Archive for the ‘Valtonen Hilja’ Category

Kilroy sen teki

Perjantai, Lokakuu 22nd, 2010

2010.10.23.-Kilroy-sen-teki

KILROY SEN TEKI / Kilroy var här. Suomi 1948. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O: Ilmari Unho. KS: Lea Joutseno, Ilmari Unho – Hilja Valtosen romaanista (1947). KU: Uno Pihlström. LA: Erkki Siitonen, Ville Hänninen. PU: Kerttu Vuori. M: George de Godzinsky. Ä: Hugo Ranta. LE: Yrjö Haapanen. N: Lea Joutseno (Ulla Järvinen), Joel Rinne (agronomi Yrjö Haara), Ritva Arvelo (Leila Kesänen), Sylva Rossi (Mirri, Salon Rositan omistajatar), Emma Väänänen (Salon Rositan johtajatar), Laila Rihte (Siiri), Eine Laine (emännöitsijä), Sirkka Sipilä (Inkeri), Kullervo Kalske (Lasse). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 86 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 22.10.2010

Kilroy sen teki oli Suomi-Filmin pääkomediennen Lea Joutsenon viimeinen elokuva näyttelijänä. Hän jatkoi vielä Ihmiset suviyössä -elokuvan käsikirjoittajana ja teki sitten pitkän uran kääntäjänä. Useimpien Joutsenon elokuvien ohjaaja oli ollut Valentin Vaala, mutta Kilroy sen teki -elokuvan ohjasi Ilmari Unho. Unho oli monipuolinen ohjaaja. Komedia ei ollut kuitenkaan hänen vahvin lajinsa. Kilroy sen teki -elokuvaa onkin mielenkiintoista verrata Vaalan ohjauksiin, sillä kuvaus, lavastus, käsikirjoitus ja näyttelijäroolitus on samanlaista.

Juonikin on aivan yhtä tyhjänpäiväinen. Joutseno esittää muotipiirtäjä Ulla Järvistä, joka luulee väärinkäsityksen seurauksena tulleensa kartanon perijättäreksi. Väärinkäsityksen komedia paljastaa ulkoisten roolien keinotekoisuuden ja auttaa tunnistamaan ihmisten todellisen luonteen. Unho tavoittaa huttutarinan vakavan ytimen hyvin, mutta Vaalalle ominainen henkevyys kevyen komedian alalla ei ole hänelle yhtä luontaista. Kohtaus jäätävällä asemalla vastanäyttelijänä jäyhä asemamies (Eino Räisänen) on kyllä hyvää työtä.

Uno Pihlströmin talvinen kuvaus on laatutyötä, ja dvd:n hienosta kuvallisesta laadusta voi nauttia.

Posted in Arvelo Ritva, Godzinsky George de, Joutseno Lea, Laine Eine, Orko Risto, Pihlström Uno, Rihte Laila, Rinne Joel, Rossi Sylva, Sipilä Sirkka, Unho Ilmari, Valtonen Hilja, Väänänen Emma | No Comments »

Vaimoke

Perjantai, Kesäkuu 18th, 2010

2010.06.13.-Vaimoke

VAIMOKE / Så tuktas en man. Suomi 1936. TY: Suomi-Filmi. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vala. KS: Tauno Tattari, Vaala – Hilja Valtosen romaanista (1933). KU: Theodor Luts. LA: Armas Fredman. PU: Hjördis Melén. M: Harry Bergström. ”Bulu bulu”, ”Vaimoke”, ”Sävelhurmaa”. Ä: Pertti Kuusela. N: Ansa Ikonen (Kirsti Leivo), Tauno Palo (agronomi Esko Latva), Uuno Laakso (isä-Miettinen, ”Julle”), Kunto Karapää (Tanu Miettinen), Väinö Sola (isä-lukkari), Aino Lohikoski (Liisa), Rakel Linnanheimo (Maila), Eino Jurkka (toimittaja Torvela), Kirsti Suonio (äiti-Sofia). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 18.6.2010

