Archive for the ‘Viljos Erkki’ Category

Niskavuoren naiset (vuoden 1958 filmatisointi)

Perjantai, Joulukuu 3rd, 2010

2010.11.27.-Niskavuoren-naiset 1958

NISKAVUOREN NAISET / Kvinnorna på Niskavuori. Suomi 1958. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O: Valentin Vaala. Taiteellinen neuvonantaja: Aleksandr Zarhi. KS: Usko Kemppi, Valentin Vaala – Hella Wuolijoen näytelmästä (1936). KU: Eino Heino – Sovcolor. LA: Oiva Hovi. M: Harry Bergström. LE: Armas Laurinen. N: Emma Väänänen (Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä), Teija Sopanen (opettaja Ilona Ahlgren), Hilkka Helinä (Martta Niskavuori), Erkki Viljos (Aarne Niskavuori), Heikki Savolainen (Simolan isäntä), Leni Katajakoski (Anna-Liisa Niskavuori), Pia Hattara (Sandra Marjanen, ”Telefuuni-Sandra”), Elvi Saarnio (Serafiina Lundelin), Paavo Jännes (Fredrik, rovasti), Oiva Luhtala (opettaja Vainio), Kaarlo Halttunen (tohtori), Pentti Viljanen (apteekkari). Väri, 1,33:1, mono, 74 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 3.12.2010

Valentin Vaala oli ohjannut ensimmäisen Niskavuori-elokuvan, filmatisoinnin Hella Wuolijoen näytelmästä Niskavuoren naiset (1938). 20 vuotta myöhemmin hän ohjasi siitä uuden filmatisoinnin. Vaikka dramaturgia, repliikit ja moni kuvajärjestyskin on sama, paljon on muuttunut. Uusi filmatisointi kuvattiin väreissä, näyttelijät olivat uudet, ja mikä tärkeintä, näytelmä oli päivitetty kuvausaikaan. Viimeksimainittu muutos oli tuhoisa koko draaman vakuuttavuudelle, sillä se, mikä oli todellista vakavaa asiaa alkuperäisessä versiossa, ei ollut sitä enää maaseudun alkavan autioitumisen kynnyksellä. Loviisassa (1946) Emma Väänänen oli näytellyt pääosaa sellaisella voimalla, että tulosta voi pitää suomalaisen elokuvan hienoimpana roolitulkintana kautta aikojen. Niskavuoren naisten uudelleenfilmatisoinnin valtti on se, että Vaala sai siihen Väänäsen esittämään Niskavuoren vanhaa emäntää. Tulos on jälleen suurta näyttelijäntaidetta, ja vaikka muutkin näyttelijät tekevät kelpo työtä, Loviisan karismaattinen mutta hillityn vähäeleinen tulkinta on omaa luokkaansa, kuolematon ja ylivoimainen verrattuna Elsa Turakaisen samanaikaisiin Loviisa-rooleihin Edvin Laineen Niskavuori-elokuvissa. Elokuva kannattaa katsoa Väänäsen vuoksi.

Dvd:n kuvallinen laatu on vaatimaton. Se ei poikkea vhs-laadusta, ja lähtökohtana on ollut ilmeisesti väreiltään haalistunut esityskopio.

Siltalan pehtoori (vuoden 1953 versio)

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Siltalan-pehtoori
SILTALAN PEHTOORI / Inspektorn på Siltala. Suomi 1953. TY: Suomi-Filmi. TJ: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Usko Kemppi, Valentin Vaala – Harald Selmer-Geethin samannimisestä ruotsinkielisestä romaanista (1903) – Hj. Procopén näytelmäsovituksesta (1925) – Hilja Jorman ja Olli Nuorton elokuvakäsikirjoituksesta ja Risto Orkon ohjaamasta elokuvasta (1934). KU: Eino Heino. LA: Oiva Hovi. M: Väinö Hannikainen. ”Näin minä katseen sinisen” (Usko Kemppi) es. Ari Laine. Ä: Pentti Hämäläinen. N: Helena Vinkka (kapteeninrouva Lilli Lind), Erkki Viljos (pehtori, agronomi Kurt Alarik Paulio alias Paul Björnstam, ”Palle”), Oiva Sala (ltn. Hugo Mandelcrona), Ari Laine (Aaretti-renki), Pirkko Karppi (Liina), Maija Karhi (Miina), Toini Vartiainen (paronitar Annette Silfversköld), Leo Riuttu (paroni Erik Silfversköld), Matti Aulos (kamreeri August Suvanto), Senni Nieminen (ruustinna Hanell), Eine Laine (emännöitsijä Rantalainen), Laila Rihte (sisäkkö). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 88 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 20.8.2010

