Archive for the ‘Vogler Rüdiger’ Category

Maailman ääriin

Sunnuntai, Toukokuu 2nd, 2010

2010.06.05.-Bis-ans-Ende der Welt

MAAILMAN ÄÄRIIN / Till världens ända (Bis ans Ende der Welt / Until the End of the World / Jusqu’au bout du monde), Saksa / Ranska / Australia 1991. TY: Village Roadshow Pictures Pty. (Sydney); Road Movies Filmproduktion GmbH (Berlin); Argos Films S.A. (Neuilly). TJ: Paulo Branco. T: Ulrich Felsberg, Jonathan T. Taplin. O: Wim Wenders. KS: Wim Wenders, Peter Carey – Wim Wendersin ja Solveig Dommartinin aiheesta. KU: Robby Müller. LA: Sally Campbell, Thierry Flamand. PU: Montserrat Casanova. M: Graeve Revell. Alkuperäisesityksiä elokuvaa varten: Talking Heads, Julee Cruise, Neneh Cherry, Lou Reed, R.E.M., Elvis Costello, Nick Cave, Patti Smith, Depeche Mode, Jane Siberry & k.d. lang, T-Bone Burnett, U2, Peter Gabriel, Robbie Robertson. Ä: Milan Bor. LE: Peter Przygodda. N: Solveig Dommartin (Claire Tourneur), William Hurt (Sam Farber, alias Trevor McPhee), David Gulpilil (David), Sam Neill (Eugene Fitzpatrick), Rüdiger Vogler (Philip Winter), Max von Sydow (Henry Farber), Jeanne Moreau (Edith Farber). Väri, 1,85:1, DD stereo, 151 min
Englanninkielinen versio. Suom. tekstit / svenska texter.
Future Film (NTC / Warner Bros.) 2.6.2010

Näin Wim Wendersin kunnianhimoisimman elokuvan, ”kaikkien aikojen road movien” Maailman ääriin viimeksi sen suomalaisella ensi-iltakierroksella vuonna 1992, ja vein elokuvaa katsomaan musiikkivideon pioneeriohjaajan Rebecca Allenin, joka oli vieraana Helsingissä. Pidimme elokuvasta huikeana kuvallis-äänellisenä kokemuksena, jossa on kokeellisen kuvailmaisun huippuhetkiä varsinkin elokuvan loppupuolella. Sittemmin elokuvan soundtrack-albumin arvostus on vain kohonnut (ks. esiintyjälistaa yllä), kun taas elokuva itse ei ole nauttinut kovin suurta arvostusta. Wenders itsekin irtisanoutui lyhyestä levitysversiosta (elokuvateatterinopeudella 158 min, dvd-nopeudella 151 min) ja pitänyt ainoana oikeana 280-minuuttista ohjaajan versiota.

Tuntuu hassulta katsoa vuoteen 1999 sijoittuvaa millennium-kuvitelmaa, jossa eletään maailmanlopun tunnelmissa ja tulevaisuuden teknologian näkyjen parissa. Maailmanloppu ei edennyt yhtä nopeasti kuin elokuvassa visioidaan, teknologia sitäkin nopeammin.

Valitettavasti Wenders ei tässä elokuvassa keskittynyt henkilöohjaukseen läheskään niin paljon kuin kuva- ja äänimaailmaan. Koska pääroolia esittävä Solveig Dommartin ei ole hyvä näyttelijä, elokuva kärsii kohtalokkaasti hänen osasuorituksensa puolivillaisuudesta.

Elokuva kannattaa kokea musiikkitrippinä riittävän suurella äänenvoimakkuudella.

Kuvallinen laatu ei ole samaa korkeaa tasoa kuin Sandrewin viime vuonna julkaisemassa Wenders-kokoelmassa.

Im Lauf der Zeit (Kings of the Road)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-im-lauf-der-zeit.jpg

IM LAUF DER ZEIT (Kings of the Road), Saksa (c) 1976 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Hanns Zischler, Lisa Kreuzer. Mustavalkoinen, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, DTS 5.1, DS 2.0, 169 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Jo ensimmäiset hypnoottiset slidekitaran soinnut ennustavat, mitä tuleman pitää.

Im Lauf der Zeit oli Wim Wendersin ensimmäinen mestariteos, jatkoa modernin road movien linjalla. Robby Müller ja Martin Schaefer saivat nyt kuvata 35-milliselle filmille mustavalkoista laajakuvaa. Tapa nähdä oli kehittynyt. Vaikka lähes kolmituntisessa elokuvassa ei ole varsinaista juonta, se on eloisaa ja kiehtovaa katsottavaa. Kuva puhuu puhtaana ja intensiivisenä.

