:1,33, DD mono, 98 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 7 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
ROVANIEMEN MARKKINOILLA, Suomi 1951, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Reino Helismaa, Jorma Ikävalko 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
LENTÄVÄ KALAKUKKO, Suomi 1953, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Esa Pakarinen, Mai-Brit Heljo 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 66 min
HEI, RILLUMAREI!, Suomi 1953, SF, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Sirkka-Liisa Wilén 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
RANTASALMEN SULTTAANI, Suomi 1955, SF, ohjaus Eddie Stenberg, pääosissa Assi Nortia, Esa Pakarinen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 74 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 8 (4-dvd), Finnkino 21.9.2007
SF-PARAATI, Suomi 1940, SF, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 86 min
KAUNIS VEERA ELI BALLADI SAIMAALTA, Suomi 1950, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Assi Nortia, Ralf Labbart, Hannes Häyrinen, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min
ON LAUTALLA PIENOINEN KAHVILA, Suomi 1952, SF, ohjaus Thure Bahne, pääosissa Tuija Halonen, Siiri Angerkoski, William Markus, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min
KIPPARIKVARTETTI, Suomi 1952, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 5 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
LENTÄVÄT LUUPÄÄT, Suomi 1984, ohjaus Spede Pasanen, pääosissa Spede Pasanen, Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri, Riitta Väisänen, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 85 min
HEI KLIFFAA HEI, Suomi 1985, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Kari Franck, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 96 min
LIIAN ISO KEIKKA, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Ritva Valkama, Pentti Siimes, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 103 min
PIKKUPOJAT, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Spede Pasanen, Hannele Lauri, Riitta Väisänen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 6 (3-dvd), Finnkino 15.6.2007
FAKTA HOMMA, Suomi 1987, ohjaus Jukka Virtanen, pääosissa Riitta Havukainen, Eija Vilpas, Taneli Mäkelä, Lasse Karkjärvi, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 93 min
”ONKS VILJOO NÄKYNY?”, Suomi 1988, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Heikki Kinnunen, Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, Kristiina Elstelä, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 80 min
RAMPE & NAUKKIS – KAIKKIEN AIKOJEN SUPERPARI, Suomi 1990, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 87 min

RAUNI MOLLBERG -ELOKUVAT 2 (3-dvd), Finnkino 24.8.2007
TUNTEMATON SOTILAS, Suomi 1985, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, 1:1,66, stereo, suom./ruots. tekstit, 200 min
YSTÄVÄT, TOVERIT, Suomi 1990, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Stina Ekblad, Mikk Mikiver, liitedokumentti: Untamo Eerola: Molle – ohjaajan muotokuva (1991, 76 min), 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 126 min
PARATIISIN LAPSET, Suomi 1994, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Tatjana Vasileva, Helge Herala, liitedokumentti Molle ja Tatjana (1994, 29 min), 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 100 min

Finnkinon eeppisessä suomalaisen elokuvan hankkeessa on ilmestynyt dvd-ensijulkaisuina kolme SF:n eli Suomen Filmiteollisuuden ja kolme Fenno-Filmin elokuvaa. SF-julkaisuista Suurin voitto (1944) on Hannu Lemisen ohjaama, pohjoisen Suomen tukkimaille sijoittuva lääkärimelodraama, jossa Eino Kaipainen tekee kaikkensa kulkutaudin pysäyttämiseksi rinnallaan innoittava hoitajatar (Helena Kara) ja loppuun palanut vaimo (Sylvi Palo). Vihaan sinua – rakas (1951) on Edvin Laineen ohjaama avioliittokomedia, jossa puolisot tahoillaan, esittäjinään Ansa Ikonen ja Edvin, retkahtavat salarakkaisiin. Musiikkikomedia Muhoksen Mimmi (1952) kuuluu SF:n tukkilais-rillumarei-linjalle, jossa Savotan Sannina ensimmäisen pääroolinsa saanut Tuija Halonen on nyt johdonmukaisesti nimiroolin esittäjä Muhoksen Mimmi. Hölmöilyn kirjoitti iskelmänsä pohjalta Reino Helismaa ja hyvät laulut laati Toivo Kärki.