Valentin Vaala oli ollut Suomi-Filmille tulostaan alkaen yhtiön paras ohjaaja, mutta 1950-luvun alussa hänen otteensa alkoi notkahdella, ja hänelle alettiin tarjota ohjattaviksi yhtiön vanhojen menestysaiheiden uudelleenfilmatisointeja. Niistä ensimmäinen oli Siltalan pehtoori, uudelleenfilmatisointi Risto Orkon itse alun perin vuonna 1934 ohjaamasta aiheesta, josta oli valmistunut Suomen ensimmäinen miljoona katsojaa saanut elokuva. Pohjana oleva suomenruotsalainen romaani oli silloin jo 50 vuotta vanha, ja siitä oli tullut myös teatterien kartanoromantiikan kantateos. Perisuomalainen eskapistinen perustarina kertoo agronomiksi naamioituvasta aatelismiehestä, joka tulee pelastaneeksi sekä Siltalan kartanon talouden että sen emännän rakkauselämän.

Vaalan Siltalan pehtoori ei ole juuri kiitosta saanut. Elokuvan varjopuolina ovat sen kartanoromantiikan aikansaeläneisyys ja karisman puute päänäyttelijöissä. Helena Vinkka on uhkea aikuinen nainen, ja Erkki Viljos on fyysisesti uskottava, mutta he eivät ole jaksaneet suggeroida itseään vastustamattomaan aitouteen tällaisessa tarinassa, ja Vaalaltakin lienee puuttunut siihen tarvittava vakaumus. Orkon version kömpelyyttä kompensoi Hanna Tainin ja Jalmari Rinteen voimakas läsnäolo. Päähenkilöiden merkittävistä laulunumeroistakin puuttuu Vaalalla tarinalle välttämätön sykähdyttävyys. Toista oli Orkon version sävähdyttävä ”Elon raskaat mainingit” -kohokohta.Vaalalla lennokkaimmat laulunumerot tulevat muilta kuin romanttiselta parilta, esimerkkinä rengin sydämen pohjasta itseään haitarilla säestämä ”Näin minä katseen sinisen”. Vaalalla elokuvan innostavuus ja elämä onkin sen hyvissä sivuhenkilöissä nimenomaan kartanon työväen puolella. Pehtoorin vakuuttavimmaksi voitoksi tulee tarinan ajatukselle sopivasti se, että hän osaa luoda innostavan yhteishengen.

Vaalan luottokuvaajan Eino Heinon työtä on sanottu hänen latteimmakseen, ja yhdeksi syyksi on mainittu kuvaussäiden sateisuutta. En ole tässä niin kriittinen. Sateiset kuvat esimerkiksi heti alussa ovat mielenkiintoisia poikkeuksia studiokauden auringonpaistetta suosineessa kuvamaailmassa.

Vaalan Siltalan pehtoorin innottomuudesta huolimatta se on kokonaisuutena katsoen todiste Vaalan ylivoimaisuutena ohjaajana silloinkin, kun vertauskohtana on Orkon alkuperäinen suuri menestyselokuva.

Masterointi tekee oikeutta Eino Heinon hienostuneelle mustavalkokuvaukselle. Pikkulapsuksena heti alkuun on jäänyt mukaan alkumusiikin jälkeen kappale suojanauhaa.

Villin Pohjolan kulta

Perjantai, Heinäkuu 30th, 2010

2010.08.07.-Villin-Pohjolan kulta

VILLIN POHJOLAN KULTA / Guld i Vilda Norden. Suomi 1963. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+KS: Aarne Tarkas. KU: Pertti Seppälä. LA: Reino Helkesalo. M: Erkki Melakoski. Ä: Harald Koivikko. LE: Elmer Lahti. KP: Kuusamo. N: Tamara Lund (Karin Jäärä), Vili Auvinen (Kai Vorna, oik. Jäärä), Helge Herala (Tommi Vorna), Åke Lindman (Joel Vorna), Kalervo Nissilä (Jäärä), Leo Jokela (Kristo, saluunan isäntä), Kauko Helovirta (Markus, pankinjohtaja), Armas Jokio (konna), Erkki Viljos (nimismies), Pentti Viljanen (Kiveliön Konsta), Risto Mäkelä (baarimikko), Reino Helismaa (saluunapianisti), Rose-Marie Precht (Pohjolan Ruusu). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 85 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (SF) 30.7.2010