Bruno (Rüdiger Vogler) ajaa kuorma-autollaan huoltamassa pikkukaupunkien hiljeneviä elokuvateattereita. Bruno on myös kiertue-elokuvien esittäjä, ja laitteisto kulkee kuorma-autossa mukana. Kun Robert (Hanns Zischler) nukahtaa volkkarinsa rattiin ja ajaa jokeen, hän saa Brunolta kyydin. Matka Lüneburgista Hofiin kulkee lähellä jaetun Saksan rajaa. Musiikilla on merkitystä. Muutkin kulttuuriset merkitykset ovat painokkaita. ”Amerikkalaiset ovat kolonisoineet alitajuntamme” on elokuvan avainlauseita, mutta muurin toisella puolella on pahemmasta kysymys.

Im Lauf der Zeit sisältää myös lähes dokumentaarisen kuvauksen elokuvien esittämisen perinteisistä järjestelyistä, jotka olivat tekoaikana jo katoamassa.

Elokuvan historian vaikuttavimpiin kuuluvan tunnussävelen ”Suicide Road (In the Course of Time)” on säveltänyt Axel Linstädt, ja sen esittää Improved Sound Limited.

Loistavasti masteroitu dvd on sävähdyttävä visuaalinen elämys. Tämäkin aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa esitetty elokuva nähdään ensi kertaa suomalaisin tekstein dvd-julkaisun ansiosta.

Falsche Bewegung (Wrong Move)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-falsche-bewegung.jpg

”Odotin kokemusta kuin ihmettä”

FALSCHE BEWEGUNG (Wrong Move), Saksa (c) 1975 Reverse Angle Library GmbH. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Hans Christian Blech, Hanna Schygulla, Nastassja Kinski, Peter Kern, Ivan Desny, Marianne Hoppe, Lisa Kreuzer, Adolf Hansen. Väri, anamorfinen 1,78:1, DD 5.1, 99 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wendersin alku-uralla vuorottelivat perinteiset aiheet ja modernit road-moviet. Falsche Bewegung on molempia: modernisoitu filmatisointi J.W. von Goethen klassisesta kasvatus- ja vaellusromaanista Wilhelm Meisterin oppivuodet. Käsikirjoituksen laati kirjailija Peter Handke, Wendersin vanha ystävä.

Wilhelmiä esittää Wendersin road movie -päänäyttelijä Rüdiger Vogler, ja Mignonin roolissa debytoi kiehtovasti 14-vuotias Nastassja Kinski. Näyttelijäroolitus kokonaisuudessaan oli Wendersin vahvin siihen mennessä.

Tarina kertoo siitä, miten Wilhelm pääsee orastavan kirjailijankutsumuksensa alkuun. Modernisoinnissa on kysymys myös alustavasta kohtaamisesta Saksan menneisyyden kanssa. Wendersin vahvuuksia ovat matkan kuvaus, mietteliäs maiseman tunne ja kyky satunnaisten kohtaamisen vinjettimäiseen kuvaukseen.

Robby Müller ja Martin Schäfer kuvasivat väreissä 35 mm:n filmille, ja dvd-masterointi on erinomainen. Tämäkin Wenders-elokuva on nähty Suomessa aikaisemmin vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa ja tulee dvd:n ansiosta ensi kertaa suomeksi tekstitettynä nähtäväksi.

Alice in den Städten (Alice in the Cities)

Keskiviikko, Huhtikuu 8th, 2009

20090419-alice-in-den-stadten.jpg

ALICE IN DEN STÄDTEN (Alice in the Cities), Saksa 1974 (c) 1973 Reverse Angle Library GmbH / Westdeutscher Rundfunk. O: Wim Wenders. N: Rüdiger Vogler, Lisa Kreuzer, Yella Rottländer. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 107 min
Sandrew Metronome 8.4.2009

Wim Wenders löysi taiteellisen minänsä road movie -trilogiassaan, jonka Alice in den Städten käynnisti. Saksalainen valokuvajournalisti (Rüdiger Vogler) matkustaa Yhdysvalloissa keikalla, joka jää tuloksettomaksi. Vasten tahtoaan hän joutuu itsepäisen yhdeksänvuotiaan Alice-tytön väliaikaiseksi huoltajaksi palatessaan Amsterdamiin ja parivaljakon kulkiessa eurooppalaisesta kaupungista toiseen tytön isoäitiä etsiessään.

Kun road movie on usein kuvausta nuoren miehen tai nykyään myös naisen seikkailusta, tässä elokuvassa lapsen läsnäolo tuo genreen uuden näkökulman varsinkin kun omaperäinen Yella Rottländer kuuluu elokuvan historian sympaattisimpiin lapsiesiintyjiin.

