Archive for the ‘Wexler Haskell’ Category

Yksi lensi yli käenpesän

Keskiviikko, Elokuu 27th, 2008

20090222-one-flew-over-the-cuckoos-nest.jpg

One Flew Over the Cuckoo’s Nest. USA (c) 1975 The Saul Zaentz Company. O: Milos Forman. N: Jack Nicholson, Louise Fletcher, William Redfield, Brad Dourif, Danny DeVito, Christopher Lloyd. [Aikaisempia julkaisuja Suomessa: Special Edition -tupla-dvd 2002. Jack Nicholson Collection: vain ykköslevy, 24.1.2007]. Warner Bros. Home Entertainment Finland, blu-ray 27.8.2008.

Erityisominaisuudet: Kommenttiraidalla Milos Forman ja tuottajat Michael Douglas ja Saul Zaentz (2002). Liitedokumentti: Näin tehtiin Yksi lensi yli käenpesän (2002, 47 min). Poistoja (13 min). Traileri.

Yksi lensi yli käenpesän on ollut Suomessa aina tavattoman suosittu elokuva, ja vuonna 2002 siitä julkaistiin dvd-juhlalaitos kahden levyn erikoisjulkaisuna. Kuvaajamestari Haskell Wexler loi Käenpesään hillityn realistisen kuvamaailman, mutta ilmeisesti monien muiden huippusuosittujen elokuvien tapaan tämänkin originaaliaineistot ovat olleet niin kovan käytön kohteina, että masterointi on ollut haasteellista, eikä visuaalinen laatu ei ollut vuoden 2002 painoksessa priimaa. Teräväpiirtomasteroinnin myötä asiaan on tullut korjausta. Kuva on nyt parempi, ja hyvät liiteaineistot ovat samat kuin vuoden 2002 juhlajulkaisussa.

Ken Keseyn romaanin (1962) filmatisointi oli pitkään kypsyteltävänä. Kirk Douglas esiintyi tuoreeltaan sen näytelmätulkinnassa, ja yli 10 vuotta myöhemmin hänen poikansa Michael Douglas yhdessä Saul Zaentzin kanssa sai sen elokuvatuotantoon. Milos Forman koki ohjaustyöllään todellisen amerikkalaisen läpimurtonsa. Elokuvassa sai debyyttinsä useita näyttelijöitä (Brad Dourif, Danny DeVito, Christopher Lloyd).

Yksi lensi yli käenpesän kuuluu ”uuden Hollywoodin” keskeisiin elokuviin. Jack Nicholson täydellisti McMurphyn hahmossa antisankarin hahmon. McMurphyn tapaus nostaa kysymyksen siitä, missä kulkee terveyden ja hulluuden raja. Antiautoritaarisen tarinan täydelliseksi vihollishahmoksi nousi sairaanhoitaja Ratched (Louise Fletcher); Nicholsonin ja Fletcherin välinen peli on unohtumatonta näyttelijäntyötä. Kuten elokuvissa (mutta ei televisiossa) on tapana, psykiatria kuvataan alistamisena ja mielisairaala nöyryytyksen tyyssijana.

Posted in Douglas Michael, Forman Milos, Kesey Ken, Nicholson Jack, Wexler Haskell, Yleinen, Zaentz Saul | No Comments »

Jack Nicholson (kolme boksia)

Keskiviikko, Huhtikuu 11th, 2007

Jack Nicholson laidasta laitaan

JACK NICHOLSON CLASSICS I (kolme levyä)
RAJUT KUVIOT (Five Easy Pieces), USA 1970, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Karen Black, Susan Anspach, 1:1,85, DD mono, 95 min
VAIN UNELMILLA ON SIIVET (The King of Marvin Gardens), USA 1972, ohjaus Bob Rafelson, pääosissa Jack Nicholson, Bruce Dern, Ellen Burstyn, 1:1,85, DD mono, 109 min
SAATTOKEIKKA (The Last Detail), USA 1973, ohjaus Hal Ashby, pääosissa Jack Nicholson, Otis Young, Randy Quaid, 1:1,85, DD mono, 100 min
Universal Finland 10.1.2007

JACK NICHOLSON CLASSICS II (kolme levyä)
KUNNIAN MIEHIÄ (A Few Good Men), USA 1992, ohjaus Rob Reiner, pääosissa Jack Nicholson, Tom Cruise, Demi Moore, Kevin Bacon, 1:2,35, 138 min
WOLF (Wolf), USA 1994, ohjaus: Mike Nichols, pääosissa Jack Nicholson, Michelle Pfeiffer, James Spader, 1:1,85, 125 min
ELÄMÄ ON IHANAA (As Good As It Gets), USA 1997, ohjaus James L. Brooks, pääosissa Jack Nicholson, Helen Hunt, 1:1,85, 139 min
Universal Finland 11.4.2007