Lännenelokuvan hengessä Aarne Tarkas kehitteli pohjoisten erämaiden myyttisiin korpiin sijoittuvan Villi Pohjola -sarjan, jossa valmistui kolme elokuvaa. Kaksi viimeistä, Villin Pohjolan kulta ja Villin Pohjolan salattu laakso, valmistuivat peräkanaa vuonna 1963 villin Tarkaksen toiseksi ja kolmanneksi viimeisinä elokuvina. Pääkuvaajana debytoiva Pertti Seppälä sai heti kuvatakseen Kuusamon mahtavia maisemia, jotka ovat Villin Pohjolan kullan ensimmäinen valtti. Toinen valtti on hyvä näyttelijäkaarti. Vornan veljeskolmikkoa esittävät Vili Auvinen, Helge Herala ja Åke Lindman, joista ensimmäinen tuntuu olevan hieman eksyksissä mutta kaksi jälkimmäistä kuin kotonaan Tarkaksen erämaafantasiassa. Tamara Lund on hurmaava mutta ei aivan vakuuttava pistoolitaitoisena Pohjolan naisena. Rose-Marie Precht taas ottaa ilon irti ”Pohjolan Ruusun” laulunumerostaan. Leo Jokela, Kauko Helovirta, Risto Mäkelä… hyviä kasvoja tulee vastaan jatkuvasti. Näistä elokuvista oli suora jatkumo Speden saluunaan, Spede Pasaselle kun Tarkaksen hupivaltikka seuraavaksi oli siirtymässä.

Dvd-masterointi on kohdallaan.

Finnkinon kotimaisia (kesä-syyskuu 2007)

Perjantai, Syyskuu 21st, 2007

20090414-vihaan-sinua-rakas.jpg20090808-muhoksen-mimmi.jpg

Finnkinon Suomi-saaga jatkuu

SUURIN VOITTO, Suomi 1944, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Eino Kaipainen, Sylvi Palo, 1:1,33 mv, DD mono, 84 min, Finnkino 6.7.2007

VIHAAN SINUA – RAKAS, Suomi 1951, SF, ohjaus Edvin Laine, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, 1:1,33, DD mono, 73 min, Finnkino 15.6.2007

MUHOKSEN MIMMI, Suomi 1952, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Tuija Halonen, Matti Oravisto, 1:1,33, DD mono, 74 min, Finnkino 15.6.2007

MATKALLA SEIKKAILUUN, Suomi 1945, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Aku Korhonen, Sirkka Sipilä, 1:1,33 mv, DD mono, 97 min, Finnkino 24.8.2007

KEITTIÖKAVALJEERIT, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Sirkka Sipilä, Esko Vettenranta, 1:1,33 mv, DD mono, 98 min, Finnkino 6.7.2007

SOITA MINULLE, HELENA!, Suomi 1948, Fenno, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Helena Kara, Rauli Tuomi, Erkki Viljos, 1:1,33 mv, DD mono, 86 min, Finnkino 6.7.2007

SF ELOKUVAKLASSIKOT 6 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
AVIOLIITTOYHTIÖ, Suomi 1942, SF, ohjaus Hannu Leminen, pääosissa Birgit Kronström, Tauno Palo
NAINEN ON VALTTIA, Suomi 1944, SF, ohjaus Ansa Ikonen, pääosissa Ansa Ikonen, Aku Korhonen, 1:1,33 mv, DD mono, 99 min
ISÄN VANHA JA UUSI, Suomi 1955, SF, ohjaus Matti Kassila, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33, DD mono, 94 min
RAKAS LURJUS, Suomi 1955, SF, ohjaus Toivo Särkkä, pääosissa Ansa Ikonen, Edvin Laine, Joel Rinne, 1:1,33, DD mono, 98 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 7 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
ROVANIEMEN MARKKINOILLA, Suomi 1951, SF, ohjaus Jorma Nortimo, pääosissa Esa Pakarinen, Reino Helismaa, Jorma Ikävalko 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
LENTÄVÄ KALAKUKKO, Suomi 1953, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Esa Pakarinen, Mai-Brit Heljo 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 66 min
HEI, RILLUMAREI!, Suomi 1953, SF, ohjaus Armand Lohikoski, pääosissa Esa Pakarinen, Sirkka-Liisa Wilén 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 79 min
RANTASALMEN SULTTAANI, Suomi 1955, SF, ohjaus Eddie Stenberg, pääosissa Assi Nortia, Esa Pakarinen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 74 min