Robby Müller kuvasi elokuvan mustavalkoiselle 16 mm:n filmille. Elokuva on erinomaisesti masteroitu, ja hallittu rakeisuus kuuluu asiaan alkuperäisnegatiivin luonteesta johtuen.

Elokuva on tätä ennen nähty Suomessa vain Goethe-Institutin ja elokuva-arkiston sarjoissa. Suomeksi tekstitettynä Wendersin humoristinen merkkiteos tulee nähtäväksi ensi kertaa tämän dvd-julkaisun ansiosta.

Sisarukset

Perjantai, Maaliskuu 13th, 2009

20090309-die-bleierne-zeit.jpg

Yhteiskunnallinen sairaskertomus

Die bleierne Zeit. Saksan liittotasavalta (c) 1981 Bioskop. O: Margarethe von Trotta. N: Barbara Sukowa, Jutta Lampe, Rüdiger Vogler. Väri, anamorfinen 1,66:1, stereo, 103 min. Suomennos: Helena Lindell. Finnkino (Kinowelt) 13.3.2009

Elokuvat ovat antaneet käsitteitä Saksan synkälle syksylle 1977. ”Punaisen armeijakunnan” (RAF) terroristit kidnappasivat ja murhasivat silloin teollisuusjohtaja Hanns-Martin Schleyerin. He kaappasivat lentokoneen tapahtumaketjussa, joka päättyi verisesti Mogadishussa. Keskeiset vangitut terroristit (mm. Gudrun Ensslin ja Andreas Baader) tekivät ryhmäitsemurhan Stammheimin vankilassa. Saksalaiset elokuvantekijät tekivät tuoreeltaan yhteiselokuvan Deutschland im Herbst (Terrorin ja kauhun syksy), jonka nojalla puhutaan edelleen ”saksalaisesta syksystä”. Margarethe von Trotta ohjasi elokuvan Die bleierne Zeit (Sisarukset), josta on jäänyt puheenparreksi ”lyijyinen aika”.

”Lyijyisen ajan” käsite on peräisin Friedrich Hölderlinin runosta ”Der Gang aufs Land”. Elokuvaa tehdessään Trotta tarkoitti ilmaisulla nuoruutensa 1950-lukua, jolloin ”elimme lyijykuoren alla”, kun kansakunnan menneisyydestä vaiettiin. Italiassa ja Ranskassa ilmaisu ymmärrettiin toisin, se rinnastettiin terroristisen väkivallan lyijyluotien aikaan, ja tässä muuttuneessa merkityksessä Trotta itsekin elokuvansa nimen nyttemmin näkee.

Sisaruksia on kiinnostavaa verrata ajankohtaiseen suurelokuvaan Baader Meinhof Komplex (2008), jossa Johanna Wokalek esittää Gudrun Ensslinin roolin. Ne eivät mene juurikaan päällekkäin, ja molemmat avaavat rikkaan näkökulman uudemman historian outoon tapahtumakulkuun.

Trottan elokuvan käynnistyessä eletään vuotta 1968, ja päähenkilöiden, kuten Ensslinin sisarusten, nimet on muutettu. Konservatiivisen protestanttisen papinperheen tyttäristä on tullut taistelijoita. Sisarukset Marianne (Barbara Sukowa) ja Juliane (Jutta Lampe) taistelevat laillisen abortin puolesta. Sosiaalidemokraattinen Juliane toimittaa feminististä lehteä. Marianne hylää perheensä, jättää lapsensa lastenkotiin ja liittyy terroristiryhmään. Kun Marianne vangitaan, sisko auttaa tätä poikaystävänsä Wolfgangin (Rüdiger Vogler) vastustuksesta huolimatta. Tämä on vasta lähtökohta traagiselle tarinalle, joka perustuu tositapahtumiin.

Tunnevoimaa elokuva saa koulumuistoista, joissa Rainer Maria Rilken runo herättää ivaa, mutta Alain Resnais’n Yön ja usvan katselu koulusalissa saa sisarukset itkemään. Elokuvaa on joskus arvosteltu siitä, ettei se kuvaa terroristien uhrien kokemaa väkivaltaa, mutta se ei ole myöskään terroristisen hulluuden puolustuspuhe. ”Sukupolvea aikaisemmin olisit kuulunut natseihin” on Julianen ankara kommentti sisarestaan. Elokuvan loppukehittelyssä keskeiseksi nousee Mariannen hylätyn ja äitinsä takia hengenvaaraan joutuneen pojan näkökulma.

Leikkaus (Dagmar Hirtz) on vaikuttavaa, ja värimaailma (kuvaus: Franz Rath) harkitun kelmeää.

Hölderlinin runo on klikkauksen takana.
(lisää…)