Harvinaisempaa tarjontaa ovat Fenno-dvd:t. Yrjö Nortan ohjaamat Matkalla seikkailuun (1945) ja Keittiökavaljeerit (1948) ovat kevyintä sarjaa, vaikka molemmat kuvasi Esko Töyri ja musiikin laati kumpaankin Tapio Ilomäki. Elokuvien harvinaisuutta osoittaa, että jälkimmäistä ei ole milloinkaan nähty televisiossa, vaikka sen kiinnostavana piirteenä loppukohtaukset nähdään keksijän itse rakentaman television ruudussa, siis 1940-luvun Suomessa. Edellinen on nähty televisiossa viimeksi vuonna 1959. Nämä elokuvat kuuluvat lähinnä vakaumuksellisimmille Suomi-elokuvan harrastajille. Kolmas Fenno-dvd, Soita minulle, Helena! (1948), on vuoden tärkeimpiä vanhan suomalaisen elokuvan julkaisuja, Hannu Lemisen sydämellinen nuoren naisen (Helena Kara) kehityskertomus, jossa tämä joutuu kohtaamaan aviomiehen (Rauli Tuomi) kuolemansairauden ja hirviöanopin (Elsa Rantalainen) pohjattoman vihan tiellä suvun tulevaksi matriarkaksi, kuten jatko-osista tiedämme. Elokuvan negatiivit paloivat vuonna 1959, ja sitä on sen jälkeen ollut vaikea nähdä. Elokuva kannattaa katsoa ennakkoluulottomasti ja keskittyneesti nenäliinapaketti vieressä.

Finnkino julkaisee suomalaisia elokuvia sekä erillisinä levyinä että mielenkiintoisesti koottuina bokseina. SF-elokuvaklassikot 6 keskittyy komediaan. Avioliittoyhtiö (1942) oli Hannu Lemisen varhainen ohjaustyö, jossa hän alkoi löytää tyyliään Birgit Kronströmin ja Tauno Palon yhteispelin ja varsinkin Georg Malmsténin musiikin innoittamana. Nainen on valttia (1944) kuului liukuhihnaosastoon, erikoispiirteenään Ansa Ikonen ainoassa ohjaustehtävässään, vasta Suomen toisena naisohjaajana. Elettiin sota-aikaa, kansa janosi viihdettä, ja sitä tarjosivat Ikonen, Aku Korhonen, Uuno Laakso ja Unto Salminen. Ikonen ohjasi Mika Waltarin ohuen tarinan sujuvasti, mutta samankaltaisesta Waltari-aiheesta syntyi 10 vuotta myöhemmin parempi elokuva Rakas lurjus (1955), pääosassa siinäkin Ikonen, jonka on naamioiduttava mieheksi saadakseen vuokrahuoneen naisia vihaavien Edvin Laineen ja Joel Rinteen luota. Jotakin kummaa ilmassa väreilee niin, että Edvin joutuu kysymään itseltään: ”olenko minä hau hau?”. Isän vanha ja uusi (1955) oli Tauno Palon ja Ansa Ikosen viimeisiä yhteisiä elokuvia. Tässä Tauno Palo on vaihtanut nuorempaan (Hillevi Lagerstam) mutta alkaakin kaivata takaisin rauhallisempaan elämään…

SF-elokuvaklassikot 7 on rillumarei-rautaisannos. Rovaniemen markkinoilla (1951) on ensimmäinen rillumarei-elokuva. Esa Pakarinen on Severi Suhonen, ja hänen kavereitaan esittävät Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Tarina jatkuu elokuvassa Hei, rillumarei! (1953), jossa kaverukset saapuvat Helsinkiin taskut täynnä rahaa ja haistattavat pitkät pääkaupungin kulttuurille, joka todistetaan huijaukseksi. Lentävässä kalakukossa (1953) Pakarinen otti rautatie-etsivän roolihahmon, ja junamatkan kuvauksena teos on legenda sarjassaan. Rantasalmen sulttaanissa (1955) rillumarei laajenee globaaliksi ilmiöksi, kun Pakarinen kavereineen saapuu Marokkoon perintöä etsimään, ja Rantasalmen setä löydetään sulttaanina täysin varustettuine haaremeineen. Elokuvissa on vetäviä lauluja ja hahmoja, mutta ne on toteutettu läpihuutojuttuina.