JACK NICHOLSON COLLECTION (kolme levyä)
YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN (One Flew Over the Cuckoo’s Nest), USA 1975, ohjaus Milos Forman, pääosissa Jack Nicholson, Louise Fletcher, 1:1,85, DD 5.1, 129 min
MARS HYÖKKÄÄ (Mars Attacks!), USA 1996, ohjaus Tim Burton, pääosissa Jack Nicholson, Glenn Close, Annette Bening, 1:2,35, DD 5.1, 106 min
KUNNIASANALLA (The Pledge), USA 2001, ohjaus Sean Penn, pääosissa Jack Nicholson, Robin Wright Penn, 1:2,35, DD 5.1, 123 min
Warner Bros. 24.1.2007

Jack Nicholson on vahvasti esillä kevään 2007 dvd-tarjonnassa.

Nicholson koki läpimurtonsa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa uuden Hollywoodin vastakulttuuritähtenä ja antisankarina. Tuota puolta korosti vahvasti ohjaaja Bob Rafelson. Rajuissa kuvioissa (1970) Nicholson esitti sivistyneistökodin kapinallista, joka on pettynyt maailmaan mutta ehkä eniten itseensä. Hänellä oli ollut jo lapsena pianistin lahjakkuutta, mutta hän tuhlasi sen helpoimpiin kappaleisiin. Tunnetta? Sitä ei ollut. Matka suuntautuu Kaliforniasta pohjoiseen, Washingtonin osavaltioon, Kanadan rajalle, ja lopussa vieläkin pohjoisemmaksi, ”missä on helvettiäkin kylmempää”.

Elokuvassa Vain unelmilla on siivet (1972) Nicholson on kuunnelmakirjailija, ja elokuva alkaa pitkällä radiokertomuksella. Kirjailija on huumoriton veikko, ja Nicholson saa kerrankin synkistellä vapaasti. Tarina kertoo siitä, miten hän kohtaa Atlantic Cityssä huliviliveljensä (Bruce Dern), jonka nerokkailla liikeideoilla ei ole todellisuuspohjaa, ja Sallyn (Ellen Burstyn), joka esittää muistettavan yksinpuhelun vanhenemisesta.

Hal Ashbyn ohjaamassa Saattokeikassa (1973) Nicholson vaihtaa taas hahmoa: hän on suulas ja nenäkäs merivoimien upseeri, joka saa virkaveljensä (musta Otis Young) kanssa komennuksen kuljettaa vankilaan pikkuvarkauksia tehnyt merisotilas (Randy Quaid). Käsikirjoittaja Robert Towne herätti aikoinaan huomiota värikkäällä ja rääväsuisella dialogillaan, joka istui Nicholsonin suuhun.

Jack Nicholson Classics II -boksi sisältää uudempaa tuotantoa: neuroottisen kirjailijan muotokuva James L. Brooksin elokuvassa Elämä on ihanaa (1997), sudeksi muuttuva kustannustoimittaja Mike Nicholsin elokuvassa Wolf (1994) ja merivoimien hirvittävä eversti Rob Reinerin Guantanamossa tapahtuneeseen murhaan liittyvässä oikeussalidraamassa Kunnian miehiä (1992).

Yksi lensi yli käenpesän (1975) oli yksi niistä elokuvista, joissa Nicholsonista tuli maailman tuntema supertähti. Ken Keseyn romaaniin perustuvan, Milos Formanin ohjaaman elokuvan kantava jännite on mielisairaalan ylihoitajan (Louise Fletcher) ja potilaan (Nicholson) välinen taistelu. Jättisuosikkielokuvassa minua on aina häirinnyt vaikeiden asioiden helppohintainen käsittelytapa. Elokuvan avutkin ovat kuitenkin kiistattomat näyttelijäensemblen omaperäisyyttä ja Haskell Wexlerin majesteetillista kuvausta myöten. Samassa kolmen levyn boksissa on mukana Sean Pennin terävä Friedrich Dürrenmatt -dekkari Kunniasanalla (2001), jossa aikamies Nicholsonilla on psykologisesti täysipainoinen rooli, sekä Tim Burton -hulluttelu Mars hyökkää (1996), jossa Nicholson on USA:n presidentti.