SF-ELOKUVAKLASSIKOT 8 (4-dvd), Finnkino 21.9.2007
SF-PARAATI, Suomi 1940, SF, ohjaus Yrjö Norta, pääosissa Ansa Ikonen, Tauno Palo, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 86 min
KAUNIS VEERA ELI BALLADI SAIMAALTA, Suomi 1950, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Assi Nortia, Ralf Labbart, Hannes Häyrinen, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min
ON LAUTALLA PIENOINEN KAHVILA, Suomi 1952, SF, ohjaus Thure Bahne, pääosissa Tuija Halonen, Siiri Angerkoski, William Markus, 1:1,33 mv, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min
KIPPARIKVARTETTI, Suomi 1952, SF, ohjaus Ville Salminen, pääosissa Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio, Teijo Joutsela, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 78 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 5 (4-dvd), Finnkino 15.6.2007
LENTÄVÄT LUUPÄÄT, Suomi 1984, ohjaus Spede Pasanen, pääosissa Spede Pasanen, Simo Salminen, Vesa-Matti Loiri, Riitta Väisänen, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 85 min
HEI KLIFFAA HEI, Suomi 1985, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Kari Franck, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 96 min
LIIAN ISO KEIKKA, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Ritva Valkama, Pentti Siimes, Hannele Lauri, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 103 min
PIKKUPOJAT, Suomi 1986, ohjaus Ere Kokkonen, pääosissa Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen, Spede Pasanen, Hannele Lauri, Riitta Väisänen, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 84 min

SPEDE-TUOTANNON PARHAAT 6 (3-dvd), Finnkino 15.6.2007
FAKTA HOMMA, Suomi 1987, ohjaus Jukka Virtanen, pääosissa Riitta Havukainen, Eija Vilpas, Taneli Mäkelä, Lasse Karkjärvi, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 93 min
”ONKS VILJOO NÄKYNY?”, Suomi 1988, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Heikki Kinnunen, Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, Kristiina Elstelä, 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, 80 min
RAMPE & NAUKKIS – KAIKKIEN AIKOJEN SUPERPARI, Suomi 1990, ohjaus Hannu Seikkula, pääosissa Pirkka-Pekka Petelius, Aake Kalliala, 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, 87 min

RAUNI MOLLBERG -ELOKUVAT 2 (3-dvd), Finnkino 24.8.2007
TUNTEMATON SOTILAS, Suomi 1985, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, 1:1,66, stereo, suom./ruots. tekstit, 200 min
YSTÄVÄT, TOVERIT, Suomi 1990, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Stina Ekblad, Mikk Mikiver, liitedokumentti: Untamo Eerola: Molle – ohjaajan muotokuva (1991, 76 min), 1:1,66, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 126 min
PARATIISIN LAPSET, Suomi 1994, ohjaus Rauni Mollberg, pääosissa Tatjana Vasileva, Helge Herala, liitedokumentti Molle ja Tatjana (1994, 29 min), 1:1,33, DD mono, suom./ruots. tekstit, pääkuva 100 min

Finnkinon eeppisessä suomalaisen elokuvan hankkeessa on ilmestynyt dvd-ensijulkaisuina kolme SF:n eli Suomen Filmiteollisuuden ja kolme Fenno-Filmin elokuvaa. SF-julkaisuista Suurin voitto (1944) on Hannu Lemisen ohjaama, pohjoisen Suomen tukkimaille sijoittuva lääkärimelodraama, jossa Eino Kaipainen tekee kaikkensa kulkutaudin pysäyttämiseksi rinnallaan innoittava hoitajatar (Helena Kara) ja loppuun palanut vaimo (Sylvi Palo). Vihaan sinua – rakas (1951) on Edvin Laineen ohjaama avioliittokomedia, jossa puolisot tahoillaan, esittäjinään Ansa Ikonen ja Edvin, retkahtavat salarakkaisiin. Musiikkikomedia Muhoksen Mimmi (1952) kuuluu SF:n tukkilais-rillumarei-linjalle, jossa Savotan Sannina ensimmäisen pääroolinsa saanut Tuija Halonen on nyt johdonmukaisesti nimiroolin esittäjä Muhoksen Mimmi. Hölmöilyn kirjoitti iskelmänsä pohjalta Reino Helismaa ja hyvät laulut laati Toivo Kärki.