Valentin Vaala oli luonut perustan äänielokuvan urbaanille suomalaiselle komediaperinteelle , ja ensimmäisellä elokuvallaan Suomi-Filmille (Kaikki rakastavat) Vaala oli tuonut yhteen Suomen suosituimman näyttelijäparin Tauno Palon ja Ansa Ikosen. Sarja jatkui monilla painoskuningatar Hilja Valtosen aiheisiin perustuvilla elokuvilla, joista Vaala myös filmasi ensimmäisen: Vaimokkeen. Vaalan merkittävä komediasarja on samanaikainen amerikkalaisen screwballin ja ”uudelleenavioitumisen komedian” kulta-ajan kanssa. Innokas elokuvissakävijä Vaala ottikin innokkaasti mallia maailmalta (Capra, Cukor, Lubitsch), mutta hänellä oli oma johdonmukaisen omaperäinen tyylinsä. Vuoden suosituimmaksi elokuvaksi noussut Vaimoke vaikuttaa yhä lennokkuudellaan. Hulluttelussaan se kertoo suomalaisuudesta ja aikakaudestaan myös jotakin uutta ja todellista. Sukupuolirooleja myllerretään, sukupolvien asetelmia horjutetaan, ja itsenäisen naisen identiteettiin otetaan uusia avauksia. Vaimoke oli säveltäjä Harry Bergströmin ensimmäinen elokuva. Vaimoke oli myös se elokuva, joka teki Ikosesta suosituimman suomalaisen naistähden.

Toivoisin, että Finnkinolla tutkittaisiin, mistä johtuu, että dvd:n kuvanlaatu näyttää tältä. Dvd:tä katsellessa saa sen vaikutelman, että lähtömateriaali on ollut kunnossa, mutta siirrossa on jotakin mennyt pieleen. Välillä kuva on laadukas, ja oudoksuttaa, miksi niin ei ole johdonmukaisesti.

Posted in Bergström Harry, Ikonen Ansa, Jurkka Eino, Karapää Kunto, Laakso Uuno, Linnanheimo Rakel, Lohikoski Aino, Luts Theodor, Orko Risto, Palo Tauno, Sola Väinö, Vaala Valentin, Valtonen Hilja | No Comments »

Varaventtiili

Perjantai, Huhtikuu 16th, 2010

2010.04.03.-Varaventtiili

VARAVENTTIILI / Kärlekens ABC. Suomi 1942. TY: Suomi-Filmi. TJ: Matti Schreck. T: Risto Orko. O+LE: Valentin Vaala. KS: Yrjö Kivimies – Hilja Valtosen romaanista Nuoren opettajattaren varaventtiili (1926). KU: Eino Heino. LA: Ville Hänninen. M: Harry Bergström. Ä: Harald Koivikko. KP: Kauhajoki. N: Lea Joutseno (opettajatar Liisa Harju), Tapio Nurkka (lääkäri Eino Korpinen), Irma Seikkula (opettajatar Rauha Tuomikoski), Olavi Reimas (opettaja Oskari Berglund), Rakel Linnanheimo (Ester Iippo), Eino Jurkka (johtajaopettaja Taneli Iippo). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 92 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino (Suomi-Filmi) 16.4.2010

Varaventtiili on ensimmäinen dvd:llä ilmestyvä Lea Joutseno -elokuva. Joutseno (1910-1977) oli räiskyvä elokuvatähti ja käsikirjoittaja Suomi-Filmi -yhtiöllä 10 vuoden ajan melkein aina Valentin Vaalan ohjauksessa ja melkein aina komedioissa. Hilja Valtosen suureen menestyskirjaan perustuva Varaventtiili oli Vaala-Joutseno -elokuvien sarjassa ei-komediallinen poikkeus, vaikka siinäkin on paljon huumoria. Vaala ohjasi myös useita komediallisia Valtos-elokuvia Joutsenon kanssa ja ilman. Varaventtiili oli aikansa suosikkielokuva, jota kriitikot eivät katsoneet erityisen hyvällä silmällä. Siinä nähtiin ainoastaan kevyen hölynpölyn taso, ja toisaalta viihteenäkin sitä pidettiin vajavaisena.