Ensimmäisellä Universalin boksilla, elokuvat ovat hyvin masteroituja. Warnerin boksilla Yksi lensi yli käenpesän ei ole parasta tasoa, vaikka siitä julkaistiin vuonna 2002 digitaalisesti masteroitu laitos tupla-dvd:nä, jonka ykköslevy sisältyy boksiin. Usein parhaista ja suosituimmista elokuvista on vaikeinta tuottaa hyvää uutta masteria, koska niiden originaaliaineistot ovat kuluneimpia. Niin on ehkä käynyt nytkin.

Vahvoja Nicholson-tulkintoja nähdään myös muilla kevään merkittävillä dvd-julkaisuilla. Elia Kazanin F. Scott Fitzgerald -filmatisoinnissa Viimeinen valtias (1976) Jack Nicholson esittää käsikirjoittajien röyhkeää vasemmistolaista ammattiyhdistyspomoa, joka saa Irving G. Thalbergia muistuttavan elokuvamogulin (Robert De Niro) tolaltaan. Warren Beattyn Punaisissa (1981) Nicholson esittää Eugene O’Neilliä, joka suhtautuu John Reedin (Beatty) ja Louise Bryantin (Diane Keaton) kommunistisiin aatteisiin torjuvasti. Nämä dvd:t on julkaissut Suomessa Paramount 21.2.2007.

Posted in Anspach Susan, Ashby Hal, Bacon Kevin, Beatty Warren, Bening Annette, Black Karen, Burstyn Ellen, Burton Tim, Close Glenn, Cruise Tom, Dern Bruce, Dürrenmatt Friedrich, Fitzgerald F. Scott, Forman Milos, Hunt Helen, Kazan Elia, Keaton Diane, Kesey Ken, Moore Demi, Nichols Mike, Nicholson Jack, Penn Sean, Pfeiffer Michele, Quaid Randy, Rafelson Bob, Reiner Rob, Spader James, Wexler Haskell, Wright Penn Robin, Yleinen | No Comments »

Hysterian hetkiä

Keskiviikko, Helmikuu 7th, 2007

JEZEBEL (Jezebel), USA 1938, ohjaus William Wyler, pääosissa Bette Davis, Henry Fonda, 1:1,37 DD mono, Jeanine Basingerin kommenttiraita, dokumentti Jezebel: Legend of the South (2006), Warner Night at the Movies -lisäohjelma sisältää Jimmy Dorsey -musiikkielokuvan (1938) ja Tex Avery -animaation The Mice Will Play (1938), pääkuva 104 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

MITÄ TAPAHTUIKAAN BABY JANELLE? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (What Ever Happened to Baby Jane?), USA 1962, ohjaus Robert Aldrich, pääosissa Bette Davis, Joan Crawford, 1:1,85, DD mono, Charles Buschin ja John Eppersonin kommenttiraita, dokumentit Bette and Joan: Blind Ambition (2005), Behind the Scenes with Baby Jane (1962), Andy Williams Show (1962), All About Bette (1994) ja Film Profile: Joan Crawford (Philip Jenkinson, BBC, e.v.), pääkuva 129 min. Warner Bros. Entertainment Finland 15.11.2006

LISKOJEN YÖ (The Night of the Iguana), USA 1964, ohjaus John Huston, pääosissa Richard Burton, Ava Gardner, Deborah Kerr, Sue Lyon, 1:1,85, DD mono, dokumentit The Night of the Iguana: Huston’s Gamble (2006) ja On the Trail of the Iguana (1964), pääkuva 112 min. Warner Bros. Entertainment Finland 7.2.2007

KUKA PELKÄÄ VIRGINIA WOOLFIA? KAHDEN LEVYN ERIKOISJULKAISU (Who’s Afraid of Virginia Woolf?), USA 1966, ohjaus Mike Nichols, pääosissa Elizabeth Taylor, Richard Burton, George Segal, Sandy Dennis, Mike Nicholsin ja Steven Soderberghin kommenttiraita, Haskell Wexlerin kommenttiraita, dokumentit Elizabeth Taylor: An Intimate Portrait (1975), A Daring Work of Raw Excellence (2006), Too Shocking For Its Time (2006), Sandy Dennis Screen Test (1966), Mike Nichols Interviews (1966), pääkuva 125 min. Warner Bros. Entertainment Finland 17.1.2007

Warner Bros.’n dvd-klassikkojulkaisut kilvoittelevat korkealla tasolla masterointiensa laadukkuudessa ja lisäaineistojensa kiinnostavuudessa.