SF-elokuvaklassikot 8 on musikaalipakkaus johtolankoina säveltäjä Harry Bergström, Kipparikvartetti ja tukkilaisromantiikka Saimaan malliin. SF-paraati (1940) on Suomi-musikaalin suosikkeja kautta aikojen. Georg Malmsténin ”Nuoruuden sävel” soi tunnuksena, ja ”Pot, pot, pot, potkut sain” on tämän päivän Suomessa erityisen ajankohtainen. Ansa ja Tauno ovat parhaassa vireessään, sivurooleissa ovat vääjäämättömät Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski, ”Helsingin kattojen yllä” -visio tuo teokseen dokumentaarista kiehtovuutta, ja dvd on vedetty kauniista masterista. Kaunis Veera (1950) alkaa sykähdyttävänä suomalaisena musiikkikomediana Tatu Pekkarisen aiheesta, tapahtuma-aika on 1900-luvun alku, nimiroolissa lahjakas ja sävähdyttävä Assi Nortia. Tämä on se elokuva, johon Bergström kokosi Kipparikvartetin, aluksi taustalaulajiksi. Elokuva on hauska ja lennokas, kunnes Elsa Turakaisen karmiva ylinäytteleminen tuo riitasoinnun. Toinen saimaalaiskomedia On lautalla pienoinen kahvila (1952) syntyi Kauniin Veeran menestyksen innoittamana, jälleen Tatu Pekkaris-musikaalina, ja Kipparikvartetti kajauttelee jälleen taustalauluja Bergströmin johdolla. Kauniissa Veerassa debytoinut Tuija Halonen sai pääroolin Savotan Sannina, ja Siiri Angerkoski oli Marleena. Kipparikvartetissa (1952) Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela ovat vihdoinkin laulajanelikkona kameran edessä, ja tarinassa kerrotaan kvartetin fiktiivinen ”synty”.

Rillumarei- ja Kipparikvartetti-boksit ovat hyviä valintoja suomalaisen populaarimusiikin ystäville, varsinkin mukana laulamista harrastaville, sillä laulujen sanatkin on tekstitetty.

Spede-tuotannon parhaat 5 -boksi sisältää elokuvat Lentävät luupäät (1984), Hei kliffaa hei (1985), Liian iso keikka (1986) ja Pikkupojat (1986), ja Spede-tuotannon parhaat 6 -boksi elokuvat Fakta homma (1987), ”Onks Viljoo näkyny?” (1988) ja Rampe & Naukkis (1990). Elokuvat ovat syntyneet seitsemän vuoden aikana, ja bokseihin on koottu tuon jakson suomalaisen komedian ykköskaartia tarinoissa, jotka ponnistavat usein television suosikkihahmoista ja kimmokkeista. Tuotantovauhti oli vain yleensä liian kova, eikä komedialle annettu tarpeeksi hengitysilmaa eikä liikkumatilaa.

Rauni Mollberg -elokuvat 2 -boksi sisältää ohjaajan viimeisimmät teokset. Tuntemattomassa sotilaassa (1985) Väinö Linna oli vielä itse mukana päivittämässä tarinaansa uuden sukupolven tulkittavaksi. Ystävät, toverit (1990) on raadollinen kuvaus Petsamon kaivosmaailmasta 1930-luvulta toisen maailmansodan aikaan, kun kaikki on myytävänä. Paratiisin lapset (1994) on makaaberi satiiri venäläisestä saalistajanaisesta kylpyläparatiisin rakentajana.

Finnkinon Suomi-julkaisujen tekninen taso on vaihteleva. SF-paraatin visuaalisesta loistosta se yltää huonoimpien Spede-julkaisujen vaatimattomaan laatuun. Joskus on kyse lähtömateriaalin puutteellisuudesta: Spede-elokuvat eivät olleet aina alun perinkään teknisesti hyviä. Mutta miksi dvd on vedetty kuluneesta, käytetystä kopiosta silloinkin, kun elokuvasta on olemassa hyvä originaali ja pelaste?