Puolestani Varaventtiili on suosikkini Vaala-Joutseno -sarjassa. Se on yksi kolmesta keskeisestä 1930- ja 1940-lukujen elokuvasta, joissa suomalaisten bestseller-kirjojen pohjalta luotiin rajoja rikkovan naisen muotokuvia. Aune Nuolivaaran kirjasta Roland af Hällström ohjasi elokuvan Paimen, piika ja emäntä (1938). Aino Räsäsen romaanista syntyi Hannu Lemisen Soita minulle, Helena! (1948). Varaventtiilissä kohdataan Vaalan komedioista poiketen myös surun ja pettymyksen teemoja. Sävyn ja musiikin (Harry Bergström) kepeys viihteellistää tunnelmaa toisaalta jatkosodan ajan eskapismin tarpeisiin.

Vaala-Joutseno -elokuvat olivat tavallisesti urbaaneja komedioita, mutta Varaventtiili sijoittuu maaseudulle. Lupaava lähtöasetelmana on reippaan savolaisen opettajattaren Liisa Harju (Joutseno) saapuminen ahdasmieliseen pohjalaiseen kylään. Liisa ei anna kateuden, syrjinnän ja parjauksen lannistaa itseään. Vaala pelkisti tapahtumat yhteen vuodenaikaan, talveen, mutta pohjalaisista lakeusmaisemista hän ei ottanut juuri mitään irti, vaikka käytettävissä oli mestarikuvaaja Eino Heino. Tarinassa tulee kuitenkin keskeiselle sijalle Artturi Järviluoman Pohjalaisia-näytelmiä, jossa päähenkilöt saavat näytellä pääosia. ”Ettäkö savolaistyttö esittäisi pohjalaista!” Mutta näytelmä sujuu Joutsenolta hyvin loppurepliikiä myöten (”Ei ole mun silmät enää koskaan kirkkahat”), vaikka eturivin kolme hapannaamaa eivät tunnu sitä myöntävän.

Jean Renoirin elokuvien tapaan tässäkin tarinassa naisella on kolme ihailijaa (Tapio Nurkka, Olavi Reimas, Onni Veijonen).

Elokuva on hienosti kuvattu, ja dvd-masterointi on pääasiassa laadukasta.

Posted in Bergström Harry, Heino Eino, Joutseno Lea, Jurkka Eino, Kivimies Yrjö, Linnanheimo Rakel, Nurkka Tapio, Orko Risto, Reimas Olavi, Seikkula Irma, Vaala Valentin, Valtonen Hilja | No Comments »

Neiti Talonmies

Perjantai, Joulukuu 5th, 2008

20090205-neiti-talonmies.jpg
Fröken Gårdskarl. Suomi 1955. T: Suomen Filmiteollisuus / T.J. Särkkä. O: William Markus. N: Nelly Lovén, Tauno Palo, Kirsti Ortola, Asta Backman, Paavo Hukkinen. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 82 min [väärä kansitieto 86 min]. Ei tekstityksiä. Finnkino, erillisjulkaisu 16.6.2006, Tauno Palo -kokoelma 7 -boksissa 5.12.2008.

