Archive for the ‘van der Post Laurens’ Category

Merry Christmas, Mr. Lawrence

Perjantai, Syyskuu 1st, 2006

20090726-merry-christmas-mr-lawrence.jpg

MERRY CHRISTMAS, MR. LAWRENCE. Iso-Britannia/Japani (c) 1982 National Film Trustee Company. T: Jeremy Thomas. O+KS: Nagisa Oshima – käsikirjoittaja: Paul Mayersberg – Laurens van der Postin romaanista The Seed and the Sower (1963). M: Ryiuchi Sakamoto. KP: Rarotonga (Cookinsaaret) ja Uusi-Seelanti. N: David Bowie (maj. Jack ‘Strafer’ Celliers), Tom Conti (ev. John Lawrence), Ryuichi Sakamoto (kapt. Yonoi), Takeshi Kitano (kers. Gengo Hara), Jack Thompson (Group Capt. Hicksley). Japanin- ja englanninkielinen [virheellinen kansitieto: englanninkielinen]. Väri, letterbox 1,85:1, DD stereo, 118 min
Suomennos: Håkan Mäkelä
Future Film 1.9.2006

Japanilaisten ollessa sotaretkensä voitonhurman huipulla vuonna 1942 he pystyttävät Jaavalle vankileirin, jossa kuria pidetään sadistisin ja nöyryyttävin muodoin. Sotavangit pakotetaan katsomaan harakirirangaistuksia, ja vaikka bushidosääntöjen mukaan samurai ei pelkää homouttakaan, käytännössä siitä rangaistaan kuolemalla.

Majuri Jack Celliers (David Bowie) uhmaa sadistista kuria, ja kun hän osoittaa avoimesti tunteensa leiripäällikköä, kapteeni Yonoita (Ryuichi Sakamoto) kohtaan, hänen teloitetaan hautaamalla hänet kaulaansa myöten. Japania sujuvasti puhuva eversti Lawrence (Tom Conti) yrittää ylläpitää puheyhteyttä kahden kulttuurin välillä. Karski kersantti Gengo Hara (Takeshi Kitano) pääsee raakuudestaan huolimatta väleihin hänen kanssaan.

Elokuva perustuu eteläafrikkalaisen sotasankarin, tutkimusretkeilijän ja kirjailijan Laurens van der Postin kokemuksiin japanilaisten vankina. Hänen romaaninsa The Seed and the Sower nimi viittaa majuri Celliersiin kylväjänä, joka kylvi siemenen.

Tabuja pelkäämätön Nagisa Oshima iski englantilais-japanilaisessa yhteistuotannossa kipeimpiin maiden välisiin menneisyyden haavoihin. Päärooleihin tulivat kummankin maan tunnetuimpiin kuuluvat poptähdet, Bowie ja Sakamoto. Jälkimmäinen sävelsi myös elokuvaan musiikin, jonka tunnussävelmä tuli suosituksi myös laulettuna versiona ”Forbidden Colours”; hittiversion siitä esitti David Sylvian.

Elokuva on kylläkin kiinnostava ja komea, mutta hieman kankea, ja kumpikin pääosassa patsasteleva poptähti näyttää paremmalta valokuvassa kuin elävässä näyttelijätulkinnassa.