Harvinaisempaa tarjontaa ovat Fenno-dvd:t. Yrjö Nortan ohjaamat Matkalla seikkailuun (1945) ja Keittiökavaljeerit (1948) ovat kevyintä sarjaa, vaikka molemmat kuvasi Esko Töyri ja musiikin laati kumpaankin Tapio Ilomäki. Elokuvien harvinaisuutta osoittaa, että jälkimmäistä ei ole milloinkaan nähty televisiossa, vaikka sen kiinnostavana piirteenä loppukohtaukset nähdään keksijän itse rakentaman television ruudussa, siis 1940-luvun Suomessa. Edellinen on nähty televisiossa viimeksi vuonna 1959. Nämä elokuvat kuuluvat lähinnä vakaumuksellisimmille Suomi-elokuvan harrastajille. Kolmas Fenno-dvd, Soita minulle, Helena! (1948), on vuoden tärkeimpiä vanhan suomalaisen elokuvan julkaisuja, Hannu Lemisen sydämellinen nuoren naisen (Helena Kara) kehityskertomus, jossa tämä joutuu kohtaamaan aviomiehen (Rauli Tuomi) kuolemansairauden ja hirviöanopin (Elsa Rantalainen) pohjattoman vihan tiellä suvun tulevaksi matriarkaksi, kuten jatko-osista tiedämme. Elokuvan negatiivit paloivat vuonna 1959, ja sitä on sen jälkeen ollut vaikea nähdä. Elokuva kannattaa katsoa ennakkoluulottomasti ja keskittyneesti nenäliinapaketti vieressä.

Finnkino julkaisee suomalaisia elokuvia sekä erillisinä levyinä että mielenkiintoisesti koottuina bokseina. SF-elokuvaklassikot 6 keskittyy komediaan. Avioliittoyhtiö (1942) oli Hannu Lemisen varhainen ohjaustyö, jossa hän alkoi löytää tyyliään Birgit Kronströmin ja Tauno Palon yhteispelin ja varsinkin Georg Malmsténin musiikin innoittamana. Nainen on valttia (1944) kuului liukuhihnaosastoon, erikoispiirteenään Ansa Ikonen ainoassa ohjaustehtävässään, vasta Suomen toisena naisohjaajana. Elettiin sota-aikaa, kansa janosi viihdettä, ja sitä tarjosivat Ikonen, Aku Korhonen, Uuno Laakso ja Unto Salminen. Ikonen ohjasi Mika Waltarin ohuen tarinan sujuvasti, mutta samankaltaisesta Waltari-aiheesta syntyi 10 vuotta myöhemmin parempi elokuva Rakas lurjus (1955), pääosassa siinäkin Ikonen, jonka on naamioiduttava mieheksi saadakseen vuokrahuoneen naisia vihaavien Edvin Laineen ja Joel Rinteen luota. Jotakin kummaa ilmassa väreilee niin, että Edvin joutuu kysymään itseltään: ”olenko minä hau hau?”. Isän vanha ja uusi (1955) oli Tauno Palon ja Ansa Ikosen viimeisiä yhteisiä elokuvia. Tässä Tauno Palo on vaihtanut nuorempaan (Hillevi Lagerstam) mutta alkaakin kaivata takaisin rauhallisempaan elämään…

SF-elokuvaklassikot 7 on rillumarei-rautaisannos. Rovaniemen markkinoilla (1951) on ensimmäinen rillumarei-elokuva. Esa Pakarinen on Severi Suhonen, ja hänen kavereitaan esittävät Reino Helismaa ja Jorma Ikävalko. Tarina jatkuu elokuvassa Hei, rillumarei! (1953), jossa kaverukset saapuvat Helsinkiin taskut täynnä rahaa ja haistattavat pitkät pääkaupungin kulttuurille, joka todistetaan huijaukseksi. Lentävässä kalakukossa (1953) Pakarinen otti rautatie-etsivän roolihahmon, ja junamatkan kuvauksena teos on legenda sarjassaan. Rantasalmen sulttaanissa (1955) rillumarei laajenee globaaliksi ilmiöksi, kun Pakarinen kavereineen saapuu Marokkoon perintöä etsimään, ja Rantasalmen setä löydetään sulttaanina täysin varustettuine haaremeineen. Elokuvissa on vetäviä lauluja ja hahmoja, mutta ne on toteutettu läpihuutojuttuina.