Hilja Valtosen viihteellisistä romaaneista ja näytelmistä syntyi elokuvia, jotka nostivat esiin vahvoja, temperamentikkaita suomalaisia naispäähenkilöitä ja tarjosivat hyviä rooleja Ansa Ikoselle, Helena Karalle ja varsinkin Lea Joutsenolle (Varaventtiili, Neiti Tuittupää, Kilroy sen teki). Viimeisesssä Hilja Valtonen -filmatisoinnissa Neiti Talonmies Nelly Lovén esittää karjalaista evakkoa, orpotyttö Irja Sassia. Häneltä huijataan ensin elatusrahat, ja sitten häntä hyväksikäytetään työtehtävissä, joissa hän saa raataa ”kuin pieni hevonen”. Ilkeys, vääryys ja kansanryhmään perustuva syrjintä karjalaisia kohtaan nousee yhdeksi elokuvan pääteemaksi: ”ei kasvattamalla korpista kyyhkystä eikä karjalaisesta ihmistä”. Elokuva on myös esifeministinen selviytymistarina. Irja ei masennu sorrosta ja syrjinnästä vaan puree hammasta, tekee työt ja lukee ylioppilaaksi. Elokuva kääntyy romanttiseksi komediaksi, sillä salanimillä käydyn kirjerakkaussuhteen objektiksi osoittautuu koulun ujo, silmälasipäinen rehtori, jota esittää joviaalin hajamielisesti Tauno Palo. Riippuu katsojasta, nähdäänkö lemmentarina aiheen vesityksenä vai viihdetarina vakavien kysymysten ripustustelineenä. Dvd-masterointi on vaatimatonta.

Posted in Lovén Nelly, Markus William, Palo Tauno, Valtonen Hilja, Yleinen | No Comments »

Kesäistä SF-viihdettä

Perjantai, Kesäkuu 16th, 2006

20090414-ruma-elsa.jpg

PUCK (Hannu Leminen, 1942)
RUMA ELSA (Edvin Laine, 1949)
NEITI TALONMIES (William Markus, 1955)
EEMELI-BOKSI:
- OHO, SANOI EEMELI (Ville Salminen, 1959)
- MOLSKIS, SANOI EEMELI, MOLSKIS! (Ville Salminen, 1960)
- EI SE MITÄÄN, SANOI EEMELI (Åke Lindman, 1962)
OPETTAJATAR SEIKKAILEE (Aarne Tarkas, 1960)
NAISET, JOTKA MINULLE ANNOIT (Aarne Tarkas, 1962)
Mustavalkoisia, 1:1,33, Dolby Digital mono
Finnkino 16.6.2006

Finnkinon kesäinen annos Suomen Filmiteollisuuden tuotantoa painottuu kevyeen viihteeseen.

Julkaisuista vanhin, Hannu Lemisen varhaisimpiin ohjaustöihin kuuluva Puck (1942) sisältää myös vakavampia teemoja. Kimmo Laine on esittänyt väitteen, jonka mukaan Leminen ei koskaan tehnyt huonoa elokuvaa. Tässäkin elokuvassa viihteellisyys ohjautuu suvaitsevaisuuden puolustuspuheeksi, kun Helena Karan esittämän naisen synkkä menneisyys paljastuu. Hänestä luotu ihannoitu mielikuva William Shakespearen Kesäyön unelman Puck-hahmona kuitenkin vain korostuu. Tauno Palo esittää hajamielistä säveltäjää ja Elsa Rantalainen boheemia taidemaalaria. Karkeilta kliseiltä ei vältytä, mutta elokuvassa soivat myös sielun salaisuudet.

Ruma Elsa (1949) oli Ensio Rislakin suosikkinäytelmän tuoreeltaan tehty filmatisointi. Professorin leskellä on kolme tytärtä. Kapinallinen ja poikamainen Elsa (Eeva-Kaarina Volanen) suivaantuu, kun häntä aletaan kutsua ”rumaksi Elsaksi”. Hän muuttuu päivän ajaksi kampaajan, ehostajan ja vaatturin turvin tunnistamattoman kauniiksi prinsessaksi, ja vamppaa äitinsä ja siskojensa kosijat, vain näyttääkseen heille. Elokuva voisi olla sukupuoli-identiteetin pohdiskelijalle kiinnostava tänäkin päivänä, ellei ohjaaja Edvin Laine johdattelisi sitä liioiteltuun karikatyyriin ja ylinäyttelemiseen.