Jezebel (1938) kuului niihin laatutuotantoihin, joilla Warner ponnahti aikoinaan Hollywoodin kunnianhimoisimpien yhtiöiden liigaan. Aiheenvalinnallaan studio asettui vielä valmisteilla olevan Tuulen viemän kilpailijaksi. Sinnikäs Bette Davis osoittautuikin nimiroolitulkinnallaan supertähteyden veroiseksi, ja Samuel Goldwynilta lainattu ohjaaja William Wyler tuli tähden kanssa niin hyvin toimeen, että yhteistyö sai jatkoa. Warner on antanut elokuvalle huippukohtelun kommenttiraitoineen, dokumentteineen ja ”Warner Night at the Movies” -lisäohjelmineen, joihin sisältyvä harvinainen Tex Averyn animaatio sisältää sekin Tuulen viemää -viittauksen.

Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? (1962) on shokki Jezebelin jälkeen. Kaksi Hollywoodin supertähteä, Bette Davis ja Joan Crawford, esittää raadollista sisarsuhdetta Robert Aldrichin kauhua hipovassa elokuvassa. Elokuvasta saa sitä enemmän irti, mitä enemmän tähtien urasta tietää, ja siksi tupla-dvd:n pitkät dokumentit kummastakin ovat katsomisen arvoisia. Jännittävä havainto Jezebelistä ja Baby Janesta on se, että molempien loistavasta mustavalkokuvauksesta vastaa pitkän linjan Warner-ässä Ernest Haller, jota pidettiin nimenomaan Bette Davisin luottokuvaajana.

Tennessee Williamsin näytelmäfilmatisoinnit olivat kova sana 1950- ja 1960-lukujen amerikkalaisessa elokuvassa. Ohjaaja John Hustonin panos oli Liskojen yö (1964), jonka hän teki Jaliscossa, Meksikossa kumppaninaan maan huippukuvaaja Gabriel Figueroa, joka oli ollut jo mukana Sergei Eisensteinin, John Fordin ja Luis Buñuelin elokuvissa. Richard Burton esittää juoppoa, virkaheittoa, meksikolaiseksi turistioppaaksi ruvennutta pappia, joka saa kuljetettavikseen bussilastillisen kristillisiä naisia. Tietäähän sen, mitä seuraa, kun toisessa lahkeessa roikkuu teininymfo (Sue Lyon) ja toisessa kärttyinen holhoojahirviö. Ava Gardner irrottelee rentona hotellinpitäjänä ja Deborah Kerr on vieläkin rennompi vaeltajana, joka on vapautunut kokonaan seksuaalisuuden ikeen alta. Elokuva on visuaalisesti upea, ja siinä on hienoja hetkiä heti, kun se irrottautuu bussinaisten hysteerisestä ilmapiiristä. Tarina on mielenkiintoinen lisäys elokuvan juoppojen pappien linjaan (Mauritz Stillerin Gösta Berlingin taru, John Fordin Elämisen oikeus).

Julma parisuhdekuvaus Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966) perustui Edward Albeen tuoreeseen näytelmään, jota pidettiin mahdottomana filmata. Uskollisen filmatisoinnin raaka kielenkäyttö horjuttikin Hollywoodin Production Code -itsesensuuria. Ohjaajana debytoi nuori Broadway-legenda Mike Nichols, joka päästi Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin irralleen aviohelvetin tulkitsijoina. Toista paria esittivät George Segal ja Sandy Dennis. Näytelmää ei erityisemmin avattu, Richard Sylbert rakensi koruttomat lavasteet, Haskell Wexlerin kuvaus oli paljastavaa, ja Alex Northin musiikki tuki realismia. Miten kaikki tämä oli omiaan horjuttamaan vanhan Hollywoodin valheellista unimaailmaa, käy kiinnostavasti ilmi tupla-dvd:n runsaista lisädokumenteista.

Posted in Aldrich Robert, Avery Tex, Basinger Jeanine, Burton Richard, Crawford Joan, Davis Bette, Dennis Sandy, Figueroa Gabriel, Fonda Henry, Gardner Ava, Haller Ernest, Huston John, Kerr Deborah, Lyon Sue, Nichols Mike, North Alex, Segal George, Soderbergh Stev en, Sylbert Richard, Taylor Elizabeth, Wexler Haskell, Williams Tennessee, Wyler William, Yleinen | No Comments »