SF-elokuvaklassikot 8 on musikaalipakkaus johtolankoina säveltäjä Harry Bergström, Kipparikvartetti ja tukkilaisromantiikka Saimaan malliin. SF-paraati (1940) on Suomi-musikaalin suosikkeja kautta aikojen. Georg Malmsténin ”Nuoruuden sävel” soi tunnuksena, ja ”Pot, pot, pot, potkut sain” on tämän päivän Suomessa erityisen ajankohtainen. Ansa ja Tauno ovat parhaassa vireessään, sivurooleissa ovat vääjäämättömät Aku Korhonen ja Siiri Angerkoski, ”Helsingin kattojen yllä” -visio tuo teokseen dokumentaarista kiehtovuutta, ja dvd on vedetty kauniista masterista. Kaunis Veera (1950) alkaa sykähdyttävänä suomalaisena musiikkikomediana Tatu Pekkarisen aiheesta, tapahtuma-aika on 1900-luvun alku, nimiroolissa lahjakas ja sävähdyttävä Assi Nortia. Tämä on se elokuva, johon Bergström kokosi Kipparikvartetin, aluksi taustalaulajiksi. Elokuva on hauska ja lennokas, kunnes Elsa Turakaisen karmiva ylinäytteleminen tuo riitasoinnun. Toinen saimaalaiskomedia On lautalla pienoinen kahvila (1952) syntyi Kauniin Veeran menestyksen innoittamana, jälleen Tatu Pekkaris-musikaalina, ja Kipparikvartetti kajauttelee jälleen taustalauluja Bergströmin johdolla. Kauniissa Veerassa debytoinut Tuija Halonen sai pääroolin Savotan Sannina, ja Siiri Angerkoski oli Marleena. Kipparikvartetissa (1952) Olavi Virta, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Teijo Joutsela ovat vihdoinkin laulajanelikkona kameran edessä, ja tarinassa kerrotaan kvartetin fiktiivinen ”synty”.

Rillumarei- ja Kipparikvartetti-boksit ovat hyviä valintoja suomalaisen populaarimusiikin ystäville, varsinkin mukana laulamista harrastaville, sillä laulujen sanatkin on tekstitetty.

Spede-tuotannon parhaat 5 -boksi sisältää elokuvat Lentävät luupäät (1984), Hei kliffaa hei (1985), Liian iso keikka (1986) ja Pikkupojat (1986), ja Spede-tuotannon parhaat 6 -boksi elokuvat Fakta homma (1987), ”Onks Viljoo näkyny?” (1988) ja Rampe & Naukkis (1990). Elokuvat ovat syntyneet seitsemän vuoden aikana, ja bokseihin on koottu tuon jakson suomalaisen komedian ykköskaartia tarinoissa, jotka ponnistavat usein television suosikkihahmoista ja kimmokkeista. Tuotantovauhti oli vain yleensä liian kova, eikä komedialle annettu tarpeeksi hengitysilmaa eikä liikkumatilaa.

Rauni Mollberg -elokuvat 2 -boksi sisältää ohjaajan viimeisimmät teokset. Tuntemattomassa sotilaassa (1985) Väinö Linna oli vielä itse mukana päivittämässä tarinaansa uuden sukupolven tulkittavaksi. Ystävät, toverit (1990) on raadollinen kuvaus Petsamon kaivosmaailmasta 1930-luvulta toisen maailmansodan aikaan, kun kaikki on myytävänä. Paratiisin lapset (1994) on makaaberi satiiri venäläisestä saalistajanaisesta kylpyläparatiisin rakentajana.

Finnkinon Suomi-julkaisujen tekninen taso on vaihteleva. SF-paraatin visuaalisesta loistosta se yltää huonoimpien Spede-julkaisujen vaatimattomaan laatuun. Joskus on kyse lähtömateriaalin puutteellisuudesta: Spede-elokuvat eivät olleet aina alun perinkään teknisesti hyviä. Mutta miksi dvd on vedetty kuluneesta, käytetystä kopiosta silloinkin, kun elokuvasta on olemassa hyvä originaali ja pelaste?