Neiti Talonmies (1955) perustuu Hilja Valtosen romaaniin, ja viihteellisten kuvioidensa takana siinä on myös askarruttavaa ajankuvaa. Irja (Nelly Lovén) on evakkoperheen tytär, jonka äiti on kuollut, ja joka joutuu vieraissa perheissä aina työjuhdan osaan halveksittuna karjalaisena. Näin myös koulussa, jonka hajamielinen mutta vähättelevä rehtori (Tauno Palo) ei kannusta tyttöä opiskeluun, jolloin tämä urakoidensa lomassa lukee ylioppilaaksi naapurikunnan koulussa salaa. Elokuva on kiinnostava sekä karjalaisuuden että naisnäkökulman kannalta omassa kevyessä sarjassaan.

Eemeli-komediat -boksissa Finnkino on julkaissut koomikon kaikki kolme nimikkoelokuvaa. Oho, sanoi Eemeli (1959) käynnistyy hahmon kotimökiltä Römpsänperältä, joka on sijoitettu kartassa Saimaan rannalle Savonlinnan ja Lappeenrannan välille. Aikamiespoika lähetetään maailmalle, ja hän löytää tiensä unohdetulle tukkikämpälle, jossa ensi kertaa viiteen vuoteen nähty tukki varustetaan juhlatunnuksin. Molskis, sano Eemeli, molskis! (1960) lähettää Eemelin taas mökistä maailmalle, nyt Helsinkiin vossikkakuskiksi, joka pelastaa kaksi orpolasta ja tekee tienestiä myös hevosia esittävällä ”eläinnäytelmällä”. Ei se mitään, sanoi Eemeli (1962) oli SF:n lopun ajan elokuvia ja Reino Helismaan viimeinen elokuvakäsikirjoitus. Talviunta nukkuva turkismetsästäjä Eemeli herää, kun postiljooni jää hänen loukkuunsa, ja tämän parantuessa Eemeli tuuraa häntä maalaiskirjeenkantajana, järjestellen samalla kylän rakkausasiat kuntoon. Eemeli itse on Jacques Tatin tavoin hahmo, joka ei itse tempaudu mukaan romantiikkaan, ja Buster Keatonin tavoin hymyilemätön hahmo, jonka tilanteiden koomisuus siitä vain korostuu. Hänen elokuvansa ovat kuitenkin löysintä ”aivot narikkaan” -tuotantoa, joista voi ajankulukseen poimia hauskoja vitsejä, hyviä näyttelijöitä ja Toivo Kärjen musiikkia.

Vauhtiohjaaja Aarne Tarkakselta on mukana kaksi elokuvaa. Opettajatar seikkailee (1960) on kesähupailu, jossa Leni Katajakosken esittämä ”kauhea tantta” pitää kovaa kuria tyttöluokassa. Kaikki menee sekaisin, kun Tommi Rinteen esittämä taiteilija maalaa hänen kasvonsa alastomalle nymfille. Naiset, jotka minulle annoit (1962) on Tarkaksen vakavampaa tuotantoa. Näyttelijämaailmaan sijoittuvassa kolmiodraamassa Rauha Rentola esittää aikuista naista, jonka miehellä (Stig Fransman) on suhde nuoremman kollegan (Elina Salo) kanssa. Vaikka käsikirjoituksessa on harmittavaa kaavamaisuutta, näyttelijöissä itsessään on aitoutta, ja ohjaaja välttää helpon loppuratkaisun.

SF:n elokuvat olivat tavallisesti hyvin kuvattuja, ja siksi on mieluisaa nähdä niistä kunnollista dvd-masterointia silloinkin kun kyseessä on kevyt ajanviete. Valitettavasti tässä erässä jälki on usein vain kohtalaista, ei niin hienoa kuin Finnkinon parhaissa SF-julkaisuissa.

Posted in Eemeli, Fransman Stig, Helismaa Reino, Kara Helena, Katajakoski Leni, Kärki Toivo, Laine Edvin, Leminen Hannu, Lindman Åke, Lovén Nelly, Markus William, Palo Tauno, Rantalainen Elsa, Rentola Rauha, Rinne Tommi, Rislakki Ensio, Salminen Ville, Salo Elina, Särkkä Toivo, Tarkas Aarne, Valtonen Hilja, Volanen Eeva-Kaarina, Yleinen | No Comments »