Archive for the ‘Valentin’ Category

Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa

Perjantai, Elokuu 20th, 2010

2010.08.07.-Lapatossu-ja-Vinski olympiakuumeessa

”Terve ruumis ei työtä kaipaa”

LAPATOSSU JA VINSKI OLYMPIAKUUMEESSA / Lapatossu och Vinski i olympiafeber. Suomi 1939. TY: Suomen Filmiteollisuus. TJ: T.J. Särkkä. O+Ä+LE: Yrjö Norta. KS: Valentin (= Ensio Rislakki). KU: Theodor Luts. LA: Antero Suonio. M: Martti Similä. Tunnus ”Karjalan poikia” (trad.). KP: Myllykoski (nykyisin osa Kouvolaa). N: Aku Korhonen (Lapatossu), Kaarlo Kartio (Vinski), Elsa Rantalainen (Julia Saro), Unto Salminen (kassanhoitaja Aarne Lehti), Kaarlo Angerkoski (salapoliisi), Laila Rihte (Raili Saro), Jorma Nortimo (konttoripäällikkö Urho Karhi). Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 57 min
Finnkino (SF) 20.8.2010

Lapatossu, laiskuuden ylistäjä, on alun perin 1860-1880-lukujen rautateiden rakentamisen aikaan sijoittuva suomalaisen kansanhuumorin hahmo. Ystävänsä Vinskin tavoin Lapatossulla on tosipohjainen esikuvansa. Monien perinteisten Lapatossun huumoritarinoiden innoittamana Valentin eli Ensio Rislakki laati Ilmari Turjan kanssa käsikirjoituksen Suomen Filmiteollisuuden ensimmäiseen Lapatossu-elokuvaan (1937). Siinä hahmot päivitettiin nykyaikaan, ja esiintyjiksi tulivat Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio. Alkuperäisten tarinoiden laiskan letkeä ja suorastaan hidas tyyli oli säilytetty kömpelössä mutta kiinnostavassa komediassa. Valentin yksin oli käsikirjoittajana valmistusvuonnaan ajankohtaisessa jatko-osassa Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa. Helsingissähän oli määrä pitää olympialaiset, ja Olympiastadion oli jo sitä varten rakennettu. Elokuvissakin olympiainnostus ilmeni, ja edellisellä viikolla oli saanut ensi-iltansa vakavasti olympiaintoileva Avoveteen. Toinen maailmansota oli kuitenkin jo alkanut elokuvien tullessa ensi-iltaan, ja kuukautta myöhemmin alkoi talvisota. Olympialaisia ei pidetty ennen kuin maailmansodan jälkeen.

Lapatossu ja Vinski olivat elokuvan ensimmäinen suomalainen koomikkopari, ja Aku Korhonen ja Kaarlo Kartio ovat rooleissaan hyviä. Muuten ote heilahtelee ja kömmähtelee. Elokuva huipentuu parodisiin urheilukisoihin, joissa työnnetään kuulaa, heitetään moukaria ja keihästä, juostaan pikajuoksua muurahaisten vauhdittamana, kilpaillaan maratonia ja ammutaan kiväärillä.

Dvd-masterointi on hyvää ja tekee oikeutta lahjakkaan kuvaajan Theodor Lutsin valonmäärittelylle.

Tapahtui kaukana

Perjantai, Maaliskuu 13th, 2009

20090415-tapahtui-kaukana.jpg

TAPAHTUI KAUKANA (Kärlek bortom polcirkeln). Suomi 1950. TY: Suomen Filmiteollisuus. T: T.J. Särkkä. O: Edvin Laine. Talviset ulkokuvat: Topo Leistelä. N: Helena Kara, Joel Rinne, Kullervo Kalske, Aku Korhonen, Helge Ranin. Mustavalkoinen, 1,33:1, mono, 78 min
Ei tekstityksiä.
Finnkino 13.3.2009

Edvin Laineella oli elokuvaohjaajana joskus niin kova vauhti päällä, ettei hän ehtinyt ohjata elokuviaan kokonaan itse. Lappiin sijoittuvassa romanttisessa komediassa Tapahtui kaukana ulkokuvat ohjasikin Topo Leistelä. Pohjana oli Valentinin suosikkinäytelmä, josta käsikirjoituksen laati Topias; näyttelijät lisäilivät joitakin sanoja alkuperäisnäytelmästä.

Johtaja Lehtinen (Helge Ranin) saapuu Enontekiöön tyttärensä Mairen (Helena Kara) ja uuden naisystävänsä Kertun kanssa. Kun ilmapiiri on tulehtunut, Maire lähtee yksin hiihtämään, loukkaantuu ja pelastetaan joviaalin Sotka-Jussin (Aku Korhonen) mökkiin. Asukkaina on kaksi tutkimusinsinööriä, Antti (Joel Rinne) ja Eero (Kullervo Kalske). Näistä edellinen on iloinen naisrauhasta, jälkimmäinen kärvistelee puutteessa. Eero tietenkin ilahtuu, kun ilmenee, että pelastettu uhri on nainen, ja muutkin miehet saavat kollektiivisen ritarillisuuden puuskan. Ja sitten käy ilmi, että johtaja Lehtisen uusi naisystävä Kerttu onkin Eeron ex.

Elokuvan avuihin kuuluvat lumikiteen muotoon perustuvat alkutekstit, nokkelat dialogit, näyttelijöiden hyvä yhteispeli ja ajoitus ja romanttisen Lapin hyväntuulisen parodinen kuvaus.

Toisin kuin aikalaisarvostelijat olen sitä mieltä, että Korhonen ylinäyttelee, ehkä T.J. Särkän ja Laineen kannustamana, mutta Sotka-Jussin mökin kohtauksissa on mukavaa esi-rillumarei-henkeä. Tässä elokuvassa Korhonen muistuttaa Tähtien sodan Yodaa.

Laineen huumorintaju pysyy yleensä hyvällä aaltopituudella, mutta kolminkertainen unijakso, jossa miehet uneksivat pelastetusta Mairesta, on tyylirikko, kuten Laineen ekspressionistiset yritykset yleensä. Hauska on kohtaus, jossa Helena Kara parodioi Pohjolan lemmenkipeitä miehiä. Samoin kohtaus, jossa Sotka-Jussi tajuaa pelastetun olevan nainen.